Olen vasta saanut tietää että minulla on rintasyöpä ja joudun pian leikkaukseen jossa minulta poistetaan osa rinnasta ehkä myös kainalosta. Syöpä ei ole pahinta laatua, mutta
sen leviämisestä ei vielä ole varmaa tietoa.
Olen tämän asian kanssa aika yksin, saan kyllä tukea ystäviltäni ja lähiomaisiltani, mutta en
saa tukea siltä ihmiseltä jolta sitä eniten kaipaisin ja tarvitsisin. Hän on miesystäväni
jonka kanssa olemme tapailleet reilut kolme vuotta. Hänen suhtautumisensa sairauteeni on välinpitämätöntä. Eilen ehdotin hänelle että voisimmeko tavata ja tehdä jotain mukavaa yhdessä koska tunsin että tarvitsin häneltä nyt tukea, lohdutusta ja myötätuntoa. Hänelle se ei sopinut.
Olen syyttänyt häntä tästä sairaudestani, että hän on sen saanut aikaan kovuudellaan ja tunteettomuudellaan.
Elämäntilanteeni on vakavassa vaiheessa eikö silloin luonnollisestikin ihmisen pitäisi tajuta
tukea toista?
En ymmärrä hänen käytöstään?
sen leviämisestä ei vielä ole varmaa tietoa.
Olen tämän asian kanssa aika yksin, saan kyllä tukea ystäviltäni ja lähiomaisiltani, mutta en
saa tukea siltä ihmiseltä jolta sitä eniten kaipaisin ja tarvitsisin. Hän on miesystäväni
jonka kanssa olemme tapailleet reilut kolme vuotta. Hänen suhtautumisensa sairauteeni on välinpitämätöntä. Eilen ehdotin hänelle että voisimmeko tavata ja tehdä jotain mukavaa yhdessä koska tunsin että tarvitsin häneltä nyt tukea, lohdutusta ja myötätuntoa. Hänelle se ei sopinut.
Olen syyttänyt häntä tästä sairaudestani, että hän on sen saanut aikaan kovuudellaan ja tunteettomuudellaan.
Elämäntilanteeni on vakavassa vaiheessa eikö silloin luonnollisestikin ihmisen pitäisi tajuta
tukea toista?
En ymmärrä hänen käytöstään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi syytät miestä sairaudestasi? Ei syöpä kysele lupaa tai tee sopimuksia ihmisten kanssa, kun se tulee niin se tulee eikä siihen ole syypäitä.
Muuten kyllä olet oikeassa, tuntuu oudolta että kun kuitenkin olet vakavasti sairas, ei toinen lotkauta korvaansa. Siitä kai voisi (ikävä kyllä) päätellä jotain siitä kuinka paljon hänelle merkitsetkään. :/ Koitahan jaksella ja käänny niiden puoleen joilta tukea saat, keskity nyt omaan parantumiseesi ja selvitä muut asiat vasta sen jälkeen.
On kyllä niitäkin, jotka uskovat sairauksien olevan mielen tuotosta.
Esim. miksi juuri lapsena hyväksikäytetyille naisille kehittyy aikuisena enemmän kohtusyöpiä tms?
On olemassa kirja nimeltä "parantavat ajatukset", jossa on listattuna, minkälaiset ajatukset vaikuttavat mihinkin kehon osaan.
Pitää ihmeen hyvin paikkaansa!
Itsekin olin aluksi pessimistinen, mutta nyt uskon että mieli ja fyysinen terveys ovat ainakin osittaisessa yhteydessä.
Myönnetäänhän stressinkin laukaisevan monia sairauksia, ihan samasta asiasta siinäkin on kyse.
Heivaa ny jo se äijä helvettii! Mä en kattelis tollasta kohtelua hetkeäkään. Miks muijat elää mieluummin huonossa suhteessa ku vapaina sinkkuina?? Tää on asia mitä en tajuu...suorastaan typerää. Hanki kunnon mies (jos sellaista nyt onkaan), jollet yksin pysty olemaan. Otan osaa sairautesi johdosta, paljon voimia ja jaksamisia!
olen ihan samaa mieltä miks ihmeessä katellaa tollasta paska housua.(ja on niit kunnon miehiikin olemassa)
Kaipa niitä kunnon äijiä jostain löytyy.. Vielä en oo tavannu, mut toivossa hyvä elää!=))
ja neitihän (xena) on sitten itse täydellisyys,
parempaa naista ei tältä pallolta löydy,
ja hän ansaitsee vain parasta!
Siis täh??! Olenko sanonut olevani täydellinen??? OSAATKO LUKEA?? Mainitsin KUNNON miehet (mikä sinä et ainakaan ole kirjoituksestasi päätellen! Jos nyt oot mies..) ,en puhunut täydellisestä mitään. KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN. Luulis sunki sen tietävän..
Taidat olla hyvin katkera jostain...kun noin ärhäkkäästi vedit herneen nenuus. =P
miehesi kova ja tunteeton on. Monet ihmiset käpristyvät itseensä mikäli joutuvat tekemisiin jonkin vakavan asian kanssa, se on heidän tapansa toimia.
Tukea, lohdutusta ja myötätuntoa saa valitettavasti vain silloin kun sitä annetaan, ei siis välttämättä aina tarvittaessa.
Älä ihmeessä syyttele miestä sairaudestasi, se ei todellakaan ole hänen syytään!
Kyllä mielestäni voin syytellä häntä, sellainen syy-yhteys on olemassa! Se tuntuu minusta pahalta,
en haluaisi syytellä ketään tästä, mutta vahvasti
tunnen niin. Tunnen rakkautta häntä kohtaan ja
tunteeni ovat ristiriitaiset tässä tilanteessa.
huh sairautesi on jo kyllin rankka mutta toi vakaa usko miehen syyllisyyteen ihan tosissaan kertoo vain sen että syy yhteys on todellakin henkisellä puolella, mutta sinä olet se joka vastaat omasta henkisestä tasapainostasi ensisijaisesti, eli jätä miehesi ellei hän ole jo päättänyt jättää sinua, en voisi moittia häntä siitä.
Hei!
Melkein nousi vedet silmiin juttuasi lukiessa. Sinun kanssasi samanikäinen äitini sairasti vuonna 2000 imusolmukesyöpää, joka saatiin parannettua, mutta nyt hän on jälleen joutunut käymään tutkimuksissa. Hänellä epäillään myös rintasyöpää, mutta tulokset eivät ole vielä tulleet. Vanhempani ovat olleet noin 20 vuotta naimisissa, enkä tiedä kuinka paljon isäni välittää hänen sairaudestaan. Hänen käytöksensä (ryyppääminen ja väkivaltaisuus) ainakin viittaisi jonkinlaiseen välinpitämättömyyteen. Olen yrittänyt jutella äitini kanssa, mutta aivan kuin hän salailisi asioita minulta ja yrittäisi säästää minut huolehtimiselta.
Haluaisinpa saada miehiltä kommentteja tähän...
Omakohtaisia kokemuksia yms. ja mielipiteitä.
Kanssasisarilta myös odotan kommentteja lisää ja
omakohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä.
syy jossain muualla kuin miehen välinpitämättömyydessä tai tunteettomuudessa? Sairastumisesi voi olla miehelle äärettömän kova paikka ja tavallaan suojellakseen itseänsä hän ei halua puhua asiasta eikä olla muutenkaan tekemisissä syöpäsi kanssa. Miestäsi saattaa painaa ajatus siitä, että hän voi menettää sinut ja tämän tukalan asian takia hän haluaa ottaa etäisyyttä, koska pelkää rohmahtavansa itse. Anna miehelle aikaa käsitellä asiaa, sillä tieto rakkaimman sairastumisesta on järkytys myös hänelle. Ymmärrän, että tilanteesi on vaikea ja kaipaat toista ihmistä lähellesi enemmän kuin koskaan, mutta ei tilanne ole helppo läheisillesikään, he elävät mukana kriisissäsi.
En tiennyt itkeäkkö vai nauraa kun luin että syytät miesystävääsi sairaudestasi ja samaan syssyyn ihmettelet miksei hän lohduta!! Olen pahoillani sairautesi vuoksi, mutta sinä kohtelet miestä todella huonosti!
Vaikka ajatuksesi nyt varmasti pyörivät enimmäkseen sairastumisen ympärillä, niin terveen järjen käyttö siitä ei saisi sumentua. Kirjoitit ehdottaneesi että tekisitte jotain mukavaa yhdessä, hänelle se ei sopinut, ja sinä vedät herneet nenään. Tuliko mieleesi sanoa että tekemisen sijaan tarvitse tukea ja lohtua??? Ei kai mies ajatusten lukija ole?
Jos mies on kova ja tunteeton, miksi ylipäätään häntä olet katsellut? Ehkä olet itse aiheuttanut sairautesi rypemällä suhteessa jossa lyöt vain päätäsi seinään. Anteeksi, mutta tuokin oli sanottava, jos kerran haluat jotain sairaudestasi syyttää.
Keskity terveyteen, keskity elämän kauniisiin puoliin ja ajattele positiivisiä ajatuksia!!!
Ota yhteyttä syöpäjärjestöön ja hanki sieltä kautta tukihenkilö.
Osallistumalla syöpäjärjestöjen tilaisuuksiin saat tukea ja tutustut uusiin ihmisiin. Koeta saada miehesi mukaan tilaisuuksiin.
Ole avoin ja pyri kertomaan sairaudestasi läheisille ja älä salaile asiota.Tämän jälkeen on helpompi kohdata ihmisiä ja huomata ettei ole yksin asian kanssa. Syöpä ei ole kenenkään syy tai rangaistus mistään. Paranemisiin