Saakohan tämä nyt tulta alleen synnyttääkseen asiallista keskustelua. Testaus.
Uskottomuudesta lukiessa on ajoittain päähän pälkähtänyt ajatus, että mistä käsitys yksiavioisuudesta on oikein syntynyt? No uskonnolla on näppinsä pelissä, se on selvää. Mutta mitä jos tuota tulikiviä heittelevää jumalaa ei olisi keksitty? Millaista oli ennen kristinuskon rantautumista tänne pohjolan perukoille? Jos lähdetään siitä perusolettamuksesta, että parin muodostumisen peruste on lisääntyminen, niin johtuuko yksiavioisuuden suosiminen siitä, ettei miehellä (koska niinhän se aina on mennyt, mies ja monta naista) ole ollut edellytyksiä pitää haaremistaan huolta ts. ruokkia ja vaatettaa ja pitää muuten tyytyväisenä?
Muistan kuulleeni joskus dokumentin lappalaisten tavoista joskus muinoin ja ihan alkoi naurattamaan. Miehet kun oli pitkillä reissuilla metsästämässä evästä, niin vaimot oli kotosalla yksin. Ajoittain kodan suuhun tupsahti matkamies, joka tarvitsi yöpaikkaa ja tapa oli että se annettiin. Ja hyvä emäntä tarjosi myös parastaan eikä siinä ollut mitään pahaa, kuului asiaan. Tutkija kertoi, ettei siihen aikaan isäntä voinut koskaan olla varma siitä, että jälkeläinen on hänen kupeistaan lähtöisin, mutta se oli yleisesti hyväksytty asia. Sitten tuli kristinusko sotkemaan hyvän systeemin. Tuossa nyt yksi esimerkki siitä millaista elämä on ollut ja voisi olla edelleen.
Onko kukaan muu pohtinut asiaa, voisiko lähtökohtana olla se ettei eletä yksiavioisessa suhteessa? Pähkäily vaatii tietysti irrottautumista kasvatuksesta ja yhteiskunnallisista vaateista jotta se olisi objektiivista. Sitä tulisi tarkastella myös suuremmalla mittakaavalla kuin vain nautinnon näkökulmasta. Ja vertaamista eläinmaailmaan en pidä hyvänä lähtökohtana, koska poikkeamia käytöksessä on muutenkin paljon. Tietysti, kuten aina, sana on vapaa.
Uskottomuudesta lukiessa on ajoittain päähän pälkähtänyt ajatus, että mistä käsitys yksiavioisuudesta on oikein syntynyt? No uskonnolla on näppinsä pelissä, se on selvää. Mutta mitä jos tuota tulikiviä heittelevää jumalaa ei olisi keksitty? Millaista oli ennen kristinuskon rantautumista tänne pohjolan perukoille? Jos lähdetään siitä perusolettamuksesta, että parin muodostumisen peruste on lisääntyminen, niin johtuuko yksiavioisuuden suosiminen siitä, ettei miehellä (koska niinhän se aina on mennyt, mies ja monta naista) ole ollut edellytyksiä pitää haaremistaan huolta ts. ruokkia ja vaatettaa ja pitää muuten tyytyväisenä?
Muistan kuulleeni joskus dokumentin lappalaisten tavoista joskus muinoin ja ihan alkoi naurattamaan. Miehet kun oli pitkillä reissuilla metsästämässä evästä, niin vaimot oli kotosalla yksin. Ajoittain kodan suuhun tupsahti matkamies, joka tarvitsi yöpaikkaa ja tapa oli että se annettiin. Ja hyvä emäntä tarjosi myös parastaan eikä siinä ollut mitään pahaa, kuului asiaan. Tutkija kertoi, ettei siihen aikaan isäntä voinut koskaan olla varma siitä, että jälkeläinen on hänen kupeistaan lähtöisin, mutta se oli yleisesti hyväksytty asia. Sitten tuli kristinusko sotkemaan hyvän systeemin. Tuossa nyt yksi esimerkki siitä millaista elämä on ollut ja voisi olla edelleen.
Onko kukaan muu pohtinut asiaa, voisiko lähtökohtana olla se ettei eletä yksiavioisessa suhteessa? Pähkäily vaatii tietysti irrottautumista kasvatuksesta ja yhteiskunnallisista vaateista jotta se olisi objektiivista. Sitä tulisi tarkastella myös suuremmalla mittakaavalla kuin vain nautinnon näkökulmasta. Ja vertaamista eläinmaailmaan en pidä hyvänä lähtökohtana, koska poikkeamia käytöksessä on muutenkin paljon. Tietysti, kuten aina, sana on vapaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuohon sanoisin vain, ettei virallinen moniavioisuus toimi käytännössä.
Jos miehet ja naiset (tasapuolisesti) saisivat ottaa esim. 2-4 vaimoa/miestä, mistä liikenisi aikaa tälle suhdehulluttelulle? Miten ja kuka vastaisi lapsista? Epäilenpä, että ihmiset kävisivät vieraissakin kuten ennen, jopa useammin.
Jotenkin on sellainen tuntuma, ettei uskollisuudella neljälle puolisolle ole juuri merkitystä, mutta yhdelle saattaa olla.
Lappalaisten vanhat perinteet juontavat juurensa juuri yksiaviosuudesta! Yhdessä oltiin ja pysyttiin, kun ei tarvinnut erota uskottomuuden vuoksi. Onhan näin edelleen asiat monessa liitossa, muttei siitä puhuta.
Hauskaa olla rehellinen itselleen. Minulla on hyvä ja kaunis vaimo ja perhe. Mutta en ole yksiavioinen . On onneksi hyvin paljon naisia jotka arvostaa sitä että mitä ne saa. eikä sokeana vain minun mies.Neivoisin naisia miettimään oman miehen kohdalta mitä se antaa.Surullisen usein naiselle riittää kun se saa sanoa minun mies.Vaikka se olis sohvalla kajaa juova iso paska.
...sanat tuttuja, järjestys outo. En ymmärtänyt viestiäsi...
Yläkerrassa taitas olla tilaa.
Hei!
Eikö tule mieleen et kaikki naiset kauniitkaan ei tarvi miestä sohvalle makaamaan eikä esim. ole tarvetta olla kenenkään vaimo.Mua on aina alkan ahdistaa jos joku alkaa omimaan mua tai hui! ehdottaa kihlausta tai naimisiin menoa sit karkaan. Voi olla kiva sanoa et mulla ei ole miestä.Voihan naisellakin olla vaan ns. sussu eli rakastaja ei sitä tarvi ottaa sohvanvaltaajaksi:))
En usko ihmisen olevan parisuhteissaan aivan niin luonnon vietävissä kuin eläimet. Tähän ei liity uskonnollista sävytystä. On lukuisia tekijöitä mitkä erottavat ihmisen eläimistä, eikä niitä tässä kai tarvetta listata (mutta paljon on niitä yhdistäviäkin), yksi on kyky tehdä valintoja ymmärtäen niiden kauaskantoiset seuraukset. Syy-seuraus käsityksen lisäksi jaksan uskoa siihen, että ihminen kykenee myös käyttäytymään ja toimimaan sen mukaisesti mitä näkee tahtotilakseen (eikä ollla tahdottomana viettien vietävänä).
Eli, nähdäkseni jotkut meistä ovat yksiavioisia ja nauttivat siitä (löydettyään sopivan parin, ja osaavat yhdessä huoltaa suhdettaan … lisäksi heillä yhteinen tahtotila elää yhdessä ja kasvaa suhteessa).
Ja toiset eivät ole …
Silti, luonnotonta ei yksiavioisuus ole.
No heti CVB:n vastauksen myötä jouduin toteamaan etten ole ajatellut asiaa läheskään loppuun, piti vain ryysiä tänne kirjottamaan heti kun jotain pälähti päähän. Minä kun lähdin siitä olettamuksesta että yksiaivoisuus kulkee käsikkäin uskollisuuden kanssa. Eihän se niin menekään, kuten CVB ystävällisesti näytti vertauksestani lappalaisista (vai lappilaisista?). Ja siinä valossa moniavioisuus ei ole ainakaan uskottomuuteen ratkaisu, koska syyt uskottomuuteen ovat ehkä kuitenkin jossain muualla kuin seksuaalisessa kanssakäymisessä tai sen puutteessa, vaikka toista väitettäisiinkin. Vai?
Sekin on sanottava etten pidä yksiavioisuutta luonnottomana, en ollenkaan. Kunhan nyt jäin miettimään sen syntyhistoriaa.
Olen asunut Iranissa joitakin aikoja ... huomasin ja opin että moniavioisuuden sallivissa yhteiskunnissa se kuitenkin melko harvinaista. Siellä kyse joillakin miehillä statuksesta, koska usean vaimon ylläpito osoittaa maallisen mammonan määrää (kullakin vaimolla oma talo -- muuten tuppaa kuulemma tulemaan "sota"). Silti, suurin osa miehistä ei missään olosuhteissa tahtoisi useita vaimoja ... valintakysymys heillä...
Sielläkin on homoja
juu, varmasti sielläkin ;-))
Miten se tähän liittyy ?
Oikeassa olet, yksiavioisuus johtuu myös eläimillä siitä, että naaras ei yksinkertaisesti pärjää poikasten kanssa yksin.
Ihminen on ainut laji, jonka poikaset syntyvät niin avuttomina ja pysyvät avuttomina pisimpään!
Kun ihmiset asustivat vielä luolissa, miehet viettivät enimmän aikaa ruokaa etsien, naiset taas olivat pesänpuolustajina luolassa ja vahtivat lapsia.
Miehet olivat moniavioisia, mutta ei se tarkoita sitä että mies saattoi paneskella ihan ketä tahansa!
Miehen tuli myös SITOUTUA lastensa äiteihin, sillä hänenhän tuli ruokkia kaikki siittämänsä äidit ja lapset!
Vai miten kuvittelette, että äidit hankkivat ruoan, kun on koko ajan pieni lapsi vahdittavana ja sapelihammastiikereitä vaanimassa?
Tästä syystä varsinkin naisilla on vahva sitoutumisen tarve.
Jos mies siis puikotteli kahtakin naista, niin miehellä oli jo täysi työ pitää kaikki suut ruokittuina, itsekin siinä sivussa jotain maistellen.
Uskontoa parjataan turhaan, sillä ilman uskontoa miehet olisivat edelleen joutuneet pidättäytymään "vain" kahdessa tai kolmessa naisessa koko elinaikanaan, sillä miehen oli autettava jälkeläisten hoidossa.
Uskonto itse asiassa HELPOTTI asiaa, sillä sen tultua jokainen naimisissa oleva mies ja nainen sai paneskella ketä halusi, kunhan katsoi että on edes samaa rotua.
Tapahtuihan syrjähyppyjä toki luola-aikanakin, mutta kunhan mies vain uskoi että kaikki kakarat olivat hänen, kaikki oli hyvin ja ruoansaanti turvattu..
että ihmislapsi sitoo äidin täydellisesti itseensä.
Jos äiti on pois näkyvistäkin, jo huudetaan kita suorana ja sen tietää mitä se luonnon armoilla merkitsi..
Naiset olivat siis todellakin miesten "armoilla", piti vaan luottaa siihen että mies tuo sapuskaa riittävästi kaikille.
Tosin ihmiset kuolivatkin silloin jo parikymppisinä, että ei niitä kersoja kauhean paljon ehtinyt siunaantua.
Lintujen suhteen on ainakin *yksiavioisia* suhteita, jotkut lintuparit ei solmi uutta suhdetta jos *puoliso* kuolee.
Ihmisten suhteen on kait se erottaminen ihmiset elukoista. Elukat makaa kenen kanssa vaan, mutta ihmiset ei. Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen ja ihmisen keho on arvostettava. Kun sinulla on yksiavioinen suhde, arvostat samalla Jumalaa...
Että se onkin jumala joka on luonut mullekin ne naiset että voi melkein joka ilta vaihtaa
Olet oikeassa, Jumala ( isolla J:llä ) ne naiset ja myöskin miehet on luonut.
Mutta miehillä ja naisilla on vapaa tahto, joten tehköön jokainen oman tahtonsa mukaisesti... ;-)
Varmaan jumala jos olis tiennyt miten pitkälle tasa-arvo täällä maan päällä menee.Niin se varmaan olis jeesuksen kanssa laittanut tytön myös.Eikä olis ruvennut naista rusnaamaan miehen kylkiluusta ,vaan oli tehny ihan oman yksilön
Tuota... miten kommenttisi liittyy käsiteltävään aiheeseen ?
Uskonnolla ei välttämättä ole asian kanssa tekemistä.
Mistä kohtaa Raamattua nimittäin olette löytäneet yksiavioisuuden määräävän kohdan?
UT:ssa mainitaan ainoastaan, että seurakunnan virkaan valittavan miehen tulee olla yhden naisen mies, mutta VT:n kaikki suuret sankarit ovat moniavioisia.
Esim. moniavioiset kristityt afrikkalaiset viittaavat yleensä näihin VT:n sankareihin.
Äiti tiedetään 100 % ja isä on yleensä vain äidin tiedossa 100% ( jos vaihtoehtoja ei ole muita ) ja miehes uskoo olevansa isä. Vaikka nainen tietää ettei aviomies ole ainut mahdollinen isä ei hän sitä välttämättä ilmoita miehelle. Edes nykyisin ei isyyttä selvitetä vaan se perustuu miehen uskoon että on lapsen isä.
Lain mukaan kaikki avioliitossa syntyvät lapset ovat automaattisesti puolison lapsia. Biologisella isyydellä ei ole merkitystä ( sosiaalinen isä ) ja naisella on valta kieltää isyyden selvitys. Miehen asema on aina heikompi, sillä hän joutuu aina todistamaan ettei ole isä jos on ollut sukupuoliyhteydessä naisen kanssa joka on tullut raskaaksi ja nimeää hänet syntymättömän lapsen mahdolliseksi isäksi. Ja maksaa jos on lapsen isä. Mutta vaikka mies tietäsi olevansa biologinen isä voi nainen kiistää isyyden ja sen selvityksen lapsen täysi-ikäisyyteen saakka. 100 % yksin nainen päättää esim. abortista ja omaa kehoa koskevista päätöksistä. Avioliitossa toki miestä kuullaan asiasta, mutta päätöksen abortista tekee nainen. ( ei aborttia vastoin naisen tahtoa )
Jipii, ei tasa-arvoinen vaan naisia suosiva lainsäädäntö.