En ois uskonut, että mullekin käy näin klassisesti. Eli kolme kuukautta sitten olin vielä onnellisesti naimisissa, meillä oli kiva rivitalokolmio, mulla oli kiva työ, jossa viihdyin ja olin ollut siellä jo viisi vuotta.
Odotin, että seuraavaksi tulisi ehkä ylennys töissä ja rupeisimme harkitsemaan perheenlisäystä.
Noh eipä tullutkaan. Yritykseeni iski säästölinja ja väkeä laitettiin pihalle. Jouduin siis työttömäksi. Vaimo jaksoi katella sitä kuukauden, kunnes halusi eron. Syy ei kuulema ollut siinä, että jouduin työttömäksi. Hän oli kuulema mietiskellyt asiaa jo pitkään. Noh erosimme ja nyt asun pienessä vanhassa yksiössä.
Kaik siis meni ja tiedän kyllä, että tästä on suunta vain ylöspäin, mutta silti tuntuu niin turhauttavalta aloittaa kaikki alusta.
Odotin, että seuraavaksi tulisi ehkä ylennys töissä ja rupeisimme harkitsemaan perheenlisäystä.
Noh eipä tullutkaan. Yritykseeni iski säästölinja ja väkeä laitettiin pihalle. Jouduin siis työttömäksi. Vaimo jaksoi katella sitä kuukauden, kunnes halusi eron. Syy ei kuulema ollut siinä, että jouduin työttömäksi. Hän oli kuulema mietiskellyt asiaa jo pitkään. Noh erosimme ja nyt asun pienessä vanhassa yksiössä.
Kaik siis meni ja tiedän kyllä, että tästä on suunta vain ylöspäin, mutta silti tuntuu niin turhauttavalta aloittaa kaikki alusta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
joo... on tosi kamalaa aloittaa kaikki pohjalta. minä en oikein ole aloittanutkaan mitään pohjalta, elämäni on pohjaa... elän sitä...
sen lisäksi, että isäni kanssa välien korjaus epäonnistui, ja opiskelunumeroni ovat laskeneet kuin sankosta vettä kaataisi, olen masentunut ja syön mielestäni täysin turhia lääkkeitä tähän vaivaan... koulukiusausta on tapahtunut, ja kokemuksesta voin sanoa, ettei siitä pääse yli (en tosin koskaan keskustellut kenenkään kanssa kummastakaan kiusauskerrasta...) itsetuntoni on laskenut nollaan, rahat loppu, unilääkkeitäkin syön, mutta niistäkään ei tunnu olevan apua (joka näkyy arvosanoissani!)... lisäksi ystäviä on yksi, ja olen ahdistunut, sillä asun helsingissä, paikassa jota vihaan. minulle hyvin tärkeä tätinikin astui ajasta ikuisuuteen vähän aikaa sitten. minulle pitää maksaa, että lähden "steissille"... elämä on aika lailla huonosti menevää... kaiken kukkuraksi en osaa muuta kuin syyttää itseäni tästä epäonnistumisen sarjasta, ja olen tullut lopputulokseen, että vihaan itseäni ja elämääni... syytän itseäni. tiedän, ettei pitäisi, mutta voiko noin moni ongelma johtua vain ympäristöstä?!?joo, mutta kaiketi tästä suunta vain ylös päin on, vaikken siihen uskokaan...
Paska juttu.
Eipä muuta voi sanoa.
Jotain plussaa - vaimo paljasti karvansa nyt eikä vasta sitten kun pennut pyörii jalois.
Naiset ei siedä työttömiä miehiä.
Niiden prinsessaunelmat eivät voi hyvin työttömön miehen rinnalla.
Minutkin jätti nainen kun jäin työttömäksi.
Ei ollut merkitystä lapsilla, ei millään.
Olisinpa tiennyt tuonkin ämmän todelliset arvot, niin en olisi ikinä siihen kajonnut.
Minä taas tutustuin omaan kumppaniini netissä, ja hän kertoi ensimmäisessä viestissään olevansa pitkäaikaistyötön. Paikkakunta on Suomen pahimpia työttömyysalueita. Hän on niin hurmaava persoonallisuus, että moisella ei ole minkäänlaista merkitystä. Oltuamme 3 vuotta yhdessä, hän yllättäen sai vakinaisen työpaikan. Se on ollut suuri muutos esimerkiksi tapaamistiheydessä:-)
Eli kyllä osa meistä naisista katsoo sitä sydäntä ja sitä, mitä siellä korvien välissä on.
Toivottavasti tekin löydätte fiksumpia naisia, joille elämässä merkittäviä asioita ovat ihan muut kuin taloudelliset tai pinnalliset asiat.
Tsemppiä!
Itselleni on viime vuonna käynyt Yt-neuvotteluiden seurauksena niin, että jouduin akateemisen tason töistä suorittavan tason töihin. Alkusuuttumuksen jälkeen olen vain ikionnellinen siitä, että minulla ylipäätään on vielä työpaikka ja edes pieni palkka. Ilman siippaani olisin tuskin selvinnyt ihan niin nopeasti suuttumuksestani:-)
Minulla on ollut aivan vastaava kokemus.
Työ - vaimo - perhe/lapset meni.
Ja minua häpäistiin ja pilkattiin. Eli koko käsittely !
Olen kuitenkin aivan kunnon mies. Terve, asiallinen, raitiskin, ei ongelmia, ei fyysisiä eikä henkisiä. Olen myös onnellinen, vaikka tuttu perhe-elämä menikin!
Työttömyys ei kelpaa monelle ihmiselle
---- se tekee normaalista ihmisestä jotenkin "lepratautisen" ----
Noiden nousukkaiden ja kiipijöiden yms ihmisten silmissä työtön on arvoton.
(itse olen mielestäni aivan tasapainoinen ja hyvä ihminen, en ole muuttunut miksikään olen sitten töissä tai en!!)
Kovaa on kun kaikki pettävät ja jättävät.
Lisänä minulle tuli vielä ne saalistavat "hyeenat", jotka alkoivat jakaa omaisuuttani.
Se oli oikein "uskonnollinen" kokemus.
IHMISET NÄYTTIVÄT KARVANSA
Tuosta selvittyäni olen etsinyt ystäväksi viisasta naista, sivistynyttä ja rehellistä. En ole vielä löytänyt.
(onkohan sellaisia olemassa ???)
Kokemukseni naisista on aivan samanlainen kuin sinulla.
Naisiin ei voi luottaa, ne vievät kaiken (jos vain saavat).
Ja työtön mies ei käy ! sehän on köyhä !
(eli henkisillä ominaisuuksilla ei ole mitään virkaa naisille !! vain maallinen merkitsee)
Asiat lähtevät liikkeelle kun vaimosi alkaa liikkua jossain akkaporukoissa. Pian on latu selvä.
Ne rohkaisevat toisiaan ja sitten hajoaa perhe !
Lapset kasvavat johonkin käsittämättömään akkaväen roskakulttuuriin.
Tämä tie on huono koko yhteiskunnalle !
Lehdet kertovat ja tv kertoo miten työtön tekee sitä ja tätä.
Esim lehdissä paljon uutisia- työtön rötösteli
-- työtön rattijuoppoili ... yms..
Työtön on kuin kirosana.
Kun sitä oikein viljellään, akkaväki alkaa pelätä, että omalle kohdalle sattuu. Ja sitten kun sattuu, pitää lähteä karkuun.
Itse olisin tarvinnut toveria ja kaveria tulevaisuutta rakentamaan - naista viisasta silloin kun työt loppui. Mutta juuri silloin se akka jätti minut ja vei perheen muualle.
On uutta elämää hankala rakentaa täysin tyhjästä.
Myös minun elämä kuitenkin jatkui aivan asiallisena, samanlaisena kuin töissä ollessa, en muuttunut ihmisenä mihinkään suuntaan.
Olisi kyllä ollut sitä vapaa-aikaa, aiemmin niin kaivattua, perheelle, mutta se ei kelvannut.
Työttömyys kummittelee asiana ja tuhoaa tulevaisuudenuskon naisilta etenkin!
JA EI SE työttömyys KUITENKAAN OLE MAAILMANMITASSA ISO ASIA!
HUOM ! HUOM !
Lehtimiehiltä toivoisin asiallisempaa otetta tiedottamiseen.
Tarkoitus on alistaa ja luoda kastisysteemi.
Se lisää kilpailukykyä (eli kapitalistin tienestiä)
Kilpailukyvyn nimissä ihmiset ulostetaan.
Miksi alempana euroopassa on työntekijöillä parempi turva ?
Johtuuko punaisista prikaateista ja pelosta ??
Meillä kai myös tarvitaan väkivaltaa, kun puhe ei riitä ??
Konsensus tarjoaa etuja rikkaille.
Miksi ihmiset syrjäytetään? koska EI haluta jakaa !! AHNEUS VAIVAA
Ikävää kuultavaa mutta aika tyypillistä. Yleensä kun korttipakka on koossa kaikki hajoaa. Itse olen käynyt erilaisia kriisejä läpi ja käyn edelleen. Ei tässä auta muuta kun yrittää rakentaa vankempaa pohjaa. Ihmissuhteet ovat myös yleisesti ottaen vaikeita. Minä perustan kaiken luottamuksen varaan mutta katsotaa. Tsemppiä kyllä se siitä..mahdollisuuksia aina on kun käyttää luovuutta vaikka tuntuu ettei ole !
Mitäs olit laiska töissä ja et osannut vaimoasikaan tyydyttää !
sulla olisi kaksi tervettä kättä runkkaukseen: taitoko puuttuu?
Tuossa juuri syy miksi kunnollisten miesten kannattaa pysytellä sinkkuina... ei kannata antaa itseään naisille jotka vain valehtelee ja pelailee pelejään. Ennemmin yksin ja kunnollisena kuin siihen likaiseen peliin. Ja samalla jää mahdollisuus tavata kunnollinen nainenkin kun on vapaana.
mies kumppaniksi ja purkillinen tummelia. Sitten voi ruveta pelailee pelejään. Peli voi olla likaista, jos silmä on suuruksessa. Mukana on ainakin haju etenkin kun on vapaana...
Kolmionne oli velaksi ostettu, joten se ei ollut teidän. Työpaikaltasi laitettiin osaamattomat ulos eli et selviytynyt tehtävistäsi. Tietysti vaimo lähti, kun tiedossa olisi ollut sinun elättäminen. Ei kukaan sellaista halua. Aloitappa nyt alusta oikealla tavalla.
työ antaa odotuttaa peräkamarissa.
Kohta äiti tuo sinulle aamupalaa jahka heräät.
Lohduttaa tosin että on niitä muitakin jota elämä potkii päähän.
Itse olin 20 vuotta levypyöriä valmistavassa yrityksessä hommissa. Työ oli melkein kaikkeni ja kaikki muu jäi taka-alalle. Viikot teki töitä ja viikonloput ryypiskeli, sitä uskoi että on loppuelämän samassa firmassa. Sairastuin masennukseen ja itsemurhaakin yritin. Olin aikani suljetulle ja lääkäri ehdotti pitkää sairaslomaa. En uskaltanut kun potkuja pelkäsin. Töissä yritin olla sitkeästi ja lääkkeitä syödä terapiassa käyden. Suostuin viimein jäämään sairaslomalle kun tuntui ettei jaksa enää. Työnantaja palkitsi sen lähettämällä kotiin lomautuslapun. Olin siis lomautettu ja sairaslomalla ja olo ei siitä juurikaan kohentunut. Sain lisää sairaslomaa ja lääkkeitä ja työnantaja muisti taas, nyt irtisanomislapulla. Unettomuus on kova mutta en uskalla alkoholia käyttää kun isäni oli alkoholisti ja pelkään saavani hänen kohtalonsa jos pulloon nyt sorrun. Kokoajan menee vain enemmän ja enemmän päin helvettiä ja en tiedä mitä vielä käykään. Ei ole perhettä eikä enää kavereita, yksin kirjoittelen koneella jotain silloin tällöin kun siihen on vielä toistaiseksi varaa. Onneksi on netti niin ei ole ihan yksin ikinä.