Hei!
Aattelin purkaa mietteitäni täällä, kun ei yksinkertaisesti ole ketään kelle puhua!
Oon siis ihan tavallinen 20w naisenalku.
Kuulostaa oudolta, mutta kaikki entiset ystävät ovat kadonneet jonnekin... Opiskelemaan, seurustellessa aika kuluu vain kumppanin kans yms. Itse taas en halua koko aikaani viettää miehen kans. Kaipaan seuraa. Vielä yläasteella mulla oli hyviä ystäviä, mut sit mun paras kamu alko seurustelee ja itse muutin toiselle paikkakunnalle opiskelun vuoksi...
On mulla siis tuttuja joiden kans moikkaillaan, mutta ei sen kummempaa.
Haluaisin siis ystävän, jolle voin puhuu kaikki asiat & kuunnella itsekin. Käydä kaikis kivoissa paikoissa, pitää hauskaa täysillä..!
Tuntuu et elämä liukuu ohitse ja itse katselen vierestä...
Ei se oon elämää.
Tuntuu et oon tosi huono tutustumaankin. En keksi mitään järkevää puhuttavaa..
Toivottavasti joku vois auttaa..!?
Aattelin purkaa mietteitäni täällä, kun ei yksinkertaisesti ole ketään kelle puhua!
Oon siis ihan tavallinen 20w naisenalku.
Kuulostaa oudolta, mutta kaikki entiset ystävät ovat kadonneet jonnekin... Opiskelemaan, seurustellessa aika kuluu vain kumppanin kans yms. Itse taas en halua koko aikaani viettää miehen kans. Kaipaan seuraa. Vielä yläasteella mulla oli hyviä ystäviä, mut sit mun paras kamu alko seurustelee ja itse muutin toiselle paikkakunnalle opiskelun vuoksi...
On mulla siis tuttuja joiden kans moikkaillaan, mutta ei sen kummempaa.
Haluaisin siis ystävän, jolle voin puhuu kaikki asiat & kuunnella itsekin. Käydä kaikis kivoissa paikoissa, pitää hauskaa täysillä..!
Tuntuu et elämä liukuu ohitse ja itse katselen vierestä...
Ei se oon elämää.
Tuntuu et oon tosi huono tutustumaankin. En keksi mitään järkevää puhuttavaa..
Toivottavasti joku vois auttaa..!?
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Kuulostaa oudolta, mutta kaikki entiset ystävät ovat kadonneet jonnekin..."
Ei kuulosta. Tarina on mullakin sama, tosin kahtakymmentä en ole vielä täyttänyt.
Lukion jälkeen ihmiset lähtivät kuka minnekin, armeijaan, opiskelemaan, maailmalle muuten vaan. Ja ne lähelle jääneetkin on kadonneet jonnekin, lukion porukka ei ole pysynyt yhteydessä enää ollenkaan, vaikka osan kanssa oli tunnettu reippaat kymmenen vuotta. Parhaat kaveritkin liikkuu nykyään miestensä kaveriporukoissa, joita mä en edes tunne.
Onhan mulla noita opiskelukavereita, mutta ne nyt on lähinnä kouluaikana, oman oppilaitoksen bileissä ja niin edelleen.
Kai siinä sitten vaan joskus käy näin.
Joo mulle on käynyt myös sama homma,eli lukio ja lapsuuden kaverit on vaan jotenkin etääntynyt ja nähdään enää tuskin koskaan..tuntuu ikävältä ja muistelen usein niitä kivoja asioita mitä tehtiin tän tyttö porukan kanssa...harmi.Itsekkin seurustelen,mutta en halua viettää kaikkea aikaani poikaystäväni kanssa.Itse olen pääkaupunki seudulta 19v tyttö ja olisi tosi mukava tutustua uusiin ihmisiin!
"tuntuu ikävältä ja muistelen usein niitä kivoja asioita mitä tehtiin tän tyttö porukan kanssa...harmi"
Nimenomaan.
Itsekin olen pääkaupunkiseudun tyttöjä. (Yksi Tampreelle muuttanut kaveri sanoo aina, että Helsinki on Yksinäisten ihmisten kaupunki.)
Teille kaikille,
saa mailata jos huvittaa:
[email protected]
Jos haluut tutustua, meilaa [email protected]
:)
Mun e-mail on [email protected]
jos haluut tutustua & jutella lisää!! :)
ps. oon itsekin pk-seudulta..!
sama vika lapsuuden kamut kaikki on jo vakiintunut tai naimisissa ja niillä ei oo paljonkaan aikaa ois kiva saada uusia tuttavuuksia meilaile mulle jos haluut tähän osotteeseen [email protected]
"On mulla siis tuttuja joiden kans moikkaillaan, mutta ei sen kummempaa.
Haluaisin siis ystävän, jolle voin puhuu kaikki asiat & kuunnella itsekin. Käydä kaikis kivoissa paikoissa, pitää hauskaa täysillä..!
Tuntuu et elämä liukuu ohitse ja itse katselen vierestä...
Ei se oon elämää.
Tuntuu et oon tosi huono tutustumaankin. En keksi mitään järkevää puhuttavaa..
Toivottavasti joku vois auttaa..!? "
Mul on täysin sama tilanne. Ihan sanasta sanaa sama tilanne. Ainoa ero on siinä et mul ei oo edes tyttö ystävää.
Aina ku opiskelu paikka vaihtuu, tää tilanne toistuu. Ala-asteella oli viel ystäviä, ylä-asteella vähemmän, toisella ylä-asteella oli sit enää yks kaveri, ylä-asteen jälkeen pidin välivuoden, jolloin se ykskin kaveri alko etääntyä. Lukion loppu aikoina ei sitte enää ollukkaan ketään. Lukio loppu jo melkein vuos sitte, oon vaan istunu kotona (autokoulun kävin.
Oikeestaan kun alkaa miettiä, mul ei oikeestaan koskaan ole ollu yhtään ystävää, välit sukulaisiin ja perheeseenkin on olemattomat, tyttö ystävää ei oo ikinä ollu (oon 20v). Koko nuoruuteni oon istunu kotona. Mul on lisäks vissiin masennus muita ongelmia.
Pääsettekö alemmaks?
"Oikeestaan kun alkaa miettiä, mul ei oikeestaan koskaan ole ollu yhtään ystävää, välit sukulaisiin ja perheeseenkin on olemattomat, tyttö ystävää ei oo ikinä ollu (oon 20v). Koko nuoruuteni oon istunu kotona. Mul on lisäks vissiin masennus muita ongelmia.
Pääsettekö alemmaks? "
Jos ei pääse enää alemmas, niin pitää yrittää ylemmäs? En mä väitä, että se helppoa olisi, todella uusiin ihmisiin kun on hankala tutustua, jos ei ole tuttuja entuudestaan (kukapa sitä nyt yksinään minnekään lähtisi? ).
Eikä se mun mielestäni ole mikään kamala katastrofi, jos "istuu kotona", kunhan nyt ei sentään ihan koko aikaa. Järkyttävimmät riehat jäi väliin itseltäkin, eikä se oikeastaan edes harmita. Nykyään sekä paikat, että seura on huomattavasti tasokkaampia. ( Silloin, kun jossakin porukassa onnistuu jonnekin lähtemään. )
Ei kai parikymppinen vielä niin vanha ole, etteikö voisi aloittaa "alusta"? (Toivottavasti.)
"Ei kai parikymppinen vielä niin vanha ole, etteikö voisi aloittaa "alusta"? (Toivottavasti.)"
Mä en vaan jaksa enää alottaa alusta. Ootko muuten huomannu että elämä pitää alottaa monta kertaa uudestaan. Aina ku siirtyy opiskelu paikalt toiselle, tai ku menee armeijaan/sivariin, ku menee töihin... aina pitää hankkii uudet kaverit/ystävät. Kaikki ei pysty hankkimaan nopeesti kavereita (esim minä). Aina ku on saanu hankittua uusia kavereita, koulu tai työpaikka vaihtuu ja sit pitääki alkaa hankkia uusia kavereita.
Olen huomannut. Ja aloittanutkin.
Itse olen kyllä ollut sen verran onnellisessa asemassa, että vaikka kouluja sun muita on tullut vaihdettua moneen kertaan, paikkakunta on pysynyt suht samana, tähän asti kyllä ihmisetkin aika pitkälle. Kavereita mä kyllä pystyn hankkimaan nopeastikin, ystäviä en. Ja pelkät kaverithan ei pidemmän päälle sitten pysy kuvioissa mukana kovin kauaa. ( Silloinkaan, kun melkein väistämättä tulee keskustassa liikkuessa joku hyvänpäiväntuttu jostakin vuosien takaa. )
Kyllä mä ymmärrän (luulisin) ihan hyvinkin, ettei liian monen turhan kierroksen jälkeen enää jaksa sitä seuraavaa. Ellei mulla olisi niitä muutamaa, vuosikymmenen takaista ystävää yhä jäljellä, en tiedä jaksaisinko itsekään.
Saa nähdä mitä jäljelle jää, kun opiskelut joskus kaukana tulevaisuudessa loppuu.
mikset anna mailias tänne?monet varmasti haluaisivat sinuun tutustua paremmin, ja itselläni ainakin monet mailikaverit on pysyneet kauan aikaa,osasta tullut jopa läheisiä ystäviä.Samaa mieltä olen muiden kaa tosta et harvemmin kaverit pysyy,itselläni meni seurustelun vuoksi monta"ystävyyssuhdetta"pilalle,koska en muistanut antaa aikaa ystävilleni,näin jälkeenpäin harmittaa tosi paljon.Mutta on vain pakko jatkaa eteenpäin ja tutustua uusiin ihmisiin ja luoda uusia ihmissuhteita.mut kaikille yksinäisille tai vähemmän yksinäisille onnea elämään ! :)
Mullekkin saa laittaa postia tulemaan!
Olen siis 19vuotias tyttönen täältä pääkaupunki seudulta ja olisi mukava tutustua uusiin ihmisiin!
[email protected]
Hyvät ihmiset: Lopettakaa valitus ja lähtekää ihmisten ilmoille kotoanne. Eihän uusia ystäviä saa jollei ite tee asialle jotain. On oltava avoin ja iloinen uusille ihmisille niin hekin ehkä alkavat pitää juuri Sinusta!
Tiedän että tämä kaikki on paljon vaikeampaa kuin miltä se oikeasti kuulostaa. Olen itsekin ujo ja jotenkin jännitän helposti uusien ihmisten seurassa. Omana itsenä olo on joskus ihmeen vaikeaa. Mutta vaikka kuinka tuntuisi että ei keksi mitään sanottavaa, niin kannattaa vaan mennä ja jutella! Kertoa vaikka mielipiteensä jostain asiasta, niin siitä se juttu lähtee luistamaan. Ja jos ei niin mitä sitten? Voihan sitä olla hiljaakin, eihän se ole juuri Sinun tehtäväsi keksiä jutun juurta, vaan siinä on aina se toinenkin mukana.
Ja jos uusia ystäviä ei heti saa niin onhan se hyvä välillä olla itsekseenkin. Mutta tiedän kyllä että olo on yksinäinen kun kaikki vanhat kaverit vaan katoavat.
Mutta siis. Positiivinen asenne auttaa aika paljon. Ja se, ettei koko ajan mieti, että "Mitähän se minusta ajattelee" !
Niinhän se menee..ei mullakaan oo juuri yhtään ystävää jäljellä niistä "vanhoista" ajoista..
Ennen sitä ei tarvinut edes miettiä, että mitä jos jää yksin, kun oli niin hyviä ystäviä, että kaikki oli niin itsestäänselvää..
Viime aikoina sitä on huomannu kuinka kaikki kasvaa lopulta erilleen ja "aikuisiksi"..
Se oikeesti pelottaakin, ja mä kun oon silti niin seuraihminen ja arvostan niitä tosi paljon, jotka panostaa ystävyyteen yhtä paljon kuin minä..
Mulle ystävät on aina ollu kaikki kaikes ja on edelleenkin..Se on oikeesti tosi kurjaa, et kaiken pitää muuttua ja ystävät katoaa opiskelemaan, seurustelemaan ja sit kaikki jää ja unohtuu..
Ja et oo muuten ainut..Mäkään en oo mikään järin hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin..Periaattees oon hiukka ujoki, mut sekin riippuu niin paljo tilanteesta. Muutenkin oon sellanen immeinen et osaan aina kämmätä kaiken mut osaan sit vaan nauraa itelleni ja sille kuin kömpelö sitä on..Mul on hirvee halu tutustua uusiin ihmisiin mut ei koskaan tiedä mistä aloittas ja kun sitä liikaa ajattelee, et mitähän se ajattelee jos sanon näin...Jep, ei se oo helppoo kellään..=o)
Mut ois kiva tutustua sinuun! =)