Meillä ainakin joka riidan jälkeen suhde on entistä huonommalla tolalla. En voi ymmärtää että joidenkin mielestä riitely puhdistaa ilmaa.
Siinähän tulee kaikki sanottua mahdollisimman loukkaavasti, eikä sen jälkeen enää luota toiseen täysillä.
Siinähän tulee kaikki sanottua mahdollisimman loukkaavasti, eikä sen jälkeen enää luota toiseen täysillä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sehän siinä onkin, että riidan jälkeen tulisi myös sopia. Ja sopimisen tulisi mielellään olla yhtä räiskyvä ja näyttävä kuin riidankin. Sitten voi käpertyä toisen kainaloon, ja todeta, että hyvä kun selvitettiin asiat. Ja hyvä on tietysti todeta, että "en tarkoittanut ihan kaikkea mitä sanoin, ja sorry, kun sanoin asiat niin loukkaavasti". Tärkeintä on tietysti se molemminpuoleinen anteeksipyyntö.
Tällä tavalla riidat voivat olla puhdistavia. Sääli vaan, ettei se aina onnistu noin. Pahinta on, jos riitoja ei sovita eikä anteeksi pyydetä...
Jos sulle sanotaan, että sun pitää purkaa tunteitasi jotenkin, niin varmaan menet hakkaamaan pesäpallomailalla jotain. Eihän se nyt niin mene.
Sanonnan tarkoitus on se, että suhdetta vaivaavat asiat nostetaan pöydälle. Ei olla hiljaa ja anneta asioiden kasautua sinne pääkoppaan. Sitten jossain vaiheessa ajatukset ja suhde ovat jo niin retuperällä, että niistä keskustelukaan ei enää auta.
Ois tietenkin parempi, että asioista saataisiin puhuttua ilman riitelyä. Temperamenttisten ihmisten kesken tämä voi olla vaan liian paljon vaadittu. Asiaa puidaan niin kauan, että päästään molempia tyydyttävään ratkaisuun. Pahimmassa tapauksessa suhde on ohi.
Jos samasta asiasta tulee koko ajan riitaa, eikä mitään tapahdu, niin jossain on vikaa. Joko yritetään väkisin pitää kahta ajatuksiltaan erilaista ihmistä yhdessä tai toinen ei ajattele suhteen toista osapuolta ollenkaan.
Riidellessä kannattaa yrittää pitää ainakin jokin raja siinä omassa revittelyssä. Ihan turhaa edes riidellä tai olla sen toisen ihmisen kanssa, jos omana päämääränä on sen toisen satuttaminen, eikä asian sopiminen. Tottakai sitä tietää sellaisia asioita, jotka sitä kumppania oikeasti satuttaa syvästi. Haluaako sitä satuttaa rakastamaansa ihmistä niin, että ne haavat ei ikinä parane? Se on ihan sama onko sovittu ja nussittu päälle, jos on ladannu jollain toiselle aralla asialla.
Hiekkalaatikolla kostetaan asioita ja niin ei pitäis tehdä enää kahden aikuisen parisuhteessa.
Hmm..
Meillä riidat menevät joskus todella ilkeiksi, v*ttuilua puolin ja toisin. Minä en silti
ole mitenkään pahastunut ikinä, eikä miehenikään luultavasti, sillä emme mene henkilökohtaisuuksiin
tai todella arkoihin asioihin. Ja jos joskus onkun sanonut jotain kamalaa, sen saa kyllä anteeksi sanomalla että sanoi vaan koska oli niin vihainen, että halusi vaan olla mahdollisimman ilkeä! Riitely meillä ainakin on puhdistanut ilmaa todellakin, osaamme keskustella ongelmista, mutta en voisi kuvitellakaan että riidat (huutaminen) loppuisi kokonaan. Olemme molemmat niin kuumaverisiä. Hakkaamista ja väkivaltaa ei ole ollut läpsimistä lukuunottamatta. Joulukuussa vimeksi oli yksi iso riita, kesti 3h, eli emme mökötäkään. Sen jälkeen ollut oikein auvoista aikaa :) mieluummin niin että rakastetaan ja soditaan kunnolla, kuin että kaikki olisi sellaista laimeaa lässyttelyä.
Ymmärrän toki senkin että joidenkin suhteet eivät kestä riitelyä. Me sovimme kai hyvin yhteen, koska olemme kumpikin samanlaisia riiteiljöitä: sota on kova mutta lyhyt. Sovinto sitäkin suloisempi :)
KInastelun jälkeen sexi maistuu todella hyvälle ellei riita ole ollut vakavaa. KInastelu puhdistaa todella ilmaa. Sitä tulee sanottua suunsa puhtaaksi mutta jos toista rakastaa kestää kyllä kritiikin. Sellasellehan sitä tulee huudetuksi keltä tietää saavansa anteeksi sanansa.Lapsetkin on usein vieraskoreita ja kotona näyttävät kyntensä koska tietävät, että kotona rakastetaan ja annetaan anteeksi ja ymmärretään.
Joka riidan jälkeen seksi on vähentynyt, kunnes se nyt on lopulta jäänyt ilmeisesti kokonaan pois..
En minä ainakaan halua että minuun kosketaan, jos juuri äsken on haukkunut huoraksi ja syyttänyt suotta. Halut menee, eikä palaa ikinä!
Kannattaa miettiä vähän sitäkin miten pahat asiat sanotaan. Jos mies SANOO vihaisena että huora, on se eri asia kun jos hän HAUKKUU sinua huoraksi, niin että oikein
tulee "perustelutkin" perässä... Mieheni on joskus sanonut minua kesken riidan nartuksi, kerran huoraksi. Riita ei liittynyt huoraamiseen tai löyhään moraaliin muutenkaan. Pyytänyt anteeksi kummallakin kerralla ja ollut pahoillaan. Koska jos itsekin sanoo jotain rumaa, on oltava valmis kestämään itsekin. Asiahan on niin että jotkut sanovat helposti vihaisena vähän mitä sattuu. Ei sana huora vihaisena heitettynä loukkaa minua enempää kuin vaikkapa kusipää. Nyt varmasti monet alkavat
huutamaan, että plaa plaa minä en ainakaan olisi miehen kanssa joka sanoo huoraksi...Itsekin olen häntä haukkunut vaikka miksi. ei ole meidän suhdetta sanat kaataneet kun kumpikin tiedämme että ne ovat vain vihaisia sanoja, mitä raivoissaan sanoo vahvistukseksi.
Ei riitelystä nyt ole yleensä muuta kuin haittaa. Kukahan taas on selitellyt että riitely puhdistaa ilmaa? Pikemminkin päinvastoin, ei pidä uskoa kaikkea mitä jotkut tulevat lässyttämään. Jotkut elävät semmoisessa hurmostilassa ettei heille mitään järkeä kannata yrittääkään takoa päähän, vaikka he kuvittelisivat että riitely helpottaa.
Riitely ei missään nimessä "puhdista ilmaa". Sopii koettaa esim. työpaikalla - menepä sanomaan aivan yllättäen työtoverillesi jotain äärimäisen ikävää ja häntä loukkaavaa. On varmaa, että hän muistaa sen loppuikänsä ja teidän yhteisen työuranne loppuun asti, vaikka miten muodollisesti muutoin "hymyilisikin" Sinulle.
Sama koskee parisuhdettakin: myrkkysanat jäävät loputtomasti kiertämään näkymättöminä ja alati hiertävinä kahden ihmisen välille: loukkaajan ja loukatun.
lue toi miipin kirjoitus