Nyt sitten istuskelen yksin kotona ja mietin mitä tekisin.vaikka poikaystäväni lähti vasta eilen niin nyt on jo kauhea ikävä.sain eilen viestin häneltä että ikävä on ym..mutta hän ei tiennyt koska hän saa soittaa minulle.IKÄVÄ,IKÄVÄ ..
armeija kutsui poikaystävän pois..
Sad
211522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos joku kutsutaan täältä pois, niin eiköhän se tarkoita sitä, että henkilö kuolee...
eilen lähti sitten, ja oikeasti tuntuu kuin siitä olisi jo monta viikkoa... on kauhea ikävä ja alokkaat ei saa edes käyttää puhelinta ku tosi harvoin niin se pahentaa ikävää entisestään.. sit viel tuntuu ettei kukaan ystävistä ymmärrä mun pahaa mieltä ja ikävää koska kavereitteni jätkät eivät lähteneet inttiin... viel noin 2-3 vko kunnes nään VASTA mun oman kullan
....sinne meni munkin kulta..ja tuntuu että ei kukaa ymmärrä tätä pahaa oloa..mailaa mulle,ois kiva vaihtaa ajatuksia..
[email protected]
Mun on ihan pakko lukea nää kaikki armeijajutut. Mun kulta meni kans eilen inttiin ja jo nyt on ihan tajuton ikävä häntä! Se on vekaranjärvellä puol vuotta. Jos haluut mailailla, mailaa: [email protected]
Keskustelua aiheesta löytyy hieman alempana listasta, jos saat siitä jotakin lohtua...
Saman kokenut myös täällä. Poikaystävä lähti eilen ja kärsin jo nyt järkyttävästä ikävästä!
:(( Toivottavasti pääsee puolella vuodella..Mulle saa myös mailailla jos siltä tuntuu.
se maili on [email protected]
Kahdelta yöllä istun kämpillä koneen ääressä kun en riepu osaa nukkua ilman poikaystävääni joka lähti monen muun tavoin armeijan harmaisiin maanantaina. Kaikki sanoo että ajattele muita juttuja ja hanki tekemistä ja kyllä sinä totut..
Se on ihan sama mitä ajattelen.. kun se on se olo sisällä .. ja tekemistä riittää mutta ei se sitä oloa poista.. ja enkä itse asiassa haluakkaan tottua olemaan erossa hänestä.. mielummin tunnen näin kun että olisi lähes ihan sama olisiko hän luonani vai ei.
Tsemppiä kaikille, tiedän just miltä tuntuu!!
Toi viesti oli kun mun kirjottama! Ensimmäisenä yönä en saanut ollenkaan unta, istuin vaan koneella ja mietin asioita... En myöskään osaa nukkua ilman avomiestäni. Yli vuosi ollaan asuttu yhdessä, ja siitä emme ole montaa yötä olleet erossa. Ja nyt pitäisi puoli vuotta nukkua erillään!
Mullekin tulee joka suunnalta tota palautetta, että keksi itselles jotain tekemistä. Kyllä se siitä kunhan totut... jne.. Vaikka tekisin mitä vaan, niin en mitenkään voi olla ajattelematta miestäni... On hän sen verran suuri osa elämääni! En edes halua unohtaa häntä.
Musta on järkyttävää, että ihmiset sanovat että pitäisi vaan olla ajattelematta asiaa.. "Vietät nyt sitten iloista sinkkuelämää!" Minun iloni on ainakin se, että saan olla avokkini kanssa yhdessä kotona! Että saan iltaisin käydä hänen viereensä nukkumaan ja herätä aamulla hänen halaukseensa! En kaipaa sinkkuelämää lainkaan, kaipaan miestäni kotiin!
Onhan se omituista (mua varsinkin tuleva viikonloppu kammotuttaa..) kun toinen ei ole koko ajan läsnä..
Eilen kihlattuni soitti jopa kahden minuutin puhelun ja lähetti kaksi viestiä.. Itkuhan siinä pääsi. Mutta viestissä rakkaanikin kirjoitti, että "Itekin joutuu itkua nieleen..." Touhu siellä on kuulema aika p******tä..
Jos se on vaikeaa meillä sotaleskille, niin on se varmasti vaikeaa rakkaillemme, jotka siellä armeijassa kärsivät(?)..
nyyh..kiva kun on kohtalotovereita, hoksasin vasta nyt tulla katsomaan tätä palstaa.. minunkin kultuni lähti maanantaina inttiin, ekana iltana lähetti muutaman viestin, eilen soitti kerran pari viestiä lähetti. on ihan mieletön ikävä ja vaikea olla yhtään missää tai tehdä yhtään mitään.. viimeiset kaksi viikkoa olen melkein joka ilta itkenyt ja ikävöinyt valmiiksi, ja nyt kun se lähti ni en muuta teekkään. mihinpäin teidän rakkaanne ovat menneet? kukaan parolaan? oletteko menossa sunnuntaina "tyttöystävienpäivänä" käymään siellä?? kiva jos vastailisitte tänne tai sähköpostiakin saa lähettää: [email protected]
Jaksamista teille kaikille!!:)
Siellähän se, Keuruulla palvelee.. Sunnuntaita molemmat kovasti odotetaan, että nähdään ees vilaukselta.
Sinäpä sen sanoit, ei auta vaikka mitä tekis tai ajattelis, olo vaan on ja pysyy sisällä. ihan ku joku kuristas koko ajan...
oli jokunen aika sitten samanlaista touhua, vaikka mies ei intissä silloin ollutkaan..
mies meni opiskelemaan 400km päähän ja voitte uskoa että ikävä oli kova ja se oli kyllä aivan hirveetä aikaa..opiskelu kesti vuoden. Mies pääsi kerran kuukaudessa viikonlopuksi kotiin..
mä yritin keksiä itelleni kauheasti tekemistä, ja kyllä ikävä helpotti kun pari kuukautta oli kulunut..mutta sanoin ukolle että ikinä enää en tällaista halua kokea..sen verran ikävä kokemus, mua ei vaan ole tarkoitettu tällasiin etäsuhteisiin =)
Mutta nyt 6v yhdessä ja hyvin menee =)
Mies todella paljon duunissa, mutta ainakin yöksi tulee kotiin =) =)
itellä samanlainen tilanne kuin muilla..hirveä ikävä omaa rakasta.Ensin ajattelin että tekeehän se suhteelle välillä hyvääkin kun oppii arvostamaan toisen läheisyyttä eikä pidä toista itsestään selvyytenä, mutta ikävä on suuri.Ajattelin juuri tänään että pitäisi tehdä kaikkea "mitä on jäänyt tekemättä","antaa itsellensä aikaa"tai jotain muuta vastaavaa, mutta siinähän se ongelma onkin.Kun tuntuu että päivät ovat niin ykstoikkosia, eikä tekemistä juurikaan itsellensä keksi.Vierailupäivä olisi, mutta en usko että jaksan lähteä istumaan niin pitkää matkaa, vaikka plussapuolena olisikin toisen näkeminen..pitää vain yrittää jaksaa.Oli mukava lukea teidän ajatuksia ja tietää ettei ole yksin noiden tunteidensa kanssa.Olisi mukava kuulla "inttileskistä"varsinkin niistä joiden kullat on lähteneet sodankylään.mutta toisaalta jos yrittää nähdä tässä jotain positiivista on se että suhteen merkitys korostuu.Tällä tarkoitan sitä että näkee paljonko kumpikin toista arvostaa ja rakastaa..mutta pärjäillään :) tai ainakin yritetään..
myös mun kulta lähti maanantaina sodikseen ja on tarkotus sunnuntaina lähtee sitä sinne kattoon.. vaikka herätys onkin todella aikasin(bussi lähtee jo 5.15) niin kyllähän se on sen arvosta. vaikka perillä kerkeääkin olla vain 6 tuntia ja yhteistä aikaa on tunnin verran.. mutta kun ajattelee ettei muuten 3n viikkoon näkisi niin pakkohan sinne on lähteä.. mistä asti sun pitäisi sinne lähteä?
Mun mies lähti kans maanantaina inttiin. Ei oo kyl ikävä vielä ehtiny iskemään. Vuosi ollaan seurusteltu. Jo vähä orttikin et lähtee ni saa vähä omaa aikaa ja rauhaa.. =) Varmaan ens viikolla sit alkaan valmistautuun kirjotuksiin ku nyt on varmaan aikaa lukea. Tosin tosi nopeesti menny nää pari päivää ku on saanu ihan itekseen olla. En tiiä meenkö sunnuntaina kattoon, ku matkaa on kuitenkin niin paljon. Minkähän verran ees sinne maksaa mennä jos menee? Tai jos meen niin menen hänen vanhempiensa kyydissä. Mut kyllä hyvin todennököisesti jaksan orttaa siihen et hän pääsee lomille. Tais jotain mainita et 23 jo pääsis lomille. mut tuskin niin pian kuitenkaan pääsee lomille?
Niin oli tarkotus kirjottaa et mikähän on vikana ku ei ikävä sen kummemmin vaivaa? Viimeset puoli vuotta (ainaki) ollaan oltu yhessä niin paljon kun mahdollista. No tuli vähä sekava viesti mut kommentoida saa. Sitte ku ikävä iskee niin pitää varmaan tulla lukeen muiden kommentteja. =)
eli lähdet vissiin oulusta niinkuin minunkin olisi pitänyt lähteä,ainakin sama aika on..poikakaverini lähti 12.1 sodankylään,mutta pääsevät jo 23.1 lomille(pe)ja lähtevät kuuden bussilla takaisin(su).eli mitä järkeä..(?)minä olisin siellä ja hän olisi itse oulussa. :)? ovat menneet vissiin sekaisin..tai sitte se on osilla eritavalla,mut ihmetyttää..
niin tarkistin juuri et se vierailupäivähän onkin jo 18.1 ihan sekasin noi ajatukset noista päivistä :)
Niin lähti munkin poikaystävä inttiin. Vuoden se on sanonu olevansa. Ja niin ku mä toivoisin et tulis ees 9kuukauden päästä. Ikävä ei vielä oo niin hirmu kova, mutta koko ajan sitä vaan ajattelee, että mitähän se mahtaa puuhata. Yhtäkään viestiä en oo saanu, maanantaina ja eilen soitti pikapuhelut, on kuulemma niin kiire. Santahaminaan se meni 2jk:hon. Sattuiskohan olla ketään, kelle ois koitunu sama kohtalo? Vois vaikka mailia pistää: [email protected]
Eli toinen meistä lähti -04 ekassa erässä inttiin. Pari ekaa viikkoa oli ihan hirveitä, mutta nyt olen jo oppinut asennoitumaan oikealla tavalla. Luulisin että tämä 6 kuukauden (ehkä jopa vuoden) ero tekee meille vain hyvää! Tunteet toista kohtaan ovat molemminpuolisesti vain korostuneet. Pidän inttiaikaa oikeastaan vain pienenä testinä suhteellemme...olemmeko yhdessä rakkaudesta vai "tavasta"?
Vaihtoehtojahan on periaatteessa vain kaksi: suhde joko vahvistuu tai se kaatuu. Itse olen kuitenkin täydestä sydämestäni mukana! Ja vaikka elän tässä hetkessä, en kuitenkaan unohda mahdollisuutta, että intin aikana suhteemme voisi kaatua..tapanani kun ei ole leijua pilvilinnoissa. Intti tekee muutenkin hyvää, sillä nyt voin rauhassa keskittyä kouluun ja lähestyviin kirjoituksiin. Oma aikakin on tervetullutta näin puolen vuoden 24/7 yhdessäolon jälkeen! Tekemistä on vain välillä hankala keksiä. Päässääkään kun ei tahdo pyöriä oikein muuta kuin se rumempi osapuoli siellä sadan kilometrin päässä. :-) Mutta tuntuu hyvältä, kun rakas sanoo jakavansa rehkiä siellä minun takiani. Tuntuu hyvältä, kun voin antaa hänelle voimia jaksaa.. Ikävimpiä ovat silti illat, kun joutuu nukahtamaan yksin ja aamut, kun ei heti ensimmäisenä näekään rakasta vieressään.. Viikonloppuisin odotus onneksi palkitaan ja jälleennäkeminen tuntuu kerta kerralta paremmalta!
Jaksamisia teille muillekin "sotaleskille"! :-)