Minun mielipiteeni ja kysymykseni:
Ymmärrän toki, että on olemassa enemmän tunneihmisiä ja "järkeviä", loogisia ihmisiä. Kuitenkin kysyn, onko ihastuminen/rakkaus muka jotenkin loogista, tai järjellä käsiteltävää.
Ihastuminen on hyppy tuntemattomaan, ja pitää toimia vahvasti intuition ja tunteen vallassa. Ainoa asia, joka voi mielestäni rajoittaa ihastumista/rakastumista on oma moraali.
Kuitenkin, eikö kaikki tunneasiat ole pohjimmiltaan intuitiivisiä ja tunteella eläviä. Miksi murehtia huomista, tai sitä että loukkaa itsensä? Vaikka loukkaisikin, onhan sekin parempi kuin tylsä tasainen mäki kirkkomaahan.
Unohtakaa järki ja eläkää tunteella?
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Toivottavasti ei ollut liina provokatiivinen.
Innolla vastauksianne odottaen,
Arkipäivän mystikko
Ymmärrän toki, että on olemassa enemmän tunneihmisiä ja "järkeviä", loogisia ihmisiä. Kuitenkin kysyn, onko ihastuminen/rakkaus muka jotenkin loogista, tai järjellä käsiteltävää.
Ihastuminen on hyppy tuntemattomaan, ja pitää toimia vahvasti intuition ja tunteen vallassa. Ainoa asia, joka voi mielestäni rajoittaa ihastumista/rakastumista on oma moraali.
Kuitenkin, eikö kaikki tunneasiat ole pohjimmiltaan intuitiivisiä ja tunteella eläviä. Miksi murehtia huomista, tai sitä että loukkaa itsensä? Vaikka loukkaisikin, onhan sekin parempi kuin tylsä tasainen mäki kirkkomaahan.
Unohtakaa järki ja eläkää tunteella?
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Toivottavasti ei ollut liina provokatiivinen.
Innolla vastauksianne odottaen,
Arkipäivän mystikko
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kumpa uskaltaisinkin elää niin kuin sanot, jamonet muutkin olisi elämä paljon siedettävämpää!
Valitse elää tunteella. Ihmiselle on suotu vapaa tahto. Vapaus on kaikkea, kunhan ei astu toisen vapauden päälle. Ainakin niin toivon
Jossain vaiheessa kuitenkin väsyy saamaan uudelleen ja uudelleen turpaan - alkaa se tasainen mäki tuntumaan tosi kivalta.
Toiset taas eivät uskalla tehdä mitään jos ovat yhden naarmun saaneet... En mä tiiä
törmäilee ja hakkaa päätänsä seinään, ellei ole hannu hanhen tuuria ja Akun yritteliäisyyttä. Tottakai rakastumisessa ei järki paljon päätä pakota mutta kyllä joku suhteellisuuden taju on säilytettävä.
Esim. mun frendi jätti keikkailevan bändin (jossa muuten oikeasti viihtyy) miehen takia. Ja luulenpa, että vuoden sisään se ryömii takasin siihen porukkaan.
P.S. Rakkaus on ihana asia, mutta ÄLY HOI! ÄLÄ !JÄTÄ
Tiettyyn rajaan asti on ihan hyvä elää tunteittensa mukaan, mutta kaikkea ei voi sillä puolustella. Jos vaikkapa vie parhaan ystävänsä miehen/naisen ja sitten vain puolustelee että teki niin kuin tunteet sanoi, ei kyllä saa minun sympatioitani. Joskus kannattaa ajatella asioitten seurauksia eikä vain heittäytyä täysin vastuuttomaksi.
Kolhuja tulee. Oikestaan nyt nuolen omia haavojani ja pahalta tuntuu, mutta parempi tämäkin että en olisi kokenut yhtään mitään.
Jos molemmat osapuolet ovat tunteelle antautuvia, ei järki ja järkeily pääse kiristämään päätä. Rakkaus on tunne, ei järjen asia.
Tietysti toi, ettei keneltäkään saa pari varastaa on totta. Tietty moraali pitää säilyttää, mutta tunne on mielestäni kuitenkin tärkein.
Kommetoikaa, kiitos!