Olen kirjoitellut netistä löytämäni naisen kanssa jo noin 11 kk:tta tapaamatta. Kuviakaan ei olla vaihdettu, joten kaikki kiinnostukseni häntä kohtaan on vain mielikuvaa. Tänä aikana en ole kirjoitellut kenenkään muun kanssa ja samaa sanoo hänkin. Jostain syystä hän ei vaan tunnu haluavan tavata ja aina jos ollaan suunnittelemassa tapaamista, niin viime tipassa hänelle tuleekin joku este. Lisäksi hän saattaa pitää pari kolme viikkoa taukoa ja ilmoittaa sitten olleensa sairaana tms. Tekstiviestejäkään hän ei koskaan lähetä ensin, mutta vastaa aina heti minun lähettämiini viesteihin, esim. jos kysyn tekstarilla mihin hän on hävinnyt.
Olen käynyt aiemmin monilla treffeillä netin kautta ja olen kirjoitellut max kuukauden ennen treffejä, joten tämä tilanne on aika outo. Pikaisiin parin viestin jälkeisiin treffeihin olen pettynyt eniten, joten mitään pikatreffejäkään en toisaalta halua. En ymmärrä miksei nainen halua tavata ja miksi hän on niin passiivinen. Olen arvellut syyksi naisen kokeman avioeron ja sen ettei hän halua heti kiirehtiä uuteen suhteeseen. En ole siksi itsekään halunnut kiirehtiä minua paljon kiinnostavan naisen kanssa, etten joutuisi joksikin eron jälkeiseksi tilapäistuttavuudeksi.
Hän on kertonut olevansa hyvännäköinen ja olen sen uskonut ja muutenkin hän on kertonut avoimesti kaikista asioistaan, kuten minäkin omistani. Hän vaikuttaa mukavalta naiselta, juuri sellaiselta johon voisin ihastua, mutta tuohon hänen passiivisuuteensa ja kirjoitustaukoihinsa alkaa jo mennä hermot! Olen luullut hänen kyllästyneen jo monta kertaa ja heittänyt hänelle mielessäni hyvästit, kun sitten viimein tulee taas yllättäen viesti.
Mitähän tässä pitäisi tehdä, odottaa kärsivällisesti vai etsiä joku helpompi tapaus jonka tapaaminen onnistuu jo parin viikon kirjoittelun jälkeen? Voisihan hänet tietysti pitää vain nettiystävänä ja etsiä toinen oikea naisystävä. Nimittäin jos hän nyt tapansa mukaan vielä kirjoittaa minulle taukonsa jälkeen. Ehkä olenkin hänelle vain nettiystävä, jolle on vaan mukava kertoa asioitaan. Kumma miten hankalaksi asia voikin mennä jos nettituttavuus venyy ylipitkäksi.
Olen käynyt aiemmin monilla treffeillä netin kautta ja olen kirjoitellut max kuukauden ennen treffejä, joten tämä tilanne on aika outo. Pikaisiin parin viestin jälkeisiin treffeihin olen pettynyt eniten, joten mitään pikatreffejäkään en toisaalta halua. En ymmärrä miksei nainen halua tavata ja miksi hän on niin passiivinen. Olen arvellut syyksi naisen kokeman avioeron ja sen ettei hän halua heti kiirehtiä uuteen suhteeseen. En ole siksi itsekään halunnut kiirehtiä minua paljon kiinnostavan naisen kanssa, etten joutuisi joksikin eron jälkeiseksi tilapäistuttavuudeksi.
Hän on kertonut olevansa hyvännäköinen ja olen sen uskonut ja muutenkin hän on kertonut avoimesti kaikista asioistaan, kuten minäkin omistani. Hän vaikuttaa mukavalta naiselta, juuri sellaiselta johon voisin ihastua, mutta tuohon hänen passiivisuuteensa ja kirjoitustaukoihinsa alkaa jo mennä hermot! Olen luullut hänen kyllästyneen jo monta kertaa ja heittänyt hänelle mielessäni hyvästit, kun sitten viimein tulee taas yllättäen viesti.
Mitähän tässä pitäisi tehdä, odottaa kärsivällisesti vai etsiä joku helpompi tapaus jonka tapaaminen onnistuu jo parin viikon kirjoittelun jälkeen? Voisihan hänet tietysti pitää vain nettiystävänä ja etsiä toinen oikea naisystävä. Nimittäin jos hän nyt tapansa mukaan vielä kirjoittaa minulle taukonsa jälkeen. Ehkä olenkin hänelle vain nettiystävä, jolle on vaan mukava kertoa asioitaan. Kumma miten hankalaksi asia voikin mennä jos nettituttavuus venyy ylipitkäksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsekin olen harrastanut nettituttavien tapaamista. Ajan myötä sitä on oppinut olemaan odottamatta mitään... Itselläni on kokemusta siitä että aina aika ajoin jouduin valehtelemaan tälle toiselle osapuolelle itsestäni, koska halusinhan olla juuri hänen kuvaamaansa. Kun hän sanoi että haluaa langanlaihan tytön, "tietysti" sanoin olevani sellainen. Totuus oli kaukana siitä... Valehtelujen jälkeen tapaaminen meni hankalaksi, halusin olla kyllä tähän mieheen yhteyksissä mutta en jostain syystä tavata, olinhan valehdellut hänelle...
Oletko kenties laittanut liian kireitä/tarkkoja vaatimuksia/odotuksia tälle toiselle osapuolelle?
Oletteko suoranaisesti puhuneet tapaamisestanne treffeinä? Vai pelkkinä ystävinä? Oletteko tehneet selväksi toisillenne mitä haluatte?
Voihan olla ettei kyseinen nainen etsi seurustelusuhdetta vaan ystävää, jonka kanssa keskustella (anonyymisti ja avoimesti).
Minä vastasin viime vuoden tammikuussa erään naisen deitti ilmoitukseen. Ollaan kirjoiteltu siis jo vuosi, eikä nainen ole kuulemma vieläkään valmis tapaamiseen. Lähes joka päivä kirjoittelemme toisillemme, tässä vuoden aikana on jäänyt noin kymmenen päivää jolloin emme ole kirjoitellet. Nainen haluaa mukamas olla varovainen ja tutustua ennenkuin haluaa tavata. Minusta kuitenkin tuntuu että ei siinä loppujen lopuksi mitään tutustu, kuin vaan jostain säästä kirjoitellaa, kun kumpikaan ei ole paljastanut mitään henkilökohtaisia asioita.
Saattaahan tietysti olla että joku feikki kirjoittelee minun kanssa, mutta sen olen päättänyt että minä en tätä kirjoittelua lopeta, saa minu puolesta jatkua vaikka hautaan saakka.
Mukava kuulla että kohtalotovereitakin on olemassa.
Meillä on ollut naisesta johtuvia kirjoittelutaukoja ja itse olen vastannut aina vähintään seuraavana päivänä hänen viesteihinsä. Lisäksi kesälomiemme ajan viestitettiin vain tekstareilla. Suunniteltiin tapaamista ennen kesälomiamme, mutta kuinka ollakaan naisesta johtuen se ei onnistunut.
Olen ehdottanut leffaan menoa, kävelylenkkiä ja ravintolaan syömään menoa ja hän on aina vaikuttanut kiinnostuneelle, mutta sitten viime tipassa tulee aina jokin este. Hän sairastuu yllättäen tai tulee jokin muu este. Ensimmäinen peruutus treffeihin tuli pari tuntia ennen sovittua tapaamista tekstarilla ja siitä sain sitten hänen puhelinnumeronsa, jota hän ei ollut muutoin halukas kertomaan. En ole soittanut hänelle koska sain puhelinnumeronkin tuolla keinoin ja hän ei ole koskaan edes pyytänyt soittamaan, mutta aina välillä olen lähetellyt tekstareita ja hän vastaa aina heti, muttei ikinä lähetä oma-aloitteisesti minulle tekstaria.
Ollaan kirjoiteltu kaikista asioista, mutta jotenkin tuntuu ettei hän luota minuun vieläkään tarpeeksi että uskaltaisi tavata. Hän on kertonut kokeneensa pettymyksiä miesten suhteen ja avioeron, mutta silti olen ihmeissäni hänen varovaisuudestaan, kun mitkään vakuuttelut siitä että olen ihan normaali ja kunnollinen mies eivät tunnu riittävän. Minäkään en millään haluaisi lopettaa, koska pidän tuosta naisesta vaikken ole häntä tavannutkaan. Mutta eihän tästä mitään tule, ei toiseen voi tutustua muuta kuin käytännössä tapaamalla. Kuukausien kirjoittelu on minusta jo ajanhukkaa. Mutta minkäs teet kun tämmöiseen pattitilanteeseen joudut.
Noissa nettijutuissa ei mun mielestä kannata odottaa toisesta yhtään mitään, jokainenhan voi kertoa olevansa ihan mitä tahansa. Ja jos sillä naisella on aina mitä omituisimpia syitä, miksi ei tahdo tavata, niin mieti tarkkaan, haluutko jatkaa hänen kanssaan "vakavammin". Mun mielestä toiseen ei voi tutustua perinpohjin mitenkään muuten kun livenä, ja voihan olla, että sun mielikuvasi on jotain ihan muuta kuin todellisuus. Ellei naiselle tapaaminen sovi vaikka kuinka ystävällisesti ehdottelisit, voi olla, että kannattaa pitää hänet ihan vaan juttukaverina ja lähteä ettimään oikeaa parisuhdetta oikeasta elämästä.
Että ihmiset haluavat ja tarvitsevat kiihkeästi vain jonkun toisen henkilön koneen toiseen päähän ajatuksiaan jakamaan.On varmasti hyvä päästä kummankin osapuolen purkamaan tuntojaan ja toiveitaan ihan tuntemattoman kanssa.Se toimii jonkunlaisena henkisenä terapiana.Lopulta se toinen osapuoli saattaa sitten haluta tavata ja tutustua oikeasti,kun on ollut niin kivaa!Toinen pelkää tuottavansa pettymyksen ja kenties itse saavansa myös.Eikö olisi helpompi sovinnolla tyytyä siihen,että annatte henkisesti toisillenne kaiken sen hyvän mitä tähänkin asti?Sielujen sympatiahan on kuin sitä kuuluisaa lähimmäisen rakkautta.
En varmasti kestäisi noin pitkää "phantom" ystävyyttä. Soittaisin ja haluaisin puhua tämän ihmisen kanssa. Muuten menisin katsomaan missä hän asuu ja miltä hän näyttää - ehkä hän onkin varattu??!!
Noin monien kuukausien salailu tuntuu liian omituiselta, huh.
Niin, ei tämä sun juttu oikein normaalilta vaikuta. Jätä se nainen ajatuksistasi.
Ja mene elämässä eteenpäin. Miksipä sitä aikaansa tuhlaa tuommosen odottamiseen mistä ei tunnu saavan mitään muuta kuin lupauksia, jotka sitten rikotaan.
Kyllä meitä "normaaleitakin" vielä on. Ei tarvitse piiloutua koneen taakse.
Kuulostaa ihan varatulta..voihan sitä sanoo olevansa vapaa yms..mutta oma kohtasella kokemuksella voisin väittää hänen olevan naimisissa ja hakeneen vain "juttukumppania".Toivottavasti näin ei ole tai ainakin että asia sinulle mahdollisimman pian selviäisi
Minulla on samantapainen 'juttu',sillä erolla, että olen tunyenut tämän toisen osapuolen 11kk:n sijasta 6 vuotta- eikä olla vielä tavattu!
Netissä aluksi tutustuttiin, sittemmin on siirrytty kirjeenvaihtoon ja usein kun en kuule hänestä kuukauteen mitään niin lähetän hädissäni hänelle kirjeen kysyen olenko jotenkin loukannut tahtomattani/tiedostamattani häntä, vai miksei hänestä ole kuulunut mitään aikoihin.
Yleensä melko pian saan kirjeen jossa hän pikaisesti mainitsee aina työkiireistä tai, että on ollut kipeänä.
No ...ehkä vielä joskus- tai sitten ei...