Mitä tehdä...meillä viisi vuotta yhteiseloa eletty ja nyt tuntuu, että suhde alkaa vetelemään viimeisiään, minun puoleltani.
Sitä en ole voinut miehelleni sanoa, vielä. En osaa, enkä pysty...tiedän, että hän rakastaa minua yli kaiken ja minäkin rakastan häntä paljon, mutta silti...tuntuu tosi pahalta.
Haluaisin, vaikka viikon-kahden viikon mietintä ajan, että saisin miettiä elämää ja suhdettamme, mutta se on kohdallamme hankalaa, koska asumme yhdessä.
Asiasta on vaikea puhua, sillä uskon, että mieheni luulee kaiken olevan hyvin. Suhteessamme onkin miltei kaikki ihan hyvin...omassa pääkopassani taitaa olla se vika. Se, että elämääni tuli viime viikolla uusi ihastus vain varmisti asiaa...mikä ei kuitenkaan ole ratkaisevassa ossassa suhdettamme, vaikka se siltä vakuttaisikin, niin ei ole!
Olen miettinyt tätä asiaa useamman kuukauden.
Auttakaa....mitä tehdä, varsinkin tuon aikalisän suhteen?
Sitä en ole voinut miehelleni sanoa, vielä. En osaa, enkä pysty...tiedän, että hän rakastaa minua yli kaiken ja minäkin rakastan häntä paljon, mutta silti...tuntuu tosi pahalta.
Haluaisin, vaikka viikon-kahden viikon mietintä ajan, että saisin miettiä elämää ja suhdettamme, mutta se on kohdallamme hankalaa, koska asumme yhdessä.
Asiasta on vaikea puhua, sillä uskon, että mieheni luulee kaiken olevan hyvin. Suhteessamme onkin miltei kaikki ihan hyvin...omassa pääkopassani taitaa olla se vika. Se, että elämääni tuli viime viikolla uusi ihastus vain varmisti asiaa...mikä ei kuitenkaan ole ratkaisevassa ossassa suhdettamme, vaikka se siltä vakuttaisikin, niin ei ole!
Olen miettinyt tätä asiaa useamman kuukauden.
Auttakaa....mitä tehdä, varsinkin tuon aikalisän suhteen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
siitä vaan toisen kulliin kiinni ja elä pilaa miehes elämää enää sekunttiakaan vaan lähe menemään.
Suhde muuttuu ajan myötä ja on kai aika yleistä että muutaman vuoden päästä tulee fiilis että suhde ei toimi. Mutta yleensä se ei tarkoita että suhde olisi alunperin ollut huono tai että se olisi loppu. Ihminen on sellainen että kaikkeen kyllästyy, hyväänkin... vuosien kuluessa myös pienet asiat joita ei osaa pitää tärkeinä voivat aiheuttaa suhteen kylmenemisen. Uusi ihastus on nimenomaan merkki siitä että suhteessa on korjattavaa, ei päässä.
On kuitenkin valtavan palkitsevaa kun tällaisista tilanteista pääsee yhdessä kumppanin kanssa eteenpäin, veikkaisin että fiilis voittaa uuden ihastuksen tuoman jännityksenkin ilman sen tuomia ongelmia - siksi suosittelen sitoutumaan nykyiseen suhteeseen.
Eli ota aihe rohkeesti puheeksi, kysy mieheltäsi miten hän kokee suhteenne. Eka vastaus on tulee olemaan että kaikki on OK (miehellä kestää kauemmin avautua puhumaan tunteista kuin naisella) mutta jatka keskustelua, odota, pyydä uudestaan, yritä analysoida miltä sinusta tuntuu ja kertoa se niin että mieskin ymmärtää :-) Oon 99% varma että et ole teidän perheessä tunteinesi yksin, vaan että miehesikin on, kun saa asiaa vähän miettiä, kokenut että kaikki ei ole Ok.
Usein tällaisissa tilanteissa suhde puhkeaa uuteen kukkaan keskustelun ja ihan pienten muutosten kautta... aluksi suhteen ruotiminen voi olla pelottavaa, mutta kuten sanoin lopputulos palkitsee mahtavasti. Onnistumiseen tietysti vaaditaan normaaleja parisuhteen rakennusaineita eli empaattisuutta, kärsivällisyyttä, sitoutumista ja rakkautta.
Suosittelen lukemaan jotain hyvää parisuhdetta käsittelevää kirjaa, ne on tosi hyödyllisiä.
"viikon-kahden viikon mietintä ajan" ...
"Olen miettinyt tätä asiaa useamman kuukauden"
Mietit kuukausia sitä, että pitäisi miettiä viikko-pari;)?
Elämähän on tunnetusti liian lyhyt tuhlattavaksi yhteen ihmiseen, jota - vapaasti lainaten - "rakastaa paljon", eli ei muuta kuin aivot narikkaan ja tien päälle. Nykyäänhän "carpe diem" on muodissa.
"Sitä en ole voinut miehelleni sanoa, vielä.". Ajattelit sitten kertoa, kun laukut on jo pakattu? Silloin varmaan ei enää tunnu niin pahalta?
"elämääni tuli viime viikolla uusi ihastus". Aina yhtä ilahduttavaa olla todistamassa sitä, kuinka jalkoväli ohjaa naistenkin menemisiä.
hienosti sanottu-itse olisin kirjoittanut samoin. että naiset osaa olla kusipäitä. onneksi on meitä hyviäkin naisia
Ei muuta kun hameet korviin ja menoksi, olet erittäin potentiaalinen tuleva yh äiskä/sinkkurouva. Pääsette molemmat helpommalla kun teet reilusti syrjähypyn tai pari nyt heti ja narahdat ,erohan siitä tulee, mutta parempi tälleen kuin että pelaat entiiaa ja alat nalkuttaa ja vihoitella miehellesi vuosikausia..
Mietis mikä on se aihe joka vetää viimeisiään teidän suhteessanne? Sanoit kuitenkin rakastavasi häntä. Joskus meillä ihmisillä on semmoisia ruusunpunaisia unelmia yhteiselämästä, kun alkaa arkinen elo silloin me joskus säikähdetään kun ruusunpuna alkaa näytää realismin ruskeaa väriä. Töihin ja kotiin ja siivousta ja tv:n katselua. Rakastelut tahtoo jäädä ja ne tulee tavanomaisiksi. Tää on arkea - sitä pitäisi hieman piristää?
Mietin tässä tuota mikä meidän suhteesa mättää. Vastaus kysymykseen, ettei meillä ole mitään yhteistä...ei harrastuksia, kavereita tai mitään mitä tekisimme yhdessä...seksistä puhumattakaan!
Joku tuossa sanoikin, että heti vaan toisen kullin luo. Asia ei ole niin...minua ei seksi edes kiinnosta?! Olenkohan jotenkin outo.
Kaipaan läheisyyttä, se riittää minulle...mutta nykyisessä suhteessa sekään ei ole itsestään selvää, vaan joudun pyytämään sitä.
Lapsia minulla ei ole, eikä minusta tule yh- äitiä....Voi olla etten voi lapsia koskaan voi edes saada :(
Jokainen saa olla omaa mieltä asioista ja minä parhaiten tiedän suhteeni tilanteen...Kysyin vain neuvoa asioissa enkä odottanut asiattomia viestejä, mutta yllätys tällä keskustelu kanavalla niitä saa aina, jos jotain yrittää kirjoittaa.
Ei et sinä ole mitenkään outo vaikka nykyinen seksihassu-meno ei kauheasti sinua saakaan mukaansa. Kaikki me ollaan erilaisia, sinä olet sellainen keijusielu, elämässä on muitakin arvoja, paljon jalompiakin kuin seksuaalisuus.
Tuo että teiltä puuttuu yhteinen tekeminen on minun mielestäni paljon vaarallisempi enne. Voiskohan sille tehdä jotain?
"...minä parhaiten tiedän suhteeni tilanteen...Kysyin vain neuvoa asioissa enkä odottanut asiattomia viestejä..."
Et hirvittävästi kyllä kertonut tilaanteestasi. Vastaukset tulivat antamiesi tietojen mukaan. Tietysti.
"Vastaus kysymykseen, ettei meillä ole mitään yhteistä...ei harrastuksia, kavereita tai mitään mitä tekisimme yhdessä... Kaipaan läheisyyttä... joudun pyytämään sitä"
Onko tuo sitten enää minkäänlainen suhde, vai roikutko mukana, kun et uskalla elää päivääkään yksin? Sanoit rakastavasi miestäsi. Miten se on noilla eväillä mahdollista?
Lainaat koko ajan mitä sanon?
Mutta osuit oikeaan kun sanoit, että roikunko mukana suhteessa...sitäpä hyvinkin...luulisin.
Viisi vuotta on pitkä aika ja meillä sellainen historia, että ihmettelen miten mieheni on jaksanut minua...en varmaankaan "raaski" jättää häntä tai sitten pelkään, että kadun päätöstäni.
Samaistun aika lailla tarinaasi. Minäkin koen ettemme ole mieheni kanssa tarpeeksi läheisiä.
Seksiäkään ei enää ole enkä kaipaa sitä edes, seksi on minulle lähinnä seuraus eikä syy.
Meidän suhteemme ei ole niin läheinen, että siitä seuraisi seksiä.
Poikkeamme teistä siinä mielessä, että meillä on yhteisiä harrastuksia, mökkeily ja kalastus, ne ovatkin ne suurimmat syyt ettei raaski erota.
Ajan mittaan kertyy asioita, yhteinen koti, yhteiset tavat, yhteinen auto, yhteinen mökki, yhteiset lapset jne.
Ne tekevät eroamisesta vaikeaa.