Olen seurustellut kohta kolme vuotta poikaystäväni kanssa ja alan olla täynnä tätä arkea. Elämä ei ole enää intohimoista ja haluan muita miehiä metsästämään. En jaksa poikakaverini mustasukkaisuutta. En saa riittävää huomiota häneltä ja olen hirveän hellyydenkipeä. Tykkään kuitenkin paljon hänestä ja olen tullut riippuvaiseksi hänen läsnäolostaan ja tästä elämästä joka on kuin aivoelämää, näin pitkän suhteen aikana. Antakaa neuvoja miten minä voisin hänet jättää, vaikka vieläkin minulla on tunteita? Tiedän,että hän särkyy ja alkaa juomaan sen jälkeen. Mutta en tiedä tietä ulos. Pahimpina aikoina jopa ajattelen,että kaikki on hyvin ja hän on elämäni mies, mutta tiedän,että jos jatkan suhdetta, joskus tulee se aika milloin haikailen toisten perään. Haluan elää täysillä.
Pois pitkäaikaisesta suhteesta? Neuvoja?
Haaveilija
152934
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaikki ne ratkaisut omalla tavallaan varmasti raskaita. Itse olen ollut sitä mieltä, että jos tökkii pistän poikki. Ehkä joskus pistänyt turhan helpolla katki, mutta lopputulos ois kuitenkin ollu sama, turha pitkitelläkään.
Mielestäni sulle ei kuulu, alkaako äijä juomaan sun jälkeen. Se alkaa jos alkaa ja ihan itse. JOkaiselle joskus tulee vastaan vaikeita paikkoja ja jos tapana on juoda suruun niin joskus siihenkin tulee seinä vastaan ja apuahan aina saa MTT, AA yms..
Joskus ja näissä ratkaisuissa mielestäni aina, on oltava itsekäs. Se on vain molemmille vittumaista jos ei tulla toimeen ja on pakko kuitenkin kimpassa olla.
Elämä on täynnä valintoja. Parisuhde on valinta.
Jos et kykene parisuhteessa elämään, on parasta
kaikille että pistät nykyisen suhteesi poikki.
Se että kykenetkö parisuhteeseen on asia jonka tiedät vain itse. Ja viisainta olisi että
selvität tuon asian itsellesi pikimmiten.
Mieti kumpi on itsellesi tärkeämpää, "täysillä eläminen" vai parisuhde johon muuten olet tyytyväinen.
Voi nimittäin olla että parin vuoden päästä huomaat että ei olisi kannattanut lähteä suhteesta, ja että täysillä eläminen olikin
vain harhaa. Mutta itsepä valitset.
Ruoho on AINA vihreämpää aidan toisella puolella.
ei kannata jäädä huonoon suhteeseen. tiedän monta esimerkkiä kuinka huonossa suhteessa olevat ovat erittäin tyytymättömiä elämäänsä. pitemmän päälle se ei kannata. ei kannata tyytyä toiseksi parhaimpaan,voit saada parhaimman. elämä on lyhyt, yritä tehdä siitä mahdollisimman nautittavaa itsellesi ja muille. tuskin sun kumppanikaan pitemmän päälle nauttii tilanteesta, jos et itse ole onnellinen. älä ajattele sitä jättämisenä, keskustele kumppanisi kanssa asioista, selvitä sun omat tunteet ja tee ne hänellä selviksi. yritä päästä yhteisymmärrykseen, yritä erota sovussa. tiedän, että kolmessa vuodessa kiintyy läheisiin ihmisiin, mutta ajattele että kiinnyt kyllä vielä muihinkin ihmisiin. jos haluat elää täysillä, niin elä täysillä!!!!!!!!!! onnea!
Jos henkilö on ns."alemman luokan" ihminen niin hänen on turha uskoa saavansa parasta ja ettei pidä tyyytyä huonoon. Minusta huononkin on parempi ottaa joku kuin olla kokonaan ilman vain siksi ettei voi saada parasta,koska joku on hänet jo vienyt tai koska parasta ei kiinnosta.
Tää kans on ihan samaa mieltä, jos se "herkku", johon on ihastunut, ei välitä, niin sitten on vain ensimmäinen kohde unohdettava ja jatkettava elämää "toiseksi parhaan" kanssa, joka on itse asiassa ihan varteen otettava ehdokas.
lähdin juuri itsekin aika pitkälti samoista syistä. eropäätöksestä on muutama kuukausi ja poismuutostani vasta alle kuukausi ja vaikeaa on. vielläkin rakastaa ja haluaisi sitä vanhaa arkea, mutta tietää silti ratkaisun lähdöstä oikeaksi. vie varmaan todella kauan toipua pitkästä suhteesta. omani kesti 2vuotta ja vaikka alusta alkaen jotkin asiat mättivät ja pahasti, niin vieläkin on ikävä exän luo jne,...
tsemppi vaan. siitä vaan kämppää etsimään (etsi kiva, jossa viihdyt, niin ei jää ikävä sitä kotia). lähde sen verran hitaasti, että valmistaudt muuttoom pitemmällä aikavälillä, niin se ei väsytä ja vie kaikkia voimiasi ja rahoja. pidä paljoyhteyttä ystäviisi, sillä heitä tarvitaan. minulla ainakin on yä tsi yksinäinen olo :(. tekee mieli soitella exälle jok apäivä :(.
vaikka itseänikin kiinnosti intohimo ja mut miehet, nin jotenkin tässä tottuu myös siien, että vaikka tietää olevansa nori, kaunis, hyvissä mitoissa jne,... niin nyt jotenkin baareissakin iskee kimppuun vain totaalisia luusereita. kun oli varattu, kimppuun kävi ties millaisia namuja ja joutui oikein harmittelemaan sitä, että on avomies ktona,... ja nyt kun olisi vapaa tekemään mitä huvittaa, ei enää olekaan mieiä joka sormelle ja on tosi hankalaa ottua siihen, että baarista pitää edelleen lähteä kiltisti yksin kotiin, kun ei sentään kenen sattuu matkaan tahdo lähteä.
Hei!
Ei onnetonta suhdetta kannata jatkaa... sen pitäisi sanoa järkikin...
tiedän että se sattuu molempiin ja paljon. Ja varsinkin jätkään.
Vaikka sinulla oisi tunteita häntä kohtaan, se ei aina riitä.. ja miehesi on aika hölmö jos rupeaa juomaan toisen lähdettyä pois suhteesta. koska sinunki pitäisi tietää että ei se auta mitään.. se hakee vain sinun huomiota sillä. että ottaisit hänet takasi.
voittehan erota ystävinä, olla toisistanne erossa... mutta eihän se estä teipä tapailemasta.. katsokaa miltä tuntuu elää yksin... ja päättäkää sitten vasta ollako yhdessä enää vai ei?
kyllä mies ja nainen voi olla vaikka 20 vuotta naimissa ja luvata rakastaa toista niin ylä ja ala mäes, mutta siltikin se suhde voi loppua.
en halua saarnata... yritän auttaa parhaani mukaan.
Muista silti että päätöksen teet sinä, ei kukaan muu. Koska ei se muita hyödytä.
Kevään iloa!
T.Minna
..Tämä tulee kyllä olemaan. Vieläpä sekin, kun poikaystäväni on alkanut kyselemään,että ethän jätä jne..Siinä vaan yrittänyt hyvin neutraalisti sanoa ja selvittää tunteita, mutta vielä mietin miten sen sanon ja miten varaudun tiettyihin kysymyksiin,tiedän, että alkaa satelemaan heti kun otan asian tosissani käsittelyyn.
Milloin on oikea hetki sanoa siitä? Olen miettinyt,että silloin on paras purkautua kun kumpikin on vihoissa toisiinsa, silloin se menee paremmin sillekin perille.
Ei riidoissa ole kiva erota... eroa mieluusti sovussa.. koska ei ole kiva jälkeen päin mennä sopimaan asioista...
mä olen itse eronnu reilu 2,5 viikko sitte ja me ollaan kumminki soiteltu ja nähty... se on kuitenki ihana nähä toista.. ensi se sattu paljon, mut sit me puhuttiin asioista kumminki ja ollaan molemmat sitä mieltä että ollaan eros vähän aikaa... katsotaan mitä sitte lähitulevaisuudes tapahtuu...
jos sua ahdistaa, kerro se hänelle.. sano mitä sä tunnet häntä kohtaan... jos se suuttuu niin se ei ole sun vikasi... ei onnetonta suhdetta kannata jatkaa... vaikka se oisi vaikea lopettaa...
tässä kehotan että kuuntelet järkeä enemmän kuin sydäntäsi...
muista tällänen: se mikä ei tapa, se vahvistaa!
ja tällänen: elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten!
Jaksamisia kevääseen!
T.Minna!
..silloin kertoa kun olette riidelleet tms. Poikaystäväsi saattaa pitää asoita joita sanot vain tietynlaisena purkauksena. Ei välttämätä ota tosissaan. Itse olen tällä hetkellä samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Olen kertonut poikaystävälle muuttoaikeista. Hän ei ymmärrä, mutta uskon että hänkin aikanaan tajuaa että tämä on kummankin parhaaksi. Mutta jos tiedät että hänen kanssaan tulee ongelmia heti kun olet kertonut kannattaa yrittää venyttää kertomista hiukan.. Eläminen ihmisen kanssa joka tietää että olet lähtemässä ei ole herkkua. Todella raskasta olla samassa asunnossa kun on tällainen tilanne. jaksamisia.
Et voi aina elää toisen tuneiden mukaan ja ajatella miten tämä tekisi.
Jos et ole hänen kanssaan onnellinen ja haluat toisia jätä hänet.
Ei ole mitään järkeä kitua onnettomassa suhteessa, jos tietää ansaitsevansa ja saavansa parempaa, mitä toisella on tarjota.
...Mutta tosiaankin, joka suhteessa tulee aina arki vastaan, eikä kaikki ole niin "ruusuilla tanssimista", kun alun viehätys on haihtunut.
Ehkä olet luonteeltasi seikkailija, etkä hetkiin halua vielä vakiintua saati koskaan?!
Ei toiseen kannata riippuvaisuuden takia takertua, koska toinen on tällöin jo muodostunut mahdollisesti vain tavaksi, että ollaan yhdessä.
Mieti omalla kohdallasi nyt tarkkaan, mitä olet menettämässä ja mitä olet saamassa vastapainoksi, jos olet hänen kanssaan tai et...?!
Puhuminenkin saattaa auttaa, jos kerrot hänelle, miltä sinusta nyt tuntuu...
Onnea, mitä ikinä sitten päätätkin..?
Kuullostaa tosi kliseeltä, mutta oon samanlaisessa tilanteessa. Syyt siihen miks mä haluan erota on tosin vähän erilaiset. Sen lisäksi että arki alkaa maistua puulta ja muut miehet alkavat kiinnostaa, avomieheni myös loukkaa minua käytöksellään. Hän saattaa esim. mennä "yhdelle" koulun jälkeen, ja olla yön poissa kotoa ilmoittamatta mitään. Olen melko varma, että hän ei kuitenkaan petä minua, hän vain ei osaa ottaa tunteitani huomioon. Aina kun jotain tälläistä tai vastaavaa tapahtuu, päätän että nyt pistän poikki. Silti aina jotenkin hän saa minut leppymään.
Tiedän että minun pitäisi jättää hänet eikä pitkittää, mutta en vaan pysty siihen. Tiedän että hänkin olisi aivan murtunut erosta ja purkaisi surunsa juomalla. Hän on myös hyvin temperamenttinen, että meillä varmasti ovet paukkuu ja astiat särkyy, kun saan joskus aikaiseksi kertoa hänelle kuinka asiat on.
Vaikka haluan epätoivoisesti pois suhteesta, pelkään kuitenkin toisaalta yksinäisyyttä. Mutta onhan niitä parempia miehiä tuolla, onhan... ?
Tästä nyt ei varmaankaan ollut kauheasti apua, mutta tiedät ainakin että on meitä muitakin samantapaisessa tilanteessa. Lähetä sähköpostia jos huvittaa vaihtaa lisää ajatuksia: [email protected]
Musta lähinnä toi sun tapauksesi Haaveilija, kuulosta siltä että sä vain olet kyllästynyt. Lähde tyttöporukalla baariin tuulettumaan ja katso oikeasti niitä ihmisiä miehiä siellä. Sulla on hyvä mies kotona joka rakastaa sua. Noi miehet tuolla baareissa on sikoja, jotka hakevat vain yhden illanjuttuja. Ikävä kyllä... mä tuskin löydän sitä oikeaa. Pidä kiinni sun miehestä.
Ei se baarissa käyminen olisi auttanut, koska hädintuskin mies oisi minut sinne päästänytkään kavereideni kanssa, se mustasukkaisuus oli lähes sairaalloista.
Eilen siis pistin suhteeni poikki.
Ikävä tietysti kaihertaa ja tuntuu oudolta. Ja vieläpä se, että joudun nyt olemaan paljon yksin, koska mies oli myös paras kaverini. Haluan nyt ainakin vähän välimatkaa siihen ihmiseen, ennekuin voin nähdä sitä.
Toi "täysillä eläminen" on tyhmin juttu minkä nykynaiset on keksinyt. Jos kokee täysillä elämiseksi sen, että voi aivottomasti ravata rafloissa ja pokailla jokasta jätkää niin säälin kyllä sua. Mun mielestä elämässä pitäs olla sitä sisältöäkin.
(ex)miehesi mustasukkaisuus taasen saattaa olla sellainen asia joka saattaa olla syy jättää. Itse olisin kyllä ensin puhunut asiasta ja kertonut että mustasukkaisuus häiritsee etkä halua sellaista.
Noh, nyt teit mitä teit. Jos etsit aina sitä täydellistä miestä niin löydät vielä itsesi 80vuotiaana yksin bingokerhosta. Hyviä miehiä on kuitenkin melko vähän ja nekin kaikki on jo varattu.