Olen tässä pohtinut asiaa, kuinka helposti nykyään suhde "lopahtaa".
Itse olen ollut kolmessa pitkässä ja vakavassa suhteessa ja jokaisessa niissä on loppu tullut.
Nyt joku sanoo, että ei meillä ainakaan tule! Tulee varmasti.
Jotkut yhdessäolot kestävät nautittavina ilman lopahtamisen tunnetta ehkä vuoden. Jotkut ehkäpä kymmenenkin vuotta, mutta jokaiseen alkaneeseen suhteeseen se tulee. Ennemmin tai myöhemmin.
Tässä viime suhteessani tunteen tuleminen kesti kaikkein kauemmin. Kymmenisen vuotta, mutta yllätyksekseni tuli kuitenkin. Olen tähän asti pitänyt puheita sen "oikean löytymisestä" tärkeinä, mutta nytpä tiedän, ettei se asiaan kuitenkaan loppupeleissä vaikuta.
Ihmiselämä ja parisuhde on kasvamista. Joskus se kasvu ei onnistu samaan suuntaan...ja suhteemme ovat juuri sellaisia, joiksi me ne luomme.
Itse olen ollut kolmessa pitkässä ja vakavassa suhteessa ja jokaisessa niissä on loppu tullut.
Nyt joku sanoo, että ei meillä ainakaan tule! Tulee varmasti.
Jotkut yhdessäolot kestävät nautittavina ilman lopahtamisen tunnetta ehkä vuoden. Jotkut ehkäpä kymmenenkin vuotta, mutta jokaiseen alkaneeseen suhteeseen se tulee. Ennemmin tai myöhemmin.
Tässä viime suhteessani tunteen tuleminen kesti kaikkein kauemmin. Kymmenisen vuotta, mutta yllätyksekseni tuli kuitenkin. Olen tähän asti pitänyt puheita sen "oikean löytymisestä" tärkeinä, mutta nytpä tiedän, ettei se asiaan kuitenkaan loppupeleissä vaikuta.
Ihmiselämä ja parisuhde on kasvamista. Joskus se kasvu ei onnistu samaan suuntaan...ja suhteemme ovat juuri sellaisia, joiksi me ne luomme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
julmaa mutta oikeassa olet :(
lopahtaminen ei ole kivaa....
Hoh hoh...Sulla on ilmeisesti todellakin ollut vain huono tuuri. Mun suvussa on tasan yksi eronnut pari,että en ainakaan menisi väittämään että kaikki suhteet lopahtavat,se on ihan itsestä kiinni,tai siis molemmista osapuolista tietenkin. Mutta se mihin voi vaikuttaa on vain se minä. Toki sellanen lopahtamisen tunne,eli vaikka tunne ettei enää jaksa tulee varmasti kaikissa suhteissa, mutta loppu on meistä itsestämmä kiinni..
väitin, että olisin eronnut tästä viimeisemmästä?
Asun ja elän hänen kanssaan yhä, ei ole tarkoituskaan erota!
Kyse on vain siitä, että suhde ei kanna läpi elämän.
Kas kun korjasit, että molemmista osapuolista kiinni...vaikuttaisiko tuo jotenkin lopputulokseen myös?
Siksi naureskellen lueskelen näitä, jotka ovat löytäneet sen "oikean" ja uskovat kaiken pysyvän sillä mallilla kuin se alussakin oli...
Ei auta jos itse teet kaikkesi, väsyt joskus. Jos taas et tee itse mitään saattaa olla ettei se toinenkaan tee, jolloin suhde loppuu entistä nopeammin.
olen itse huomannut sen (itsekin kolmessa vakavassa suhteessa ollut) ja sikäli samaa mieltä mietteliään kanssa, että suhteet todella lopahtavat. ja sen ettei toista ole uskominen alkuhuuman tarinoihin. silloin luvataan kuuta taivaalta mutta loppujen lopuksi mitä sitä paskaa jauhamaan. elämä on sitä että tulee kaikenlaisia tunteita. on elettävä niillä korteilla mitkä annetaan.
jos lopahtaa niin mitäs siinä sitten. elää kuitenkin täytyy.
Olen elämäni aikana seurustellut kolmen naisen kanssa. Kaksi ensimmäistä olivat tuollaisia teinijuttuja, mutta viimeisin on kestänyt kohta 15 vuotta.
Täytyy sanoa, että pitkään suhteeseen kuuluu kausia, jolloin suhde on ollut lopahtamaisillaan. Niistä ei pääse yli kuin ottamalla itseään niskasta kiinni ja huomioimalla lähimmäistään enemmän.
Minun nähdäkseni suhde vaatii jatkuvaa hoitamista ja kummaltakin. Jos vain toinen koettaa hoitaa, hommalla ei ole tulevaisuutta.
Meillä ei ole lapsia, joten aikaa toiselle ja yhteiselle harrastukselle jää työn jälkeen jonkun verran.
Kummallakin on lisäksi oma tuttavapiiri ja harrastuksia, joten ihan pelkästään toisen paapomiselle homma ei ole jäänyt.
Luulen tosiaan, että silloin toistakymmentä vuotta sitten löysin sen silloisen oikean, sisäisesti maailman kauneimman, ulkoisesti ei niin kauniin naisen.
Näiden vuosien aikana olen kokenut myös yhden todellisen ihastumisen toiseen naiseen. Ulkoisesti hyvin kauniiseen, mutta sisäisesti ehkä hieman köyhempään. Pitempää suhdetta siitä ei tullut, sillä en halunnut pettää vaimoani.
En usko, että vaimonikaan on välttynyt moisilta, mutta mikä ei tapa suhdetta, vahvistaa sitä.
Niitä "oikeita" on siis maailma täynnä, mutta se kaikkein tärkein on kuitenkin siinä vierelläsi. Varmaa on vain se, että mikään ei pysy ennallaan. Ei kauneus, varakkuus, tai mikään luonteenpiirre, sillä ihminen muuttuu koko ajan ja puolisoiden on sopeuduttava siihen.
Eroaminen ei auta mitään, sillä hetken ihastus on pienen ajan päästä ihan yhtä ärsyttävä kuin edellinen. Ärsyttäväksi kokeminen saattaa myös olla kiinni sinusta itsestäsi.
Huomioi puolisoasi, sillä se on mukavaa. Antaja saa usein yhtä paljon kuin saaja.