Olen semmonen parikymppinen tytteli...oon seurustellu päälle pari vuotta ja nyt on tässä kuukauden sisällä pettäny sitä semmosen kolme kertaa sen parhaankaverin kanssa...mä seurustelen siis yhä, mutta ajattelen sitä parastakaveria tosi paljon eli taidan olla ihastunut siihen...Rakastan kyllä poikaystävääni vielä, mutta en tiedä nyt mitä tekisin...jätänkö?Onko kellään samanlaista tapahtunu?Tai jotain?Kaipaan hiukan apua...
poikaystävän paraskaveri....
pettäjä
111911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oikeastaan, jos neuvon tarvitset, niin se olisi se, että varaudu siihen, että jäät ilman molempia! Kavereilla (miehillä siis) on yleensä kunnioitettava mielipide: uuden muijan saa melkein milloin vaan, hyvää kaveri harvoin. Eli lopputilanne tulee määräytymään miesten välisen suhteen kautta.
on vakiokumppanisi kaveri kun toisen kuormasta syö...
...kun mitään ei osata enää arvostaa. Mieti omalle kohdalle! Mun paras kaveri hässi mun muijaa kun tulin kerran duunista himaan. Lähti se jätkä ja vikkelään. Annoin vielä porraskäytävässä vauhtia, jotta pääsee nopeemmin portaat alas. Muija lensi vähän sen jälkeen. Piti antaa sillekki ensin kyytiä, ku jäi kaverilla hommat kesken. Miettikää hyvät immeiset! Sairasta satuttaa tolviisiin tärkeimpiä ihmisiä!
"sä jotenki kosketit mua". kerrankin mahtavaa kuulla mieheltä tällänen kommentti! et on teilki tunteet...
...jäi vähän mietityttään et voiko paras kaveri tehä noi...näköjää.. Teillä meni varmaan välit totaalisesti! Onko se jätkä koskaa ees pyytäny anteex? eihän se tosin auttas tilannetta,ainakaa mulle se ei riittäis..=( "Muija lensi vähä sen jälkeen" siis heitix muijan pihalle vai puristelix sitä kun mattoo?! Et toivottavasti,mikään ei oo kauheenpaa kun "hakkaava mies"..vaikka ei "pettävä tyttöystäväkää" mikä magee juttu oo..=/
Koitahan Jaksaa..Se ei ainakaan ollu sun arvonen..=) Ei muutakun uutta pilkettä silmään kun siltä tuntuu..=)
Mä toivon tätä sulle, kuole, kuole...
Siis olen mies-puolinen henkilö.
Muutama vuosi sitten kävi mulle niin että....
Olin ollut silloisen tyttöystävän kanssa jo about 2 vuotta kihloissa ja omasta mielestäni kaikki meni niinkuin pitikin...siis ei ollut mitään hämminkiä missään!....Mut sitten eräs kaunis päivä se tuli,ihan yht"äkkiä....
rakasatettuni lähti toisen miehen mukaan joka oli mun yksi todella hyvistä kavereistani...maailmani romahti silloin siihen...ensimmäinen viikko oli minulle se pahin...en tiennyt oikein mitä tekee ja kaikki "asiat" kävivät mielessäni...
Yritin kummiskin jälkeenpäin kysellä mikä meni vikaan ja miksi teit noin?Mutt en ole saanut vastausta vieläkään tähän päivään mennessä.
siis kannattaa puhua asioista ennen kun teet mitään päätöstä ton suhteen!!Huom!Ihastus Vs Rakkaus??Oma mielipiteeni on että loppupeleissä rakkaus voittaa!!!Älä hairahda ihastukseen sillä se ei välttämättä ole rakkautta mikä sulla nyt on!
Mutta hyvää alkuvuotta sinulle!
-Mageh
seurustelin jannen kans 2 vuotta ja oltiin kihloissa n.1/2 vuotta.janne alkoi hakata mua.aina komenteli mitä sain tehä ja mitä en.asuin sillon vielä kotona ja janne muutti samalle paikkakunnalle asumaan ja meni töihin.mun piti olla aina sen asunnolla,vaikka en halunnu.(tällä yritti estää etten näkis ketään muita)itse olisin halunnu olla kotona.jos olin lähtenyt kotia niin se hakkas,vaikka syytä ei ollut.
en todellakaan VIELÄ sillon tapaillu ketään.
sitten vähän myöhemmin marko korjas mun vanhempien autoa(kaverit asuivat eri paikkakunnilla).vanhempien auto vietiin muualle.olin miesten mukana koko päivän. jossain vaiheessa kiinnitin huomiota markoon.olin kyllä aikasemminkin laittanu merkille,että vau,mutta myöhemmin katsoin tarkemmin.ei uskallettu puhua mitään vaikka kahdestaan jäätiinkin.
viikot kului ja sain markolta viestejä,joihin tietenkin innokkaana vastasin. viestien sisällys alkoi syventyä ja ihastuttiin toisiimme. parhaalle kaverilleni kerroin asiasta ja hän varoitteli mua.mut mä olin täysillä mukana.
textailtiin aina kun vain voitiin.sitten kerran mentiin jannen kans käymään sen vanhempien luona(marko ja jannen vanhemmat asuivat samalla paikkakunnalla).markon kans sovittiin että nähtäis.Janne meni jonnekin muiden kavereiden luo ja mulla oli hyvä tilaisuus.kävelin vähän matkan päähän ja marko otti mut kyytiin. kuinka ollakaan päädyttiin metsikön laitaan ja koin elämäni parhaimpia hetkiä.tällanen tapahtui vaikka kuinka monta kertaa.en tuntenu syyllisyyttä.molemmat oltiin varattuja,mut markon suhde alkoi jo aikaisemmin mennä karille.
ootin markon tapaamista joka kerta vain enemmän,että pääsisin arkipäivän helvetistä pois.
aika kului ja en enää jaksanu valehdella kellekään,sanoin markolle kun jäin viimesenä iltana sen kyydistä pois,et pistin jannen kans poikki,et rakastan markoa.marko vähän vastusteli ja mä sanoin et ole valmiina jos soitan.
ei ole oikein havaintoa miten seuraava tapahtui,mutta jotenkin kuitenkin sain sanottua,että en halua olla enää jannen kans.se yritti kaikkesa,löi ja sano et anna ees viimesen kerran.lähin juoksee pois,tavarat jäi sinne.soitin markolle ja se tuli hakee mut.itkin ja marko oli niin pöllähtäneen näköinen,että..
jannen äiti soitti markolle ja käski lähettää mut sinne.marko sano että se ei tule sinne.janne ei antanu mun tavaroita takas,piti soittaa poliisille,mutta nekään ei tullu auttaa sanovat vaan et jos aamulla on sama tilanne niin sitten ne tulee.oltiin markon kaverin luona 2 yötä ja sit lähettiin reissuun.reissussa oltiin viikko...
seuraavana päivänä kuitenkin sain kaikki sieltä pois. ja se oli elämäni onnellisin päivä!
arvatkaa mitä?!
olen markon kans edelleen,yhes jo 2,3 vuotta.marko ja janne on edelleen kavereita.en tiiä onko janne päästään sekaisin kun ei ymmärrä olla vihainenkaan.
ottakaa muutkin kommenttia!
ja haluisin tietää et kannattasko tosta kirjotta novellia,jossa kertosin aivan kaiken ja tarkemmin?!
Mulle kävi melkein samalla tavalla kuin sullekkin!!! Mun exä hakkas mua ja mä petin sitä sen kurssi kaverin kanssa, mullakaan ei ollut omantunnon tuskia, kun olin tämän toisen kanssa. Me kaikki olemme samalta pikkupaikkakunnalta, mutta ei törmätä ikinä toisiimme! Kun jätin sitten 4 vuotta sitten exäni ja olin valehdellut hänelle, kun hän monta kertaa suoraan kysyi, oliko minulla suhdetta (tähän nykyiseeni), suunnittelin tammikuulta elokuulle hyvää suunnitelmaa jättää hänet, kun hän oli kaltoin kohdellut minua. Lopuksi elokuulla sain suunnitelmani suunniteltua loppuun saakka ja varmistin vielä tältä nykyiseltäni, että onko hän vielä suunnitelmissa mukana ja kun hän vastasi myöntävästi, "sota" alkoi...
Tein kuten hän, kun meidän piti tavata jossain:
Kun hän soitti minulle, annoin soida niin kauan kunnes meni puhelinvastaajaan
Sitten kun hän laittoi viestin, että nähdään puolen tunnin kuluttua, niin myöhästelin tahallani 2-3 tuntia
Lopuksi kun hän soitti perääni monta kertaa sanoin päin naamaa:"Mä jätän sut. Sä oot tyhmä ku hakkaat mut!!!" Hän alkasi itkemään ja hymyilin itsekseni:"MURSKAVOITTO!!!"
Sitten soitin tälle jonka kanssa olen vieläkin yhdessä, että tulisitko hakemaan teille yöksi ensimmäisen vapaasti yhdessäoloajan kunniaksi.
Exäni suutti todella kovaa ja uhkasi tappaa itsensä, en ottanut sitä kuuleviin korviini, eikä hän tehnyt itselleen yhtään mitään. Exäni ja nykyiseni eivät ole enää missään tekemisissä olleet, kun jätin hänet.
Nyt olen ollut nykyiseni kanssa jo 4v. ja melkein 5kk. päälle.
kyllä sitä näin onnellisestikin voi käydä.ne jotka tuomitsee niin eivät välttämättä ole itse kokeneet samanlaista tilannetta.se on vaikeeta,mut siitä pääsee yli.
mullekin sanottiin että hän tappaa ittsesä,mut äskenkin kävi täällä ja hengissä oli.ne vaan yrittää sillä tavalla saamaan takasin ja säälimään.
sillon janne sano mulle et on tiennyt koko ajan mitä peliä ollaan pelattu,mut miksi sitten ei tehny asialle mitään?!ei varmaan välittäny...
onnea sulle jatkossakin!
että teillä menee hyvin...jotenkin tuli parempi olo kun kuuli muidenkin tarinoita...mun mies ei kyllä koskaan löis mua, se ois kyllä sen viimenen teko jos ees tekis niin.
No mä kuitenkin olen nyt kertonut sille musta ja sen parhaastakaverista...se oli tosi tosi rikki ja se vie aikaa kun se tottuu asiaan jne, mutta se anto meille molemmille anteeks.Ja tästä taas koitetaan jatkaa elämää...jos se tästä jatkuu...