Lähtemisen "himoaminen"

Pitkään ja hartaasti olen miettinyt vaivaako minua joku. Elän avosuhteessa, minä muutin yhteen suoraan vanhempieni luota ja mies omiltaan, kun yllätysvauva ilmoitti tulostaan. Sain kuitenkin keskenmenon. Nyt vuosi jälkeen päin mietin paljon elämääni ja sitä, kuinka nopeaa olemme edenneet. Muutimme yhteen hieman "pakosta", olisin pian muuttanut omaan asuntoon, jos vauva ei olisi ilmoittanut tulostaan. Nyt haaveilen liki päivittäin omasta asunnosta ja itsenäistymisestäm, vaikka omaan miestäni kohtaan voimakkaita tunteita. Silti pystyn nähdä itseni sinkkuna, en muitten miesten kanssa vaan itsekseen, omassa rauhassa.
Varmasti täällä on monta, jotka on kokenut samaa. Miten selvisitte, muutitteko pois vai jäittekö? Kaduitko?
Meillä on asiat toisaalta hieman vaikeasti olleet vauvan poismenon jälkeen, ja alusta asti seksielämämme on ollut hyvin köyhää.. En halaja silti vieraisiin enkä edes kuvittele omaan elämääni miehiä, jos lähden..
Tappava tilanne, mieheni tietää ajatuksistani, mutta saa aina päiväksi pyörrettyä ajatukseni ja seuraavana päivänä taas unelmoin..
2652
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

tee niinkuin itsestä tuntuu parhaalta. älä tuhlaa elämääsi!

Äänestä
  • Itse sinä omat päätöksesi teet, mutta kannattaa tosiaan kuunnella omaa sydäntään ja tuntemuksiaan. Minä lähdin vastaavassa tilanteessa, enkä ole päivääkään katunut. Jos meillä olisi ollut lapsia, olisin varmasti harkinnut paljon kauemmin, ehkä olisin jäänyt, en tiedä. Ajattele asiaa siltä kannalta, että jos et ole täysillä mukana yhteiselossanne, se on väärin tietenkin itseäsi kohtaan, mutta myös toista osapuolta kohtaan - viet häneltäkin mahdollisuuden löytää jotain muuta....

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Pinjusha kirjoitti:

Pitkään ja hartaasti olen miettinyt vaivaako minua joku. Elän avosuhteessa, minä muutin yhteen suoraan vanhempieni luota ja mies omiltaan, kun yllätysvauva ilmoitti tulostaan. Sain kuitenkin keskenmenon. Nyt vuosi jälkeen päin mietin paljon elämääni ja sitä, kuinka nopeaa olemme edenneet. Muutimme yhteen hieman "pakosta", olisin pian muuttanut omaan asuntoon, jos vauva ei olisi ilmoittanut tulostaan. Nyt haaveilen liki päivittäin omasta asunnosta ja itsenäistymisestäm, vaikka omaan miestäni kohtaan voimakkaita tunteita. Silti pystyn nähdä itseni sinkkuna, en muitten miesten kanssa vaan itsekseen, omassa rauhassa.
Varmasti täällä on monta, jotka on kokenut samaa. Miten selvisitte, muutitteko pois vai jäittekö? Kaduitko?
Meillä on asiat toisaalta hieman vaikeasti olleet vauvan poismenon jälkeen, ja alusta asti seksielämämme on ollut hyvin köyhää.. En halaja silti vieraisiin enkä edes kuvittele omaan elämääni miehiä, jos lähden..
Tappava tilanne, mieheni tietää ajatuksistani, mutta saa aina päiväksi pyörrettyä ajatukseni ja seuraavana päivänä taas unelmoin..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu