Ongelmia aiheuttaa isäni, joka laatii jatkuvasti uusia määräyksiä ja säännöksiä. Ei siinä mitään jos ne olisivat
normaaleita, mutta kun ne eivät mielestäni ole. Jotain esimerkkejä lukuisista mielestäni OUDOISTA määräyksistä joita kotonamme on yms.
- isä imuroi päivässä kolmesta kuuteen kertaan, pölyt pyyhitään 1-2 kertaa ja lattiat pestään kerran päivässä
- isälläni on kotonamme tiettyjä alueita joihin kissamme ei saa mennä (esim. olohuone puolesta välistä asti koko makuuhuone, vessaan pääsy sallittu vain valvotusti)
- eteisen matto on imuroitava aina kun tulee ulkoa
- makuuhuoneessa pitää käyttää eri vaatteita kuin muualla huoneistossa (eli aina kun menen olohuoneesta makuuhuoneeseen vaatteet pitäisi vaihtaa)
- kissaa ei saa silittää tai ottaa syliin (tätä sääntöä rikon eniten!!!)
- pitää liikkua varoen ja hiljaa, jalkojen töminä tai nauru saa isän ryntäämään jopa suihkusta vahtimaan mitä tapahtuu (tosin tämä kurkkii nykyään jo muutenkin suihkussa ollessaan oven raosta ettemme sotke paikkoja)
- hiukset saa harjata vain eteisessä
- jalat pitää kuivata ennen vessasta tuloa (märät jalanjäljet lattialla on kauhistus!)
- ulkoa tultaessa kengät on riisuttava niin että ei saa astua kynnysmatolle sukkasillaan
- mitään ulkona pidettyjä vaatteita ei saa pitää sisällä
- isän tullessa suihkusta kaikkien on pysyttävä paikoillaan (siis todellakin vain paikoillaan)
- kissamme ei saa leikkiä tai kävellä vapaasti (tosin eivät kyllä ihmisetkään, en juuri koskaan saanut lapsena levittää leluja lattialle)
Siis tossa oli muutamia esimerkkejä. En tietenkään (kapinaluonne kun olen) noudata kaikkia säännöksiä. Sen takia
saankin lähes kaikki riidat aikaiseksi ja isän vihat päälle. Olen mm. lutka, äpärä, paskiainen, huora, vitun lapsi yms.
Tuntuu vain siltä etten jaksa tällaista enää, mun mielenterveys ei enää kestä. Mieleen nousee vaan kysymys, että ollaanko me muut perheen jäsenet (siskoni 12v, minä 18v ja äitini) hulluja kun emme pidä tätä normaalina
elämänä vai onko isäni kenties hieman outo? Kommentteja!
normaaleita, mutta kun ne eivät mielestäni ole. Jotain esimerkkejä lukuisista mielestäni OUDOISTA määräyksistä joita kotonamme on yms.
- isä imuroi päivässä kolmesta kuuteen kertaan, pölyt pyyhitään 1-2 kertaa ja lattiat pestään kerran päivässä
- isälläni on kotonamme tiettyjä alueita joihin kissamme ei saa mennä (esim. olohuone puolesta välistä asti koko makuuhuone, vessaan pääsy sallittu vain valvotusti)
- eteisen matto on imuroitava aina kun tulee ulkoa
- makuuhuoneessa pitää käyttää eri vaatteita kuin muualla huoneistossa (eli aina kun menen olohuoneesta makuuhuoneeseen vaatteet pitäisi vaihtaa)
- kissaa ei saa silittää tai ottaa syliin (tätä sääntöä rikon eniten!!!)
- pitää liikkua varoen ja hiljaa, jalkojen töminä tai nauru saa isän ryntäämään jopa suihkusta vahtimaan mitä tapahtuu (tosin tämä kurkkii nykyään jo muutenkin suihkussa ollessaan oven raosta ettemme sotke paikkoja)
- hiukset saa harjata vain eteisessä
- jalat pitää kuivata ennen vessasta tuloa (märät jalanjäljet lattialla on kauhistus!)
- ulkoa tultaessa kengät on riisuttava niin että ei saa astua kynnysmatolle sukkasillaan
- mitään ulkona pidettyjä vaatteita ei saa pitää sisällä
- isän tullessa suihkusta kaikkien on pysyttävä paikoillaan (siis todellakin vain paikoillaan)
- kissamme ei saa leikkiä tai kävellä vapaasti (tosin eivät kyllä ihmisetkään, en juuri koskaan saanut lapsena levittää leluja lattialle)
Siis tossa oli muutamia esimerkkejä. En tietenkään (kapinaluonne kun olen) noudata kaikkia säännöksiä. Sen takia
saankin lähes kaikki riidat aikaiseksi ja isän vihat päälle. Olen mm. lutka, äpärä, paskiainen, huora, vitun lapsi yms.
Tuntuu vain siltä etten jaksa tällaista enää, mun mielenterveys ei enää kestä. Mieleen nousee vaan kysymys, että ollaanko me muut perheen jäsenet (siskoni 12v, minä 18v ja äitini) hulluja kun emme pidä tätä normaalina
elämänä vai onko isäni kenties hieman outo? Kommentteja!
Vastaukset 20
Vanhimmat
No toihan on ihan sairasta valittamista. Menkää nyt naiset itteenne. Pitäähän sitä kuri ja järjestys olla! Jos muijat sais päättää niin elettäis kuin pellossa!
...vain tuostakin. Toivottavasti olet tyytyväinen itseesi.
Äläkä vaivaudu vastaamaan.
Kaikkia sitä lukkee.
Eihän tuo nyt normaalia ole. Nuin rankka siisteyen ihannointi hankaloittaa varmasti elämää.
Tuli mieleen yks äijä joka sai vapautuksen armeijasta bakteeripelon(?) takia.
Esim. aina ku se aukas oven niin se pisti hihan sormien ympärille ja koski vain sillä hihalla ovenripaan ku siitä rivasta tarttuu kuulemma hirviästi bakteereja.
Ai niin juu...
>jalat pitää kuivata ennen vessasta tuloa
Kuseeko se siitä pöntöstä ohi?
eeehhhhhehehehehehhh..
joo tiiän vessa/suihku.
Nyt nukkumaan.
Tai muuta ainakin äkkiä pois kotoa ja ota systeri mukaan.
Mites se pärjää kodin ulkopuolella? Haluisko se imuroida naapurissakin? Voiks se mennä kauppaan jos kaupan tuulikaapis on kengistä tullutta lunta?
.. hankaloittaa juuri sekin että isä käy hyvällä tuurilla kerran viikossa kodin ulkopuolella. Joskus tuntuu että se on oikein linnoittautunut kotiin eikä käy kuin harvoin edes kaupassa joka on melkein alakerrassa ja samassa talossa.
Isällä ei ole myöskään kavereita eikä sitä saa lähtemään kylään juuri koskaan.
Mutta kaikki onkin hämäävää juuri sen takia ettei kukaan ulkopuolinen joka näkee meidät/jonkun meistä jossain muualla kuin kotona osaa aavistaakaan tästä kaikesta yhtään mitään. Pintapuoli kaunis, mutta mätää sisällä...
Kuulostaa siltä, että isäsi pitää omaa maailmansa kasassa tällaisten järjettömien sääntöjen ja kontrollin avulla.
Ainoa asia mikä tuossa edes kuulostaa järkevältä, on jalkojen kuivaaminen. Parketti ei nimittäin tykkää vedestä.
Menet soskuun ja kerrot asiasta. Sanot ettet voi enää elää näin. Ne hoitaa sulle kämpän ja maksaa elämisen. Paskalla säkällä joudut hommaamaan takuuvuokran itse jostain. Tirautat itkun, niin ne maksaa senkin.
... on hieman taipumusta samaan suuntaan, hänelle epäjärjestys on kauhistus, joka vaatii välittömän korjauksen. Lievemmässä muodossa toki kuin teilläpäin.
Kyse on neuroosista siisteyden, kontrollin ja järjestyksen suhteen, isäsi ei itse välttämättä huomaa siinä mitään outoa eikä varsinkaan ymmärrä, että tarvitsisi ammattiapua asiassa.
En osaa sanoa mitään muuta neuvoa kuin että yhdessä muiden perheenjäsenien kanssa koettaisitte puhua isällenne varovasti asiasta ja saada ymmärtämään oma kantanne. Onhan kotinne myös muiden kuin isänne koti ja myös teidän pitäisi viihtyä siellä. Ja jos saisitte isänne käymään ammattiauttajan juttusilla, niin sillä voisi saada hyvinkin paljon aikaan.
Anteeksi vain, mutta tuo on ihan hullua!! Isi vaan hoitoon ja pian. Onko kenties työtön? Ei normaallilla ihmisellä ole aikaa tehdä tuota kaikkea siivomis määrää joka päivä eikä edes pävittäin tai jouda vahtaamaan jatkuvasti, että kaikki noudattaa noita hulluja sääntöjä. Ihme että te muut olette säilyneet tervejärkisinä tähän asti.
Häiriintynyttä.....
..on työtön ollut nyt vuoden, oltuaan töissä vuoden. Sitä ennen se oli ollut työttömänä ylin 20 vuotta.
Ehtii hyvin siivota kun ei poistu kotoa kuin harvoin.
Kun vain keksisi turvallisen keinon saada se hoitoon. Mutta ottaisivatko edes hoitoon? Isä osaa olla vieraiden kuulleen nniiiin kohtelias ja mukava eikä kumminkaan hakkaa meitä.
No tuo kieltämättä on hankala tilannne. En tosiaan jaksa uskoa, että isääsi mihinkään hoitolaan vain tuon takia otetaan. Ehkä ainoa keino olisi jotenkin suostutella se menenmään psykiatrin vastaanotolle. Toivoisin todella, että osaisin auttaa ongelmasi ratkomisessa....
Onko se sitten aina ollut tuollainen? Vai olisiko juuri se 20 vuoden työttömyys laukaissut tuon? Se on aina kotona olleessaan tekemisen puuttessa alkanut siivoilemaan kun ei muutakaan ole keksinyt ja ruvennut kehittelemään noita omituisia sääntöjä? Kyllähän tuohon nyt joku selitys täytyy olla.
Siltä kuulostaa. Ukolta on palanu proppu ku se ei tunne itseään missään tarpeelliseksi. Mitä ilemeisimmin on periaatteen mies ja kunnianhimoinen työn raataja - siis jos olisi töitä, ja siks se on turhautunu. Se pitäs saada johonkin hommaan kiinni, vaikka bongaileen lintuja tai jotain näprättävää - vaikka rakentaan millintarkkaa jäljennöstä jostain tuomiokirkosta materiaalina hammastikut. Minkä alan töitä se on aikasemmin tehnyt?
Mites, ootteko äiskänne kanssa keskustellu asiasta?
Niin ihmettelen miksi perheeseenne on yleensä kissa otettu, jos sitä ei saa ottaa syliin tai silittää.
...kissa meille otettiin emme todellakaan vielä silloin tienneet että tilanne voi mennä näinkin pahaksi. Ei alussa ollut mitään ongelmia, vähitellen sitten sääntöjä alkoi senkin suhteen ilmetä. Hirveän usein harmi kyllä en voi viedä sitä ulos, kun se on aina pakko sen jälkeen pestä kokonaan (tassujen pesu ei riitä).
Kissasta on kuitenkin ollut ainakin mulle paljon apua. Lemmikki tuntuu helpottavan jotenkin oloa. Niin kuin aiemmin sanoinkin en todellakaan noudata juuri sitä kyseistä sääntöä (vaikka muut varovat ettei isä vaan näe että he silittävät kissaa). Isä karttaa kissaa kuin ruttoa, mutta ilman sitä en itse olisi varmaankaan jaksanut näin kauaa...
Isälläsi on pakkoneuroosi, joka saadaan hyvin kontrolliin terapian ja lääkkeiden kanssa.
Jos hyvin sattuu ei lääkkeitä edes tarvita, mutta uskon että serotoniinista ei olisi paljoa haittaakaan isäsi tapauksessa.
Kysypä huviksesi vaikkapa paikallisesta terveyskeskuksesta pakkoneuroosista ja sen hoitomenetelmistä. Jos ei ole pakkoneuroosi osaavathan ainakin tehdä puheittesi perusteella eräänlaisen diagnoosin jos ei isukki itse mene.
Olen kuullut että tuo on psyykkinen sairaus,
(en tähän hätään muista sen nimeä)
eli isäsi tarvitsee terapiaa / lääkehoitoa
päästäkseen maniastaan eroon.
Jos mahdollista, keskustele asiasta jonkun
esim. kouluterkkarin /sos. työntekijän kanssa.
Hanki apua.
terv Maria
Ellet muuta keksi niin muuta ihmeessä pois niin kauan kun vielä ymmärrät lähteä, olethan jo täysi-ikäinen. Tietenkin ongelma jää vielä äidillesi ja sisarellesi ja se on vaikeaa. Ehkä heidänkin olisi paras lähteä. Hoitoon isäsi pitäisi saada, mutta onhan niin, ettei ketään saada pakkohoitoon ellei hän vähintään tapa jotakuta.
Juttusi lukeminen sai ensiksi epäilemään, että kyseessä on taas jonkun ajankulukseen naputtelema provo...
Suhtaudun kuitenkin kuin tarinasi olisi tosi:
Tuollainen bakteerikammoinen käytös ei ole normaalia, tuolla tavoin käyttäytyvä ihminen tarvitsee ammattiauttajaa ja kaikki hänen ympärillään asuvat ihmiset kärsivät aiheetta. En tosin epäile ollenkaan etteikö kyseinen ihminenkin kärsi. Kyse on jonkinlaisesta paniikkihäiriöstä, niitähän löytyy joka lähtöön. Pakkomielteenomaista käsien pesua, hellan nappuloiden tarkistelua... Kuvaillussa tapauksessa tilanne on jo todella paha. Jos olet 18 v. tai yli, muuta kotoa. Säilytät mielenterveytesi. Jos olet alle, kerro esim. koulupsykologille koko tarina. Hänen kanssaan keskustelemalla ehkä kirkastuu, mitä voisit tehdä. Tärkeintä on SINUN hyvinvointisi, sitten vasta isäsi. Sinua voidaan vielä auttaa, häntä EHKÄ.
Sanalla sanoen: Tuollainen käytös hipoo järjettömyyttä eikä sitä tule enää päivääkään kauempaa katsoa tekemättä asialle jotakin.
Voimia!
Kaikki on taas ainakin vähän paremmin. Muutin tällä viikolla omaan asuntoon jonka sain kuin ihmeen kaupalla. Kissan otin mukaani. Kotonakin tilanne on kuulemma hiukan rauhoittunut. =) Enempää en tällä hetkellä voisi toivoa :)
Kiitos kaikille vastauksista ja kannustuksesta!
Isäsi on sairas ja tarvitsee hoitoa. Sinä, siskosi ja äitisi olette hulluja, jos jatkatte elämäänne noin.
HULLU MIES! Onkohan sillä pöpökammo tai jotain..vähän ahdistavaa.. on meidänkin iskä aika outo,mut...