Voiko olla ystäviä eron jälkeen?
Itse olen miespuolinen jätetty... Seurustelimme n.3vuotta ja tänä aikana huomasimme että olemme jollain tapaa sielunystäviä ja toisillemme saimme kerrottua kurjimmat ja hurjimmät salaisuudet joita kumpikaan aiemmille surustelukumppaneilleen ole voineet puhua tai yleensä kenellekkään.
Kumpikin on sanonut että ei haluasi menettää toisiamme ihan lopullisesti vaan, että voisimme joskus jatkaa ystävinä, mutta en tiedä pystynkö, mut haluaisin ja nyt kysynkin ihmisten kokemuksia kyseisestä aiheesta, että onnistuuko tuollainen yleensäkään...
Itse olen miespuolinen jätetty... Seurustelimme n.3vuotta ja tänä aikana huomasimme että olemme jollain tapaa sielunystäviä ja toisillemme saimme kerrottua kurjimmat ja hurjimmät salaisuudet joita kumpikaan aiemmille surustelukumppaneilleen ole voineet puhua tai yleensä kenellekkään.
Kumpikin on sanonut että ei haluasi menettää toisiamme ihan lopullisesti vaan, että voisimme joskus jatkaa ystävinä, mutta en tiedä pystynkö, mut haluaisin ja nyt kysynkin ihmisten kokemuksia kyseisestä aiheesta, että onnistuuko tuollainen yleensäkään...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse olen eronnut syyskuussa. Olimme naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Mieheni jätti meidät yllättäin , jos näin voi sanoa. Kyllä kurjalta tuntui mutta kun surun yli pääsi ja asioita pystyi järjellä ajattelemaan niin hyvä tuli. Miksi pilata katkeruudella yms. turhilla asioilla suhteita? Jokaisilla on omat hetkensä ja heikkoutensa. Ainakin itse ajattelen näin, että niiden vuosien varrella jotka vietimme yhdessä, tutustuin häneen niin paljon että voin sanoa tuntevani hänet. Mitä syytä minulla olisi vihoitella hänenelle mistään, edes siitä miten hän jätti meidät? Jokainen tavallaan, eikös ihmisen kunnioittaminen kuitenkin lähde siitä että hyväksyy toisen sellaisena kuin on? Minä ainakin toivon exälleni kaikkea parasta elämään sekä sitä että hän tulee vielä onnelliseksi jonkun kanssa. Mitä tuota suotta tuntemaan mustasukkaisuutta tms. kun asiat ei kuitenkaan sillä miksikään muutu. Tämä on toiminut meillä; me pystymme puhumaan (jopa paremmin) kuin ennen, nauretaan samoille jutuille jne. Tietenkin eron myötä tuli jokin 'kuilu' välillemme mutta ilman tätä katsoisin meidän olevan silloin väärin perustein erossa. Meillä on lapsi ja senkin takia on paras että asiat rullaa hyvin eteenpäin. Kyllä se ainakin on NIIN hyvä syy ohittaa omat turhat nagatiiviset tuntemukset exää kohtaan -jottei lapsen tarvise nähdä kun äiti irvistelee hampaita kun 'isi' pitää sanoa.
En tiedä vastasiko tämä nyt oikeastaan kysymykseesi mutta tässä oma kokemukseni näin aamukiireitten lomassa näpyteltyä :) Kyllä ystäviä voi olla kun vain osaa arvostaa toista ja unohtaa oman kaunan ja 'etujen menettämiset'.
Entiset pitäisi olla kokonaan pois kuvioista. Ei niitten kanssa voi kavereita olla. Toinen kun alkaa haluamaan jotain muuta, niin siinä se ystävyys menee kuitenki. Ja ois se vähän kummaa, jos seurustelee ja sit käy exänsä kanssa elokuvis jne.. Mä ainaki oisin mustasukkainen. Onneksi mun mies ei niin tee, vaikka exä on hänelle sitä ehottanut. Sitte kun ei saa tyydyttävää vastausta, nii haistattaa pitkät paskat ja muutaman päivän päästä taas alkaa ruikutus.
Olen yrittänyt jatkaa "vain-ystävä"- linjaa kahden miespuolisen kanssa seurustelun päätyttyä, ja metsään on mennyt. Itsepetosta. PALJON parempi olisi ollut kunnollinen ero. Jos kaipaa seksiä, ei ainakaan exän kanssa,pääasiassa siihen kaatui meidänkin "ystävyys", nimittäin se ei sopinut minun pirtaani ystävyydestä plus mustasukkaisuus yms sivuilmiöt. Tai sitten pitäisi olla kulunut erosta kunnolla aikaa, mutta luulen ettei aikakaan auta ainakaan minulla. Turhaa lämmitellä jäähtynyttä keitosta ystävyyden varjolla tai sillä, että kun kuitenkin tunnetaan niin hyvin jne. Kuten sanotaan: aika aikaansa kutakin.
Kyllä näin on, että jos ero tulee niin molemmilla osapuolilla on oltava siitä hyvin selkä käsitys ettei kumpikaan odota toiselta mitään. Seksiä ei mielestäni kannata harrastaa exien kanssa sillä paitsi että se voi olla riippuvuutta toisesta (mikä pitäisi suhteen loputtua viimeistään katketa. Minun mielestäni koskaan ei kenenkään pitäisi tulla riippuvaiseksi kenestäkään, vaan ajatella elämää niin että pärjää omillaan. Eipähän tipu kovin korkealta jos joskus yksin jää.) LIsäksi saattas myöhemmin tulla ongelmia kun jompikumpi alkaisi harrastaa seksiä myös muitten partnereitten kanssa.
Selväähän on, ettei sitä riidoittakaan selviä kun on yhteinen historia takana ja tuntee toisen hyvin. Mutta mitäs tuosta, riitoja tulee ja menee -pystyyhän ne aina sopimaan ja unohtamaan. Ja mitä tulee siihen, että 'ystävää' (exää) jossain vaiheessa tulisi neuvoa jos huomaan hänen tekevän jotain väärin ja exä ei kuuntelis... No näinhän se menee yleensäkin. Tietenkin sanat voivat olla suoria sellaisissa tilanteissa kun exää menis neuvomaan. Eikös se yleensäkin mene niin jokainen on oman onnensa seppä. MInä ainakin vieläpä tunnustan olevani juuri sellainen ihminen joka ei usko ennenkuin itse kokee. Kyllä on eräät kerrat menny systeemit perseelleen kun itse on tehnyt oman mielen mukaan -vaikka kaverit on toista koettaneet. KYllä minä kuitenkin hyvällä muistan kavereitten varoituksia vaikka niitä en kuuleviin korviin ottanutkaan.
Että kyllä mun exät saa tehdä ihan kaikessa rauhassa virheensä jos niin välttämättä haluavat. Eläköön jokainen omaa elämäänsä... Kyllä se hädässä sitten ystävä tunnetaan :)
Mä oon sitä mieltä että jos seurustellaan niin sillon seurustellaan. Ja jos lopetetaan niin lopetetaan. Oon kantapään kautta huomannu että ainakaan itselleni liika kaveeraaminen tai seksisuhteet exien kanssa ei mulle sovi. Menneet on menneitä...
voiko olla ystävä eron jälkeen...hhmm...riippuu ihan ihmisistä....aina kannattaa yrittää mutta voi olla ettei aina edes kannata pysyä ystävinä...se vaatii paljon mielenlujuutta...pahimmat vaikeudet alkavat kun toinen löytää uuden...yritä siinä sitten olla hyvä ystävä, sillä jos huomaisit että tyyppi menettelee väärin...niin ei hän sinua kuuntele jos yrität varoitella häntä tekemästä ehkä elämänsä suurinta virhettä..mutta onnea yritykseen
En ole yleensä halunnut olla ystävä exän kanssa. Parempi on ollut unohtaa ex, koska ero on silloin selvä ja lopullinen. Kuitenkin nyt on eri tilanne viimeisen exän kanssa. Suhde kesti 5 vuotta ja olemme pitäneet yhteyttä senkin jälkeen. Kyllä ystävyys toimii. Luulenpa että se riippuu paljon, millaisia persoonia kummatkin ovat ja mitä haluavat ihmisiltä ja elämältä ylipäänsä.
Mitään yleispätevää sääntöä ei varmaan ole asian osalta olemassa. Riippuu teistä kahdesta.
Mun tarina juuri tuosta aiheesta löytyy keskustelusta Ero. Kannanottoni erääseen kertomukseen löytyy keskustelusta SOVINNOSSA. aiheella yksipuolista rakkautta.
Lukaiseppa vaikka jos jotain ajatuksia saisit. Jakseluja.
ystävyys eron jälkeen on kuin pidennettyä selvitysaikaa suhteen loppumisesta. Jos asiat saa käsiteltyä hyvin jo tuossa erovaiheessa, niin kyllä silloin itse suositan uusien kuvioiden luontia. Tietysti tuttu/ystävänä kannattaa jatkaa, jos vain mahdollista. Mutta yhteydenpidon säännöllisyys kannattanee häivytellä. Kuten tuossa jo toiset kommentoivat, kun uus löytyy viereen, niin "hyvässä ja tiiviissä" ystävyydessä ex:n kanssa voi olla tekemistä.
Sillon, kun kminä aloin seurustella mun exän kanssa. Hänellä oli sitten ex "ystävänä" ja tämä ex teki kaikkensa pilatakseen meidän välit ja käytti heidän ystävyyttään keinona ruikuttaa minun silloisen takaisin itselleen.
Mutta kyllä tiedän sellaisiakin tapauksia, että ystävyys eron jälkeen on ollut mahdollinen.
MOI!
Olen eronnut yli kymmenen vuoden avoliitosta. Ensin pariin kuukauteen en pystynyt olemaan ystävä, mut nytte kumpikin haluaa säilyttää ystävyyden. On paljon sellaista mistä puhua keskenään ja mistä ollaan samaa mieltä.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei oo hirveen kannattavaa olla mitään sydänystäviä seurusteulun jälkeen. Itelläni on menossa tällähetkellä eron jälkeinen(kestäny jo reilu puol vuotta) "me ollaan enää vain kavereita"-vaihe ja tuntuu ettei kumpikaan oo edes yrittäny kunnolla jatkaa elämää. Todellaki se, että ero ei johtunu mistää pettämisestä tai muusta tragediasta, johti siihen että haluttiin vielä tavata suht säännöllisesti.Kipeintä tässä on pelko että menetän parhaan ystävän,en halua exää pois elämästä.Toisaalta tiedän aikaisemmasta seurustelun päättymisestä, että jos exäni löytää uuden, ystävyys on mahdotonta! Miljoonat kerrat ollaan mietitty palaamista yhteen(seurusteltiin aiemmin 2vuotta),mut ollaan päädytty siihen että ei aineka vielä,näin on hyvä..Itelläniki mielessä toivo että joskus löytäisin elämäni miehen.. HUH HUH!