"tuppisuu" miehenä

Diagnoosi: Lievässsä tunneköyhyydessä kasvanut lapsi, jolle ei ole osoitettu/sanottu tunteita lapsena. Sitten aikuisiässä kyseinen henkilö jopa vaivaantuu, jos yrittää saada hänestä ulos jonkinlaista sanaa rakkaudesta. Ei ole oppinut mallia kuinka se tehdään nolostumatta. Kyseinen henkilö saattaa rakastaa sinua hyvinkin paljon, mutta se osoitetaan nimenomaan teoilla. Mielessään henkilö ajattelee, että eikö tuo nainen huomaa minun tekojani/uhrautumista. Korjasehdotus: Mitään ei ole vielä menetetty, jos haluat yrittää. Lisää asteittain keskusteluja, jossa kyseinen henkilö joutuu näyttämään oikeat tunteensa. Aloita yksinkertaisilla asioilla, yleisellä tasolla. Esim reagointi johonkin katastrofi-uutiseen, kysy mielipidettä, miltä hänestä tuo tuntuu. Siirry sitten pikkuhiljaa teidän väliseen suhteeseen ja tärkeisiin kysymyksiin. Muista myös itse sanoa mielipiteesi ääneen asioista. Ja osoita edelleen sitkeästi tunteesi häntä kohtaan. Jos miehesi ei ole täysin tunteeton, niin kyllä pikkuhiljaa hän alkaa pehmenemään ja hyväksymään normaalissa parisuhteessa olevan käyttäytymismallin, mallin missä toiselle osoitetaan aika-ajoin tunteita ja asioista voi keskustella vakavasti.

Eli meillä kyllä rakkautta hoetaan joka päivä ja töihin lähtiessä ja sieltä tulessa pussaa mennen tullen. Kehuu ruokia ja kiittelee joka asiasta kyllästymiseen asti. Kehuu kauniiksi, vaikka olisin kuin seinästä revitty!?!? Mutta ei halua seksiä tai ainakaan ei uhraa ensimmäistäkään ajatusta tai tekoa min lämmittämiseksi asiaan
=(( Ja innostuu itsekkin tekemään jotain yleensä vain aamulla kauheessa kiireessä....eli siitäkin on enemmän "harmia" kuin iloa. Iltasin ei elettäkään seksin suuntaan ja varsinainen paniikki iskee, jos yritän itse lähestyä siinä mielessä. Kainaloon kyllä kelpaan, kunhan en liikaa nojaa, ettei käsi tai jalka puudu?!!!!

Olenkin monesti sanonut, ettei suuret sanat suuta halkaise, kun teot ei niitä sanoja tue! Eli kumpi olotila parempi/pahempi? Sas se!

Oon itse aika tuppisuu kyseisissä asioissa ollut, nykyään olen oppinut hieman ilmaisemaan tunteitani nykyiselle tyytöystävälleni hänen hienolla avustuksellaan. välillä on tullu riitojakin, mut mulla ainaki ennen oli niin, että ku tuntu, että ois halunnu sanoa jotain hellää nii tuli vähä hölmö olo, että munhan pitäs olla mies eikä lässyttäjä... mut pikkuhiljaa alan ees jotain ymmärtää naisten haluista.
Ehkä nyky-yhteiskunta luo paineita miehille joille on vaikea ilmaista tunteitaan, koska yks nainen haluu herkkää, yks "miehistä" miestä ja yks vähä kaikkee. Itse tunnen useita ns.pahaa, lihaksikasta miestä joka kyl osaa puolustaa naistaan mut herkkiä ei naiselle puhu. ok rakastan sua tulee mut ei muuta, hiusten silittelyä yms. Ja tunnen myös toisenlaisesta ryhmästä ihmisiä eli pieniä, laihoja, arkoja sekä ihan normaalikroppaisia, mutta eivät pysty naistaan puolustamaan jos ns.pahis haluaa jotain tehdä mutta toisaalta kun ovat naistensa niin ovat täysin erilaisia kuin tuo ensinmainittu ryhmä... helliä niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Jotta jos naiset haluatte noita kaikkia vaatimuksia mitä nykyään kuulee niin kai niitä on, mutta sillä aikaa kun etsitte niin moni HYVÄ MIES jää huomaamatta

Olipa mullakin yks tuollanen mies kerran. Seurustelua se vaan oli, jollakin asteella, koska nähtiin tosi harvoin ja silloinkin yleensä vain baarissa. Tätä kesti jotain 5kk, monta bänksiä mahtui siihen väliin. Tai siis bänksiä mun mielestä, jätkä tuskin edes tajus mistä oli kyse. Ei koskaan sanonu mitä ajatteli musta tai mitenkään viitannu siihen että oltais edes yhdessä. Ei seksisuhdettakaan ollu, en siihen alkanu koska seksi on mulle kuitenki sellanen asia että mielellään pitäs luottaa toiseen ihmiseen. Lopulta sitten, kännissä taas, aloin aukoa miehelle päätä ja sittenhän se pulautti että yhtäkkiä oonki sen tyttöystävä jne. Mutta sillon oli liian myöhästä koska kaikki se henkinen kiduttaminen oli yksinkertasesti tuhonnu mun kyvyn luottaa siihen ja se oli sitten sillä selvä. Toisinaan harmittaa etten yrittäny enempää koska tuntu että siinä lopussa olin just pääsemässä läpi sen suojista, se alkoi haluta nähdä mua muutenki ku vkonlopuilla, mutta se oli vaan niin raastavaa etten jaksanu ja olin jo tavannu jonkun toisenkin kaiken lisäksi. Ja ehkä se tosissaan vaan halus seksiä, en tiiä. Ei se oo kenenkään velvollisuus kouluttaa toista ja samalla sietää ties minkä sortin kohtelua (ja tällä mä tarkotan siis sitä ettei puhuta tai osoiteta tunteita ollenkaan, ihmisiä on erilaisia mutta jos yhdessä ollaan niin kyllä siinä saa odottaa molemminpuolista tunnustusta). Mä tosissaan välitin tästä jätkästä, se oli mun eka jätkäkaveri ja mietin suuna päänä tätä hommaa mut loppujen lopuks on vaan pakko antaa olla.

Tuskin sun mies sua pettää tai mitään, ja varmaan se välittää mut sulle tulee vaan huono itsetunto eikä mitään muuta jos annat sen jatkaa tuota meininkiä. Sanot sille nätisti että susta tuntuu pahalta kun se ei osoita sulle mitään huomiota ja että kyllä sä ymmärrät jos se on sillä luonteessa mutta sais silti tehdä jotain asian eteen jos susta välittää. Nykyinenkin mulla on aika hiljanen mies, mutta osaa se silti osoittaa että ollaan yhdessä. En mä mitään kukkakimppuja, runoja tai sonaatteja odota mutta kun ei oo pariin päivään nähty niin kiva on tietää että luvassa on paria astetta lujempi hali ja pusu kun seuraavan kerran nähdään :)

Tai on vieläkin.. Ihana mies. Ei se oo koskaan sanonu, että se rakastaa.. Se vaan sano, että se ei tiiä mitä rakkaus on, ni se ei voi sanoo rakastaako se vai ei.. Mut tykkää kuulemma niin paljon ku toisesta nyt yleensä voi tykätä.

Ei se oma-aloitteisesti tunteista puhu, mutta vähän kyselemällä se kyllä sanoo, et sil on ikävä.. ja kaikkee muuta.. Mut muuten se sen kyl näyttää.. Se vaan selitti ite, että tyhjiä sanoja on niin helppo laittaa hienoilta kuulostaviks jonoiks, ja sen takia hän haluaa konkreettisesti osoittaa tunteensa..

Sanoin mä sille joskus, että en mä mitään ylistyspuheita kaipaa, mutta oon sen verran nainen, että kaipaisin joskus sanojakin.. No, ne sit tulee ihan yllättävissä tilanteissa.. Se kuiskaa ihan hiljaa.. "Bombaus.. mun oma Bombbu.." :) Tai vetää mut lähelleen.. "Sulla on kiva masu, ku se sopii niin hyvin mun selkää vasten." :)

Kannattaa kuunnella todella herkin korvin.. Sellaset pienet sanat voi olla niitä piilotettuja "tunnustuksia", ku tosimieshän ei tunnusta. :)

Ja kannattaa uskoa niihin eleisiin ja tekoihin. Luota ihmeessä!

Mä lähdin ihan vaan kattoo minkälaisesta miehestä on kysymys ja parin viikon jälkeen mä vietin jo kaikki yöt sen luona.. samalla reissulla vieläki oon.. ja tutustumisesta on aikaa 2½v..

Kärsivällisyyttä ja aikaa.. Ole ite avoin, ni sun jälkiä on helpompi seurata.. Kirjoitelkaa!?? Meil on yhteinen "päiväkirja".. kaks tai kolme ollaan jo kirjoiteltu täyteen.. se on sellanen harkinta-aikaa antava tie.. Siinä asiat ehtii sanoa kokonaisina. Suosittelen!