Tiedättehän sen kliseisen vakuuttelun, kuinka painolla ei todellisuudessa olisi muka suurtakaan vaikutusta naisen ulkonäköön viehätysvoimaa lisäävänä tekijänä, jos muuten on "kondiksessa" (mitä sillä ikinä sitten tarkoitetaankaan).
Puhun siis siitä suuresta joukosta normaalipainoisia naisia, jotka uskovat "ne" ratkaisevat viisi kiloa laihduttamalla elämänlaatunsa paranevan merkittävästi ja samalla muuttuvansa miesten silmissä kertakaikkisen vastustamattomiksi (vaikka sitä ei ääneen sanotakaan).
Itsekin kuuluin näihin hoikkuudesta haaveileviin ei-läskeihin taviksiin. Pidin itseäni ihan ok-näköisenä, sellaisena perusnättinä varsin huomiota herättämättömällä tavalla. Iskuyritykset ja miehiltä saatu(!) huomio oli satunnaista, enkä ollut yleisillä paikoilla liikkuessani mikään katseenvangitsija.
Viime syksynä pudotin painoani kuitenkin juuri nuo mainitut viisi kiloa. Olin taviksena ollessani elänyt kivenkovassa halussa uskoa se, että hoikille ihmisille elämä on helpompaa. Sisimmässäni kuitenkin uskoin ja toivoin, ettei em. olisi totta. Olisihan se ollut hirveää huomata, kuinka pinnallisia ihmiset oikeasti ovat.
Valitettavasti se vain taitaa olla totta. Nykyään lähestulkoon missä tahansa liikunkin, kerään miesten huomiota. Päät kääntyvät perääni ja imartelevia kommentteja satelee.
En omasta mielestäni ole juurikaan sen paremman näköinen kuin vähän tuhdimpanakaan: tyyli, hiukset ja olemus sinänsä ovat pysyneet samoina -korkeintaan hieman lisää itseluottamusta uusi uljas minäni on minulle tuonut.
Mutta varsinainen pointtini tässä eivät olleet ennestään tuntemattomat miehet, jotka kadulla tai baarissa tulevat tekemään tuttavuutta, vaan vanhat tuttuni, jotka ennen laihtumistani eivät olleet kiinnittäneet minuun juurikaan huomiota ja nyt yllättäen vuosien tuntemisen jälkeen ovat kiinnostuneita.
Miten tähän pitäisi suhtautua? Ulkonäöstäkö kaikki siis on kiinni?
Kaipaan "sisäinen hehku"-paskaa parempia selityksiä.
Puhun siis siitä suuresta joukosta normaalipainoisia naisia, jotka uskovat "ne" ratkaisevat viisi kiloa laihduttamalla elämänlaatunsa paranevan merkittävästi ja samalla muuttuvansa miesten silmissä kertakaikkisen vastustamattomiksi (vaikka sitä ei ääneen sanotakaan).
Itsekin kuuluin näihin hoikkuudesta haaveileviin ei-läskeihin taviksiin. Pidin itseäni ihan ok-näköisenä, sellaisena perusnättinä varsin huomiota herättämättömällä tavalla. Iskuyritykset ja miehiltä saatu(!) huomio oli satunnaista, enkä ollut yleisillä paikoilla liikkuessani mikään katseenvangitsija.
Viime syksynä pudotin painoani kuitenkin juuri nuo mainitut viisi kiloa. Olin taviksena ollessani elänyt kivenkovassa halussa uskoa se, että hoikille ihmisille elämä on helpompaa. Sisimmässäni kuitenkin uskoin ja toivoin, ettei em. olisi totta. Olisihan se ollut hirveää huomata, kuinka pinnallisia ihmiset oikeasti ovat.
Valitettavasti se vain taitaa olla totta. Nykyään lähestulkoon missä tahansa liikunkin, kerään miesten huomiota. Päät kääntyvät perääni ja imartelevia kommentteja satelee.
En omasta mielestäni ole juurikaan sen paremman näköinen kuin vähän tuhdimpanakaan: tyyli, hiukset ja olemus sinänsä ovat pysyneet samoina -korkeintaan hieman lisää itseluottamusta uusi uljas minäni on minulle tuonut.
Mutta varsinainen pointtini tässä eivät olleet ennestään tuntemattomat miehet, jotka kadulla tai baarissa tulevat tekemään tuttavuutta, vaan vanhat tuttuni, jotka ennen laihtumistani eivät olleet kiinnittäneet minuun juurikaan huomiota ja nyt yllättäen vuosien tuntemisen jälkeen ovat kiinnostuneita.
Miten tähän pitäisi suhtautua? Ulkonäöstäkö kaikki siis on kiinni?
Kaipaan "sisäinen hehku"-paskaa parempia selityksiä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Et kai todella ole noin hömppä ja usko,että ne sinun 5kg muka tekisisvät sinusta niin hurmaavan,että vanhatkin tutut vaan pyörtyilevät....
Kyse on yksinkertaisesti siitä,että SINÄ ITSE tunnet itsesi niin helvetin upeaksi ja siksi he nyt REAGOIVAT sinuun enemmän kuin ennen.
Tiesitkö muuten sen,että ihmisistä paistaa ulos niin helvetin selvästi se,milloin he oikein JANOAVAT kohteliaisuuksia?!
Minä,jos joku tämän kaikeken tiedän,koska joudun ihmisiä kannustamaan työni puolesta kaiken aikaa.
Tässä sanon nyt vähän suoraan ja räväkämmin kun ei ole potilaasta kyse!Joskus ei meinaa jaksaa teitä itsetunotonne kanssa riekkuvia...
nimimerkille "Psykkalekuri" olisi mulla muutama valittu sana sanottavana. mitä helvettiä sä tommosessa duunissa virut jos se kerta ottaa sua noin paljon päähän?!?!? eikö ymmärrystä enää riitä kun olet tavallaan turtunut jo ihmisten ongelmiin. jokainen ihminen on tärkeä yksilö! "joudun ihmisiä kannustamaan työni puolesta kaiken aikaa" -eikö se tuota juuri sitä työn hedelmää, kun huomaa että oma kannustus vaikuttaa johonkin ihmiseen positiivisesti.
mä voin vain kuvitella mitä sä päässäsi ajattelet kun juttelet jonkun ulkönäköongelmaisen kanssa. (=mikä idiootti, oletko sä tosiaan noin v&%/n tyhmä...oijoijoi kun pääsis jo himaan, näitä ongelmaisia kuunnellessa käy haukottamaan, menisiväy kotiinsa ja pysyisivät siellä, mitä he multa apua ja ymmärrystä janoavat?)
tuon ammatin A ja O on että on sellainen persoona joka todella ymmärtää ja välittää toisista ihmisistä. sulla sellaisia ominaisuuksia ei näytä olevan. tuntuis kyllä todella pahalta jos esim. mun oma terapeutti ajattelisi tuolla tavalla kun puhun hänelle. sun kanssa on ilmeisesti mahdoton tehdä luottamuksellista kontaktia.
oma neuvoni: tässäkin asenne ratkaisee. jos et asenteenmuutokseen kykene, ala vaikka paskakuskiksi.
Etkö tajunnut,että heitin tänne samalla tavalla,kuin teillä muillakin on oikeus tehdä?
Lekuriko ei saisi koskaan eikä minnekään päästää ilmoja pihalle?
Stressasin itselleni vatsahaavan vuosia sitten.Välitin liikaa.Autoin ympäri vuorokauden.Yritin auttaa kaikkia.Ihmiset eivät kunnolla tajua neuvoja,kun ovat itse aivan lopussa.Jos joutuisit kuuntelemaan ja välittämään jokaisesta koko ajan,ymmärtäisit miten raskasta se on.Välitän edelleen potilaistani ja paljon.Minun oli vähennettävä heitä minimiin,että itse jaksaisin.Ei toisesta ihmisestä voi koko ajan vain ottaa ja vaatia auttamaan,ilman että toinenkin saa välillä kertoa tunnelmistaan.
Etkö itse ole ollenkaan sitä mieltä,että tänne usein kirjoitetut ongelmat ovat sitä luokkaa,että ratkeavat itsestäänkin?Usein huomaa,ettei kysyjä pidä itseään ollenkaan edes vähän syyllisenä?Ne ketkä menevät terapiaan ja lekurille,ovatkin jo siinä pisteessä,että hyvä kun huomaavat,että apua tarvitaan ihan ammattitasolla.Olen todella kohdannut paljon täysin syyttömiä,huonosti kohdeltuja ihmisiä.Heidän auttamisensa on hirvittävän vaikeaa eikä todellakaan onnistu,ellei ole itse 100%mukana.Oman terveyteni uhallakin teen tätä työtäni.Se on kutsumusammatti.Ei sellainen terapeutti pärjää ollenkaan kuka ei välitä aidoti.Kyllähän sinä tämän kaiken tiedät,mutta sanoin sen nyt kuitenkin.
5 kg on niin pieni määrä, ettei se edes näy juuri missään!
Luultavasti oikeasti on käynyt niin, että hoikemnpana pukeudut eri tavalla ja se vetää puoleensa miehisiä katseita.
Viisi kiloa on PALJON, jos se lähtee vaikkapa 56-kiloisesta naisesta. Itse olen keski-ikäinen mutta hyvin hoikka, ja saan kuulla siitä jatkuvasti kommentteja. Ihmiset ovat mielestäni suorastaan SAIRAITA hoikkuusvaatimuksissaan.
Se on se mystinen jokin. Jos osaat olla luonnollinen, naurtit siitä, ja sinulla on kohtuu hyvä itsetunto oman ulkonäön ja -olon suhteen. Niin Silloin miehiä parveilee ympärilläsi.
Minä olen sen niin monta kertaa kokenut. Nainen/Tyttö joka alkaa nauttia elämästä painonpudotuksen myötä saa sellaisen itseluottamuksen että huh huh
Kertomasi voi olla hyvinkin mahdollista. Mielestäni se kertoo siitä, että kohdallasi ne lähteneet 5 kiloa ovat tehneet sinusta paremman näköisen. Se huomataan. Ihmisten pitäisi jo tunnustaa itselleen se tosiasia, että ulkonäkö vaikuttaa sosiaalisissa suhteissa.
Sinulla asiat ovat kuitenkin hyvin päin; tapaat ehkä jonkun kivan kaverin, jonka mielestä on vain lisäplussaa että olet hyväkroppainen. Pääasian ihmissuhteissa luulisi todella olevan se, että henkinen puoli ja yhteensopivuus sujuvat.
Mielestäni sinulla on kivasti asiat ja täältä tulevat onnittelut: onnea:)!
Aika hassua, että sä kirjotit ton tänne,koska mä oon ite ajatellu justiin samaa asiaa, muttei kukaan oo ollu mun kans samaa mieltä, että 2-5 kiloa vois muka ratkasta sen, saako miehiltä enemmän huomiota. Mä oon kyllä täys lapsi, 16-vuotta, mutta mä todellaki sain paljon enemmän positiivista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, kun olin vain 46kiloinen. Nyt paino kieppuu siinä 49-52 välillä, ja pyöreetä kuuluu..
Sinkkuna oon, mutta mietin, että jos flaksi kävi noin 5 kiloa hoikempana, niin ehkä laihduttamisen tuska olis sen oman kullan arvonen.
Aivan saman huomion olen tehnyt. Nykyään kun olen ns. missinmitoissa niin kyllä flaksi käy... Aina olen ollut normaalipainoinen, mutta kun painoni on viime vuodesta pudonnut 7kg niin kyllä nyt naista viedään... Itsestä tuntuu kivalle tietty, mut periaatteen vuoksi ketuttaa asia. Ja ulkoinen kauneus muka ei merkitse mitään... Paskan marjat! Sama ihminen olen kuin vuosi sittenkin. Hoikempi vain.
Siis ihminen on pinnallinen PASKA ja silla SIISTI!!!!!!
Mielestäni ei ole välttämättä "pinnallisuudesta" kiinni, vaan siitä, että ihminen on biologinen/ fyysinen/ seksuaalinen olento ja tietynlainen olemus on ihan primitiivisellä tasolla sukupuolisesti puoleensavetävämpi kuin jokin toisenlainen.
Tietysti mieltymykset vaihtelevat eikä 5 kilon heitto tosiaan ole paljon, mutta on ihan luonnollista tuntea enemmän vetoa terveennäköiseen ihmiseen. Eikä selvä ylipaino ole ihmiselle tai millekään eläinlajillekaan terve ja normaali olotila.
totta turiset..kukaan ei huomannut sisäistä hehkuani 40 kg lihavampana.Laihdutettuani voin sanoa että seuraa en ole jäänyt paitsi ikinä.Vaikka olenkin edelleen se mukava hauska nainen kuin ennenkin.
Valitettavasti se on niin että se miltä näyttää luo ensi vaikutelman.
Mutta vähän eri mittakaavassa. Itse laihduin työstressin ja muiden syiden vuoksi puolessa vuodessa 10 kg ja baariflaksi parani potenssiin 10. Pienistä asioista kaikki on lopulta kiinni.
että sen pään kääntää melkeen perse kuin perse. Aivan sama vaikka olis hyväkin perse ja vielä kiinni kauniissa naisessa.
Päivän aikana saatan tuijotella useitakin perseitä, mutta välttämättä yksikään ei minuun muuten vetoa. Ei perseen tuijottelulla mielestäni ole mitään tekemistä sen kanssa, että haluaisiko edes jutella perseen omistavan kanssa. Saati sitten seurustella tai käydä edes treffeillä.
5 kiloa sinne tai tänne ei näy missään. Sen olen itse huomannut. Ja huomion saanti tai muukaan vastaava ei ole muuttunut(ei sillä että sitä hakisinkaan).
Edes oma ukkokaan hoksannu vaikka 5 kiloa tuosta vaan yllättäen putkahti.
Jos ja kun laihdutan teen sen vain siksi, että itselleni tulisi parempi mieli ja olo, en muiden takia.
kyllä se ainakin itsellä näkyy myös ulkonäössä jos viisi kiloa putoaa..
en voinut sappirakontulehduksen takia syödä rasvaa moneen kk niin laihduin ton 5kg..niin kaikki oli koko ajan kommentteineen kimpussa..-kauhee ku oot laiha nykyää...yms..ootpa hyvän näköinen..blaa blaa..kyl se mulla ainakin näky!ja näkyy yhä vaikkei tunnu..sama vanha meikäläinen silti kyseessä!ja baarikäynneillä saa vähän liikaakin huomiota näin varatuks naiseks,vaiks ukko istuu vieres..kummaa!!