Liitot tänä päivänä

Elämme aikoja, jolloin taas on menossa ne ikävät duunarien ulosheitot. Sitä on tapahtunut läpi historian, että on nousua ja sitten laskuja. Nyt näyttäisi meno olevan nopeampaan, eli nousu on kovaa ja sitten tulee lasku samalla rytinällä. Samoin käyn työvoiman kanssa, eli ollaan töissä ja taas ulos.

Nyt on menossa siitä erikoinen jakso Suomalaisessa taloushistoriassa, että kannattavat yritykset saneraa. Eli ei riitä, että saadaan voittoa hyvin, vaan sitä pitää tulla paljon! Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon ja mitä tekevät ammattiliitot? Eivät mitään, koska eivät pysty.

Siksi koko ammattiliittojen 70-luvun hurmoksellisuus on vaihtunut linnoitusten ylläpitämiseen ja oman aseman pönkittämiseen. Varallisuutta on ja palkat liittojen johdossa ovat sellaisia, että ei niitä kannata duunarille edes piruuttaankaan näyttää.

Jostain kumman syystä nuorena ihmiset ovat alttiina kaiken maailman jutuille. Kun menet ensimmäiseen työpaikkaan, jo on ensimmäisenä varsinkin miesvaltaisilla vanhakantaisilla aloilla pääluottamusmies laittamassa liittymispaperia nenän eteen. Miksi maksaa jopa 3% palkasta, siitä pienestä palkasta jollekin liitolle? Saman työttömyysturvan saa 50 eurolla vuosi ja se riittää tavalliselle palkasaajalle. Kuka todella käyttää liiton palveluksia? On mökkejä, lakimistä, lomia ja alennuksia... Voi ei... Liittoon liitytään pääsyynä työttömyysturva.

Tiedän liittojen johdon eduista ja palkkatasosta jotain. Periaatteet ovat hienot, mutta minä en ainakaan rahoita enää sellaista menoa. On todella komeat lukaalit ja palkat hipovat suurten yritysten johtajien palkkoja. Millä perusteella? Totuus on se, että suuret palkkaneuvottelut käydään keskuliittojen tasolla ja siinä se. Jokin pareriliitto ja muut "itsekäsliitto" ajaa tietysti joka kerta suurempia korotuksia, mutta mitä se tallinen työntekijä saa. Tulee indeksi korotukset ja SAK, AKAVA ja STTK sopivat yleislinjan työnantajien kanssa. Se korotus me saadaan kaikki, oltiin sitten liitossa tai ei.

Ai niin. En ole niin "sivistymätön", että en tunne historiaa ja sitä mitä ammattiliitot ovat saaneet aikaan. Sitä ei kiistä kukaan, mutta mitä tänä päivänä kuuluu samalle toiminnalle, se riitti ainakin minulle. En enää elätä joitain helsingin herroja tässä jo kovan verotuksen maassa...
15926
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Mitä kummaa ihmettelet etteivät liitot tee mitään.Milläs teet kun sinunlaisiasi ihmisiä maa päällään kantaa..
Porukanpettureita ja oman edunsyöjiä kaikki tyynni.
Jonkun täytyy ajaa työläisten asiaa ja siitä on maksettava palkkaa,tekisitkö itse ilmaiseksi mitään?

Äänestä
  • Ei todellakaan kannata kuulua mihinkään rahastavaan ammattiyhdistykseen, ei ainakaan lakkoilevaan (vasemmisto-)liittoon!
    Hyi h-vetti!
    Suosittelen muillekin järkeville kuulumista pelkästään työttömyyskassaan, ellei sitten pääse ilmaisjäseneksi johonkin ammattiliittoon.

    Äänestä

  • Olen jo pitkään seurannut liiton touhuja ja saanut sen vaikutelman että se työ mitä ne tekee on pääasiassa vain mediassa oloa ja olemassa olevan rakenteen pyörittämistä, seuraappa mitä liiton johtohenkilöt oikeasti tekevät > se on yllättävän vähäistä ja usein jopa vahingollista.

    Se että me ei kaikki olla samanlaisia kuten liiton henkilöt usein toivovat on hyvä. Maat kuten Irak ja Neuvostoliitto jossa äänestystuloksetkin olivat lähes 100 %:sesti yhteneväiset olivat sairaita, siksi kutsuisin myös suomen yli 80 %:tin järjestäytymisastetta.

    Demokraattisen porukan pettureiksi sanoisin niitä pääluottamusmiehiä jotka koko ajan ahdistelevat liittymään liittoihin ja monessa paikassa jopa kiristävät liittymään, sillä luulin että AY-liikekkin kunnioittaisi demokratiaa eikä tämmöistä AY-mafiaa ja liittymis pakotusta. Taitaa pääluottamusmiehet vain sillä ajaa omaa etuaan (ahneita).

    Työläisen asiaa ajaa parhaiten oikeus saada tehdä töitä, jolloin katsotaan kuka se on ahkera ja taitava, eikä kuten nyt on että katsotaan ensin ollaanko liitossa (ennen kuin saa tehdä esim.paperi), kyllä työläisellä pitäisi olla oikeus työhön liksalla jonka hän ja työnantaja itse sopivat. Kyllä sinne paperitehtaillekkin saataisiin huomattavasti edullisemmin paperihenkilöt töihin ja vieläpä tekemään parempaa laatua.

    Ilmasesta työstä sen verran että teen sitä kokoajan seuraavasti:
    annan jatkuvasti vähän rahaa sotaveteraaneille ja mcdonalsin keräyslippaaseen aina kun käyn mäkkärissä. Ja olen muuten käännyttänyt ainakin 30 henkilöä liitoista YTK:hon.

    ps.Ehkä se demokratia tulee vielä joskus mirallekkin.

    Äänestä

  • Olen kyllä tietotoinen liittojen saavutuksista. Kaikki kunnia heille ja nytkin monessa paikassa tehdään asiallista työtä. Mutta se suuri mutta...

    Katsokaapa ihan suurennuslasin kanssa, mitä koko touhu tällä hetkellä on. Kerätään jäsenmaksuja ja edelleen vaan taseet kasvat liitoissa. Rahan keruulaitos tulee mieleen. Miksi jäsenmaksuja ei alenneta, kun kerta olisi varaa? Missä on se "kuuluisa" työväen puolesta aate? Jos liitot menettävät jäseniään, niin miksi sen estämiseksi ei tehdä mitään? Haloo... Pohditaanko tätä edes kentällä, siellä kovien pääluottamusmiesten joukossa, vaan onko vanhoillinen uusien jäsenien painostus ainoa teidän 2000-luvun keino???

    Koko varallisuuden hallinta on paisunut sellaisiin mittoihin, jotta se pysyy kasassa pitää rahaa tulla. Rahaa syydetään kaiken maailman mökkeihin ja kiinteistöihin. Liitot kilpailevat kenellä on hienoin ja värikkäin jäsenlehti.
    Laitetaan menot kuriin ensinnänkin palaamalla perusjuurille: Välttämättömät liiton asiat vaativat tietyn henkilöstön ja tilat sitä varten. Lopetetaan turhat kiinteistöbisnekset ja esim. jäsenlehti voi olla vaatimaton sanomalehden tyyppinen lehti, vaikka joka toinen tai kolmas kuukausi. Säästyneet rahat/menot voidaan suoraan käyttää alennettuina jäsenmaksuina.
    Jos rahaa kerätään lakkokassaan(=lakkopelote varat), niin koska on esim. suuri ja mahtava metalliliitto jossa irtisanomiset ovat arkipäivää ollut vaikka kaksi viikkoa lakossa? Siinä osoitus hapaattomuudesta ja lakkokassan käytöstä...

    Moni olisi vieläkin jäsen, jos maksut olisivat edes jossain suhteessa siihen, että se kannattaa. Mutta tilanne on sama kirkollakin, eli homma on karannut käsistä omaisuuden suhteen. Kuinka moni muuten sattuu tietämään liittoherrojen eduista ja yleensäkään palkkatasosta? Älkää ottako selvää, sillä voi tulla paha olo...

    Äänestä

  • toimitaan siten. kirjoitti:

    Olen kyllä tietotoinen liittojen saavutuksista. Kaikki kunnia heille ja nytkin monessa paikassa tehdään asiallista työtä. Mutta se suuri mutta...

    Katsokaapa ihan suurennuslasin kanssa, mitä koko touhu tällä hetkellä on. Kerätään jäsenmaksuja ja edelleen vaan taseet kasvat liitoissa. Rahan keruulaitos tulee mieleen. Miksi jäsenmaksuja ei alenneta, kun kerta olisi varaa? Missä on se "kuuluisa" työväen puolesta aate? Jos liitot menettävät jäseniään, niin miksi sen estämiseksi ei tehdä mitään? Haloo... Pohditaanko tätä edes kentällä, siellä kovien pääluottamusmiesten joukossa, vaan onko vanhoillinen uusien jäsenien painostus ainoa teidän 2000-luvun keino???

    Koko varallisuuden hallinta on paisunut sellaisiin mittoihin, jotta se pysyy kasassa pitää rahaa tulla. Rahaa syydetään kaiken maailman mökkeihin ja kiinteistöihin. Liitot kilpailevat kenellä on hienoin ja värikkäin jäsenlehti.
    Laitetaan menot kuriin ensinnänkin palaamalla perusjuurille: Välttämättömät liiton asiat vaativat tietyn henkilöstön ja tilat sitä varten. Lopetetaan turhat kiinteistöbisnekset ja esim. jäsenlehti voi olla vaatimaton sanomalehden tyyppinen lehti, vaikka joka toinen tai kolmas kuukausi. Säästyneet rahat/menot voidaan suoraan käyttää alennettuina jäsenmaksuina.
    Jos rahaa kerätään lakkokassaan(=lakkopelote varat), niin koska on esim. suuri ja mahtava metalliliitto jossa irtisanomiset ovat arkipäivää ollut vaikka kaksi viikkoa lakossa? Siinä osoitus hapaattomuudesta ja lakkokassan käytöstä...

    Moni olisi vieläkin jäsen, jos maksut olisivat edes jossain suhteessa siihen, että se kannattaa. Mutta tilanne on sama kirkollakin, eli homma on karannut käsistä omaisuuden suhteen. Kuinka moni muuten sattuu tietämään liittoherrojen eduista ja yleensäkään palkkatasosta? Älkää ottako selvää, sillä voi tulla paha olo...

    Kerrassaan mielenkiintoista keskustelua ammattiyhdistystoiminnasta.

    Kuten nimimerkki "ei AY:lle" osuvasti mainitsi, suomalaisen työvoiman korkeaa järjestäytymisastetta voidaan pitää maailmanlaajuisesti varsin eriskummallisena ilmiönä. Sen seurauksenahan on syntynyt lukuisia vapaata yritteliäisyyttä haittaavia ja kahlitsevia säädöksiä, kuten esimerkiksi viisipäiväiset työviikot, vuosilomat, ylityökorvaukset, minimipalkat, "Pekkas-vapaat" ja monet muut vapaata kilpailua rajoittavat seikat. Kansainvälisen kilpailukyvyn kannaltahan AY-toiminta on varsin kiusallista, ja monissa edistyksellisissä valtiossa, kuten Irakissa, Pohjois-Koreassa ja Kiinassa, ammattiyhdistystoiminta onkin edelleen tyystin kielletty.

    Näyttää siltä, että suomalaisille työmarkkinoille on syntynyt uusi "pullamössösukupolvi", joka ottaa saavutetut edut itsestäänselvyytenä ja keskittyy kiukuttelemaan triviaaleista yksityiskohdista. On varsin mielenkiintoista, että työvoiman järjestäytymisestä keskusteltaessa pyöritään merkillisen panos-vastike-ajattelun ympärillä, joka kulminoituu ansiosidonnaiseen työttämyyspäivärahaan. Eli se, joka sitä edullisimmin tarjoaa, on eniten työväestön asialla.

    Suuressa vastuussa lienevät itse ammattijärjestöt, jotka ovat puutteellisen tiedottamisen tuloksena päästäneet asiat luisumaan tähän jamaan. Tulevaisuuden kannalta tilanteen tekee herkulliseksi juuri SAK:n ja STTK:n voimakas jäsenkato. Korkeasti koulutettujen AKAVA kasvaa edelleen voimakkaasti (60 000 uutta jäsentä kolmen viime vuoden kuluessa) ja Yrittäjät ja TT kasvattavat vaikutusvaltaansa aktiivisella toiminnallaan.

    Pian pääsemme tilanteeseen, jossa perinteisesti vahvat "duunariliitot" ovat menettäneet jäsenkadon seurauksena kaiken uskottavuuden ja painoarvon valtakunnallisella tasolla. Silloin päästään lopultakin kankeasta kolmikantayhteistyöstä, ja yhteiskuntaa päästään järjestämään terveelle pohjalle, jossa tuotantotekijät asettuvat oikeille paikoilleen. Halvan työttömyyspäivärahan perässä juokseva rahvas voi keskittyä lisäämään työnsä tuottavuutta, ja lainsäädäntö saadaan tukemaan tervettä yrittäjyyttä. Samalla akavalaiset voivat keskittyä ajamaan omia etujaan ilman turhaa solidaarisuutta duunareita kohtaan.

    Silloin saadaan yrittäminenkin kannattamaan aivan toisella tavalla, kun työt voidaan teettää heillä, jotka ne ovat valmiita edullisimmin tekemään. YTK on tervetullut ilmiö, sillä sen kautta saadaan vanhat kiusankappaleet SAK ja STTK siirrettyä syrjään työmarkkinapolitiikasta. Kun jäsenet katoavat keskujärjestöistä, katoaa poliittinen painoarvokin. Ja siihen loppuu lobbauskin.

    Hyvää esimerkkiä oikeasta suuntauksesta näyttää 1,4 miljoonaa ihmistä työllistävä yhdysvaltalainen Wal-Mart-ketju, joka on kieltänyt ehdottomasti ammattiyhdistystoiminnan kaikilta työntekijöiltään. Ja tulosta syntyy: Wal-Martin palkkataso on 20 % kilpailevia kauppaketjuja alhaisempi, mikä tekee ihmeitä yrityksen kilpailukyvylle.

    Turhasta edunvalvonnasta pitäytyvä YTK onkin suoranainen lottovoitto yrittäjien kannalta. Uusi, pyhä kolmiyhteys löytyy akselilta "Leipää, sirkushuveja ja YTK". Sillä pidetään työvoima hiljaisena ja tuottavuus korkeana.

    Jaksamista käännytystyöhön myös nimimerkki "ei AY:lle". Suunta on oikea.

    Äänestä

  • TTV kirjoitti:

    Kerrassaan mielenkiintoista keskustelua ammattiyhdistystoiminnasta.

    Kuten nimimerkki "ei AY:lle" osuvasti mainitsi, suomalaisen työvoiman korkeaa järjestäytymisastetta voidaan pitää maailmanlaajuisesti varsin eriskummallisena ilmiönä. Sen seurauksenahan on syntynyt lukuisia vapaata yritteliäisyyttä haittaavia ja kahlitsevia säädöksiä, kuten esimerkiksi viisipäiväiset työviikot, vuosilomat, ylityökorvaukset, minimipalkat, "Pekkas-vapaat" ja monet muut vapaata kilpailua rajoittavat seikat. Kansainvälisen kilpailukyvyn kannaltahan AY-toiminta on varsin kiusallista, ja monissa edistyksellisissä valtiossa, kuten Irakissa, Pohjois-Koreassa ja Kiinassa, ammattiyhdistystoiminta onkin edelleen tyystin kielletty.

    Näyttää siltä, että suomalaisille työmarkkinoille on syntynyt uusi "pullamössösukupolvi", joka ottaa saavutetut edut itsestäänselvyytenä ja keskittyy kiukuttelemaan triviaaleista yksityiskohdista. On varsin mielenkiintoista, että työvoiman järjestäytymisestä keskusteltaessa pyöritään merkillisen panos-vastike-ajattelun ympärillä, joka kulminoituu ansiosidonnaiseen työttämyyspäivärahaan. Eli se, joka sitä edullisimmin tarjoaa, on eniten työväestön asialla.

    Suuressa vastuussa lienevät itse ammattijärjestöt, jotka ovat puutteellisen tiedottamisen tuloksena päästäneet asiat luisumaan tähän jamaan. Tulevaisuuden kannalta tilanteen tekee herkulliseksi juuri SAK:n ja STTK:n voimakas jäsenkato. Korkeasti koulutettujen AKAVA kasvaa edelleen voimakkaasti (60 000 uutta jäsentä kolmen viime vuoden kuluessa) ja Yrittäjät ja TT kasvattavat vaikutusvaltaansa aktiivisella toiminnallaan.

    Pian pääsemme tilanteeseen, jossa perinteisesti vahvat "duunariliitot" ovat menettäneet jäsenkadon seurauksena kaiken uskottavuuden ja painoarvon valtakunnallisella tasolla. Silloin päästään lopultakin kankeasta kolmikantayhteistyöstä, ja yhteiskuntaa päästään järjestämään terveelle pohjalle, jossa tuotantotekijät asettuvat oikeille paikoilleen. Halvan työttömyyspäivärahan perässä juokseva rahvas voi keskittyä lisäämään työnsä tuottavuutta, ja lainsäädäntö saadaan tukemaan tervettä yrittäjyyttä. Samalla akavalaiset voivat keskittyä ajamaan omia etujaan ilman turhaa solidaarisuutta duunareita kohtaan.

    Silloin saadaan yrittäminenkin kannattamaan aivan toisella tavalla, kun työt voidaan teettää heillä, jotka ne ovat valmiita edullisimmin tekemään. YTK on tervetullut ilmiö, sillä sen kautta saadaan vanhat kiusankappaleet SAK ja STTK siirrettyä syrjään työmarkkinapolitiikasta. Kun jäsenet katoavat keskujärjestöistä, katoaa poliittinen painoarvokin. Ja siihen loppuu lobbauskin.

    Hyvää esimerkkiä oikeasta suuntauksesta näyttää 1,4 miljoonaa ihmistä työllistävä yhdysvaltalainen Wal-Mart-ketju, joka on kieltänyt ehdottomasti ammattiyhdistystoiminnan kaikilta työntekijöiltään. Ja tulosta syntyy: Wal-Martin palkkataso on 20 % kilpailevia kauppaketjuja alhaisempi, mikä tekee ihmeitä yrityksen kilpailukyvylle.

    Turhasta edunvalvonnasta pitäytyvä YTK onkin suoranainen lottovoitto yrittäjien kannalta. Uusi, pyhä kolmiyhteys löytyy akselilta "Leipää, sirkushuveja ja YTK". Sillä pidetään työvoima hiljaisena ja tuottavuus korkeana.

    Jaksamista käännytystyöhön myös nimimerkki "ei AY:lle". Suunta on oikea.

    Mainostamasi Wlat-Mart liike on muistaakseni se jonka työntekijöillä on vaipat koko päivän,ettei tarvitse edes vessataukoa pitää,saati sitten ruokailutaukoa.Suosittelen kaikille Nälkäpalkalla kirjan lukemista ja varsinkin sinulle.Olet selvästi itse yrittäjä

    Äänestä

  • TTV kirjoitti:

    Kerrassaan mielenkiintoista keskustelua ammattiyhdistystoiminnasta.

    Kuten nimimerkki "ei AY:lle" osuvasti mainitsi, suomalaisen työvoiman korkeaa järjestäytymisastetta voidaan pitää maailmanlaajuisesti varsin eriskummallisena ilmiönä. Sen seurauksenahan on syntynyt lukuisia vapaata yritteliäisyyttä haittaavia ja kahlitsevia säädöksiä, kuten esimerkiksi viisipäiväiset työviikot, vuosilomat, ylityökorvaukset, minimipalkat, "Pekkas-vapaat" ja monet muut vapaata kilpailua rajoittavat seikat. Kansainvälisen kilpailukyvyn kannaltahan AY-toiminta on varsin kiusallista, ja monissa edistyksellisissä valtiossa, kuten Irakissa, Pohjois-Koreassa ja Kiinassa, ammattiyhdistystoiminta onkin edelleen tyystin kielletty.

    Näyttää siltä, että suomalaisille työmarkkinoille on syntynyt uusi "pullamössösukupolvi", joka ottaa saavutetut edut itsestäänselvyytenä ja keskittyy kiukuttelemaan triviaaleista yksityiskohdista. On varsin mielenkiintoista, että työvoiman järjestäytymisestä keskusteltaessa pyöritään merkillisen panos-vastike-ajattelun ympärillä, joka kulminoituu ansiosidonnaiseen työttämyyspäivärahaan. Eli se, joka sitä edullisimmin tarjoaa, on eniten työväestön asialla.

    Suuressa vastuussa lienevät itse ammattijärjestöt, jotka ovat puutteellisen tiedottamisen tuloksena päästäneet asiat luisumaan tähän jamaan. Tulevaisuuden kannalta tilanteen tekee herkulliseksi juuri SAK:n ja STTK:n voimakas jäsenkato. Korkeasti koulutettujen AKAVA kasvaa edelleen voimakkaasti (60 000 uutta jäsentä kolmen viime vuoden kuluessa) ja Yrittäjät ja TT kasvattavat vaikutusvaltaansa aktiivisella toiminnallaan.

    Pian pääsemme tilanteeseen, jossa perinteisesti vahvat "duunariliitot" ovat menettäneet jäsenkadon seurauksena kaiken uskottavuuden ja painoarvon valtakunnallisella tasolla. Silloin päästään lopultakin kankeasta kolmikantayhteistyöstä, ja yhteiskuntaa päästään järjestämään terveelle pohjalle, jossa tuotantotekijät asettuvat oikeille paikoilleen. Halvan työttömyyspäivärahan perässä juokseva rahvas voi keskittyä lisäämään työnsä tuottavuutta, ja lainsäädäntö saadaan tukemaan tervettä yrittäjyyttä. Samalla akavalaiset voivat keskittyä ajamaan omia etujaan ilman turhaa solidaarisuutta duunareita kohtaan.

    Silloin saadaan yrittäminenkin kannattamaan aivan toisella tavalla, kun työt voidaan teettää heillä, jotka ne ovat valmiita edullisimmin tekemään. YTK on tervetullut ilmiö, sillä sen kautta saadaan vanhat kiusankappaleet SAK ja STTK siirrettyä syrjään työmarkkinapolitiikasta. Kun jäsenet katoavat keskujärjestöistä, katoaa poliittinen painoarvokin. Ja siihen loppuu lobbauskin.

    Hyvää esimerkkiä oikeasta suuntauksesta näyttää 1,4 miljoonaa ihmistä työllistävä yhdysvaltalainen Wal-Mart-ketju, joka on kieltänyt ehdottomasti ammattiyhdistystoiminnan kaikilta työntekijöiltään. Ja tulosta syntyy: Wal-Martin palkkataso on 20 % kilpailevia kauppaketjuja alhaisempi, mikä tekee ihmeitä yrityksen kilpailukyvylle.

    Turhasta edunvalvonnasta pitäytyvä YTK onkin suoranainen lottovoitto yrittäjien kannalta. Uusi, pyhä kolmiyhteys löytyy akselilta "Leipää, sirkushuveja ja YTK". Sillä pidetään työvoima hiljaisena ja tuottavuus korkeana.

    Jaksamista käännytystyöhön myös nimimerkki "ei AY:lle". Suunta on oikea.

    On totta, että huono järjestäytyneisyys johtaa lopultaan siihen, että edut huononevat jne. Mutta tosi on sekin, että jos ajatellaan työttömyyttä Suomessa laman jälkeen, ei meillä ole asiat hyvin yhtään. Nousu oli kova ja varallisuus kertyi pienelle osalle ihmisiä. Nytkin on aloja, joilla menee lujaa ja varallisuus kasvaa taantumasta huolimatta ja on aloja, jotka kappailevat olemassaolostaan.

    Suomi on aina ollut herrapelkoinen kansa. Jos jokin "ylempi" neuvoo tai määrää, on siihen mentävä. Vertaa EU direktiivit. Myös ammattiliittoihin kuuluminen on ollut runsasta, mutta mistä se kertoo? Siitä, että ei uskalleta olla eri mieltä asioita, vaan jos toikin on siinä niin minäkin.

    Ehkä Suomessa on menossa uusi murroskausi, jolloin 60- ja 70- lukujen taistolaisuus jää historiaan ja siirrymme Amerikkalaiseen käytäntöön: Eli matalapalkkatyöt lisääntyvät ja sosiaaliset erot kasvavat. Mutta eikös tilanne ole jo nytkin sellainen -> suuri työttömyys ja leipäjonot, joten ollaanko sittenkään menossa huonompaan suuntaan?

    Äänestä

  • senja kirjoitti:

    Mainostamasi Wlat-Mart liike on muistaakseni se jonka työntekijöillä on vaipat koko päivän,ettei tarvitse edes vessataukoa pitää,saati sitten ruokailutaukoa.Suosittelen kaikille Nälkäpalkalla kirjan lukemista ja varsinkin sinulle.Olet selvästi itse yrittäjä

    Sarkasmi on vaativa laji, joka edellyttää vastaanottajalta paljon.

    Mainitsemasi Ehrenreichin Nälkäpalkalla-teos on sinänsä triviaali kirjanen, mutta mielenkiintoisempaa on koko kirjan kirjoittamiseen liittyvä asetelma. Kirjahan symboloi täydellisesti sitä, miten vinoutuneen tilanteen kansan kahtiajakautuminen voi äärimmillään aiheuttaa. Se, että tohtorisrouva laskeutuu kansan keskuuteen ja löytää uutena ilmiönä työväestön kurjuuden, muistuttaa läheisesti kehitysmaaslummailijoiden ilmiötä. Yhteiskunnan arkitodellisuudesta vieraantunut henkilö käy kurkistamassa kansanomaista elämää, tuotteistaa trippinsä ja kerää tilin kotiin.

    Kuvitella: rouva Ehrenreich teki puoli vuotta ruumiillista, matalapalkkaista työtä! Aivan kuin tavalliset ihmiset! Kyllä siitä jo kirja syntyy – ja vielä sellainen kirja, jota Suomessakin kelpaa siunailla. Kunhan kirjasta saadaan vielä elokuva markkinoille, alkaa suomalainenkin yhteiskunnallinen tiedostaminen kokea uutta nousukautta.

    Keskiluokkaisille ihmisille tässä onkin hämmästeltävää, sillä kyseessä on melkein yhtä jännittävä trippi kuin poiketa Intiaan, asua halvassa hotellissa ja todeta että siellä asuu köyhiä. Extreme-slummailijat ovat valmiita tinkimään jopa päivittäisestä lämpimästä suihkusta, kunhan lentolippu takaisin Suomeen pysyy tallella. Kun jännittävä köyhäily lakkaa kiinnostamasta, on aika palata kotiin ja kertoa kaikille, miten vähän he tietävät köyhyydestä. Ja kun yhteiskunnan reaalitodellisuudesta vieraantunut, etuoikeutettu ihminen käy slummailemassa kansan keskuudessa, kohisevat seurapiirit uroteosta vielä pitkään.

    Mitä tästä kaikesta ajattelevat ne miljoonat ja taas miljoonat, jotka puurtavat matalapalkkatöissään ilman toivoa paremmasta? Onni tulee Amerikasta, mutta tarvitaanko aina viihteellinen, yksinkertaistettu populistinen esitys, että ilmiöt nousevat Suomessakin keskustelun arvoisiksi?

    Työläiskirjallisuudella on Suomessa pitkät perinteet, joten kyllä lukemistoa löytyy Suomestakin yllin kyllin vaikka modernit kurjalistokuvaukset ovatkin olleet viime vuosina harvassa. Valitettavasti mediaseksikkyyden kanssa on vähän niin ja näin, sillä onhan kokonaan toinen juttu kun oppi tulee Amerikasta – ja vielä tohtorisrouvan välityksellä.

    Lopuksi hyviä uutisia kaikille halpaa katharsista kaipaaville: Ehrenreichin kirjasta muokattu näytelmä on tahkonnut Yhdysvalloissa rahaa jo vuodesta 2002, ja elokuvasopimuskin on jo työn alla. Hyvällä onnella keskiluokka pääsee pyhittämään itsensä suomalaisissa elokuvateattereissa jo lähivuosina.

    Äänestä

  • toimitaan siten. kirjoitti:

    Olen kyllä tietotoinen liittojen saavutuksista. Kaikki kunnia heille ja nytkin monessa paikassa tehdään asiallista työtä. Mutta se suuri mutta...

    Katsokaapa ihan suurennuslasin kanssa, mitä koko touhu tällä hetkellä on. Kerätään jäsenmaksuja ja edelleen vaan taseet kasvat liitoissa. Rahan keruulaitos tulee mieleen. Miksi jäsenmaksuja ei alenneta, kun kerta olisi varaa? Missä on se "kuuluisa" työväen puolesta aate? Jos liitot menettävät jäseniään, niin miksi sen estämiseksi ei tehdä mitään? Haloo... Pohditaanko tätä edes kentällä, siellä kovien pääluottamusmiesten joukossa, vaan onko vanhoillinen uusien jäsenien painostus ainoa teidän 2000-luvun keino???

    Koko varallisuuden hallinta on paisunut sellaisiin mittoihin, jotta se pysyy kasassa pitää rahaa tulla. Rahaa syydetään kaiken maailman mökkeihin ja kiinteistöihin. Liitot kilpailevat kenellä on hienoin ja värikkäin jäsenlehti.
    Laitetaan menot kuriin ensinnänkin palaamalla perusjuurille: Välttämättömät liiton asiat vaativat tietyn henkilöstön ja tilat sitä varten. Lopetetaan turhat kiinteistöbisnekset ja esim. jäsenlehti voi olla vaatimaton sanomalehden tyyppinen lehti, vaikka joka toinen tai kolmas kuukausi. Säästyneet rahat/menot voidaan suoraan käyttää alennettuina jäsenmaksuina.
    Jos rahaa kerätään lakkokassaan(=lakkopelote varat), niin koska on esim. suuri ja mahtava metalliliitto jossa irtisanomiset ovat arkipäivää ollut vaikka kaksi viikkoa lakossa? Siinä osoitus hapaattomuudesta ja lakkokassan käytöstä...

    Moni olisi vieläkin jäsen, jos maksut olisivat edes jossain suhteessa siihen, että se kannattaa. Mutta tilanne on sama kirkollakin, eli homma on karannut käsistä omaisuuden suhteen. Kuinka moni muuten sattuu tietämään liittoherrojen eduista ja yleensäkään palkkatasosta? Älkää ottako selvää, sillä voi tulla paha olo...

    olla olemassa ja rahaa pitkiinkin lakkoihin valmiina, Loimaalaiset voivat sitten lakon aikana, kun raha loppuu mennä vaikka esiintymään jenkkimalliin
    http://www.helsinki.fi/ylioppilaslehti/2004/040116/juttu_bumf.html

    Äänestä

  • TTV kirjoitti:

    Sarkasmi on vaativa laji, joka edellyttää vastaanottajalta paljon.

    Mainitsemasi Ehrenreichin Nälkäpalkalla-teos on sinänsä triviaali kirjanen, mutta mielenkiintoisempaa on koko kirjan kirjoittamiseen liittyvä asetelma. Kirjahan symboloi täydellisesti sitä, miten vinoutuneen tilanteen kansan kahtiajakautuminen voi äärimmillään aiheuttaa. Se, että tohtorisrouva laskeutuu kansan keskuuteen ja löytää uutena ilmiönä työväestön kurjuuden, muistuttaa läheisesti kehitysmaaslummailijoiden ilmiötä. Yhteiskunnan arkitodellisuudesta vieraantunut henkilö käy kurkistamassa kansanomaista elämää, tuotteistaa trippinsä ja kerää tilin kotiin.

    Kuvitella: rouva Ehrenreich teki puoli vuotta ruumiillista, matalapalkkaista työtä! Aivan kuin tavalliset ihmiset! Kyllä siitä jo kirja syntyy – ja vielä sellainen kirja, jota Suomessakin kelpaa siunailla. Kunhan kirjasta saadaan vielä elokuva markkinoille, alkaa suomalainenkin yhteiskunnallinen tiedostaminen kokea uutta nousukautta.

    Keskiluokkaisille ihmisille tässä onkin hämmästeltävää, sillä kyseessä on melkein yhtä jännittävä trippi kuin poiketa Intiaan, asua halvassa hotellissa ja todeta että siellä asuu köyhiä. Extreme-slummailijat ovat valmiita tinkimään jopa päivittäisestä lämpimästä suihkusta, kunhan lentolippu takaisin Suomeen pysyy tallella. Kun jännittävä köyhäily lakkaa kiinnostamasta, on aika palata kotiin ja kertoa kaikille, miten vähän he tietävät köyhyydestä. Ja kun yhteiskunnan reaalitodellisuudesta vieraantunut, etuoikeutettu ihminen käy slummailemassa kansan keskuudessa, kohisevat seurapiirit uroteosta vielä pitkään.

    Mitä tästä kaikesta ajattelevat ne miljoonat ja taas miljoonat, jotka puurtavat matalapalkkatöissään ilman toivoa paremmasta? Onni tulee Amerikasta, mutta tarvitaanko aina viihteellinen, yksinkertaistettu populistinen esitys, että ilmiöt nousevat Suomessakin keskustelun arvoisiksi?

    Työläiskirjallisuudella on Suomessa pitkät perinteet, joten kyllä lukemistoa löytyy Suomestakin yllin kyllin vaikka modernit kurjalistokuvaukset ovatkin olleet viime vuosina harvassa. Valitettavasti mediaseksikkyyden kanssa on vähän niin ja näin, sillä onhan kokonaan toinen juttu kun oppi tulee Amerikasta – ja vielä tohtorisrouvan välityksellä.

    Lopuksi hyviä uutisia kaikille halpaa katharsista kaipaaville: Ehrenreichin kirjasta muokattu näytelmä on tahkonnut Yhdysvalloissa rahaa jo vuodesta 2002, ja elokuvasopimuskin on jo työn alla. Hyvällä onnella keskiluokka pääsee pyhittämään itsensä suomalaisissa elokuvateattereissa jo lähivuosina.

    olla niin, että oli ihan hyvä, että kuvataan myös tätä onnelasi toista puolta, vaikka sitten Ehrenreichin toimest, mikä suuresti onkin ärsyttänyt tietyn poliittisen aatteen omaavia, jopa haukkumaan kirjaa ja kirjailijaa, kun kirjan asiaa eli faktaa itsessään ei voi vääristellä. Mitä viihteeseen tulee, tuolta Wall Mart maasta jota moni kehuu ja malliksi ehdottelee, kuulu jo uutta aiheesta köyhät keskuudessamme
    http://www.helsinki.fi/ylioppilaslehti/2004/040116/juttu_bumf.html
    Mahtavatkohan olla vanhoja Wall Marttilaisia joilla ei palkan pienuudesta johtuen jäänyt mitään säästöön;)

    Äänestä

  • TTV kirjoitti:

    Kerrassaan mielenkiintoista keskustelua ammattiyhdistystoiminnasta.

    Kuten nimimerkki "ei AY:lle" osuvasti mainitsi, suomalaisen työvoiman korkeaa järjestäytymisastetta voidaan pitää maailmanlaajuisesti varsin eriskummallisena ilmiönä. Sen seurauksenahan on syntynyt lukuisia vapaata yritteliäisyyttä haittaavia ja kahlitsevia säädöksiä, kuten esimerkiksi viisipäiväiset työviikot, vuosilomat, ylityökorvaukset, minimipalkat, "Pekkas-vapaat" ja monet muut vapaata kilpailua rajoittavat seikat. Kansainvälisen kilpailukyvyn kannaltahan AY-toiminta on varsin kiusallista, ja monissa edistyksellisissä valtiossa, kuten Irakissa, Pohjois-Koreassa ja Kiinassa, ammattiyhdistystoiminta onkin edelleen tyystin kielletty.

    Näyttää siltä, että suomalaisille työmarkkinoille on syntynyt uusi "pullamössösukupolvi", joka ottaa saavutetut edut itsestäänselvyytenä ja keskittyy kiukuttelemaan triviaaleista yksityiskohdista. On varsin mielenkiintoista, että työvoiman järjestäytymisestä keskusteltaessa pyöritään merkillisen panos-vastike-ajattelun ympärillä, joka kulminoituu ansiosidonnaiseen työttämyyspäivärahaan. Eli se, joka sitä edullisimmin tarjoaa, on eniten työväestön asialla.

    Suuressa vastuussa lienevät itse ammattijärjestöt, jotka ovat puutteellisen tiedottamisen tuloksena päästäneet asiat luisumaan tähän jamaan. Tulevaisuuden kannalta tilanteen tekee herkulliseksi juuri SAK:n ja STTK:n voimakas jäsenkato. Korkeasti koulutettujen AKAVA kasvaa edelleen voimakkaasti (60 000 uutta jäsentä kolmen viime vuoden kuluessa) ja Yrittäjät ja TT kasvattavat vaikutusvaltaansa aktiivisella toiminnallaan.

    Pian pääsemme tilanteeseen, jossa perinteisesti vahvat "duunariliitot" ovat menettäneet jäsenkadon seurauksena kaiken uskottavuuden ja painoarvon valtakunnallisella tasolla. Silloin päästään lopultakin kankeasta kolmikantayhteistyöstä, ja yhteiskuntaa päästään järjestämään terveelle pohjalle, jossa tuotantotekijät asettuvat oikeille paikoilleen. Halvan työttömyyspäivärahan perässä juokseva rahvas voi keskittyä lisäämään työnsä tuottavuutta, ja lainsäädäntö saadaan tukemaan tervettä yrittäjyyttä. Samalla akavalaiset voivat keskittyä ajamaan omia etujaan ilman turhaa solidaarisuutta duunareita kohtaan.

    Silloin saadaan yrittäminenkin kannattamaan aivan toisella tavalla, kun työt voidaan teettää heillä, jotka ne ovat valmiita edullisimmin tekemään. YTK on tervetullut ilmiö, sillä sen kautta saadaan vanhat kiusankappaleet SAK ja STTK siirrettyä syrjään työmarkkinapolitiikasta. Kun jäsenet katoavat keskujärjestöistä, katoaa poliittinen painoarvokin. Ja siihen loppuu lobbauskin.

    Hyvää esimerkkiä oikeasta suuntauksesta näyttää 1,4 miljoonaa ihmistä työllistävä yhdysvaltalainen Wal-Mart-ketju, joka on kieltänyt ehdottomasti ammattiyhdistystoiminnan kaikilta työntekijöiltään. Ja tulosta syntyy: Wal-Martin palkkataso on 20 % kilpailevia kauppaketjuja alhaisempi, mikä tekee ihmeitä yrityksen kilpailukyvylle.

    Turhasta edunvalvonnasta pitäytyvä YTK onkin suoranainen lottovoitto yrittäjien kannalta. Uusi, pyhä kolmiyhteys löytyy akselilta "Leipää, sirkushuveja ja YTK". Sillä pidetään työvoima hiljaisena ja tuottavuus korkeana.

    Jaksamista käännytystyöhön myös nimimerkki "ei AY:lle". Suunta on oikea.

    "Wal-Martin palkkataso on 20 % kilpailevia kauppaketjuja alhaisempi, mikä tekee ihmeitä yrityksen kilpailukyvylle. "

    tuohon pyrkii myös eräs etelä-suomalainen mobiilipuhelimien valmistaja.. ylityöt ovat jo mennyttä ja tilalle on tullut jousto.. erittäin kannattavaa ..tälle yritykselle nimittäin.. vuoden vaihteen jälkeen tulenee käyttöön "palkkiopalkkaus" joka tullessaan näillä näkymillä poistaa APO osuuden palkasta ja ollaan jo aika lähellä tuota 20%.. eikä metalliliitolla ole paljoa asiaan sanomista.. "paikallisilla sopimuksilla" kaikki duunarin poljenta on sallittua.

    Äänestä

Kaikkihan tämän tietää!! Ihan oikeasti sun tarvii olla töissä vain 8 tuntia päivässä ja vain 5 päivää viikossa. Saat palkkaa jolla tulet jotenkuten toimeen, kerran vuodessa kuukausi vapaata ja vielä rahaa päälle. Kun olet kipeä, saat palkkaa kuitenkin! Tämähän on itsestään selvää!!!

Ei puhettakaan että saisit kerjätä töiden jälkeen nälän takia. Kuka hullu tekee duunia joka viikonpäivä, ja vielä 12 tuntia??!

Tyhmää olla kipeä, eihän laiskottelusta makseta!!!

Siis KAIKKI on itsestään selvää!!!!! Hölmökin tajuaa!!!! Vai häh....?

Äänestä

Eipä ole teillä paljon tietoa ammattiliiton henkilöiden palkkatasosta.
Työttömyyskassan työntekijöillä palkka on noin 1800-2000 €/kk.
Toimitsijat saavat 2200-2600 €/kk, mutta työpäivät ovat pitkiä ja viikonloppuisin on kokouksia. Kaikki sisältyy kuukaispalkkoihin eli ylitöistä emme saa mitään.
Liiton johdossa palkkataso on 3500-4000 €/kk. Kuitenkin kaikilla on yliopistotutkinto ja muuta koulutusta takana. Eli yksityispuolella palkka olisi aivan eri.
Moni työntekijä kulkeekin kunnallisvaltuustoissa, johtokunnissa ja muissa, joista saa huonon palkan lisäksi kokouspalkkioita ja opetuspalkkoja. Kaikkiin joutuu uhraamaan vapaa-aikaa.
Itselläni oma palkka putosi noin 400 euroa kuussa kun tulin liittoon aikoinaan töihin, joten jäsenenä tienasin enemmän kuin liiton työntekijänä.
Töitä tehdään talkoohengellä ja uskolla, että jonain päivänä työntekijöiden asema ja palkkataso on sille kuuluvalla tasolla

Äänestä
  • HÄPEÄ, HÄVIÄJÄ!

    Äänestä

  • Nyt saatiin tietoa liittojen menoista vähän... Totta kai palkat(peruspalkka) ovat samanlaisia, kuin muuallakin, sillä allehan ei ammattiliitot voi mennä. Silloinhan ne rikkoisivat omia sääntöjään vastaan : ) Ja tietysti siellä tarvitaan koulutettua väkeä, sillä eihän nykyään mikään instituutio pyöri ilman lakimiehiä ja pätevää henkilöstöä. Mutta "ongelma" ei olekaan liittojen työntekijöissä, sillä yksi asia toteutuu hienosti samalla, eli liitto toimii työnantajana ja tarjoaa työtä ihmisille.

    Kyse onkin siitä muusta menosta, jota on vuosien ajan kertynyt. Omaisuuden hoito ja muut "vararahastot" ovat paisuneet sellaisiin mittoihin, että koko paletin pyöritys vaatii melkoisesti rahaa. Ja se tässä menossa ihmetyttää, että mitään kulujen leikkaamiseksi ei tehdä, eli saataisiin jäsenmaksuja alennettua ja siten jäsenet pysymään liitossa! Vai tehdäänkö siellä siellä jotain sen eteen, olisi mielenkiintoista tietää??? Pohditaanko tosissaan jäsenkatoa ja syitä siihen? Ainoa keino on painostus, eli porukalla painostetaan liittoon... Voi juma sanon vaan...

    Yksi todella erikoinen seikka jäsenmaksuissa on, että kun tulee heikot ajat ja työttömyys kasvaa(nyt olemme menossa siihen), jäsenmaksuja korotetaan. Miksi menoja ei voida karsia ja kerätä "hyvinä" aikoina puskurirahasto, jolla sitten tuetaan huonoja aikoja? Mutta ei, vaan jäsenmaksuja korotetaan, jotta saadaan koko sirkus pyöritettyä! Ei ole kovin mukavaa olla töissä ja maksaa korotettuja jäsemaksuja tässä verojen luvatussa maassa muutenkin.

    Mitä tulee johtohenkilöiden palkkoihin, nuo mainitut liittojen johtojen palkat ovat varmasti sieltä päällikkötasolta, ja kun siirrytään puheenjohtaja tasolle, on eri luvut käytössä... Miten muuten on tällä hetkellä liitoissa, joiden jäseniä on työttömänä paljon ja lomautuksia on paljon, että yritetäänkö liitossa karsia menoja yhtään? Koska on esim. johtoporras alentanut palkkaansa ennemmin kuin korotetaan jäsenmaksuja? Jos liitot haluavat olla esimerkkinä, niin miksi näin ei voitaisi tehdä? Jotenkin on "normaalia" tavallisessa yrityksessä, että johtajien palkkaa ei lasketa ja duunarit ulos, mutta luulisi liiton toimivan toisin?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


miten on? kirjoitti:

Elämme aikoja, jolloin taas on menossa ne ikävät duunarien ulosheitot. Sitä on tapahtunut läpi historian, että on nousua ja sitten laskuja. Nyt näyttäisi meno olevan nopeampaan, eli nousu on kovaa ja sitten tulee lasku samalla rytinällä. Samoin käyn työvoiman kanssa, eli ollaan töissä ja taas ulos.

Nyt on menossa siitä erikoinen jakso Suomalaisessa taloushistoriassa, että kannattavat yritykset saneraa. Eli ei riitä, että saadaan voittoa hyvin, vaan sitä pitää tulla paljon! Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon ja mitä tekevät ammattiliitot? Eivät mitään, koska eivät pysty.

Siksi koko ammattiliittojen 70-luvun hurmoksellisuus on vaihtunut linnoitusten ylläpitämiseen ja oman aseman pönkittämiseen. Varallisuutta on ja palkat liittojen johdossa ovat sellaisia, että ei niitä kannata duunarille edes piruuttaankaan näyttää.

Jostain kumman syystä nuorena ihmiset ovat alttiina kaiken maailman jutuille. Kun menet ensimmäiseen työpaikkaan, jo on ensimmäisenä varsinkin miesvaltaisilla vanhakantaisilla aloilla pääluottamusmies laittamassa liittymispaperia nenän eteen. Miksi maksaa jopa 3% palkasta, siitä pienestä palkasta jollekin liitolle? Saman työttömyysturvan saa 50 eurolla vuosi ja se riittää tavalliselle palkasaajalle. Kuka todella käyttää liiton palveluksia? On mökkejä, lakimistä, lomia ja alennuksia... Voi ei... Liittoon liitytään pääsyynä työttömyysturva.

Tiedän liittojen johdon eduista ja palkkatasosta jotain. Periaatteet ovat hienot, mutta minä en ainakaan rahoita enää sellaista menoa. On todella komeat lukaalit ja palkat hipovat suurten yritysten johtajien palkkoja. Millä perusteella? Totuus on se, että suuret palkkaneuvottelut käydään keskuliittojen tasolla ja siinä se. Jokin pareriliitto ja muut "itsekäsliitto" ajaa tietysti joka kerta suurempia korotuksia, mutta mitä se tallinen työntekijä saa. Tulee indeksi korotukset ja SAK, AKAVA ja STTK sopivat yleislinjan työnantajien kanssa. Se korotus me saadaan kaikki, oltiin sitten liitossa tai ei.

Ai niin. En ole niin "sivistymätön", että en tunne historiaa ja sitä mitä ammattiliitot ovat saaneet aikaan. Sitä ei kiistä kukaan, mutta mitä tänä päivänä kuuluu samalle toiminnalle, se riitti ainakin minulle. En enää elätä joitain helsingin herroja tässä jo kovan verotuksen maassa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu