Olen asunut vuoden erossa ja ollut sen jälkeen kuuden eri naisen kanssa, kahden kanssa vähän pidempään.
Kertokaa millaista suhteita teillä on ollut eron jälkeen. Heti jotain vakavaa vai "hurjastelua"?
Kertokaa millaista suhteita teillä on ollut eron jälkeen. Heti jotain vakavaa vai "hurjastelua"?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kieltämättä avioero pistää mielen myllerryksiin. Eron jälkeen olen ennättänyt kerran hullaantua totaalisesti ja kahdesti hieman ihastua. Eron jälkeisiin kahteen vuoteen on myös mahtunut muutama seksiseikkailu, kun seksistä oli liiton loppupuolella ollut huutava pula. Nyt tuntuu, että olen melko rauhoittunut enkä aio pistää päätäni uudelleen silmukkaan.
eron jälkeen tarvitsin läheisyyttä en niinkään seksiä miesten kanssa. Kaikesta parasta oli ollut nukkua vain toisen sylissä. Sinkkuaikana kyllä se läheisyys yleensä vaati sen yhdenyön panon. Toisaalta sitä halusi katsastaa kuinka vielä pärjää miesmarkkinoilla. Ja hyvin kyllä munaa sai jos vaan halusi. Nykyjään olen taas parisuhteessa joka kestänyt kohta pari vuotta ja täysin on tyydyttänyt. Ajattelin silloin kun hurjastelin että onkohan musta enää uskolliseksi kumppaniksi. Kuitenkin kun tämä "tosirakkaus" tuli enää ei tarvinnut itseään tai toista epäillä. Kaikelle on aikansa. Ja voin sanoa että silloin seksin kanssa tuli kokeiltua kaikki mitä on halunnutkin sekin oli opettavaista ;-) ja käyttöä löytynyt nykyisessä suhteessa.
Hurjastelu taitaa kuulua kuvioon. Sitä kai etsii itseään ja murtaa niitä patoutumia, joita purkautuneessa suhteessa oli. Itse olin elänyt niin pitkään puutteessa, että halusin vain naida ja naida. Aikanaan se sitten tasoittui ja pistin pääni uudelleen silmukkaan.
Ero ja siinä saumassa elämäni ensimmäinen rakastuminen, joten tunteet aika sekaisin puolitoista vuotta sitten. Tunsin, että täytyy rauhoittaa tilanne, joten tein tutuista ja puolitutuista naisista kymmenen nimen listan joista kysyin ensimmäiseltä: "kelpaako seksi seuraavan vuoden". Vastaus oli pienen harkinnan jälkeen kyllä. Sillä hoitelin seksin ensimmäisen vuoden. Molemmille tyydyttävä vaihtoehto.
Tällä hetkellä menossa seuraava, jolle olen sanonut että 3kk. En ole valmis vielä sitoutumaan. Tunteeni ovat vielä liikaa naisessa, jota rakastan, mutta jota en todennäköisesti koskaan saa.
Kevät vielä vähän avoin, mutta kesäksi jo katsottu tyttö, jonka yritän pokata. Hän on ensimmäinen, joka voisi olla seuraava vaimo.
Eli ei hurjastelua, mutta nyt voisi kevään aikana vähän katsella ympärilleen. Ei koskaan ole ollut oikeaa yhden yön juttua, niin kokisi senkin. Tavoite on uusi vaimo ennen kesää 2006, koska silloin rakkauteni tulee ulkomaankomennukselta ja haluan kaiken olevan järjestyksessä, ettei pääse tulemaan yllätyksiä.
Yrität siis järjestää itsellesi "turvavaimon", kun todellinen rakastettusi tulee kotimaahan. Ei kuulosta hyvältä suunnitelmalta vaan enemmänkin Anssi Kelan biisiltä.
Minusta suunnitelma on erinomainen. Tiedän mitä haluan: reilut kolmikymppinen, ruotsinkielinen, akateeminen tyttö, jonka biologinen kello tikittää. Tai sitten muten hyvä kaveri.
Haen siis hyvää kaveria jakamaan arjen riemut. Haluan että paketi on niin tiivis, ettei mikään yllätys sekoita sitä.
Muuten en yritä järjestää vaan järjestän!
ikäänkuin jonkinlainen peli jossa voisi testata oman vetovoimansa.. voisin lähteä leikkiin ja katsotaan sitten kesällä vieläkö se akateeminen raksutuskello kiinnostaa.. tai sitten voimme pitää vain hauskaa.. tietysti edellytyksenä että kemiat toimivat. no, kiinnostaako??
En ole kyllä ajatellut löytäväni täältä mitään ja ensiksi tietysti pitäisi saada tietään oletko speksit täyttävä. Siitä voikin jatkaa olettamuksesta, että kuultuasi puoletkin tarinastani, niin todennäköisesti näen vain takavalot sinusta ;-)
Erosin muutama vuosi sitten. Minulla on ollut noin 40 kumppania eroni jälkeen. Kaksi kertaa olen käynyt jopa maksullisissa.
Avioliitossa olin uskollinen, mutta nyt on tullut aika lailla hurjasteltua. Osaankoha enää rauhoittua, mitä mieltä olette?
Olen itse eronnut 3 v.sitten ja asun poikieni kanssa.
Ensimmäisen vuoden arki oli pelkkää paniikkia ,että sain kaikki asiat järkättyä ja tehtyä.Viikonloput ,kun lapset olivat isällään oli kovaa biletystä ja miehiäkin tuli käytettyä ja vaihdettua.Toisena vuotena jo aloin ajatella että "ehkä" voisi jotain muutakin harrastaa itsekseen tai kavereiden kanssa.
Nyt on alkanut tuntumaan että olisi kiva jos olisi vakituinen mieskaveri jonka kainaloon voisi pakkasilmoilla käpertyä villasukat jalassa ja tukka pystyssä.
Olenpa vaan huomannut että sellaista minun oloista kaveria ei niin vaan löydetä...Visiin olen aika tempperamenttinen ja monella miehellä tuntuu vaikuttavan kumminkin jos niitä lapsosia on.Käyn edelleenkin bilettämässä mutta jätän yhdenyön tuttavuudet väliin.Se aika on minun kohdalla ohitse.Aikansa kutakin....
Joten anna palaa jos siltä tuntuu !!
...etsiä vakkarimiestä! Sinut on jo leimattu kevytkenkäiseksi ja helpoksi "yh-hoidoksi".
Näin se vain siskot on!
Mieti hieman, mistä piposi puristaa, kun pitää yrittää masentaa muita. Eikö itsellä flaksi käy?
yh-äidit on masentavia.
sinäkin vähän mitä puhut. Ei Yh äideissä ole välttämättä mitään vikaa. Hattua nostan kun lapsistaan huolehtivat ihan yksin ilman apuakin jotkut. Itsellä on 2 lasta ja tiedän ettei se lasten hoito mitään helppoa ole välistä kahdestaankaan. Tuttavapiirissä yksi yh äiti, joka erosi miehestään väkivallan takia. Että pitää ihmisten olla ilkeitä toisilleen, kyllä sulla itselläs on päässä jotain vikaa noine ajatuksinesi.
on ollut, varsinkin ekat puol vuotta oli paljon suhteita. 2 pidempää suhdetta ollut nyt, erosta reilu vuosi.
Olen nyt erottuani lukenut paljon aiheesta kirjoja. Ja kyllä niissä ollaan sitä mieltä, että tuollainen kuuluu asiaan. Sitä hakee tukea kolhiintunelle itsetunnolle. Tietysti pitkään jatkuessaan voi alkaa olla rasitus itsellekkin. Ja varmaan olisi hyvä ettei kovin loukkaisi niitä itsetunnon kohottajia...
En itsekkään halua mitään vakavaa vielä, vaan ajattelin pitää vähän hauskaa. En tosin ole vielä päässyt edes kämpästä ulos...
Vuoden sisään....olisikohan aika muuttaa Tiibetiin.