alkoholismi suhteessa

Luulen että sinä tulet valitsemaan juomisesi ja miehesi lähtee kun ei voi sietää juomistasi. Sinä jäät yksin ja kun kova läheisyyden puute tulee niin haet satunnaista seuraa. Miehesi säälii sinua aikansa mutta sitten lakkaa ajattelemasta sinua ja juomistasi, koska ei voi asialle mitään. Mies löytää pian naisen jolla ei ole koko ajan pullo kädessä ja alkaa onnellisemman elämän tämän kanssa.

Sinulla tosiaan on ongelma, no mutta kaikki ihmiset eivät ole yhtä vahvoja. Alkoholismi on sairaus. Kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Koita löytää jotain muuta elämääsi tissuttelun sijasta. Oletko koskaan kokeillut uida/kuntoilla ja sen jälkeen juoda lasin omenamehua, käydä suihkussa, sekstailla ja sitten levätä, kroppa pysyy kunnossa ja ihanan rento olo taattu.

olen ns.juopon ex.akka ja lähdin koska huomasin etten voita viinaa. silläkin alkoi pikku hiljaa tissuttelu työpäivän pääteeksi jne, asia paheni koko ajan. alkoi saada raivareita heti kun asiasta puhuttiin ja pikku hilja muutkin asiat alkoi häntä vaivata. kun sain turpiini ensimmäisen kerran, totesin että nyt se loppui, lähdin. tiedän hänen nykyään olevan täys juoppo ja hänelle kelpaa ihan teinistä vanhaan mummoon asti kaveriksi sänkyyn. toivon sinun miettivän kumpi on todellakin tärkeämpi, juominen vai se mies joka sinulla on. kaikkea hyvää jatkoon.

ihmeessä. Se on vaikeaa, tiedän sen omasta kokemuksesta. Minä olen lopettamassa, en vielä tiedä onnistuuko se, mutta toivon että onnistuu. Onhan se tietysti jokaisen oma asia mitä tekee, mutta on myös niin, että parisuhteessa ja yleensäkin kaikissa ihmissuhteissa tulee ottaa se toinen osapuolikin huomioon. Jos alkoholinkäyttösi häiritsee miestäsi, niin hyvin todennäköistä on, että jonakin päivänä huomaat olevasi yksin pullosi kanssa. Kannattaako se? Kokeile esim. muutama viikko = älä yksinkertaisesti pidä mitään alkoholipitoista juomaa kotona. Ja samalla tarkkaile omia reaktioitasi, miltä itsestäsi tuntuu, miltä miehestäsi?

Olet harkiten jo valinnut osasi. Eräänä päivänä hän saattaa todella lähteä, sitten alkaa pohdiskelun aika, tissuttelu jatkuu....mutta sinulta puuttuu kontrolloija joka kertoo mikä on hyväksi ja mikä ei.

Käytin alkoholia vapaa-aikana ystävien ja puolisoni kanssa.Puolisoni joi mielestäni kanssani samaan tahtiin ja aina kun itsekin. Mutta hän kävi myös työmatkoillaan ravintoloissa ja tansseissa, ei koskaan selvin päin, vaan niinkuin hän itse sanoo, silleen sopivasti otti. Hänen käyttönsä lisääntyi koko ajan, samoin omani. Vähitellen hän alkoi tykkäämään, että on niin fiksu, ettei enää käykään julkisilla paikoilla kanssani, vaan juo siellä muiden kanssa ja ottaa kotona vain kanssani. Ja myös riitelee, arvostelee minua, josta tietty tuli riitaa. Silloin ryhdistäydyin ja mukava loppui siihen. Enpä ota sitten enää ollenkaan, en vuosiin ole ottanut. Mutta puoliso ottaa ja siitä en pidä. Joka viikonloppu, yksin tissuttelee, salaa ja piilopaikoista löytyy pulloja, kun "virallisesti" hän juo vain pari olutta, voi tyhjiä mäyräkoiria löytyä piilosta. Mutta oma alkoholin käytön lopetus on tehnyt elämästäni muuten paljon mukavamman. Olen oma itseni, sellaisena kuin olen. Ei ole sitä juomapuolta enää, johon vois huolet hukuttaa. Puolisoani harmittaa se, että ei juomakaveria enää ole ja mielestäni hän itsekin on alkoholin orja. Orjuus näkyy siinä, ettei yhtään viikonloppua mene ilman jonkin sortin juomaa.

Mutta raitis elämä antaa paljon. Lopettaminen vaatii sinulta itsetahtoa, uskoa, että elämä kantaa ilman juomista. Höpöä uskoa, että alko rentouttaa. Se on väliaikaista. Krapulassa väsyttää ja tympäsee, pää on tyhjää täynnä eikä järki kulje. Koskaan ei harmita nousta ylös, kun on nukkunut hyvin ja ei ole huonoa oloa. Usko minua.Aloita jo tänään. Viina on vihollinen, se on tuhonnut enemmän terveyttä ja avioliittoja kuin uskotkaan.Lopettamisen voit tehdä vain sinä. Aloitit siitä, että myönnät sen . Hae tukea vaikka A-klinikalta. Siellä ihan oikeasti on ihmisiä, jotka osaavat avata vyyhtiä, joka vähitellen alkaa helpottaa. Et tarvitse alkoholia. Olis kiva kuulla, miten sinun käy. Onnea!

Minun elinkumppanini lähti, lähti taivaaseen, joi itsensä hengiltä. Niin päättyi se tarina ja voin kertoa sinulle alkoholisti, että koko perheesi sairastaa "sairauttasi" vaikka eivät juo, sinä itse olet itsekäs, kun ajattelet vain omaa hyvääoloasi, joka tuottaa tuskaa muille.

Voi kuinka rehellisesti kirjoitit! Olet kuin minä
nyt tässä tilanteessa.

Vähättelen naisena ongelmaani, koska kykenen hoitamaan työni, perheeni ja ihmissuhteet.Syön hyvin ja pidän itsestäni huolta muutenkin, pukeudun ja hoidan kuntoani/terveyttäni.

Haen mukamas vaan jotain rentoutumistapaa päivän
päätteeksi, en koskaan humalassa sillai, ja tiedän aina missä mennään. Miehenikin ottaa, sitten kun on sillä päällä, mutta pystyy olemaan hyvin pitkiäkin aikoja ilman. Minä en.

Mieheni odottaa nyt ratkaisua minun taholta, tai
sitten lähtee. Joku päivä. Aina uusi ilta antaa
vaan luvan ottaa hiukkasen, kun ahdistaa kaikki.
Työ, puhumattomuus, rakkaudettomuus....

Toivon, että keksittäisiin yhdessä keino päästä tästä paskasta keinosta rentoutua eroon! Pahaan oloon se viittaa, ainakin kohdallani.

Se voi tuntua itsekkäältä, mutta toisaalta halusta
vetäytyä omiin oloihin, joka sitten tuhoaa perustaa perhe-elämältä.

Jaksele sinä siellä, minä myös täällä :=)

Olen 26v. nainen ja minulla oli sama ongelma, mutta ilmeisesti olen päässyt siitä ohi.
Eli joka pv töiden jälkeen kaupan kautta kotiin ja 6-10 siideripulloa.
Varsinaisessa humalassa en edes ollut, sillä join ne hyvin hitaasti klo 15 lähtien iltamyöhään asti.

Hain vain sitä rentoutunutta oloa.
Yritin kyllä olla ilman, mutta silloin minusta tuli sietämätöntä seuraa..
Olen varma että meille olisi tullut ero ilman juomistani, vaikkakin se oli tulla myöskin juomiseni takia.
Juodessani olin kuitenkin mukava ihminen.

Kokeilin psyykelääkkeitäkin, lukemattomia merkkejä mutta vaikutus ei ollut sama, palasin aina takaisin alkoholiin..
Jäin muutama kk sitten tyttömäksi kamalasta työpaikastani ja se kai jollain tavalla auttoi, tai sitten työttömyyden tuoma "rauhoittuminen".
Enää en tarvitse alkoholia oikeastaan ollenkaan.
On vain hyvä olo ilmankin sitä.

Pelkään kuitenkin että se puhkeaa uudestaan kun taas saan töitä..
Työelämä on nykyään hyvin stressaavaa ja otan työn usein liian vakavasti, plus minulla on todella alhainen stressinsietokyky..

Olen mies, ja pitkälti voin samaistua tilanteeseesi ja tapaasi juoda.

Hieman alustusta: Alkoholismi on sairaus, joka voi olla myös perinnöllistä, mutta puhkeaa vain "harjoittelulla". Olet ns. yliherkkä (allerginen) alkoholille, sinun (-kin) aivoissasi tämä hiilivety-yhdiste aiheuttaa "normaalikäyttäjiä" voimakkaamman mielihyvän tunteen. Humaltumisen tunne (näin kerrotaan) on hyvin lähellä heroinistin tuntemaa mielihyvää, jota opiaatit aiheuttavat. Alkoholismista, kuten ei allergioistakaan, parannuta ... niiden kanssa opitaan elämään.

Keinoja hallita / hoitaa sairauttaan on monia, alkoholistille kohtuukäyttö on mahdollista ... mutta vain lääkityksellä (esim . Revia, salpaa "yliaktiivisen" mielihyvän tunteen, ei antabus tyyppinen). Joillekkin absolutismi ainoa ratkaisu eteenpäin. Niin tai näin, tarvitset apua ja tukea -- ja sitä saa. Alkoholismi ei ole tekosyy tai lupa ryypätä ("ko en mä tälle mitään voi") vaikka kuinka sairaus onkin ... vastuullinen ihminen hoitaa sairauttaan! Vertaus, sokeritautinen ottaa insuliinia ja voi elää lähes normaalia elämää, eikä kooman porteilla hoeta että "ko mulla on tää sokeritauti".

Ja sitten otsikkoon. Lopetin tissuttelun, lääkkeillä (hauskaa metodi, aluksi on juotava kuten ennen...) ja hoidolla -- tuntui hyvältä ja motivaatio korkealla. Puoliso tuki, ja usko tulevaan oli korkealla -- varmasti vilpittömästi molemmilla. Mutta siinäpä kävi niin, että kun se iso musta "mörkö" ja syntipukki kaikkeen pahaan oloon siirtyi sivuun -- alta paljastuivat ne suhteen kaikki muut ongelmat. Ennen kaiken pahan olon pystyi laittamaan juomiseni piikkiin ... mutta kun se jäi pois, niin ... voih ja oih ... muut ongelmat taustalla osoittautuivat kohtuuttomiksi käsitellä. Erosimme.

En tätä kirjoita masentaakseni, mutta jos lopetat liikakäytön ... tiedä ettei sekään estä miestäsi eroamasta. Vaan tee se ITSESI vuoksi.