mietin tätä kokoajan itte.
Joten saman kokeneet tai muuten vaan vastatkaa mitä luulette.
Jookos?
Eli se on mun ex-jätkä.Tai oli muutaman kuukauden 2 vuotta sitte.
Sen jälkeen ollaan nähty muutaman kuukauden väliajoin ja aina tunteet palaa ja koetaan "helliä tunteita".
Se ei halua sitoutua. Mutta kun sitoutuu, sitoutuis mukamas mun kanssa.
Sitoutumiskammosta johtuen se ei välillä edes anna kuulua itestään, ettei anna käsitystä, että olis valmis taas yrittämään, koska ei oo.
Viimeks kun nähtiin, kysyin eikai tää oo viimenen kerts kun nähdään. Se sanoi, että ei, jos se on siitä kiinni.
-jos se musta olis kiinni, niin mä olisin jo sen luona.
Mä petyin taas, tiesin, ettei meistä enää tuu paria, hauskanpitoa vaan.Silti lähetin sille viestin, että voinko tulla käymään sielä hetkeks.
-ei vastausta.
Annoin siis olla, mä petyin siihen tosi pahasti, oonkom mä niin mitätön, vai onko sen imago niin tärkee, ettei voi edes vastata?
Toinen paha juttu, lähetin sille kännissä viestejä, että voinko tulla sinne. Ei vastausta. Nolottaa..
Elikkäs oonko mä pilannu tän koko jutun tällä mun vänkäämisellä..?Haluaako se enää nähdä mua, vaikka sitte vaan hauskanpidon merkeissä?..
Mä tiedän, tää kuulostaa tyhmältä ja pieneltä lapselliselta asialta, mutta kai mä sitte vaan oon lapsellinen. Ja rakkaudenkipee..
Joten saman kokeneet tai muuten vaan vastatkaa mitä luulette.
Jookos?
Eli se on mun ex-jätkä.Tai oli muutaman kuukauden 2 vuotta sitte.
Sen jälkeen ollaan nähty muutaman kuukauden väliajoin ja aina tunteet palaa ja koetaan "helliä tunteita".
Se ei halua sitoutua. Mutta kun sitoutuu, sitoutuis mukamas mun kanssa.
Sitoutumiskammosta johtuen se ei välillä edes anna kuulua itestään, ettei anna käsitystä, että olis valmis taas yrittämään, koska ei oo.
Viimeks kun nähtiin, kysyin eikai tää oo viimenen kerts kun nähdään. Se sanoi, että ei, jos se on siitä kiinni.
-jos se musta olis kiinni, niin mä olisin jo sen luona.
Mä petyin taas, tiesin, ettei meistä enää tuu paria, hauskanpitoa vaan.Silti lähetin sille viestin, että voinko tulla käymään sielä hetkeks.
-ei vastausta.
Annoin siis olla, mä petyin siihen tosi pahasti, oonkom mä niin mitätön, vai onko sen imago niin tärkee, ettei voi edes vastata?
Toinen paha juttu, lähetin sille kännissä viestejä, että voinko tulla sinne. Ei vastausta. Nolottaa..
Elikkäs oonko mä pilannu tän koko jutun tällä mun vänkäämisellä..?Haluaako se enää nähdä mua, vaikka sitte vaan hauskanpidon merkeissä?..
Mä tiedän, tää kuulostaa tyhmältä ja pieneltä lapselliselta asialta, mutta kai mä sitte vaan oon lapsellinen. Ja rakkaudenkipee..
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ei se susta välitä, jos mies haluaa olla naisen kanssa, niin se on, eikä haihdu välillä ja ota vain yhteyttä silloin kun hänelle sopii.
>Haluaako se enää nähdä mua, vaikka sitte vaan
>hauskanpidon merkeissä?
Eiköhän seksi sillekin kelpaa. Älä kuitenkaan odota sitä enempää.
joo en tiedä. Seksi varmasti kelpaa sille, mutta ennen mä pystyin olemaan kaveria sen kanssa. Nää mun epätoivoset soittelutja viestit on ehkä pilannu senki hyvän tässä jutussa. Mutta en tiedä, pitäiskö mennä, jos se taas joskus soittaa, jos mullakaan ei ketään samaan aikaan ole.
Mä en oo hirveen viisas, kun tästä ihmisestä puhutaan, petin mun silloista poikaystävää tän tyypin takia, en vaan ymmärrä, mitä mä siinä nään, vaikka se käyttäytyy eniten paskasti miten nyt vaan voi.
"antaa anteeksi" epätoivoiset viestit, mutta kannattaisi varmasti vähintään ottaa hieman etäisyyttä vähäksi aikaa.
En suosittelisi jatkamaan, mutta sinähän omasta elämästäsi päätät. Etkä sinä ole ainoa nainen joka pitää jätkästä joka kohtelee kaltoin.
mut voiko joku oikeesti naida täysin ilman tunteita..?paitsi räkäkännissä, mutta tää mun sitoutumiskammonen mies ei yleensä oo kännissä, kun oon miettiny..se oon ollu mä, ja alotteenki itseasiassa oon tehny mä. Ehkä mä vaan haluan jonkun jota syyttäää, eihän se oo perjaatteessa mua pakottanu mihinkään..
Et mielestäni pilannu vaikka kännissä tulee tehtyä kaikenlaista mitä ei kannattais. Tosin sillä kaverilla on varmasti jo pyrityksessä nainen tai useampi ja pitää sua ns. varalla, et sit ku haluaa sitoutua ni on joku. Ajan kanssa unohdat koko tyypin ja löydät jonkun muun. Mitä tulee tohon pettämiseen minkä kerroit tossa yhdessä vastauksessa ni tulevaisuudes kannattais ottaa huomioon mitä se tekee toiselle. Pettäminen ole kauheen reilua peliä. Ei muuta ku jatkat elämääs ja pidät hauskaa jonku muun kans
siis kiva jos en sun mielestä pilannu, mutta mä tiedän varmasti ettei sillä oo muita naisia kierroksessa.. Se on vaan kavereittensa kans. Ja kuulemma niin haluaa tulevaisuudessaki olla. Mä en ymmärrä, että miten joku voi elää sellasta elämää.
Ei sellaista mielestäni ole edes olemassa. Minun mielestäni totaalisesti rakastunut ihminen ei kammoa kumppanin kanssa sitoutumista. Miksi kammoaisi, kun tämä toinen on kaikkea mitä itse on aina halunnut. Eikun sormusta sormeen kovaa vauhtia, ettei pääse ihanuus karkuun.
Toinen asia sitten on, jos se kumppani ei ole se, mitä on aina etsinyt. On ihan kivaa ja seksikin on ihan ok, mutta jotenkin tuntuu vaan, että tää ei oo ny se oikee. Ei kai sitä nyt sillon halua sitoutua. Mitä jos huomena törmääkin siihen oikeaan?
Sitoutumiskammo vedetään siinä vaiheessa peliin, kun ei haluta olla yksin, mutta halutaan säilyttää vapaus häipyä heti, kun siltä tuntuu.
Miks ei olis? Mun mielestä se on kammo siinä missä muutki.. Jotkut vaan on kokenu niin pahoja takaiskuja edellisessä suhteessa, ettei uskalla sitoutuu millään tavalla uudelleen.. kaikki ei uskalla alkaa edes seurustelemaan.
voi olla ettei oo se oikea, mutta kemiat pelaa muuten tosi hyvin yhteen, että mä en tiedä että missä juttu tyssää. Seurustelu ei kuulemma sovi sille, mutta ku mä tiedän varmasti, ettei sillä muitakaan naisia oo..
Olin itse tossa ihan samassa tilanteessa vähä aika sitten. Minulla ja yhdella miehellä oli samanlainen juttu meneillään. Pidimme ainoastaa hauskaa ja seksi oli mahtavaa! Itse oli rakastunut mieheen, mutta hän ei tuntenut minua kohtaan mitää. Hän halusi vain pitää kanssani hauskaa.
Hän laittoi lopulta välimme lopullisesti poikki kertomalla kaiken päin naamaa. Se satutti paljon ja vaivuin pohjalle. Silloin kun tutustuin häneen, minulla meni huonosti ja hän nosti minut jaloilleen. Mutta nyt olen taas siellä pohjalla... Sain kuulla suoraan, miten hän ei tunne eikä ole tuntenut minua kohtaan mitään, olin vain pelkkä pano. Sen tiedän, että hän myös pyöri vain kavereittensa kanssa, eikä hänellä ollut muita muijia.
Olimme jollain tavalla samanlaisia ja halusimme samoja asioita. Meitä kumpaakin oli satutettu ja kummankin on vaikea luottaa ihmisiin.
Kävi vielä monta kertaa niin, että meillä meni vällit pahasti poikki. Mutta aina vain jotenkin ajauduimme uudelleen yhteen. Nyt se on kuitenkin loppu. Enää siintä ei voisi tulla mitään, niin paljon hän minua loukkasi puheillaan...
ihan sama juttu.ollaan tapailtu jo yli
vuosi ja tilanne ei etene mihkään.välill'
tuntuu kuin se olisi tosissaan kiintynyt muhun
mut sit ei vastaa viesteihin eikä halua itse
ehdottaa tapaamista saati puhua tunteistaan.
oon aivan rikki välillä koska en ole itse
pystynyt kiintymään kehenkään pitkiin aikoihin
johtuen vanhoista kokemuksista.mutta kun me tavattiin se oli heti menoa mun puolelta.
meillä kans seksi on tosi ihanaa ja muutenkin
viihdytään hyvin yhdessä mutta oikeastaan tavataan vaan kun hänelle sopii.ja luulen kans
ettei oo muita naisia.oon puhunu tilanteesta
mutta se meneee ihan lukkoon eikä vastaa mitään.
en oo koskaan ollut tällasessa tilanteessa
ja tämä on todella kiduttavaa varsinkaan kun
ei halua tapailla muita kun ei kukaan kiinnosta..
musta tuntuu ihan samalta.. Tuntuu ettei kukaan oo niin kiinnostava kun justiin tää tyyppi. Ja se, ettei se vastaa viesteihin, vaikka tasan tarkkaan tietää, että se satuttaa ja lujaa..
Mä en vaan pääse siitä yli ja eteenpäin, se pyörii mielessä, vaikka seurustelisinki toisen kans.. Mitä täs pitäis tehä, ku tuntuu että se on jo sairas pakkomielle, ja mä nolaan itteni kerta toisensa jälkeen tekstailemalla sille, kun ei se kuitenkaan vaivaudu mulle vastaamaan..
Ja mietin vaan, että kuinkahan kauan tässä oikeen menee ennenkuin tää koko juttu lopullisesti loppuu??kun tätä on kestäny pian toista vuotta tai jotain.. Miksei ne muut ihmiset jää mieleen samalla lailla??
Ja miten se pystyy ja kykenee olemaan vastaamatta kun toinen aivan tosissaan ja kaikesta sydämestä kertoo kaikki tunteensa sille..Mä en vaan itte pystyis olemaan vastaamatta jos joku olis niin totaalisesti rakastunu muhun..
No justiin noin meilläki..joka kerta menee tavallaan välit poikki, kun mä jään kiinni siihen ja ahdistelen sitä viesteillä..Mutta taas nähään ja sama juttu alkaa alusta..
Miten joku mies tai yleensäkki joku voi pitää hauskaa ja muuta ilman tunteita??mitäköähän ne ajattelee rehellisesti? voiko joku vaan pitää toista pelkkänä "panona"??
outoa että on näin samanlainen tilanne.
toivottavasti ei oo sama tyyppi meillä,
huh..mäkin laitan viestejä että ois kiva nähä ja
kerron kaikkea päivästäni ym. ja se vastaa jos
sattuu huvittamaan.joskus tekstailee montaki
viestiä ja joskus ei kuulu mitään ja mua nolot-
taa ja päätän et en laita mitään enää.mut sit
taas parin päivän päästä..oon sanonut että
mun tulee paha olo kun se ei vastaa..mä oon
kyllästynyt omaan heikkoon itseeni kun järkikin
sanoo että oon sille vaan kivaa seuraa ja help-
poa seksiä eikä se muuta tahdo.ja yli vuosi jo
samaa rataa.kun ei muakaan muut kiinnosta oon
kyllä yrittänyt.
yritetäänkö tosissaan päästä noistä tyypeistä?
onhan tässä elämässä tosi pahojakin paikkoja
ollut ja niistä selvitty..perhana.ja luulen
kyllä että miehet ainakin toiset voi ottaa
seksin vaan panona eikä sekoita siihen tunteita..vaikka se tuntuu pahalta..
Mulla on kans ihan samansuuntaisia kokemuksia ikävä kyllä :( Miestä oon tapaillu tosin vaan reilun kuukauden, mut ei tunnu meidänkään juttu etenevän mihinkään..
Alussa mies oli kovin aktiivinen ja kiinnostunut. Soiteltiin joka päivä (hän useammin) ja tapaltiinkin usein. Nyt on nähty vaan muutamina viime viikonloppuina. Silloinkin oon useimmiten ite soittanu miehelle ja ehdottanu tapaamista. Kun kysyin haluaako mies vielä nähdä, vastasi et kyllä varmaan nähdään tai jotain vastaavaa.. Tekstareihin ei tämä mies myöskään vastaa, mutta soittaa silloin tällöin. Itellä tulee usein vähintäänki känniviestejä laiteltua, jos ei oo miehestä kuulunu pitkään aikaan, mut ei se niihin vastaa :(
Oon aivan ihastunu mieheen ja viihdyn sen seurassa tosi hyvin. Oletan, että viihtyy minunkin seurassasi, varsinkin kun alussa oli tosi aktiivisen kiinnostunut. Eipä taida enää olla ollenkaan? Siitä olen melko varma, ettei toisia naisia ole kuvioissa. Miehen aika kuluu töissä & kavereita nähdessä. Ite oon päättäny, et yritän olla ottamatta mieheen enää yhteyttä, vaikka vaikeaa on. Kyllä hän itsestään ilmoittelee, jos on vielä kiinnostunut, mutta ei hyvältä mun tilanne vaikuta.. :(
Joo-o... Meni tossa vähä aikaa poikki sen miehen kanssa ja yritin sitä pikku hiljaa unohdella. Helppoa se ei ollut. Mutta mutta... hämpäs ottikin uudelleen yhteyttä. Soitti kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuin hän ei olisi sanonut niitä sanoja minulle ja loukannut minua. Juteltiin asiasta ja hän pyysi anteeksi sanomisiaan. Mutten voi antaa hänelle anteeksi, niin paljon hän minua loukkasi. Hän kyseli minulta, mitä mieltä olen jatkosta, mutten oikein vastannut mitään. Olen taas aivan ymmälläni, enkä tiedä mitä tekisin?
Olen ollut valmis tekemään kaikkeni hänen puolestaan. En ole ikinä tuntenut ketään toista kohtaan näin syvästi. Olen yrittänut muiden miesten kanssa suhteita, muttei mikään tunnu miltään hänen jälkeen. En vain voi tunteilleni mitään. Järki sanoo, että minun pitäisi unohtaa kyseinen mies ja jatkaa eteenpäin, mutta sydän sanoo jotain ihan muuta. Olen kierteessä, josta en pääse pois. Nyt olen kylläkin esittänyt hänelle viileää, etten vaikuttaisi helpolta nakilta, mutta minusta tuntuu että hän näkee lävitseni. Hän tietää tunteeni häntä kohtaan. En halua joutua samaan kierteeseen. Silloin kun "meillä" menee hyvin, sen huomaavat myös muutkin. Kun taas tulee jonkinlainen "eroaminen" olen aivan maassa. En enää tosiaankaan tiedä mitä tekisin? Jos hän ottaa jälleen yhteyttä...
Luulin jo pitkään, että olen yksin tälläisessä tilanteessa, mutta muilla on samanlaisia ongelmia. Mitä olette aikoneet tehdä omien tilanteittenne ratkaisuksi?
Mäkin päätän joka kerta, ku oon taas havainnu, ettei se taaskaan vastaa mitään, että nyt oli sitte viimenen kerta, kun mä nolaan itteni ja roikun tollasen perässä ku joku idiootti. Mut aina se saa mut silti tekstaamaan tai soittamaan, kun mä muistelen sitä alkua mitä meillä oli, ja joitaki hyvää mitä se on joskus mulle sanonu.
Eilen mä ajattelin, että mitä ihmettä mä siinä roikun, jos sitä ei edes sen vertaa kiinnosta, että vastais sillon kun mä sitä "tarviin"..Ja että jos siitä koskaan mitään vakavempaa vois enää tulla, niin se olis jo tullu??
Mutta sitte taas jos se soittaa..parempi olis olla vastaamatta, tehdä samaten sille, miten se mulle, mutta kun ei pysty niin ei..
Miks pitää rakastua justiin tällasiin ihmisiin..??
Todellaki!Aina saa tuntee ittensä aivan täys idiootiks ja tunkeilijaks suunnilleen, kun se ei vastaa.. Mutta jotenki siitä haluis päästä eroon, mut toisaalta mä odotan, että jos se vielä joskus taas ilmottelis ittestään..
Ihan varmasti on paljon parempia ihmisiä, joilla olis antaa enemmän rakkautta ja huomiota ja kaikkea.. Mut jotenki ei vaan kiinnosta sit taas sellaset tohvelisankarit, vaikka järkiki sanoo, että niillä on enemmän sydäntä..
Mitä se sun "äijä" sanoi sulle, kun sä sanoit sille, että susta tuntuu pahalta se, ettei se vastaa??ja sulla on silleen mua parempi tilanne, että se välillä edes tekstaa sulle..mulle toi sankari ei melkeen koskaan vastaa, paitsi sillon, kun mä alennuin valehtelemaan että mä ymmärrän, jos se ei halua sitoutua vielä.
Heh..se on muutenki saanu vasta joku aika sitte kännykän, ennen sitä ei saanu ikinä kiinni millään, eli en voinu samalla lailla nolata itteäni älyttömillä känni-viesteillä (tai selvänä), mutta mä mietin hiljaa itekseni, että toivottavasti se ei mieti jo numeron vaihtoa mun takia;)..
Eipä menny tosta mun viestin lähetyksestä tänne montakaan tuntia ( pari siideriä) niin päätinkin sitten soittaa miehelle vielä YHDEN kerran.. Muutaman kerran sitten kuitenkin yritin, mut ei vastannu :( Että hyvin nää munkin päätökset pitää..
En tiiä voinko olla tänään vielä yrittämättä tai laittamatta ees tekstarin. Tuskinpa voin pilata sillä enää mahdollisuuksiani hänen suhteen ku ei niitä taitais olla muutenkaan..? Haluisin nähä miehen vielä ees viimeisen kerran.. Tai ilmottais vaikka, et "EVVVK, älä ota ikinä enää yhteyttä!!", niin voisin ees vihata sitä! Nyt tuntuu tosi vaikeelta unohtaa saatikka ajatella muita miehiä.. :(
Ois paljo parempi, et pystyisin hyväksymään sen et tästä ei tuu mitään. Kummiski toivon yhtä aikaa, et tilanne palais siihen kun se oli alussa.. Oon ihan seko. Kaikki sanoo, et unohda se tyyppi ja et eikö mulla oo yhtään itsekunnioitusta, kun roikun sen perässä. Eipä kai sitte oo.. Sentään en joka päivä soittele sille (ehkä 1-2 krt viikossa), mut ajattelen häntä lähes koko ajan..
vähän helpottaa kun huomaa että on
muitakin jotka on samas tilanteessa.oon miettinyt tota itsekunnioitusta että miks
mun pitää alentaa itteni tälläseen kun
jos se ois kiintynyt muhun ni kyllä se
itse pyytäis että nähään.ois jotenkin
tosiaan helpompaa jos se sanois että
älä laita viestiä en halua tavata sua
mutta kun ei. olen kysynyt että eikö se
halua nähdä mua ja vastaus on ollu että
ei hän ole sellasta koskaan sanonu..
ja kun mä sanoin että tulee paha olo
kun se ei vastaa niin se vaan nyökkäs
ja sillon se vähän aikaa vastaili heti.
nytki meni v.loppu perseelleen kun luulin
että nähään mutta eilen se laitti että
on hommia ja krapul ja kaikki kuulemma
vituttaa..oon yrittänyt että en ota kännissä
yhteyttä vaikka kuinka ikävä ja koita sä
sitä samaa.lähe vaikka baariin mutta viestitä
vasta seuraavana päivänä..ja laita sille
että sä haluat tietää eikö se halua nähdä
sua ja valehtele suoraan että sulle sopii
kyllä että tapaisitte vaan kavereina ja
sit kun näätte ole oikein ihana äläkä
rutise että miks ei vastata tms.kokeilin
ite sitä vaikka inhoon tollasta mutta se aut-
to sillon..
mustakin tuntuu että mä en ajattele enää
mitään muuta kun sitä ja mikään ei maistu
kivalta.inhottavaa..
Vihdoinkin joku jolla sama ongelma...Minä myös tuntenut miehen nyt kuukauden...Hän kyllä soittaa mulle jos olen soittanut ja juttelee mukavia.Kännissä sanonut että olen tosi ihana ym. ja kännissä selittänyt kavereilleen jotain seurustelusta mutta kun selvänä kysyy niin ei tahdo mitään vakavaa...Itse umpirakastunut..Hän on kyllä ehdottanut näkemistä ym.viime aikoina mutta ne on peruuntunu jostain syystä...tänään piti muunmuassa tulla käymään mutta menikin leffaan....kännissä hän myöskin soittaa ja on tulossa yöksi...Ottaa nyt selvää siitäkin...toivoton tapaus???
Kyllähän se lohduttaa, et muillakin on samantapaisia ongelmia, vaikka en tietty niitä kenellekään toivois!
Mulla taitaa kyllä oma "suhde" olla jo lopullisesti ohi :(.. Mies vaan katosi jonnekin.. Viimeisen viikon aikana en kuullu siitä mitään, vaikka yritin pari kertaa ottaa yhteyttä ihan ystävälliseen sävyyn. Täytyy kai sitte uskoa, et sen kiinnostus on lopahtanu, jos se todellista on ikinä ollutkaan. No, saipahan ainaki esitellä, mut kavereilleen (käsitin et sillä ei paljon naisia oo ollu..).
Viimeisen viestin laitoin lauantaina (olin ehdottanu perjantaina tapaamista, ei vastausta). Laitoin ihan ystävälliseen sävyyn, tyyliin et harmi kun siitä ei kuulu enää mitään, mut et oli kuitenki kiva tutustua siihen. Nyt sitte vaan pakko jatkaa eteenpäin, vaikka kuinka vaikeelta tuntuu :(.. Kukaan muu mies ei TODELLAKAAN kiinnosta ja vaikee uskoo nyt et koskaan kukaan musta oikeesti välittäis, ainakaan sellanen johon itsekin ihastuisin.. Ihastun niin harvoin tosissaan, vaikka en mitään erityisiä kriteerejä miehille asetakaan. Ihan sama onko akateeminen vai ei, varakas vai köyhä, mitä harrastuksia on jne. kunhan vaan ois luotettava, fiksu ja huumorintajuinen ja mun mielestä kivannäköinen (muiden mielipiteistä en välitä) Taitaa olla liikaa toivottu tämäkin..
Teille muille suhde-ongelmien kans kamppaileville tsemppiä! Toivottavasti teidän kohdalla tilanne päättyis onnellisemmin :)
siis se äijänpuolikas on todella lapsellinen,
jos ei aikuinen ihminen noin monen yhtey-
denoton jälkeen vaivaudu mitään laittaan
niin ei sun kannata surra.kyllä vois ilmottaa
jotain, vaikkapa sitten että ei halua
tapailla, sekin sattuis vähemmän kun tollanen
totaalinen vaikeneminen.tiedän että sulla on
paha olla eikä lohdutus paljon auta mutta
koita jaksaa ja varmasti tulee päivä jolloin
tapaat jonkun joka kiinnostaa.mäkin oon
sellanen että en tosiaankaan ihastu helposti
ja sit kun se tapahtuu niin se on menoa ja
ihan tosissaan.jos se tyyppi ottaa suhun
yhteyttä tai törmäätte jossain niin kysy
miten voi olla noin lapsellinen aikuinen
ihminen.ei kenenkään tunteilla pidä leikkiä,
elämä on muuteski kovaa.voimia sulle ja
kohta on kevät ja se voi olla kaiken uuden
alku..
..lohdutuksen sanoistasi! :) Eiköhän tämä masennus tästä pikku hiljaa ohi mene, kun kevätkin tulee ja aurinko alkaa taas paistaa..
Täytyy kai yrittää ajatella, että jos kerran alku oli jo noin hankala, eikä mies kertaakaan puhunut mitään, millä olisi tunteiden kanssa jotain tekemistä, niin olisimme olleet joka tapauksessa liian erilaisia toisillemme. Itse olen yleensä iloinen, avoin ja puhelias, mies taas rauhallinen, tasainen, eikä tosiaan tunteistaan puhunut. Siis sellainen suomalainen jörrikkä.. Äh, silti kyllä ottaisin hänet, mutta asiaan kai sitten tarvittaisiin hänen tahtonsakin myös ;)..
No joo..nyt yritän ajatella jo välillä muita asioita, pakotan vaikka itseni. Ei se mies palaa takaisin sillä, että ajattelen häntä koko ajan!..
Aurinkoista kevättä teille kaikille! :)
niimpä..mä mietin just samaa, että ilmottais vaikka tekstarilla että painu nyt jo muualle, niin mulla ei olis ehkä enää pokkaa ottaa yhteyttä siihen..
Mä en tiedä, miksei se voi sanoa niin, mutta ehkä nää meiän tavoittamattomissa olevat miehet ei halua menettää kokonaan, vaan pitää jotenki "varalla"..
Tää tyyppi ketä mä vainoan, sanoo että "en mä olis soittanu, jos mua ei kiinnostais"..ja sitte taas vaikuttaa, että ei tosiaan kiinnosta..
Mä en oo kuullu tästä tyypistä mitään 2 kuukauteen, sen jälkeen ku nähtiin, ja mä haluaisin kyllä kans todellaki vielä nähdä sen..Mutta ne mun viestit mitä mä kännissä lähetin, oli aika epätoivosia ja noloja..
Mikä siinä on, ettei osaa päästää irti..?ja kun ei muut tunnu yhtä hyviltä vaihtoehdoilta kun justiin tää, joka ei vaivaudu edes vastaamaan..?
Mä muuten sanoin sille, etten mä halua siitä muuta ku kaverin, ja että se riittää mulle, ja sanoin vielä, että mä ymmärrän sitä, jos se ei halua sitoutua. Oikeesti mä en tajunnu sitä, enkä halua olla pelkkä kaveri. Ja justiin tän takia ne viestit varmaan pilaski kaiken, koska ne oli todella epätoivosia ja rakkaudenhakusia..
ehkä me vaankuvitellaan että ne on just
niin ihania kun ei oikeasti tunneta
niitä kun pienen hetken ollaan
yhdessä niin kai nekin yrittää sillon
panna parastaan.mutta nyt soitat sille
kundille ja sanot että kun ei olla
aikoihi nähty niin käytäs vaikka kahvilla
kun ois kiva nähdä suakin joskus.ja jos
se ei vastaa niin sitten lopetat kun
se on totaalisen itsekäs..alat käydä
kattelemassa muitakin ja vaikka ei
kiinnosta menet vaik leffaan tai kahveelle
jos joku pyytää ihan vaan sen takia että
siinä menee yks ilta paremmin kun kotona
surressa.pakotat ittes puhumaan muista asiois-
ta kavereille ja aina kun ajattelet sitä
muista että ai joo mähän en ajattele sitä.
mut koita viel kerran äläkä kännissä
laita mitään, mä oon huomannu että kaduttaa
aina jälkeenpäin.sitä on niin kaipauksessa
ja itsesäälissä kun on muutaman ottanu..
ilmottele miten menee ja onnea!
Mullakin oli samanlainen ongelma. Vuosi sitten, enkä vielkään ole päässy yli. Suhdetta kesti pari kk, nähtiin kerrankaks viikossa. Se kysy (kännissä) ollaanko virallisesti yhessä, sanoin mikäs siinä. Silti se jatko samaa linjaa, nähdään vain joskus (mutta siis, otti välillä itsekin yhteyttä). No, se sit jätti mut.
Olin melkein menettänyt jo toivon sen suhteen, että koskaan voitas olla frendejä tai enemmän, kunnens 2vkoa sitten nähtiin kaverin tupareissa ja se alko flirttailla ja lähennellä. Sitten vietettiin yö yhdessä (ilman seksiä), ja TYPERÄNÄ luulin, että se olisi uusi alku. Kysyin parin päivän jäljeen, haluuko se seuraa, niin sanoi en, ollaan vaan frendejä. Nyyhnyyh. Ja ikävä on niin helvetinmoinen, en koskaan pääse siitä eroon. Nähdäkin on pakko (ja haluankin) sillä on yhteiset kaverit. Mä vaan pidän tästä kaverista niiin perkeleesti. Niin perkeleesti, että sattuu...
Hei. Olen itse ollut vastaavanlaisessa miessuhteessa ja se kesti yli 4 vuotta. Tämä mies oli tahollaan avoliitossa, mutta väitti sen olevan kulissia. Mies ja suhde tuntuivat ihanilta, mutta toimi vain miehen ehdoilla. Päättelin kysymyksessä olevan "sitoutumisenpelko" ja luulottelin miehen muuttuvan. Lopulta tajusin, että mies ei tule muuttumaan. Tämän jälkeen löysin ihanan miehen, joka halusi heti sitoutua minuun eli en usko, että "sitoutumisenpelkoa " on olemassakaan. Minussa ei myöskään ollut mitään vikaa, sattui vain väärä mies kohdalle. (Suhde oli siitä huolimatta ihana jonkin aikaa). Neuvoni on, että ihanan suhteen löytää, kun jaksaa etsiä sopivaa. Sen kyllä huomaa heti, kun oikea osuu kohdalle. Olen nyt ollut kihloissa 1 1/2 vuotta ja erittäin onnellinen. Terveisiä
ajattelin kirjottaa tänne pitkästä aikaa, vaikka tuskin täälä enää kukaan lukee näitä vanhoja juttuja(?)..
jokatapauksessa tapailu jatkuu, nähtiin v-loppuna..Tää mies oli huomattavasti mukavempi ku ennen, ja päästi mut jotenki syvemmälle sen elämään ku ehkä koskaan ennen, tai ainaki siitä on aikaa.
Mä rakastan sitä, jos vaan tiedän mitä rakkaus ja kaipuu on, niin se olis tätä.
Siis meillä on kivaa ja mukavaa, ja herkkää..Mä en haluais ajatella tätä pelkkänä seksinä, koska siinä on silti niin paljo muutakin kun sitä.
Ei me kuitenkaan edelleenkään yhdessä olla. Ja se särkee mun sydämen..Toisaalta en mä kadu ollenkaan ja oon onnellinen näin, rajallista rakkautta..
Miten kun ei siis oo suhdetta, niin miten se voi vaatia olemaan "pettämättä"? voiko toista pettää, vaikka ei suhdetta varsinaisesti oo?Vai onko meillä?---jos näkee silloin tällön, niin tuskin se on varsinainen suhdekkaan.
Tää on varmaan itsesuojelu ajattelua ja täyttä jotain..seksiähän se viimetteeks on silti. Mut mä haluan sitä kanssa..
Mutta haluan myös enemmän..Mulla on sitä ikävä, ja mä tiedän, että seki kaipaa..mutta jos kerran seksi sujuu, on ikävä, tykätään, ja välitetään, ja pystytään nauramaan yhessä, niin mikä estää sitä seurustelemasta mun kanssa???hä!!!---mä en tajua...voikohan se koskaan muuttaa mieltänsä, vai odotanko mä aivan turhaan..että ehkä joskus...:/
siis 12.2