Tässäpä vähän tarinoin tilaisuuden menettämisestä.
Tilannehan on varmasti lähes kaikille tuttu, kohtaa jotain aivan ihanaa ja sitten epäonnistuu tekemään mitään. Ja kun tilanteesta tokenee ja tajuaa sen kokonaisuudessaan, ehkäpä tunnin päästä niin voisi laittaa kaikki huonekalunsa aivan paskaksi.
Tilanteen taustaa:
Täysin totaali kokematon 22v poikamies, ei missään tekemisissä tyttöjen kanssa koskaan.
Paikka: puisto helsingissä, eräs elokuu, todella kaunis aurinkoinen päivä.
Olin vetänyt hurmuri looking päälle aurinkolaseineen kaikkineen, tarkoituksena bongailla vastakkaista sukupuolta joka oli kansoittanut nurmikot ihorusketuksen merkeissä.
Istuin puistonpenkillä toiveenani että ulkonäkö vetäisi jonkun muunkin siihen penkkiin.(muitakin kuin niitä iän ikuisia 50 mammoja)
Noh tunti jos toinenkin vierähti ja lopulta horisonttiin ilmestyi tyttö joka näytti sitä paremmalta mitä lähemmäksi tuli.
Rukoilin että hän tulisi lähelle minua ja toden totta hän istuuntui aivan eteeni nurmikolle lukemaan kirjaa ja heiluttelemaan sääriään.
Tässä vaiheessa olin aivan taivaissa, kyseessä oli ilmeisesti kaunein tyttö(brunetti) jonka olen ikinä nähnyt missään ja minä olen äärimmäisen kriittinen ulkonäön suhteen.
Aurinkolasien avulla pystyin katselemaan häntä ilman paljastumisen pelkoa ja tätä onnen tunnetta jatkui ainakin 30min. Kunnes tajusin ettei tämä tilanne kestä ikuisesti, jotain tarttis vissiin tehdä!
Päässäni alkoi hirmuinen laskentavaihe erilaisista sana varitaatioista mitä voisin yrittää ja mitä niistä seuraisi. Aikani pohdittua tulin lopputulokseen että vaikka saisinkin juttua hierottua(ajattelin suoraan kysyä onko varattu) niin minulla ei olisi antaa omaa puhelinnumeroa eikä minulla ollut koko kännykkää edes mukana!
Tässä vaiheessa alkoi jo ahdistaa. Elämäni tilaisuus alle 2m päässä melkein suoraan edessä ja minä olin täysin jäissä, täytyy muistaa etten ollut koskaan iskenyt ketään ja tämä olisi ensimmäinen kerta.
Noh aika vieri nyt jo hiukan tuskallisesti eteenpäin kunnes tyttö huomasi/tajusi tilanteen ja loi noin 3-5s pituisen suoran kysyvän katseen minuun. Ja tässä olisi ollut se tilaisuuksien tilaisuus! Mutta ei, ROHKEUS PETTI!
Tyttö teki varmasti omat johtopäätökset siitä etten sanonut mitään ja jatkoi lukemista vielä hetkisen aikaa ja karautti sitten pyörällään pois. Minäkin nousin ja lähdin pois yrittäen tajuta kokemaani. Tämä oli 3. kerta eläessäni kun ihastuin johonkin.
Päivä oli hetken aikaa parhaimpia elämässäni mutta vaipui sitten niiden joukkoon jotka kummittelevat mielessäni yhä tänäkin päivänä.
Ainoat lohdulliset ajatukset ovat että ehkä eteeni tulee vielä parempi ja että en ainakaan pilaa hänen elämäänsä enää millään tavoin.
Tilannehan on varmasti lähes kaikille tuttu, kohtaa jotain aivan ihanaa ja sitten epäonnistuu tekemään mitään. Ja kun tilanteesta tokenee ja tajuaa sen kokonaisuudessaan, ehkäpä tunnin päästä niin voisi laittaa kaikki huonekalunsa aivan paskaksi.
Tilanteen taustaa:
Täysin totaali kokematon 22v poikamies, ei missään tekemisissä tyttöjen kanssa koskaan.
Paikka: puisto helsingissä, eräs elokuu, todella kaunis aurinkoinen päivä.
Olin vetänyt hurmuri looking päälle aurinkolaseineen kaikkineen, tarkoituksena bongailla vastakkaista sukupuolta joka oli kansoittanut nurmikot ihorusketuksen merkeissä.
Istuin puistonpenkillä toiveenani että ulkonäkö vetäisi jonkun muunkin siihen penkkiin.(muitakin kuin niitä iän ikuisia 50 mammoja)
Noh tunti jos toinenkin vierähti ja lopulta horisonttiin ilmestyi tyttö joka näytti sitä paremmalta mitä lähemmäksi tuli.
Rukoilin että hän tulisi lähelle minua ja toden totta hän istuuntui aivan eteeni nurmikolle lukemaan kirjaa ja heiluttelemaan sääriään.
Tässä vaiheessa olin aivan taivaissa, kyseessä oli ilmeisesti kaunein tyttö(brunetti) jonka olen ikinä nähnyt missään ja minä olen äärimmäisen kriittinen ulkonäön suhteen.
Aurinkolasien avulla pystyin katselemaan häntä ilman paljastumisen pelkoa ja tätä onnen tunnetta jatkui ainakin 30min. Kunnes tajusin ettei tämä tilanne kestä ikuisesti, jotain tarttis vissiin tehdä!
Päässäni alkoi hirmuinen laskentavaihe erilaisista sana varitaatioista mitä voisin yrittää ja mitä niistä seuraisi. Aikani pohdittua tulin lopputulokseen että vaikka saisinkin juttua hierottua(ajattelin suoraan kysyä onko varattu) niin minulla ei olisi antaa omaa puhelinnumeroa eikä minulla ollut koko kännykkää edes mukana!
Tässä vaiheessa alkoi jo ahdistaa. Elämäni tilaisuus alle 2m päässä melkein suoraan edessä ja minä olin täysin jäissä, täytyy muistaa etten ollut koskaan iskenyt ketään ja tämä olisi ensimmäinen kerta.
Noh aika vieri nyt jo hiukan tuskallisesti eteenpäin kunnes tyttö huomasi/tajusi tilanteen ja loi noin 3-5s pituisen suoran kysyvän katseen minuun. Ja tässä olisi ollut se tilaisuuksien tilaisuus! Mutta ei, ROHKEUS PETTI!
Tyttö teki varmasti omat johtopäätökset siitä etten sanonut mitään ja jatkoi lukemista vielä hetkisen aikaa ja karautti sitten pyörällään pois. Minäkin nousin ja lähdin pois yrittäen tajuta kokemaani. Tämä oli 3. kerta eläessäni kun ihastuin johonkin.
Päivä oli hetken aikaa parhaimpia elämässäni mutta vaipui sitten niiden joukkoon jotka kummittelevat mielessäni yhä tänäkin päivänä.
Ainoat lohdulliset ajatukset ovat että ehkä eteeni tulee vielä parempi ja että en ainakaan pilaa hänen elämäänsä enää millään tavoin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tommostahan flirttii sattuu harvasen päivä etenkin kesäsin. Suomessa on paljon kauniita nuoria naisia.
Ja mitä sitten vaikka oisit tokaissu jonkun sloganin ? Luultavasti teidän keskustelu ei ois sen syvällisemmäks kuitenkaan muttunu.
Ja vaikka oiski muuttunu niin isolla todennäkösyydellä ei ois juttu edenny ku muutamiin treffeihin ja ehkä hyväl tuuril yhteen tai kahteen seksikertaan.
Siis jokatapauksessa suurella todennäkösyydellä et ois enää missän tekemisissä kyseisen typykän kanssa.
Mut noissa tommosissa "pitäiskö nyt sanoo/heittää joku slogani iskulause" jutuissa on semmonen ominaisuus, että kun rohkenet tekemään sen sen pari ekaa kertaa niin sitten myöhemmin se on hyvin helppoa. Eli ne ekat kerrat vaan vaikeita.
Mutta baarissa ja julkisilla paikoilla yks tai kaks kertaa ei riitä mihinkään. Pitää panostaa määrään, varsinkin jos menee juttelee vaan valioyksilöille. Pakit pitää ottaa osana juttua eikä todellakaan ottaa niitä itseensä. Heität jotain pikkujuttua parille kymmenelle naiselle niin baarissa ku julkisel paikalla niin kyllä joku irtoo mukaan :).
Nyt kaivappas poitsu se ROHKEUS sieltä jostain esille (meillä kaikilla on sitä, enempi tai vähempi =) ja seuraavan vastaavan tilaisuuden tullessa MENE JUTTELEMAAN! Sä voit koko elämäsi murehtia menetettyjä tilaisuuksia ja purkaa pettymystäsi tällaisille palstoille, jos et ikinä tee asian eteen jotain (ei ne naiset taivaasta syliin tipahda, jos niihin haluu tutustua on ITSE pikkuisen nähtävä vaivaa, valitettavasti..:). Ja jos tulee pakit, so what, uusia tilaisuuksia tulee varmasti kun pidät vaan silmäsi auki. Ja kun tarpeeksi monta kertaa yrität, niin homma alkaa sujua koko ajan yhä luontevammin. Itseluottamusta peliin vaan niin kyllä se siitä!
Pakit vituttavat rankasti, mutta vielä enemmän vituttaa jos ei edes yritä..;)
Niin tuttu tarina omasta nuoruudestani. Minulla oli 22-vuotiaana eka seurustelusuhde ja sitä ennen lukematon määrä "menetettyjä tilaisuuksia". Luulenpa että niitä on jokaisella ja ujoilla tietysti vielä enemmän.
Kerrot, ettet ole ennen ollut tekemisissä tyttöjen kanssa. Siihen nähden mielestäni tilanne oli liian vaikea sinulle. Tuollainen julkisella paikalla puistossa iskeminen vaatii valitettavasti aika paljon kokemusta. Tuskin onnistuisi minulta vieläkään, vaikka ikää on jo päälle 30v. Ja sinä meinasit onnistua ensiyrittämällä! Eee... kannattaisi asettaa itsesi kohdistamasi vaatimukset iskemisen suhteen vähän realistisemmalle pohjalle, muuten uhkaa menetettyjen tilaisuuksien kasauma.
Jospa harjoittelisit ensin jossakin "helpommassa" tilaisuudessa, esim. ravintoloissa tai harrastusten parissa. Siis tilanteissa, joissa suht luonnollisesti joudut tekemisiin toisen sukupuolen kanssa. Kun niissä juttu alkaa joskus sitten luistaa jotenkuten, niin voit haaveilla iskemisestä kertomassasi tilanteessa.
Kyllä minä ihan supliikki ihmisenä pidän itseäni, itseasiassa hyvinkin taitavana. En tosin tätä kykyä ole koskaan käyttänyt iskemis-tarkoitukseen johtuen ujoudesta joka johtuu taas aivojen kemiallisesta epätasapainosta.
Mutta faktahan on että iskeminen tapahtuu katseella ei yhdentekevillä repliikeillä.
(siis selvinpäin oleviin)
Siis supliikki mies, mutta ujo. Hmmm.... joo, mikäs siinä (kuulostaa ristiriidalta).
"Mutta faktahan on että iskeminen tapahtuu katseella ei yhdentekevillä repliikeillä."
No ei kyllä ihan näin. Iskeminen kyllä alkaa katsekontaktilla, mutta se on vasta alkulämmittelyä. Et ole silloin vielä _aloittanut_ edes mitään. Lisäksi kokemuksen myötä opit, että katseen voi tulkita niin monella tavalla - ja ikävä kyllä, myös niin väärin kuin olla ja voi.
Tässäkin tapauksessasi tytön 5 sekunnin katse ei välttämättä ollut mikään merkki mistään. Ehkä hän vain katsoi, mitä sä hengaat siinä puistonpenkillä yli puoli tuntia!! Luulisi nuorella miehellä olevan muutakin tekemistä :( No, tätä me emme tiedä, kun et käynyt kysymässä.
Mutta älä ota itsesi mitä sanoin. Varmasti sinä etenet kokemusten myötä vielä asiassa. Ja jos supliikkia löytyy, aina parempi. Rennosti vain juttelee, ei pidä liikaa ajatella, että mitä siitä seuraa, jos teet niin tai näin. Siitä menee vain kipsiin. Keskity yhteen vaiheeseen kerrallaan.
Minulla on sama ongelma,että juttuja riittää laidasta laitaan ja ihmisten hauskuutuskin onnistuu.Keskustella osaan ihan laidasta laitaan ja tietoa ja taitoa löytyy,mutta mutta.......jospa samaan pöytään istahtaa sellainen tyttö,että voisin antaa sille maailmankaikkeuden,että saisin sen omaksi,niin kyllä tämä poika hiljenee,ainakin jos olen selvin päin.Enkä tarkoita tuolla tytöllä sitä,että se on yleensä hyvännäköinen,hyvännäkösiä on vaikka kuinka paljon,vaan se on jotenkin spesiaali ja en voi olla katselematta häntä,käyttäytyminen,olemus......kaikki huohhhhh...jouluna näin sellaisen kukkia myymässä ja koko kauppareissun tähyilin tuota ihanuutta.Yleensä noita tapaa noin kerran kahdessa vuodessa.
olette mieltä sellasesta ajatuksesta,että sille ei yksinkertasesti voi mitään jos kohtalo on päättänyt, että sinä pidät nyt suusi kiinni.
Sillä jos sinä avaat suusi iskutilanteessa,niin kuka ties kohtalo olikin niin suunnitellut.
Siinä ei kuulkaa pieni-ihminen mitään voi jos meitä ohjaa se suuri tuntematon.
Tyytykäämme vaan pelaamaan peliämme kukin omalla tavallaan.