Klassinen juttu; rakastuin pari vuotta sitten, tietämättäni, naimisissa olevaan mieheen. Alku kuin suuri rakkaustarina,(tai niin minä silloin luulin), sitten totuus valkeni n. puolen vuoden päästä. Siitä sitten alkoi tähän asti jatkunut on/off suhde. Minä "heitin" miehen pihalle, ja itkin takaisin. Vaan eipä nuo erouhatkaan saaneet häntä eroamaan vaimostaan. Ja nyt huom! vaimo ei voi olla tietämätön suhteesta, koska vietimme yhdessä aikaa enemmän kuin mies vaimonsa kanssa. (koko parin vuoden ajan). Mies väittää tietysti rakastavansa minua (joo, niinhän ne aina tekee).
Kyllähän minä ymmärrän ettei mies eroa, mitä turhia, on rakastajar, jonka kanssa elää (huom! kanssa, ei kustannuksella)viikonloput ja useita päiviä viikostakin, sekä vaimo.
Mutta selittäkää mulle pahus vieköön miksi tuo vaimo ei sitä avioeroa ole hakenut?????
Lapsia ei pitäisi oleman, eikä omaisuuttakaan mitenkään mainittivasti.
No, nyt on mun mitta täysi; se on joko tai...
Siispä kerroin ehdot, mies muuttaa luokseni ja aloittaa avioeroprosessin, tai sitten hän on valinnut vaimonsa. Mitä sanoo mies; pitäisi puhua ehdoista, jos me sitten vaikka viikon päästä erotaan, on hän asunnoton yms. Pitäisi siis tehdä hänelle vuokrasopimus tms. Että se siitä rakkaudesta ja halusta elää toisen kanssa...
Minulle rakkaus on tunne, tunne siitä että tämän ihmisen kanssa haluan elää ja olla. Kyllä minä herranjumala sentään aikuisena tiedän realiteetit, mutta nyt on tunteista kysymys. Minä rakastuin ja rakastan tätä miestä, kaikista hänen vioistaan huolimatta olisin hänet ottanut. Mutta naimisissa olevana ja pysyvänä en häntä enään huoli.
No, minähän sain kylmän kylvyn, totuus on aina tarua ihmeellisempää. Nyt sitten tiedän etten merkinnyt hänelle tarpeeksi...
Kyllähän minä ymmärrän ettei mies eroa, mitä turhia, on rakastajar, jonka kanssa elää (huom! kanssa, ei kustannuksella)viikonloput ja useita päiviä viikostakin, sekä vaimo.
Mutta selittäkää mulle pahus vieköön miksi tuo vaimo ei sitä avioeroa ole hakenut?????
Lapsia ei pitäisi oleman, eikä omaisuuttakaan mitenkään mainittivasti.
No, nyt on mun mitta täysi; se on joko tai...
Siispä kerroin ehdot, mies muuttaa luokseni ja aloittaa avioeroprosessin, tai sitten hän on valinnut vaimonsa. Mitä sanoo mies; pitäisi puhua ehdoista, jos me sitten vaikka viikon päästä erotaan, on hän asunnoton yms. Pitäisi siis tehdä hänelle vuokrasopimus tms. Että se siitä rakkaudesta ja halusta elää toisen kanssa...
Minulle rakkaus on tunne, tunne siitä että tämän ihmisen kanssa haluan elää ja olla. Kyllä minä herranjumala sentään aikuisena tiedän realiteetit, mutta nyt on tunteista kysymys. Minä rakastuin ja rakastan tätä miestä, kaikista hänen vioistaan huolimatta olisin hänet ottanut. Mutta naimisissa olevana ja pysyvänä en häntä enään huoli.
No, minähän sain kylmän kylvyn, totuus on aina tarua ihmeellisempää. Nyt sitten tiedän etten merkinnyt hänelle tarpeeksi...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niinhän se on, että loppujen lopuksi toinen nainen on toinen nainen ja se, kenen kanssa virallisesti ollaan, on se ensimmäinen, sanoi mies mitä tahansa sulle ja miten vain osaisi olla ihana sulle kanssasi, on hänellä myös se toinen elämä toisaalla. Joten vaikkei helppoa tule olemaan, niin keskity tästä lähtien vain omaan elämääsi ja tulevaisuuteesi yksin (ja ajallaan jonkun sopivan miehen kanssa, joka on rakkautesi arvoinen).
Älä katkeroidu menneille, mutta muista, että et välttämättä olisi kuitenkaan ollut onnellinen tämän miehen kanssa, joka aloitti suhteen sinuun valehdellen siviilisäädystään ja näin pitkään on hommaa vedättänyt eikä ole rakastanut tarpeeksi, vaan on ottanut vain edut molemmista suhteista. Tietenkin olette molemmat kiintyneitä toisiinne ja riippuvaisia myös, mutta parempi kaikesta huolimatta repiä itsensä irti. Ajan kanssa se palkitaan, vaikkei siltä vielä pitkään aikaan varmaan tunnukaan.
Koska itselläni on sama prosessi menossa, tiedän, että vaikka realiteetit on mitä on, niin tunteet aina välistä sanoo vahvasti muuta. Siitäkin huolimatta aion päästä tästä yli tahdonvoimalla ja enkä katsoa taakse. Samaa toivon sinullekin!
minulta kyllä rakkaani saa kaiken minkä voin antaa silti en eroa vanhasta vaimostani.
Viisas nainen olisi jo antautuessaan suhteeseen ukkomiehen kanssa tajunnut, ettei ehkä saakaan ystävää exästä, ja että vanha suola janottaa ennenpitkää. Niinhän siinä yleensä käy. Mitäs et painunut takavasemmalle kuullessasi, että mies on jo varattu! Tyhmääääää!!!!!
onko tässä kyse rakkaudesta ollenkaan. Kyseinen mies vain nauttii useiden naisten huomiosta. Tuskin hän vaimoaan rakastaa. Vaimolla taitaa olla perheen asunto omissa nimissä avioehdon takana.
..ihmeessä vaimon pitää mies, voihan sitä rakastaa. Kuka hullu nyt ottaa itselleen miehen johon ei voi luottaa. Kyllä minäkin rakastan kovasti miestäni joka asuu vaimonsa kanssa, mutta että meille muuttaisi... ei ikinä!
Mitä enemmän uhkailet ja esität ehtoja, sen todennäköisempää on, että mies pysyy vihityn vaimonsa luona. Miten viitsitkin pitää noin kaksinaamaista peliä, että ihmettelet, miksi vaimo ei jo hae eroa...Huhhuhh...
Neuvoisin sinuakin asettamaan elämän realiteetit tunteiden edelle. Rakkaus on hetken huumaa, rakastumisen tunne kestää huikeana vain runsaat puoli vuotta tiiviissäkin parisuhteessa ja sen jälkeen alkaa kumppanuus, mikä ei sulje pois toisen rakastamista. Suhteissa, joissa ei asuta yhdessä vakituiseen säilyy seurustelun tunne, samoin ns. kielletyt suhteet mahdollistavat sen, että huuman tunne säilyy pidempään.
Sinä voit olla aikuinen, mutta et ajattele tai käyttäydy aikuisen tavoin. Järkevä ja itseään kunnoittava nainen ei sählää naimisissa olevan miehen kanssa.
että pistää vihaksi, eikö tosiaan puolessa vuodessa selvinnyt , että miehellä on vaimo? Etkö käynyt hänen luonaan? Aika uskomattomalta kuulostaa, ettet tiennyt vaimosta. Minä ainakin vaadin ja saan/annan täydellistä rehellisyyttä parisuhteessa. Ettikää niitä vapaita kunnon miekkosia, eikä toisten omia!!!
ei tarvitse toisen aviosäätyä tarkastaa. Eiköhän se tässä tapauksessa ollut tämä mies, joka tieten tahtoen halusi kaksi naista, tai ehkä hänellä on jossain kolmaskin.
On se kumma, että jotkut ovat niin suosittuja, että vaimokkeita riittää kuin haaremissa, kun näilläkin palstoilla käy jatkuva itku ikisinkkuudesta. Voisi tuokin mies pistää kurssin pystyyn ja nylkeä sinkuilta rahat.
salata asia ja olla saamatta totuutta selville, vaikka ei tyhmä olisikaan. toiset ovat äärimmäisen taitavia valehtelijoita. itse en ainakaan tieten tahtoen sekaantunut varattuun mieheen. en ikinä ottaisi toisen omaa tai edes jämä, jos tietäisin, ennen kuin ehdin olla päätä pahkaa ja korviani yöten rakastunut. eiköhän puolen vuoden tiiviin seurustelun jälkeen olla juuri tuossa tilassa ja siinä ei enää järki paina.
mies muutti aikaisessa vaiheessa vuokrakaksioon eroon vaimostaan ja vaimolleen uskotteli haluavansa vain hieman omaa rauhaa, mutta palaavansa kotiin. minä vierailin tuossa asunnossa ja näin ollen en olisi voint aavistaakaan, että minun ollessani päivät töissä, mies viettikin aikaa OIKEASSA kodissaan vaimon ja lapsen luona. ei siis ollut ainakaan minun tapauksessani kysmys tyhmyydestä, vaan siitä, että mies oli kieroistakin kieroin.
että oma tarinani oli muuten aivan sama, mutta laitoin miehen selkä seinää vasten (puolen vuoden jäkeen, kun sain ietää vaimon olemassaolosta) ja ero tapahtui.
virhe se oli silti. olisi pitänyt tuossa vaiheessa juosta pakoon ja lujaa! ehdimme jo elää saman katon alla yli vuoden. en oppinut koskaan luottamaan tähän (kun pystyi pettämään vaimoaan, salaamaan liittonsa minulta pitkään jne,..) ja miehellä liitostaan olevaan lapseen oli vähän vaikea sopeutua (kun en ollut heti alusta alkaen tiennyt mihin ryhdyn) ja ex-vaimokin oli aika hankala tapaus. mies ei saanut koskaan aikaa toipua erostaan jne,... eli koko suhde lähti alunalkaenkin vääriltä raiteilta. muutin juuri jouluna omaan kotiin (pois "sielunkumppanini" luota) ja näen kuitenkin että tämä ratkaisu oli oikea. rakastin miestä ja halusin uskoa, että suhteestamme tulee jotain, mutta kyllä se oli rakkaudensokaiseman nuoren hölmön naisen tekemä paha virhearvio. hyvä näin. elämää oppii kantapään kautta viimeistään,...
ymmärrän täysin tuskasi. niin pahalta kuin se tuntuukaan, niin varmasti parempi ilman tuota miestä. itse kadun, etten jättänyt jo aikanaan suhdetta sikseen. tämä kylpy (kun minun oli pakko tehdä vaikea päätös ja lähteä miehen luota jo virallisen yli vuoden yhdessäasumisen jälkeen) oli vielä kylmempi. usko minua.
minkä ikäinen olet? itse vasta 23, mutta jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia, voisit meilailla: [email protected]