Kaksi kuukautta sitten poikaystäväni erosi minusta. Sanoi että hän ei enään rakasta. Maa katosi altani. Olin luottanut ja tunsin oloni hänen kanssaan niin hyvältä. Ei ollut muitakun vain me. olin shokissa. Päivää ennen hän vielä oli sanonut minulle ne kolme sanaa ja seuraavana niillä ei enään ole merkitystä?!
Siitä lähtien murehdin, itkin mutta menin myös paljon kavereitten kanssa tanssimaan ja olin joka ilta jossakin menossa. Tanssiminen auttoi ja tuntui että pystyn elämään ilman häntäkin. Tutustuin uuteen mieheen. En ajateluut ottaa sitä tosissani mutta olin mielelläni hänen seurassaan. siitä lähtien olimme päivittäis yhdessä liikenteessä. Ja niinkuin oletettu aloimme seurustelemaan. Olin rakastumassa. Kolmen viikon päästä erosta ex-poikaystäväni tuli luokseni ja siitä lähtien elämäni on ollut yhtä kaaosta ja valetta. Uudesta poikaystävästä oli tullut tärkeä. Näin myös vanhaa poikaystävääni ja tunsin taas sitä luottavaisuutta ja omaa vanhaa häntä kohtaan.
Nyt olen sen verran solminut tätä juttua että olen molemmille sanonut missä mennään. Kummatkin ovat valmiita antamaan anteeksi mutta haluavat että pysyn heidän kannssa yhdessä joten nyt olisi minun aikana päättää kenet haluan ja kenelle minulla on oikeita aitoja tunteita!
Se on vaikeeta. En tiedä mitä tunnen. Molemmilla huonot puolensa ja niin monet ihmiset ovat jo nyt sotkeutuneet tähän asiaan. ihmiset kenelle ei ole omaa elämää ja kenen pitää saada kertoa paskaa muille. En tiedä keneen luottaa tai ketä uskoa. Mutta nyt minulla on aikaa itselleni. Ehkä minun olisi pitänyt eron jälkeen olla kauemmin yksin eikä heti tarrautua uuteen mieheen. Nyt otan sen ajan itselleni. Ajattelen vain itseäni. olen vielä nuori ja minulla on aikaa eikä minun ole pakko ottaa kumpaakaan mutta he ovat kummatkin niin tärkeitä minulle mutta en osaa päättää. Ei ole ihana olla kahden miehen välissä. Naiset aina puhuvat että voikun ois ihana jos kaksi miestä palvoisivat ja tekisivät kaiken sinun eteesi mutta ei ole kiva nähdä kuinka he romahtavat ja itse minä tässä kai eniten olen rikki. Olo on aivan voimaton ja surullinen. Mietin ja mietin ilman mitään mistä pitää kiinni. En tiedä mitä tehdä.
Siitä lähtien murehdin, itkin mutta menin myös paljon kavereitten kanssa tanssimaan ja olin joka ilta jossakin menossa. Tanssiminen auttoi ja tuntui että pystyn elämään ilman häntäkin. Tutustuin uuteen mieheen. En ajateluut ottaa sitä tosissani mutta olin mielelläni hänen seurassaan. siitä lähtien olimme päivittäis yhdessä liikenteessä. Ja niinkuin oletettu aloimme seurustelemaan. Olin rakastumassa. Kolmen viikon päästä erosta ex-poikaystäväni tuli luokseni ja siitä lähtien elämäni on ollut yhtä kaaosta ja valetta. Uudesta poikaystävästä oli tullut tärkeä. Näin myös vanhaa poikaystävääni ja tunsin taas sitä luottavaisuutta ja omaa vanhaa häntä kohtaan.
Nyt olen sen verran solminut tätä juttua että olen molemmille sanonut missä mennään. Kummatkin ovat valmiita antamaan anteeksi mutta haluavat että pysyn heidän kannssa yhdessä joten nyt olisi minun aikana päättää kenet haluan ja kenelle minulla on oikeita aitoja tunteita!
Se on vaikeeta. En tiedä mitä tunnen. Molemmilla huonot puolensa ja niin monet ihmiset ovat jo nyt sotkeutuneet tähän asiaan. ihmiset kenelle ei ole omaa elämää ja kenen pitää saada kertoa paskaa muille. En tiedä keneen luottaa tai ketä uskoa. Mutta nyt minulla on aikaa itselleni. Ehkä minun olisi pitänyt eron jälkeen olla kauemmin yksin eikä heti tarrautua uuteen mieheen. Nyt otan sen ajan itselleni. Ajattelen vain itseäni. olen vielä nuori ja minulla on aikaa eikä minun ole pakko ottaa kumpaakaan mutta he ovat kummatkin niin tärkeitä minulle mutta en osaa päättää. Ei ole ihana olla kahden miehen välissä. Naiset aina puhuvat että voikun ois ihana jos kaksi miestä palvoisivat ja tekisivät kaiken sinun eteesi mutta ei ole kiva nähdä kuinka he romahtavat ja itse minä tässä kai eniten olen rikki. Olo on aivan voimaton ja surullinen. Mietin ja mietin ilman mitään mistä pitää kiinni. En tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...että entinen poikaystäväsi on kuullut uudesta suhteestasi ja vain sen vuoksi haluaa sinut takaisin. Pitää sinua hyvänä jonkin aikaa, ettei vaan joku toinen mies pääsisi lähellesi (omistushalua). Älä lupaa kummallekkaan vielä mitään, mieti rauhassa mitä itse haluat, ota vaikka pientä aikalisää molemmista, jos kykenet.
en näe nyt molempiakaan. olen kavereitteni tai perheeni kanssa tai ihan vain itsekseni!
luulin myös alussa että hän haluaa minut vain takaisin koska näki minut uuteni kanssa mutta nyt siitä on jo mennyt 2 kuukautta kun hän on juossut perässäni ja näyttänyt kuinka rakastaa ja että hän tarkoittaa sitä tosissaan. Kosi minua, koska hän on aivan varma että vain minä olen se oikea hänelle. Kieltäydyin koska en halua heti naimisiin tälläisen sotkun jälkeen enkä edes ole varma kenet haluan. En halua naimisiin koska se olisi vain tämän hetkeen huumaa. Haluan että tiedän haluavani viettää elämäni tämän miehen kanssa. En halua eroa parin vuoden päästä.
Siis jos sun jätkäs lähti, mitä sä sitä enää takasin huolit jos oot löytäny uuden?! Ei se sun ex jätkäs sua oikeesti voi enää rakasta jos kerran lähti ja sano ettei rakasta! Ala kunnon suhteeseen sen uuden tyypin kanssa ja unohda se vanha! Itte on ongelmansa ihan alusta loppuun saakka järjestäny, ethän sä sitä suhdetta poikki laittanu.. Kestäköön! Se ei vaan pysty kattomaan sua onnellisena uuden miehen kanssa! Tee nyt hyvä ihminen oikee ratkasu ettei kaduta! Hyvää uutta vuotta sulle!
Hyvä että otat aikaa itsellesi. Miksi exäsi alunperin jätti sinut? Olen samaa mieltä että se on vain omistushalua kun huomaa että kelpaat heti jollekin muullekin.
me oltiin vielä todella nuoria kun tutustuttiin ja sitä ennen hän vain istui kotona ja pelasi tietokonetta kavereittensa kanssa joten häneltä jäi se nuoruus pois ja nyt kun hänelle tuli työ stressiä ja näimme vain muutamaa tuntia päivässä ja tunnustan etten minäkään mitenkään hellä hänelle työpäivän jälkeen ollut ja kai hän tarvitsi aikaa itselleen. halusi mennä, tehdä tuttavuuksia ja käydä ryyppäämässä niinkuin muut murrosiässä. Ja kun huomasi että ei sekään sitä todellista ollut ja että oli vaan laittanut rakkauden tunteensa nurkkaan koska jos ajattelee järjellä sillä hetkellä meidän suhteella ei ollut mitään järkeä. tappelimme vain ja hän vain oli väsynyt siihen joka päivä töitten jälkeen. minulla oli enemmän aikaa itselleni enkä sitä niin huomannut että riitelemme koska se ei minua niin rasittanut. mutta nyt hän huomasi että todellakin vielä rakastaa ja että olen hänen elämänsä syy ja että meidän ei tarvitse tapella. hän voisi reagoida erillä tavalla eikä myökään aloittaa tappelua. en tiedä. ehkä on tapahtunut liian paljon että nyt voisimme aloittaa alusta ja tehdä kaiken paremmin!
Kerrompa sinulle oman tarinani, joka on toisesta näkökulmasta. Olen nyt 28 vuotias nainen. Seurustelin yli yhdeksän vuotta exäni kanssa. Me oltiin kaveita, rakastavaisia ja kaikkea mitä vaan suhteelta toivoa voi. Mutta sitten kaikki vaan rutinoitui ja arki tuki vastaan. Exästäni tuli omien teiden kulkija. Tiesin kyllä että olin hänelle kaikki kaikessa ja tunsin samoin myös sydämmessäni. Mutta meillä oli pieni ongelma, ei voitu koskaan saada lasta yhdessä. Joten se synkisti asiaa viellä entisestään. Ja kun mies meni omia teitään (joskus kylläkin olin mukana ja meillä oli hyviä yhteisiä kavereita) mulla oli aikaa katkeroitua oikein kunnolla. Sitten yx kaunis päivä tarvitsin apua auton kanssa olin jäänyt välille. Soitin miehelleni ja kerroin tarvitsevani apua. Hän sanoi olevansa omilla reissuillan ja kehotti soittamaan kavarilleen. Joten soitin hänelle. Löysin itseni monesti ajattelemasta tätä kaveria ja kuinka ystävällinen hän oli ollut kun oli auttanut minua. Ja ei siinä kauaa mennytkään kun tunteemme kohtasivat ja kaikki entinen katosi. Oli vaan se hetki ja me kaksi. En todellakaan ollut ennen pettänyt miestäni ja nyt kun niin oli tapahtunut kerroin siitä. Hän olisi halunnut jatkaa mutta minulla oli asiat toisin. Muutin pois ja hän oli todella särkynyt. Sitten kun hän vihdoin oli päässyt omilleen ja kertoi tavanneensa uuden ystävän, niin minä hätäännyin. Olinhan sentään ollut niin kauan hänen naisensa. Niinpä sain hänet itselleni viellä yhdeksi yöksi, mutta sen jälkeen huomasin ettei se koskaan voi olla niinkuin ennen. Joten jatkoin elämääni hänen entisen parhaan kaverinsa kanssa, jonka kanssa petin häntä. Ja nyt meillä on kaksivuotias tytär josta olen todella onnellinen. Ja elämä on taasen todella hyvällä mallilla. Joten sanon vaan että toisesta irti päästäminen voi olla tosi tuskallista puuhaa... Se täytyy vaan uskaltaa ottaa uusi elämä vastaan ja antaa toisen jatkaa omaansa.. Tsemppiä kaikille...
kiitos tuosta! niin olen päättänyt tehdä itsekkin! :) katse eteenpäin eikä saa katsoa taakse!