Mun avomies lähti tänään amerikkaan opiskelemaan 5 kk. Nyt alkoi kauhea ikävä ja päivien laskeminen. Millaisia kokemuksia muilla on kaukosuhteen toimivuudesta ja miten ikävästä selviää?
Muilla kokemuksia?
enkelinen
91087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lähes puolen vuoden ero on pitkä aika. Minun kokemukseni kaukosuhteesta eivät ehkä ole mitään ehdottomia totuuksia, mutta kerrottakoon kuitenkin. Alkuun ikävä on molemminpuolin voimakasta, ja mies tuntee sitä vielä sinuakin enemmän, koska hän on yksinään aivan uudessa ympäristössä. Näin saattaa ensin tuntua, että hän osoittaa poikkeuksellisen voimakasta kiintymystä sinua kohtaan aina kun soittelette. Soittaminen säännöllisesti helpottaa ikävää ja jos suhde on vahvalla pohjalla, molemmat kokevat sen välttämättömäksi. Noin kolmen viikon mittaisen sopeutumisvaiheen jälkeen mies tuntee jo päivittäisen elinympäristönsä uudessa paikassa ja alkaa laajentaa käsitystään häntä siellä ympäröivästä maailmasta. Tässä vaiheessa ikävä ehtii jo patouttaa fyysisiäkin haluja, joten noin kuukauden kuluttua on syytä olla erittäin tarkkana mihin tilanne kehittyy. Miehellä on jo uusia opiskelukavereita, joiden kanssa hän varmasti viettää vapaa-aikaa. Hän miettii sinua ja sinun ominaisuuksiasi, ja tarkkailee muiden ympäristössä liikkuvien naisten ominaisuuksia aivan kuten kaikki miehet. Hän on tottunut keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksiasi sinun kanssasi kasvotusten, ja nyt kun hän ei voi sitä tehdä, hän ehkä ystävystyy uudessa paikassa jonkun naispuolisen henkilön kanssa. Tätä ei pidä pelästyä, se on aivan normaalia. Noin puolentoista kuukauden erilläänolon jälkeen olisi ehdotonta, että voisitte tavata toisenne. Järjestä itsellesi vapaata ja vippaa vaikka sukulaiselta lisää euroja, ellet muuten pääse käymään miehesi luona. Vietä hänen kanssaan viikko ja anna hänen jälleen muistaa kuinka tärkeä hän on sinulle. Jos tämän jätät tekemättä, on kaukosuhteen onnistumisella etten sanoisi olemattomat mahdollisuudet onnistua. Jos mies ei saa koskettaa naistaan kahteen kuukauteen, hän kyllä etsii jotain mitä koskettaa. Tämän huomaa helposti siitä, jos mies ei myöhään illalla vastaa puhelimeen. Ulkomaan houkutus on usein niin suuri, että vähän pitemmän ekskursion jälkeen moni mies on löytänyt sieltä uuden onnen ja elämänsä. Silloin se ikävä vasta harmittaa, jos on puoli vuotta ajatellut toista ja sitten saa kuulla olevansa historiaa. Joten mene ihmeessä käymään miehesi luona, väitän että se on ainoa tapa pitää suhteesta kiinni ja säilyttää oma mielenrauhasi.
Toi sun teksti oli ihan masentava!! Mutta toi oli sun näkemys/kokemus.. Onneksi tiedän pareja, jotka ovat olleet vuoden erossa, näkemättä kertaakaan ja jatkaneet seurustelua eron jälkeen. Yksi pari soitteli vain kerran viikossa ja miehen palattua he kihlautuivat ja menivät naimisiin. Ero voi myös lujittaa suhdetta. Kun menee kauas näkee lähelle! Eikö sulla ole mitään positiivisia kokemuksia?
Hei!
Ikävä kyllä ajattelen aika samoin kun toi joka vastas sulle jo, mutta totta et ei suhde välttämättä kaadu siihen eroon mut jos mies kyseessä niin seksistä pidättäytyminen voi olla vaikeaa ja voi sit kyllä ihastua...jos mul olis tollanen tilanne niin mä kyl vaikka lainaisin rahat ja menisin sinne heti kk:den päästä käymään ja tekisin kaikkeni et mies huomaa miten ihana olen.
En haluaisi masentaa lisää, mutta teen sen kuitenkin. Uskotko tosissasi, että ero voi lujittaa suhdetta????? No ei ainakaan kovin tuoretta.
Tunnen järjettömän paljon pareja, jotka ovat eronneet toisen pitkän opiskelun, työkomennuksen tai jopa intin aikana tai välittömästi sen jälkeen. Ainoat, jotka eivät ole eronneet pitkän erossa olon jälkeen on avioparit, jotka ovat olleet ikuisuuden yhdessä...
Päinvastoin kuin joku muu tässä ketjussa kirjoitti olen sitä mieltä, että sille, joka lähtee on aina helpompaa sopeutua uuteen ja unohtaa ikävä ja kaipaus. Uusi ympäristö ja uudet kujeet tekevät tehtävänsä eikä vanhaa ehdi miettiä. Sille, joka jää odottamaan ei jää muuta kuin tuttu ympäristö ja loputon kaipaus.
Minä ainakin uskon, että ero voi vahvistaa suhdetta, mutta se voi myös rikkoa sen.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että oltiin seurusteltu ennen inttiä neljä vuotta ja inttiaikana nähtiin pari kertaa kuukaudessa. Yhä ollaan yhdessä. Inttiajasta on kaksi vuotta!! Kihloihin mentiin heti intin jälkeen!!
Puheessasi oli osa totuutta, mutta eihän kaikille suhteille noin käy!! Itse olen myös sitä mieltä, että aloittajan kannattais käydä kattomassa sitä miestään niin usein kuin mahdollista. Jos suhde on hyvä niin se kyllä kestää. Jos ei kestä niin ei se olis ollu sen arvonenkaan..
Älä sinä turhaan masennu!! Odota parasta, varaudu pahimpaan! Kyllä ne on monet parit kestää sen eron! Ja eihän 5 kk edes oo pitkä aika!!! sähköposti ja kirjeet kulkee!!! Lähetä vaikka sille rakkaalles postissa jotain terveisiä suomesta, niinku vaikka salmiakkia, jota ei kuulemma saa ulkomailla (siis hyvää sellasta...)! Se varmaan tuo Suomenmaan ja sinut mieleen... Tsemppiä!!!
Joo kyllä noi muut kirjotti oman kannan asiaan, mut mun kanta on tämä. Ollaan eletty nk. kaukosuhteessa 6 kuukautta. Aluks oli ikävä, nyt on kova ikävä. Mut hei!!! Meilit, kännykät ja muut on keksitty. Pitäkää yhteyttä toisiinne. Jos homma ei toimi, niin ei se todellisuudessa ois toiminu ilman sitä poikaystävän matkaakaan. Ja eikö muka vahvista??!!! Kyllä se kummasti antaa aika vankan pohjan suhteelle, jos elää toisesta pitkän matkan päässä ja kaipaa hirveesti. Takasin tullessa ei tarvii sanoo sanaakaan ku tunteet puhuu puolestaan. Ymmärtää sen kuinka halposti särkyvää kaikki on, ja panostaa siihen yhteiseen aikaan. Eli tsemppiä, päivä kerrallaan ja luottavaisin mielin! Tosi rakkaus kestää! :)
Itse työskentelen ulkomailla ja olen avovaimoni luona 2-4 kk välein. Kyllähän erossa olo tuntuu kamalalta mutta toisaalta takaisin tulemisessa on aina oma hohtonsa. Jos molemmat ovat sitoutuneet suhteeseen en pidä 5 kk eroa mitenkään mahdottomana. Kaikki miehet eivät juokse vain pillun perässä kuten muutamat aiemmin kommentoivat, rakkaus on myös tärkeää. Tekstiviestit on varsin hyvä tapa kommunikoida ja pitää hyvinkin tiivistä yhteyttä.
Kiitos poitsulle ja viljamille! Annoitte toivoa ankeaan odotukseeni..
Moi Enkelinen!
Olen ehdottomasti sitä mieltä että 'What's meant to be is meant to be'..eli kestää jos suhteenne on tarkoitus kestää! 5kk ei ole ihmiselämässä pitkä aika. Mulla ei omaa kokemusta, mutta olen läheltä nähnyt kun tosi läheinen ystävä joutui olemaan erossa miehestään,näiden Jenkkisääntäjen takia. Eli mies on Jenkki ja ystäväni suomalainen. Olivat seurustelleet vasta vuoden kun sitten olivat pakon edessä 2-3kk erossa useaan otteeseen , ennenkuin ystäväni lopulta sai GreenCardin. Molemmat erittäin 'fyysisiä' ihmisiä, ja 'kosketuksen puutteen' takia myös nuo erot oli tosi vaikeaa molemmille. Kuitenkin väitän että juuri nuo 2 vuoden aikana eletyt erot ja jälleennäkemiset vain vahvistivat heidän suhdetta-ja nyt ovat todella vankalla pohjalla.
Oon samaa mieltä (en muista kuka sanoi viestissään) että ei kaikki miehet oo 'pillun perään'. Kyllä ihminen, mikäli haluaa, pystyy vaikeissakin tilanteissa muistamaan mihin ja kehen on sitoutunut. Vaikka liha on heikko, niin kyllä aito rakkaus voittaa.
Ja aina voi ajatella, että mikäli lihan heikkous voittaa- mitä teet sellaisella miehellä??
Uskon että teillä menee kaikki hienosti, sulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin uskoa siihen. Jos voit, käy häntä moikkaamassa.
Kaikkea hyvää,
t.Janatuinen