Tämmöinen tarina: Joulun alla päädyimme eroon seitsemän vuoden liiton jälkeen, minun valintani. Pitkän jahkailun jälkeen uskalsin katsoa tunteitani täysin rehellisesti ja oli pakko tunnustaa, että en enää tuntenut rakkautta, läheisyyttä, yhteenkuuluvuutta vaimoani kohtaan. Jäljellä oli vain jonkinlainen kaveruus, ilman seksuaalisuutta, ilman tunnetta tasavertaisuudesta. Vaimoni katkeroitui totaalisesti tästä rehellisyydestäni. Hän syyttää minua, että olen elänyt ja pakottanut hänetkin elämään valheessa koko yhteiselämämme ajan. Meillä on yksi yhteine lapsi, 7v. Nyt vaimo manipuloi lasta minua vastaan, kertoo, että olen valehtelija ja yrittää eristää minut täydellisesti lapsen elämästä. Hän on valmis käyttämään kaikki keinot, että en saa tavata tai edes puhelimessa jutella lapseni kanssa. Uhkailee, että pitää hakea oikeuden pakkopäätös että saan tavata lastani. Mielettömintä on, että vaimo on itse lastensuojelun ammattilainen ja toimii nyt täysin kaikkia eettisiä periaatteita, mitä ammattinsa myötä varmasti tuntee. Naisen kosto näyttää menevän aivan mielettömyyksiin ja vielä niin, että todellisuudessa se, joka eniten kärsii, en ole minä vaan syytön lapsi. Olen miettinyt, että kyse on ehkä tietyllä lailla psykopaattisesta persoonallisuudesta, joka elää vihan ja katkeruuden keskellä haluten tuhota kaiken, mikä tai kuka ei toimi hänen mukaansa, välittämättä siitä, kuka joutuu kärsimään tästä tyranniasta.
En ole lähtenyt mukaan tuohon mielettömyyteen ja pahuuteen vaan yritän hoitaa asioita mahdollisimman asiallisesti. Kestää vaan kauan, että rattaat pyörivät ja saadaan asioita eteenpäin. Asianajajaa ja muita viranomaisia tässä nyt tarvitaan, valitettavasti.
Onko vastaavia kokemuksia?
En ole lähtenyt mukaan tuohon mielettömyyteen ja pahuuteen vaan yritän hoitaa asioita mahdollisimman asiallisesti. Kestää vaan kauan, että rattaat pyörivät ja saadaan asioita eteenpäin. Asianajajaa ja muita viranomaisia tässä nyt tarvitaan, valitettavasti.
Onko vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kun sanoin miehelleni haluavani eron, helvetti riehahti valloilleen. Lapsemme olivat jo melkein aikuisia, joten he osasivat ajatella omilla aivoillaan, mutta omaisuudesta tuli taistelukenttä. Sitä kesti aikansa, mutta onneksi kestin minäkin hyvän juristin tukemana. Onnea matkaan.
Omaisuudesta taistelukenttä? Kerro lisää! Minulle
tulossa vähän samanlainen kenttä vastaan ja pelkään, että en olekaan tarpeeksi vahva viemään
päätöstäni, ilman juristia! Olen esittänyt
mielipiteeni siitä, kuinka erotilanteessa toimitaan, hän myöntääkin, että ei voi sille
päätökselleni mitään.
Omaisuusasia hiertää miestäni, ja nyt hän rauhoittelee/pehmittelee taas tilannetta/minua, että muuttaisin mieleni :=) Yrittää päästä niskan päälle.
Sanon vielä, että takana on ihmisiän kestänyt
liitto, joten....
Mikäs siinä osituksessa nyt niin epäselvää on. Hopeat kahteen kasaan, ellei avioehtoa kaikki yhteistä (velat ja omaisuus). Ellei toisella perse kestä ostaa taloa, niin myyntiin.
TIETENKIN, kaiken voitte myös sopia ihan kuinka vaan haluette, omaisuuden luovuttaminen ei ole rikolista.
Mieheni uhkaili minua jopa fyysisesti enen kuin saimme aikaan osituksen. Aloita heti asunnon ja kesämökin ja autojen yms. arviointi. Kun omaisuuden arvo (ilman miehen omistamia osakkeita) oli selvillä, yritettiin yhdessä jakaa, mutta siitä ei tullut mitään. Menin sitten juristin puheille, teimme yhdessä ositussopimuksen ja sen mieheni sitten yllättäen allekirjoitti. Ositussopimus oli kyllä huvittava, kun uhkailujen takia merkitytin siihen kaikenlaista asuntoomme kuuluvaa. Irtaimen jako meni sillä tavalla hullusti, että mies haki tavaroita ollessani työssä ja riiteli lopuista iltaisin. Vei tahallaan kaikkea minulle tärkeää (rahallisesti arvotonta). No, konkurssihan koko ero on.
Jotkut ehkä ovat huomanneet, että tuppaan olemaan hieman "sarkastinen" ja tyly välillä ... musta ois tullut hyvä Idols tuomari. Mutta, koska näissä tilanteissa oikeita ihmisiä, niin koetan epätoivon vimmalla olla humaani ... anteeksi jos loukkaan, ei ole itsetarkoitus.
Tällä alustuksella :
Jos miehesi uhkaa sinua, niin se on rikollista. Tee rikosilmoitus!
Totta, kiinteän omaisuuden arviointi kannattaa aloittaa heti .. siihen menee päivä kun saa ajat sovituksi.
Oliko teillä avioehto? Ilmeisesti oli, koska muuten sillä ei MITÄÄN merkitystä kenen nimissä osakkeet tai jäähallit (vrt. Harkimo) ovat, Jos teillä ei ollut avioehtoa, niin kai juristi kertoi, että sinulla oli oikeus miehesi osakkeisiin (ellei perinnöllä saatuja, ja siellä avio-oikeuden ulkopuolelle rajattuja).
Totta kai ositukseen merkitään asuntoon kuuluvaa ... huvittavaa olisi ollut ellei siihen olisi merkitty. Vai, meni kö se tasolle; 1 kpl kiuas, 2 kpl vessanpönttöjä, 1 kpl astianpesukoneita, jne. ???
No jos miehesi käy varastamassa tavaraa, niin mitä siitä enää rutisee, ko sillon ois pitäny toimia ... tee rikosilmoitus jos hän on varastanut osituksessa sinulle kuuluvaa omaisuutta -- vanhentumisaika muistaakseni kaksi vuotta.
Miten se nyt niin konkurssi sitten oli??? Jos teillä oli avioehto, niin sait osuutesi mikä sulle kuului. Ellei ollut, niin sait puolet ... saithan ... ellet, niin katso peiliin tai hauku juristisi (ans ku mä arvaan ... menit oikeusaputoimistoon *haukotus*)
tarkoitan paitsi taloudellista alamäkeä myös tunteiden konkurssia. Onnettomuus mikä onnettomuus. On helppo sanoa, että omaisuus menee puoliksi, mutta oman puolikkaansa saamiseksi voi joutua tekemään kohtuuttomasti töitä ja maksamaan kirvelevästi vielä juristille. Uhkailevaa aviomiestä yrittää kestää, kun hän samalla on yhteisten lasten isä. Ja eron jälkeenkin olisi tultava toimeen - juuri niiden lasten takia.
Sinulle sanoisin, että älä viisastele toisten ihmisten kipeille asioille.
Jäänyt tämä vastineesi huomaamatta … kappas vaan.
Oli vaan hieman taloudellispainotteinen tuo kirjoittelusi, niin siinä sävyssä myös vastasin. Mutta tokihan ero on myös mainitsemasi tunteidenkin konkurssi, ja suuri suru. Onnettomuus voi olla myös totaalisessa umpisolmussa olevan suhteenkin jatkaminen. Joskus kerta rytinä on parempi kuin ainainen kitinä – niin se vaan on.
No kommenttisi sitten oman osuuden saamisesta – ei oikeutta saa ellei sitä vaadi. Kai nyt aikuisen ihmisen se on tajuttava. On sitten sinun valintasi, jos tahdot osuuksistasi luopua uhkailun edessä – omaisuudesta luopuminen ei ole rikollista. En minä sitä tuomitse tai paheksu, omapa on asiasi. Juristit eivät tee päätöksiä puolestasi, jos toisin olisit vaatinut olisi juristin palkkioille ehkä tullut vastinettakin – mutta jos katsot uhkailevan exän kestämisen menevän oikeuksiesi edelle (lasten nimissä), niin jälleen … rouva on hyvä vaan.
En minä kipeille asioille viisastele, vaan annan toisenlaisen näkökannan. Mitä ihmettä tänne menee ihminen kirjoittamaan, ellei tahdo tai kärsi lukea toisenlaisia tapaa ajatella tilannetta. Siihen, kumpi parempi tai oikeampi on kukin muun lukijan pääteltävissä – meillä selvästikin omat näkemyksemme, hyvä niin.
Sinun tilanteesi kuulostaa surulliselta lapsesi ja sinun takia.Vaimosi loukkaantui hirveästi koska sanoit ettet tunne mitään häntä kohtaan.Sanojaan on mahdoton ottaa takaisin.Voisit yrittää pehmentää jotenkin ja muistuttaa hyvistäkin hetkistä.Sanoa,että lapsen takia olisi pakko molempien päästä omien pettymysten ja vihan yli.Ammattiapua tai ainakin puolueetonta kuuntelijaa tarvitsette molemmat.Sinun täytyisi saada joku puolustamaan itseäsi koska jos vaimosi on etulyöntiasemassa virkansa puolesta peli ei ole tasavertaista.
Oma tilanteeni on omituinen.Mieheni on pettänyt minua sisareni kanssa.Sisar ei ole halunnut olla tekemisissä kanssani vuosiin.Luulee etten tiedä.Joku kehoittaisi eroamaan.Kärsikööt syylliset nahoissaan,kun eivät itse halua tehdä tilanteelle mitään.Mieheni ei piittaa siskostani.Sisar taa luulee tekevänsä minulle kiusaa.En ole mustasukkainen.Joten pilalle menee kostaminen.
Eikö ihmiset jaksa tai viitsi syrjähyppyjään kauempaa hakea ... voi jessus.
Ei, tähän en kommentoi ... menee ilkeilyksi, eikä kenelläkään ole sitten kivaa.
Kunhan aikaa vähän kuluu niin eiköhän vaimosi mieli muutu. Yh:n elämä ei ole niin ruusuista.
Sitten aikanaa kun hän löytää jonkun uuden onnen luulen että hän oikein mielellään antaa
lapsen viettää aikaa isänsä kanssa jotta saa itse keskittyä uuteen suhteeseen.
Siitä se tasapaino sitten aikanaan muovautuu. Yritä pitää välit mahd hyvinä, älä tee mitään peruuttamatonta!
Mitä sä vielä harkitset???
Jos oot jo noin kylmä, ettet oo mustis, niin eihän sulla oo mitään tunteita, miksi olla avioliitossa... en voi kun ihmetellä???
Miehesi on todistanut, että voi satuttaa sinua niin julmasti kuin vain voi- suhde sinulle läheisen ihmisen kanssa (olitte nyt sit väleissä tai ei)...
Uskomatonta, onko edes totta...
Ajattele 1 sek järjellä ja tiedät mitä teet, sanoistasihan kävi jo ilmi että tunteet ovat kuolleet, joten niiden piikkiin et voi harkintaa kaataa...
heh, vaimo päivähoitoalalla ja haluaa yh:ksi...Turha riidellä enää eron jälkeen, ota itse rauhallisesti, aika kuluu ja tunteet viilenee.
Itse en aio sotkeutua siihen riidan, katkeruuden ja koston suohon, jossa vaimoni rypee. Minulla ei ole mitään tarvetta satuttaa häntä yhtään tämän enempää ja hän ei voi enää satuttaa minua mielettömillä sanoillaan. Totta kai olen välillä hirveän vihainen ja surullinen, mutta ainoa mahdollisuus päästä tämän kaiken yli on olla oma itsensä ja rehellinen, eikä provosoitua turhasta.
onkin se etu, että siin kauan, kunnes asuu saman katon alla uuden kumppanin kanssa, saa yh-lisän ja saa myös päättää yksin kaikki lasta koskevat päätökset ja toisen täytyy vain sopeutua niihin. yhteishuoltajuus tietyin tapaamisoikeuksin linee useimissa tapauksissaparas ratkaisu.pääsääntöisestihän lapsi/lapset ovat etävanhemmalla joka toisen viikonlopun. toisilla lapset vuoroviikoin (toimii jos ex-puolisot asuvat lähekkäin ja lapset ovat suht nuoria) jne,...
Jos voisi jollekkin ajatella oikein kinkkisen paikan, niin toi sun tilanne on hyvä pohja. Kun vielä lisättäis että vaimollasi olisi käräjätuomari kaverina ja sä olisit muhinoinut muijas systerin kanssa ... niin paketti ois toivoton.
Noh, sarkasmi sikseen. Ekaks, todellakin, sääli lasta -- ja surkuus ettei tuleva exäsi sitä tajua. Mutta, koska tilanne todella tuore, niin uskon että hommaan tulee tolkku kun rauhoittuu.
Pelkään, että ajoituksesi ja tapasi kertoa oli "perseestä" ... mutta sille ei mahda enää mitään. Pohdittavaksi sitten muille.
neuvoja :
1. etsi hyvä juristi
2. jätä erohakemus, jos sitä haluat
3. järjestä tapaaminen lastenvalvojalle (ellei tapaaminen nyt onnistu)
4. esitä yhteishuoltajuutta
5. harkitse, haluatko itsellesi lähivanhemmuuden (sitäkin ies voi esittää)
6. ala heti maksamaan elatusapua (oletan, ettet aus kotoanasi enää)
7. älä provosoi tai provosoidu
8. jos puolisosi todella estää sinua tapaamasta lasta, ole lastensuojeluviranomaiiin yhteydessä (periaatteessa kyse lapsenryöstöstä) => ryhdy oikeustoimiin
9. älä hea apua täältä ... viranomaiset ja juristit parhaita asiantuntijoita. Kokemuksia myös täältä http://www.elatusvelvolliset.net
Tekstisi on yksin sinun kirjoittamasi. Moniko uskoo siitä pätkääkään?
Yleensäse ei ole mies joka hakee eroa.Eli homma siis haisee.
Jokatapauksessa jätetty ei ilahdu jättämisestään. Varsinkin kun olet teetellyt (uhkaillut?) sitä jo kauan.
Tottakai jokainen avioliiton rikkoja sanoo toimivansa niinkuin oikeaksi tuntee.
Usein se vain ei ole mies.
Asianajajissa hukkaat vain rahasi. Sos-toimisto sen päättää missä lapset asuvat.
Itse olen mies jonka vaimo toimi suunnilleen samoin kuin sinä nyt. Lapset ovat minulla ilman ensimmäistäkään asianajajaa.
Jokainen tapaus on tietysti yksilöllinen, mutta näin meillä.
se sossu ei ole parempi vaihtoehto, kuin oikeus. oikeuden päätös on oikeudenmukaisempi. sossun tädit ainakin laittavat isukkeja (ai niin sinähän olitkin itse lähi-vanhempi, mutta isä) maksamaan turhan isoa elatusapua,... eli siksi oikeuteen, eikä lastenvalvojalle.
ex-avon ex-vaimo käytti aluksi eron alkuthinoissa lasta selkeästi välineenä ja yritti sillä kiristää vaikka miten. mm. "jos et auta minua muutossa, pidän huolen, ettet koskaan enää saa nähdä lasta" jne,... järkiinsä tämä tuli kuitenkin suht nopeasti, mutta tietyissä lapseen liittyvissä asioissa lapsi tavallaan toimii yhä välineenä oman edun tavoittelussa. esimerkiksi äiti haluaisi enemmän vapaata itselleen, vaikka aluksi nimenomaan halusi antaa lapsen isälle vain joka toinen viikonloppu. nyt kun minulla (miehen uusi kumnppani, nyt jo ex) meni pinna tuohon kaikkeen, tämä yrittää pahasti viilata isukkia linssiin.siis esimerkiksi tahtoo että isä ottaa lapsen tiistaista keskiviikkoon luokseen . peruste on. "jotta lapsi saisi olla enemmän isänsä kanssa" todellinen syy:jotta tämän äidin ei tarvitsisi kyyditä lasta harrastukseen, vaan isä kuljettaisi. tilanne: isä on työssä tiistaisin 8-16 ja vielä 17-20, joten lapsi joutuisi olemaan yksin.
no äiti siis on väshtänyt jo yh:n arkeen ja haluaa jo jakaa lasta ja vastuuta. aluksi se kiristys saattoi vähän jopa toimiakin pelotteena isää kohtaan: "jos et tee niin ja näin, ent saa tavata lasta", mutta pian isä huomasi, että ei se kauan kestä, kun äiti huomaa olevansa uupunut ja tarvitsee isänkin apua.
jos et ole lapselle tehnyt mitään pahaa (väkivalta), niin lapsella on oikeus tavata sinua ja oikeusteitse saat ihan täyden tapaamisoikeuden, mihin huoltajuusratkaisuun sitten ikinä päädyttekän. sellaisia ne katkerat exät tuppaavat olemaan. ei kannata suostua pompoteltavaksi, vaan uhata sitten itsekin rankoin keinoin: oikeudella.
tämäkin nainen oli muuten ammatiltaan lastenhoitaja ja työskenteli itse päiväkodissa. oli miehelleen kertonut aikanaan rankkoja/surullisia kertomuksia, miten jonkun päiväkotilapsen äiti on kotona huoritellut isän uutta kumpania jne,... ja lapsi kirkkain silmin tarhassa töksäyttänyt: "mä meen viikonloppuna taas isälle ja sille isän huoralle" ja juurio smoin tämä toimi sitten itsekin. omalle lapselleen aina puhui isän "lumpusta" (minua tarkoittaessaan). että siinä niitä lastenhoidonammattilaisia. huh!
mutta et todellakaan ole yksin ja kohtalotovereita löytyy varmasti. minullakin olisi tässä lukuisia "kauhutarinoita" kerrottavina miehen exän käytöksestä viimeisen parin vuoden ajalta. huh-huh! mutta kyllä siitä selviää, kunhan ei todellakaan alistu siihen osoitettuun paikkaan ->kynnysmatoksi ja kiristettäväksi. siitä saa sitten maksaa myöhemmin kalliin hinnan jos näin käy.
paras on siis mennä ihan suoraan vaan oikeuteen tekemään sopimukset. se tulee paljon halvemmaksi pitkän päälle. lastenvalvojalla usein kusetetaan elatusmaksujenkin suhteen (ollaan ina äidin puolella), joten opikeuden kautta saat samalla vaivalla okeudenmukaisen elatusapupäätöksenkin. paremopi niin, sillä siitä asiasta teillä alkaisi taas uusi sota, kun lastenvalvojalla (sosiaaliviranomainen) allekirjoitettuasi, et pääse enää muuttamaan diiliä, kun huomaat tulleesi jymäytetyksi. oikuteen aan. oikeusaputoimiston kautta pääsee vielä sellaisin hinnoin, että niistä selviää.
koska tilanteenne on noin sotkuinen, kannattaa kirjata sopimuksiin ylös KAIKKI mahdollinen, eli sovitte kerralla sitten kaikki tapaamisasiat tulevien juhlapyhien suhteen ja kellonajat tapaamisten suhteen ja mitä elatusavun lisäksi kumpikin vanhemmista on valmis lapselle ostamaan (pyörät ym isommat hankinnat saattavat nimittäin jatkossa teettää riitaa). sitten kun on kaikki valmiina paperilla ei tarvi enää turhaan riidellä näistä asioista monia kertoja. toimii takuulla parhaiten.
tuolla www.eatusvelvolliset.net-sivustolla kannattaa muuten käydä lukemassa elatusta koskevia juttuja. siellä on tuon alan asiantuntijoita ja pääasiassa juuri isiä, joilla omakohtainen kokemus asioista. voit myös meilata jollekulle (suosittelen pertti ruhaa) oman yksityiskohtaisen tilanteesi (tulot, lapsen äidin tulot, lapsen ikä ja omat menosi ja lapsen tarvittavat menot jne,..) niin tämä voi auttaa esittämällä arvion siitä mikä olisi kohtuullinen summa maksettavaksi. jos vaimosi yrittää sitten elatuksesta neuvoteltaessa suurempaa summaa, voit päätellä että tämä kusettaa ja että erotus menisi tyystin omaan taskuunsa (eikä lapseen),...joten,... sinne vaikka heti alkajaisiksi selvittämään tilanne. siis www.elatusvelvolliset.net
tuli uutama seikka, joita kannattaa ajatella jo nyt.
sopikaa etukäteen miten tulette jakamaan kuljetukset harrastuksiin ja niistä koituvat kulut (ne on sisällytetty elatusmaksuihin, mutta jos esim kuljetat niihin, on se huomioitava ja siitä on hyvä olla kirjallinen sopimus tai jssain sopimuksessa maininta)
sopikaa myös jo mahdollisten uusien kumppaneide oikeuksista ja velvollisuuksista edes vähän. meillä ainakin tilanne meni välilä niin(ex-vaimo ei sopeutunut siihen, että miehellä oli uusi kumppani, ennen kuin tällä itsellään), että ex-vaimo alkoi määräillä myös minun oikeuksiani. esimerkiksi en saanut olla mukana lasta kyydittäessä jonnekin, mutta sen sijaan minun omistamani auto kelpasi hyvin kuljetusvälineeksi (ja luonnollisesti en itse hyväksynyt sitä, että olisi pitänyt ajella ristiin rastiin, esim. kauppareissulta ensin kotin viemään minut ja sitten hakemaan lapsi, joka olisi ollut ostosmatkan varrella).
sitten sopikaa lomista (kirjallisesti). lapsellahan on pitkät kesälomat koulusta (vanhemmilla tuskin yhtä pitkiä lomia, jollette ole opetajia :)). jos esim kumpikin pidätte kuukauden kesäloman, lienee paras vaihtoehto, että kummallekin 2 viikkoa lapsen kanssa ja 2 viikkoa ihan "omaa lomaa". tämä oli vain esimerkki ja oma henkilökohtainen suosiukseni.
vaikka aluksi siis tuntuisikin typerältä sopia jo nyt näistä kaikista asioista, niin se on kuitenkin viisasta tulevien ongelmien välttämiseksi. josaain vaiheessa teillä tulee kuitenkin olemaan uudet kumppanit ´(todennköisesti) ja on hyvä, että asiat on mietitty osittain valmiiksi jo siltäkin puolelta. jo allekirjoitettuja sopimuksia on hyvin vaikea mennä jälkeenpäin muuttamaan ja allekirjoittamattomat säännöt puolestaan tuppaavat muuttumaan aina mielialanvaihtelun mukaan.
voi kestää pitkäänkin, ennen kuin vaimosi on toipunut pettymyksestään ja siksi äksyily saattaa jatkua.
Todella monessa asiassa olen kanssasi samaa mieltä, ja neuvosi ihan asiallisia. Vaan ainakin yx kohta "särähti korvaan".
Kyllä ensin kannattaa hakea sopua lastenvalvojan kanssa. Laiha sopu parempi kuin lihava riita. Silti, kohtuuttomuuksiin ei pidä suostua, ja silloin tuomioistuin asian ratkaisee. Mutta KäO:ssa ihmiset nekin päätökset tekee -- eikä siellä kuunnella asianomaisia niinkään paljon kuin lastenvalvojalla. Joten, oikeus paremminkin viimeinen vaihtoehto kuin ensisijainen tavoite.
Elatukseen onkin sitten monia laskentamalleja, ja mielipiteitä ... niiden osalta suuntaisin elatusvelvollisten sivuille...
on tottakai parempi, kuin riita, mutta tässä tilanteessa kuulostaa joka tapauksessasiltä, että vaimo on riidan kannalla ja koska jo nyt toimii tuohon malliin, niin ei varmasti kovin helpolla jousta asioissa. toki vois siell lastenvalvojalla yrttää neuvtella, mutta ei ehkä laittaa nimeä noin vain alle, jos vähänkin epäilyttää. siellä vaan helposti taidetaan puhua yli ja ympäri. asioista ensin selvää (eri tahoilta mikä on kohtuullista, normaalia ja käytäntö) ja vasta sitten raapustelemaan nimmareita :) nimmaripaikaksi toki käy se lastenvalvojakin, jos on asiat selvillä ja uskotaan, että saadaan aikaan molempia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja. riippuu paljon ihmistyypistä.
jeps, elatusvelvollisetn sivuilta on moni saanut avun. mun mielestäni loistava juttu!
pitä muistaa olla kuitenkin terveellä tavalla epäluuloinen ja pohtia kaikkea viimeisen päälle. sitten ei tarvitse myöhemmin katua.
Lastenvalvojalle voi ottaa juristin mukaan ... jos epäilee omia kykyjään pitää puoliaan "tyylikkäästi" (kun maltin menttää, niin peli on muuten menetetty)