Aloitin noin reilu vuosi sitten suhteen todella kiinnostavan naisen kanssa. Jonka kanssa olisin luullut voivani jatkaa vaikka hamaan loppuun asti. Kuitenkin asiat saivat käänteitä, jotka tuhosivat suhteen ja osaksi minut ja ennen kaikkea sen naisen jota rakastin. Naisellani oli huono itsetunto, minulla on ollut ihan hyvä itsetunto monista tilanteista huolimatta. Välillä se on käynyt maissa ja välillä se on noussut taivaisiin. Kerron miten näin asiat ennen totuutta. Suhteemme oli loistava pitkän aikaa ehkä noin reilu puoli vuotta, oli paljon loistavia hetkiä kuten yhteisiä matkoja ja riitoja meillä ei juurikaan ollut. Koin loistavan henkisen yhteyden naiseni kanssa. Ei ollut juuri asioita mistä ei oisi voinut keskustella, tai niin luulin. Kuitenkin viimeiset puolivuotta alkoi tulla ongelmia, naiseni itki ilman syytä ja alkoi selitellä, että hän ei ole minun arvoiseni, koska minä olin hänen mielestään täydellinen ja hän, omien sanojensa mukaan pelkkä paska.
Loppua kohti hänen itsesyyllisyytensä vain lisääntyi ja hän kertoi näin jälkeen päin ajatellen valheellisesti, että oli vain yöpynyt jonkun miehen luona ja mitään muuta ei ollut tapahtunut. Tietenkin itse epäilin pahinta, mutta koska naiseni kiisti kaiken, enkä kuullut asiasta muualta, en voinut väittää, että jotain muutakin olisi tapahtunut. Epäilys asiasta jäi silti. Jo aikaisemmin oli tapahtunut sellaista, että hän oli ollut laivalla ja viettänyt siellä aikaa jonkun DJ:n kanssa. Siitä hän sanoi, että kyse oli vain siitä, että se DJ tarjosi naiselleni drinkkejä ja lopuksi pyysi tätä yöksi luokseen, josta naiseni sanoi kieltäytyneensä.
Suhteen loppua kohti tultaessa ajattelin vielä, että tämä aika naiseni kanssa on ollut elämäni parasta aikaa. En ole asiasta enää yhtään varma. Loppua kohti tullessa naiseni ei ollut enää entisensä, hän vältteli minua ja häntä painoi selvästi koko syyllisyys. Hän itki usein ja lopuksi myönsi, että on ihastunut johonkin toiseen. Näiden tilanteiden valossa suhteemme meni katkolle. Tuhouduin täysin tästä tiedosta, vaikka tiesin olevan tulossa. Monet kaverini usein sanoivat minulle, että "ehkä sun pitäis nähdä totuus". Niin näin kyllä totuuden, mutta en koskaan uskonut siihen.
Katkon aikana naiseni sai vihdoin sanottua sen minkä olin tiennyt jo pidemmän aikaa. Hän oli pettänyt minua ja ilmoitti hänen ihastuksensa olevan vain tavallaan pakotie tilanteesta minun kanssani. Hän sanoi, että olisin varmaan hänelle se oikea, mutta on vaan pilannut kaiken omalla tyhmyydellään. Hän myönsi pettäneensä minua ainakin 4 kertaa yhdessä olomme aikana ja punoi ympärilleen valheiden verkon, joka lopulta tuhosi hänet, minut ja suhteemme.
Oli helppo huomata loppua kohti, kuinka nainen alkoi romahtaa yhä syvemmälle omaa itsesääliään ja katumusta. Hän ei vain pystynyt lopettaa pettämistä, kun oli sen aloittanut ja ei uskaltanut sanoa siitä minulle. Syntyi ns. noidan kehä, josta ei ollut paluuta, koska minä en koskaan saanut tietää tapahtumista ja laittanut sille loppua.
Nyt tämä ex-naiseni katuu tekojaan ja sanoo haluavansa vain minut, eikä ketään muuta ja on valmis muuttumaan, mutta vain minun vuokseni. Lupasin ns. yrittää, mutta koska tilanteet on mitä on, joudun tekemään sen todella hammasta purren. Jos vastuu ja velvollisuuden tunne ei painaisi minua, hylkäisin hänet heti ja vetäisin hänet täysin alas. Lupaus on lupaus ihan sama kelle sen antaa ja jos niitä alkaa rikkomaan sille ei tule enää loppua.
Tarinan opetus on se, että älä petä, itseäsi, isänmaatasi, kavereita tai rakastasi. Itse en koskaan pettänyt häntä, enkä aio jatkossakaan katsella muita ennen kuin tilanne on todella loppu, mutta en tiedä miten voisin antaa mitään anteeksi ja jatkaa minkäänlaista juttua tämän naisen kanssa. Koska lupasin, että yritän niin yritän, mutta luottamuksen totaalinen romuttuminen ei ainakaan yhtään auta asiaa.
Voitte kuvitella mieleni ristiaallokkoa ja nauraa epäonnelleni, mutta se kuka ei yritä tai tee parastaan ei voi koskaan saada mitään täydellistä.
Loppua kohti hänen itsesyyllisyytensä vain lisääntyi ja hän kertoi näin jälkeen päin ajatellen valheellisesti, että oli vain yöpynyt jonkun miehen luona ja mitään muuta ei ollut tapahtunut. Tietenkin itse epäilin pahinta, mutta koska naiseni kiisti kaiken, enkä kuullut asiasta muualta, en voinut väittää, että jotain muutakin olisi tapahtunut. Epäilys asiasta jäi silti. Jo aikaisemmin oli tapahtunut sellaista, että hän oli ollut laivalla ja viettänyt siellä aikaa jonkun DJ:n kanssa. Siitä hän sanoi, että kyse oli vain siitä, että se DJ tarjosi naiselleni drinkkejä ja lopuksi pyysi tätä yöksi luokseen, josta naiseni sanoi kieltäytyneensä.
Suhteen loppua kohti tultaessa ajattelin vielä, että tämä aika naiseni kanssa on ollut elämäni parasta aikaa. En ole asiasta enää yhtään varma. Loppua kohti tullessa naiseni ei ollut enää entisensä, hän vältteli minua ja häntä painoi selvästi koko syyllisyys. Hän itki usein ja lopuksi myönsi, että on ihastunut johonkin toiseen. Näiden tilanteiden valossa suhteemme meni katkolle. Tuhouduin täysin tästä tiedosta, vaikka tiesin olevan tulossa. Monet kaverini usein sanoivat minulle, että "ehkä sun pitäis nähdä totuus". Niin näin kyllä totuuden, mutta en koskaan uskonut siihen.
Katkon aikana naiseni sai vihdoin sanottua sen minkä olin tiennyt jo pidemmän aikaa. Hän oli pettänyt minua ja ilmoitti hänen ihastuksensa olevan vain tavallaan pakotie tilanteesta minun kanssani. Hän sanoi, että olisin varmaan hänelle se oikea, mutta on vaan pilannut kaiken omalla tyhmyydellään. Hän myönsi pettäneensä minua ainakin 4 kertaa yhdessä olomme aikana ja punoi ympärilleen valheiden verkon, joka lopulta tuhosi hänet, minut ja suhteemme.
Oli helppo huomata loppua kohti, kuinka nainen alkoi romahtaa yhä syvemmälle omaa itsesääliään ja katumusta. Hän ei vain pystynyt lopettaa pettämistä, kun oli sen aloittanut ja ei uskaltanut sanoa siitä minulle. Syntyi ns. noidan kehä, josta ei ollut paluuta, koska minä en koskaan saanut tietää tapahtumista ja laittanut sille loppua.
Nyt tämä ex-naiseni katuu tekojaan ja sanoo haluavansa vain minut, eikä ketään muuta ja on valmis muuttumaan, mutta vain minun vuokseni. Lupasin ns. yrittää, mutta koska tilanteet on mitä on, joudun tekemään sen todella hammasta purren. Jos vastuu ja velvollisuuden tunne ei painaisi minua, hylkäisin hänet heti ja vetäisin hänet täysin alas. Lupaus on lupaus ihan sama kelle sen antaa ja jos niitä alkaa rikkomaan sille ei tule enää loppua.
Tarinan opetus on se, että älä petä, itseäsi, isänmaatasi, kavereita tai rakastasi. Itse en koskaan pettänyt häntä, enkä aio jatkossakaan katsella muita ennen kuin tilanne on todella loppu, mutta en tiedä miten voisin antaa mitään anteeksi ja jatkaa minkäänlaista juttua tämän naisen kanssa. Koska lupasin, että yritän niin yritän, mutta luottamuksen totaalinen romuttuminen ei ainakaan yhtään auta asiaa.
Voitte kuvitella mieleni ristiaallokkoa ja nauraa epäonnelleni, mutta se kuka ei yritä tai tee parastaan ei voi koskaan saada mitään täydellistä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On tietenkin täysin oma asiasi, miten jatkossa suhtaudut naiseen. Kerrot lupausten pitämisen olevan sinulle tärkeää. Se on hyvä asia, mutta varmaan sinäkin ymmärrät, että sillekin tulee jossakin raja vastaan. Mielestäni olet mennyt vaarallisella tavalla tuon rajan yli, mutta tämä on vain oma mielipiteeni.
"se kuka ei yritä tai tee parastaan ei voi koskaan saada mitään täydellistä."
Tämä osui pahasti silmääni. Mitäköhän täydellistä vielä kuvittelet voivasi saavuttaa tämän naisen kanssa? Oletko rehellisesti sitä mieltä, että suhteenne voi olla "täydellinen" sen jälkeen, miten hän on sinua pettänyt?
Jokainen tekee tietysti itse omat ratkaisut elämässään, joten en yritä sinua opettaa. kerroinpa vain mielipiteeni tilanteestasi.
Tämän hetken oloni kyllä on niillä linjoilla mistä puhut. Tällä hetkellä ei tunnu siltä, että voisi tulla yhtään mitään.
Mikään suhde ei voi olla täydellinen, koska täydellinen on käsitteenä samankaltainen, kuin äärettömyys, joka on tavoittamattomissa. Kuitenkin siihen on usein hyvä pyrkiä ja myös joissan tapauksissa hyvä olla pyrkimättä.
Se mitä tarkoitan yrittämisellä, on se, että en voi koskaan jälkeenpäin sanoa etten olisi yrittänyt. Silloin pesen tavallaan käteni koko jutusta, silloin yksinkertaisesti tiedän, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Kuten sanoit rajansa kaikella ja todellakin tuntuu siltä, että menen nyt jo rajan väärällä puolella. Eli toisinsanoen nyt kun tämän päätöksen tein ja jos tämä ei ota tuulta siipien alle. Niin seuraava päätös on ero ja se on sitten lopullinen.
Kiitos paljon asiallisesta mielipiteestä joka ei ollut millään tapaa halventava.
Joo, tiedän mistä puhut "yrittämisessä". Itselläni on ollut omissa suhteissa taipumus yrittää vielä senkin jälkeen, kun olisi ehkä jo pitänyt tehdä johtopäätökset. Loppujen lopuksi tämä piirre on kuitenkin aika hyvä, vaikka johtaa joskus pitkitettyyn kärsimykseen. Jälkeenpäin on helpompi selvittää tilannetta mielessään, kun "on yrittänyt kaikkensa niin, ettei mitään ole enää tehtävissä". Se on vain siinä ongelman keskellä ollessaan vaikea sanoa, missä menee raja, jolloin on jo "typeryyden" puolella.
Ehkä se siitä sinullakin selkiytyy, kun annat asialle vielä vähän aikaa.
itse ehdottoman uskollisuuden kannattaja ja kerran yritin jatkaa naisen kanssa joka oli pettänyt minua. Siitä ei tullut mitään, tunteeni muuttui vihaksi ja en olisi koskaan syvällä sisimmässäni antanut sitä anteeksi. Ero oli vaikeeta koska olin kerran rakastanut häntä. Todennäköisesti et koskaan pysty täysin luottaan häneen ja sellainen suhde käy ajanmittaan liian raskaaksi, ainakin mulle kävi. Nyt olen jo kauan ollut onnellisesti naimisissa ja joskus muistelen sitä suhdetta kuin painajaisena kun muistan mitkä tunnemylläkät silloin mielessä jatkuvasti pyöri! Ymmärrän mitä sinä yrittämisellä tarkoitat, niin yritin minäkin ja kun ero tuli tiesin tehneeni kaikkeni ja omatuntoni oli puhdas. Kun hän jälkeenpäin,yritti että olisimme vielä yhdessä ja oli katuvaa, niin oli helppo sanoa, että, kaikki on loppu. Mieti pystytkö ehkä koko loppu elämäsi olemaan kaikenlaisessa epävarmuudessa vai alkaan ehkä kokonaan uuden suhteen varmemmalta pohjalta. Mutta niinkuin täällä jo toinen kaveri sanoi päätös on yksin sinun.
Niinpä se raja, jonka määritteli niin selkeesti joskus ei sitten kuitenkaan tunnekuohuissa pidä paikkaansa. Tässä tilanteessa on ongelmana kanssa se, että tämä nainen sattuu olemaan täysin samalla aaltopituudella itteni kanssa, tai sanonko näin koska joskus se vaan tuntui siltä? Ainakin joissakin asioissa hän on sitä. Nyt taas asiat on niin sekasin, että mikään muu ei auta kun aika. Sen takia päätin jotain mitä en edes sillä hetkellä halunnut, eli jatkaa koska jos homma ei toimi niin se selviää kyllä vielä. Tuntuu siltä, ettei ole mitään menetettävää, on niin monta kertaa puukotettu selkään, että puukko ei voi olla enää osumatta vanhaan reikään.
Näin raskasta henkistä rasitusta en oo koskaan ennen kokenut ja nyt alkaa olee jo semmonen olo, et enää ei satu mikään. Tätä kipua tottuu kestämään kuten fyysistäkin kipua.
Asia on vaan niin, että itsellä on melko herkkä addiktoitumisen vaara asiaan kun asiaan ja jos heitän jutut mäkee liian helposti tai alan viettää ns. "pelimiehen" elämää pelkään, etten koskaan pääse siitä irti. Eli täytyy sotia vaan sota kerrallaan loppuun asti.
minulle käy juuri niinkuin sinullekin on käynyt. Se mitä kerroit omasta kokemuksestasi, "näkyy" jo tulevaisuuden kuvassani. Tekisi mieli sanoa, että niin minulle käy, mutta se olisi tässä vaiheessa luovuttamista. Ikäväkseni voin todeta, että omat ennustukseni ja vaistoni ovat olleet tähänkin mennessä oikeassa, kuten varmaan monen muunkin vaistot olisivat tässä tilanteessa. Tosin en ole niitä pahemmin kuunnellut, koska maailmaa tulee katsottua enemmän todisteiden pohjalta, kuin vaistojen ja tuntemusten.
Sen haluankin nähdä, että miten hyvin romun päälle voi rakentaa uutta. Se selviää sitten muutaman kuukauden sisällä, tuskin sitä enää kauemmin jaksan odottaa. Itse toimin niin, että en petä ketään ja todellakin haluan sellaisen naisen, joka pystyy samaan eikä yhtään vähempään.
Omatuntoni on jo nyt puhdas ja aion pitää sen puhtaana loppuun asti. Sanoin tälle exälle heti alussa, että minä en tule olemaan se, joka tekee virheitä joita saa katua. Näin sitten tapahtuikin. Omista kavereistani valtaosa on vakiintuneita pettäjiä, jos heidän suhteensa vähänkin tökkii niin heti ollaan toisessa sängyssä. Olen saanut katsella sitä touhua pitkän aikaan vieressä ja nähnyt miten "hauskaa" ja "palkitsevaa" se on. Tästä syystä en itse siihen lähde, parempi oppia muitten virheistä kun oppia ne itse kantapään kautta, silloin ei satuta ketään ja omatuntokaan ei soimaa.
Kiitos asiallisesta palautteesta.