Onko teistä ikinä tuntunut siltä, että kuukausia kestänyt suhde on oikeastaan ollut ikään kuin yhtä pitkää yhdenyönjuttua?
Ihan kivaahan tämä on, mutta mistään syvällisestä ei ole tosiaankaan kyse. Minusta on outoa, että tunneside ei ole kovin paljon syventynyt kuukausien mittaan, kuten yleensä. Ja ei, en valita, kunhan kummastelen. Entä te, onko teistä suhde ilman suuria tunteita ok? Kaikki pyörii enimmäkseen seksin ympärillä, joka on joka kerta yhtä hekumallista kuin silloin, kun pääsimme ekaa kertaa toisiimme käsiksi. Hmm. (Joskin se hyvä puoli tässä on satunnaisiin kumppaneihin verrattuna, että molemmat tietävät, mistä toinen pitää ja ottavat toisenkin huomioon.)
Ihan kivaahan tämä on, mutta mistään syvällisestä ei ole tosiaankaan kyse. Minusta on outoa, että tunneside ei ole kovin paljon syventynyt kuukausien mittaan, kuten yleensä. Ja ei, en valita, kunhan kummastelen. Entä te, onko teistä suhde ilman suuria tunteita ok? Kaikki pyörii enimmäkseen seksin ympärillä, joka on joka kerta yhtä hekumallista kuin silloin, kun pääsimme ekaa kertaa toisiimme käsiksi. Hmm. (Joskin se hyvä puoli tässä on satunnaisiin kumppaneihin verrattuna, että molemmat tietävät, mistä toinen pitää ja ottavat toisenkin huomioon.)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pitää sinua vain seksin tähden.Hae uusi pysyvämpi suhde.Älä hukkaa turhaan häneen aikaasi.Ei tule koskaan etenemään pidemmälle!
...minäkin oikeastaan pidän häntä seksin takia?
Ei tämän välttämättä tarvitse tästä edetäkään. Loppuu toki aikanaan. Minulla ei ole elämässäni keskeisenä tavoitteena löytää "sitä oikeaa", jonka kanssa lyöttäydytään yhteen, kunnes kuolema erottaa, joten ei tätä kai ajanhukaksikaan voi sanoa. Jossain vaiheessa tietysti sellainen oikean rakkauden kaipuu voi iskeä, neuvot kyllä toisaalta ihan oikeaan suuntaan.
Joo, sitä voi kestää vaikka 5 vuotta, kuten mulla... Tosin seksin hekumallisuus tietysti hiipuu, joten täytyy joskus oikein tosissaan kysyä itseltään, että mitä tästä enää saa!
Jotkut miehet kaapivat vain kermat kakun päältä eivätkä koskaan aiokaan mennä sitä pidemmälle. Siirtyy seuraavaan, kun kerma loppuu tai happanee. Voitko nostaa kissaa pöydälle ja ottaa asiaa puheeksi? Jollei keskustelu puhdista ilmaa ja johda suhteen syventymiseen, ottaisin sinuna jalat alleni!
Suhteen siis pitäisi edetä?
Olemme itse asiassa useampaan otteeseen asiasta keskustelleet, molempien aloitteista. Olemme päivitelleet molemmille outoa tilannetta, yleensä kun suhde kulkee sitä tiettyä kaavaa, että vähitellen lähennytään enemmän ja enemmän. Pidämme kyllä toisistamme, joten lopettaminen tuntuisi aiheettomalta. Selvyyttä ei suhteen laatuun ole puhumalla tullut, saamme vain migreenin sitä pähkäillessämme. Emme kumpikaan pysty määrittelemään, mistä oikein on kyse, joten olemme luovuttaneet sen suhteen ja jatkamme päivä kerrallaan yhdessä viihtymistä. Tämä voi jossain vaiheessa alkaa ärsyttää, mutta koska en tosiaankaan tunne itseäni hyväksikäytetyksi tms., en suotta viitsi lähteä lätkimäänkään.
Ilma on kyllä aika puhdasta, ei siinä mitään. Ei muuten vieläkään yhtään riitaa, sen sijaan paljon keskustelua kyllä. Eli jotkut tärkeät "oikean suhteen" elementit tuntuisivat olevan kunnossa.
Tuntuiko susta sen viiden vuoden jälkeen pahalta, vai miltä?
joo joo ... ja sitten kun keskustellaan henkevästi, niin muija alkaa narista "sä oot niinkun mun hyvä ystävä, tää kehittyy platooniseksi. Ollaanhan jatkossakin kavereita, jolle voi aina soittaa" *jaadi jaadi jaa*
Taitaa herralla olla henkilökohtaisia katkeruuden aiheita? :)
aivan kuin kyseessä olisi vakipano molemmilla osapuolilla, kun et itsekkään tunne sen syvällisempää. Kestää yleensä siihen asti kunnes toinen löytää paremman kohteen eli suhteen, jossa on muutakin kuin seksiä.
Suhde ilman suuria tunteita on ihan OK jos on jokin syy esim. lapset tai yhteinen muu juttu jonka takia ollaan yhdessä. Itseasiassa se on hurjan helppo suhde mä olin melkein 20 vuotta kunnes sitten aloin etsiä niitä suuria tunteita ja löysin, mutta suuret oli myös riidat ja vastoinkäymiset - kaikki on suurta suurissa tunteissa ja koskettaa syvältä.
Olemme molemmat reilusti alle kolmenkymmenen, eikä lapsia tai muuta sellaista yhdistävää tekijää ole.
Kai se tosiaan jokaiselle iskee jossain vaiheessa se tarve rakastua oikein kunnolla, pitkään ja polttavasti. Kuten sinulla. :)
aivan ystävältäni, joka vuosia nautti seksistä pidempiaikaisissa suhteissa, jopa useissa päällekkäin!
Silloin hän vannoi ettei ikinä tule sitoutumaan, mutta vannomatta paras..
Nyt kun alkaa 30 ikävuosi lähestymään, hän kaipaa jo muutakin kuin seksiä
Ja se tunne tulee vielä sinunkin kohdallesi, usko pois;)
Pakko uskoa, että jossain vaiheessa mieli muuttuu. :)
Itse en kyllä montaa päällekkäistä suhdetta pitäisi, niin olemme tämän nykyisenkin kanssa sopineet, koska sen verran oikean "seurustelunkin" merkkejä on.
aivan sama tilanne.jatkunu jo yli vuoden.
seksi on mahtavaa ja muutenkin puhumista
löytyy, huumori ja yhdessäviihtyminen on upe-
aa.mutta mutta..nyt kävi niin että mä oon
todella rakastunut ja toinen ei..ehkä vähän
kiintynyt ja ihastunut mutta ei halua mitään
seurustelua.olen puhunut asiasta ja ilmapiiri
on ihan reilu ei siinä mitään mutta kun
on kamalaa kun ei tiedä mitä toinen toisessa
elämässään tekee eikä voi kysyä koska
mehän ei seurustella.monta kertaa olen päättä-
nyt että tää saa loppua mutta toinen vetää
puoleensa niin vahvasti että viikon ero tuntuu
hirveältä.tätä on jatkunut jo vuoden.ja
kyllä realistisesti tuntuu että oon vaan vaki-
pano mutta kuvittelen naurettavasta että
tyyppi rakastuu muhun ennenpitkään.kyseinen
mies ei ole aikoihin halunnut tavata naista
kertaa enempää siksi kai kuvittelen
olevani jotenkin erikoinen.ja paskat.
että älä rakastu muuten homma o.k.
Miksi ei sellastakin suhdetta voi olla. Kun ei vaan ala sille pohjalle hirveesti rakentaan. Elää sitä niin kauan ku tuntuu kivalta, kattelee sitte miten etenee. Ajan kans. Suhteita on monenlaisia yhdelläkin ihmisellä.