Kysyn teiltä neuvoja, sillä omat evääni eivät enää tunnu riittävän.
Eli miten saa motivoitua toista nousemaan ylös sohvalta/lähtemään tietokoneen äärestä ja tekemään jotain? Hakemaan töitä, harrastamaan, liikkumaan, maistamaan palan elämää... Kyseessä on poikaystäväni, josta alan hiljalleen olla huolissani.
Ongelma ei ole ylitsepääsemätön ja tilanne on sinänsä ihan ok. Oma elämäni on täynnä menoa ja meininkiä, joten poikaystäväni intensiivinen tietokoneellaistuminen tai tellyn tuijottelu ei minua häiritse. Mutta näen, ettei rakkaani ole tilanteeseensa tyytyväinen. On itsekin sanonut, että haluaisi liikkua enemmän ja olisi ihanaa jos olisi päivisin jotain tekemistä. Muutoin hän on lähes täydellinen kumppani ja suhteemme voi hyvin. Koska rakastan häntä, haluan olla hänen tukenaan, kuten hän on ollut ja on minun tukenani.
Suunnitelmia on paljon, mutta jotenkin tuntuu, että ne lähtevät aina minusta. Ehdotan jotain, maalailen innostavia mielikuvia ja sitten toinen innostuu. Mutta innostus lopahtaa, kun asioille pitäisi tehdä jotain. Eli taustalla saamattomuus, joka taas johtuu... Mistä?
Masennuksen itse sairastaneena tiedostan, että se voi olla yksi syy taustalla. Toisaalta muita oireita ei ole, mutta nekin varmasti ilmaantuvat, jos tilanne jatkuu tällaisena pitkään.
Rakastan poikaystävääni. Hän on hieno, älykäs ja lahjakas ihminen. En haluaisi hänen hukkaavan elämäänsä ja mahdollisuuksiaan kotisohvalla, sillä maailmassa on niin paljon saavutettavaa...
Kertokaa vinkkejänne, miten saisin sohvaperunan liikkeelle!
Eli miten saa motivoitua toista nousemaan ylös sohvalta/lähtemään tietokoneen äärestä ja tekemään jotain? Hakemaan töitä, harrastamaan, liikkumaan, maistamaan palan elämää... Kyseessä on poikaystäväni, josta alan hiljalleen olla huolissani.
Ongelma ei ole ylitsepääsemätön ja tilanne on sinänsä ihan ok. Oma elämäni on täynnä menoa ja meininkiä, joten poikaystäväni intensiivinen tietokoneellaistuminen tai tellyn tuijottelu ei minua häiritse. Mutta näen, ettei rakkaani ole tilanteeseensa tyytyväinen. On itsekin sanonut, että haluaisi liikkua enemmän ja olisi ihanaa jos olisi päivisin jotain tekemistä. Muutoin hän on lähes täydellinen kumppani ja suhteemme voi hyvin. Koska rakastan häntä, haluan olla hänen tukenaan, kuten hän on ollut ja on minun tukenani.
Suunnitelmia on paljon, mutta jotenkin tuntuu, että ne lähtevät aina minusta. Ehdotan jotain, maalailen innostavia mielikuvia ja sitten toinen innostuu. Mutta innostus lopahtaa, kun asioille pitäisi tehdä jotain. Eli taustalla saamattomuus, joka taas johtuu... Mistä?
Masennuksen itse sairastaneena tiedostan, että se voi olla yksi syy taustalla. Toisaalta muita oireita ei ole, mutta nekin varmasti ilmaantuvat, jos tilanne jatkuu tällaisena pitkään.
Rakastan poikaystävääni. Hän on hieno, älykäs ja lahjakas ihminen. En haluaisi hänen hukkaavan elämäänsä ja mahdollisuuksiaan kotisohvalla, sillä maailmassa on niin paljon saavutettavaa...
Kertokaa vinkkejänne, miten saisin sohvaperunan liikkeelle!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yritä houkutella hänet menemään esim työvoimatoimistoon etsimään töitä,siitä se lähtee kun löytyis työpaikka niin olisi päivittäin muutakin tekemistä kun vain netti surffailu..Mulla on sama juttu olen 25v nainen ja oon ollut n vuoden päivät kotona sen jälkeen kun jäin työttömäksi.Päivät menee kotiaskareissa ja koneella.Mutta käyn työvoimatoimistossa säännöllisesti tsekkaa avoinna olevat työpaikat. Ei oo vielä tärpännyt, mut toivottavasti tää uusi vuosi toisi sen työpaikan.Se kyllä riippuu ihan ihmisestä et jos on päivät kotona et masentuuko vai ei, kun ei ole esim. töitä. Ja päivällä tekemistä mut jos ei oo töitäkään, niin toisaalta hyvä on et on etes jotain siellä kotona vaikkapa se netti,ettei aivan koko päivät mene nukkuessa.
Kannattaisi varmaan panostaa siihen työn hankintaan. Miksi ei ole töitä ja kauanko tilanne on ollut tuollainen? Ehkä alan vaihto autaa? Koulutuskin voisi olla sopivaa tekemistä.
Joutilaana oleminen passivoi, joka taas johtaa siihen että ei saa aikaiseksi yhtään mitään.
Miten mulle tuli sellanen etiäinen, että samainen nimimerkki olisi tuskaillut tätä samaa ongelmaa (ja tais olla muitakin ongelmia?) jo jokin aika sitten?
Onko näin, sillä vastaukseen vaikuttaa oleellisesti tämä kysymys?
Olen imarreltu siitä, että muistat aiemman viestini. Eli kyllä vain, olen tuskaillut tämän ongelman kanssa jo pidempään. Aikaisemmassa viestissäni ongelma oli monitahoisempi, sillä silloin kuvioissa olivat mukana alkoholi ja rahaongelmat. Nyt ne ovat helpottaneet, kiitos pitkien keskustelujen. Ongelma tuntuu kilpistyneen tähän saamattomuuteen ja työttömyyteen.
Keskusteluissamme tuli ilmi, että liiallinen alkoholin käyttö on ollut suoraa seurausta siitä, ettei ole mitään tekemistä, eikä millään ole mitään väliä...Raha-asiat tasapainottuivat onnekkaiden sattumien ansiosta, mutta tämä ongelman ydin on ja säilyy.
Olen miettinyt paljon sitäkin, pitäisikö minun mennä itseeni ja muuttaa asenteitani: jos olenkin kunnianhimoinen ja viihdyn työelämässä, voi jollekin toiselle riittää kodin kolmiyhteys (tietokone,jääkaappi-televisio). Mutta asia vaikuttaa voimallisesti suhteeseemme, kun rakkaani on onneton, ikävystynyt ja ärtyisä.
Kunpa löytyisi se viisasten kivi... Pieni ihminen kun on niin pieni.