Kyl ulkonäösä on tosi paljon hyötyä. Kahden hyvännäkösen on paljon helpompi tavata toisensa tosielämän tilanteissa.
Vähän huonomman näkösten ja jopa taviksien on myös otettava vaihtoehdoiksi netti - chatti -sinkkupalsta - email - deitti - kirjeilmotukset - sokkotreffi - systeemi.
Ok, nyt tulee valituksia, että kauneus on katsojan silmissä yms. Mutta kylhän se on niin, että joistan voidaan sanoa, että ne on hyvännäkösiä ilman mitään mitta-asteikkoakin. Esim. jos 8/10 pitää jotakuta hyvännäkösenä niin kyllähäm se silloin on yleisesti hyvännäköinen.
Tietty kaikkin on aina JONKUN tai JOIDENKIN mielestä hyvännäköisiä, mutta jotkut ovat sitten taas MONEN mielestä hyvännäköisiä.
Vähän huonomman näkösten ja jopa taviksien on myös otettava vaihtoehdoiksi netti - chatti -sinkkupalsta - email - deitti - kirjeilmotukset - sokkotreffi - systeemi.
Ok, nyt tulee valituksia, että kauneus on katsojan silmissä yms. Mutta kylhän se on niin, että joistan voidaan sanoa, että ne on hyvännäkösiä ilman mitään mitta-asteikkoakin. Esim. jos 8/10 pitää jotakuta hyvännäkösenä niin kyllähäm se silloin on yleisesti hyvännäköinen.
Tietty kaikkin on aina JONKUN tai JOIDENKIN mielestä hyvännäköisiä, mutta jotkut ovat sitten taas MONEN mielestä hyvännäköisiä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos ei ole komea, niin kyllä sitä joutuu tekemään paljon enemmän työtä asian suhteen.
Onhan sekin kivaa, jos on 4 miljardia rahaa.
Tässä on kyllä toinenkin puoli. Esimerkiksi kaupungilla katselee mielellään kauniita naisia ja kireitä perseitä. Jos taas kysyttäisiin, että haluaisitko alkaa tuon kanssa seurustelemaan, niin vastaus olisikin ei.
Viimesen päälle laitettu ja todella kaunis nainen saa aikaan negatiivisen alkuvaikutelman ainakin minulla. Jos pinta on hänelle noinkin tärkeää, niin mitä arvoja ja ajatuksia siellä päässä sitten liikkuu? Onko hän tottunut saamaan aina mitä haluaa? Onko hän saanut aina kaiken helposti?
yhdyn tuohon juttuun 100% en itsekkään ottaisi sellaista naista joka olisi kaikkien mielestä kaunis ja kireä peppuinen, ne luulee itsestään liikoja
tästä on ne naiset, jotka luulee olevansa kauniita ja ovat itseään täynnä.
Jotekin tosi komeita miehiä on kiva katella jne., mutta en kyllä haluaisi sellaisen kanssa vakisuhteeseen. Jotenkin on vain sellainen kuva, ettei nuo henkiset ominaisuudet, viisaus ja arvot mahdu samaan pakkaukseen, jos on jo hyvä ulkonäkö suotu..
Näitä mieskomistuksia kyllä tapaillaan ennen avioliittoa ja naiset eivät tällöin tavaraansa säästele! Lapset, koti, avioliitto, jne. tulevat kyllä vuoroon sitten jonkin turvallisen tossukan kanssa. Kaveri hoitaa lapset, rakentaa talon, ymmärtää vaimoa modernin miehen tavoin, jne. MUTTA noin viiden avioliittovuoden jälkeen vaimo solmii taas vanhat suhteensa näihin komistuksiin, eikä muutaman vuoden tauko haittaa yhtään: tavaraa on edelleenkin jaossa runsain mitoin!
Näinhän se on. Eikös tytöt?
No ei kai noin voi yleistää, varsinkaan koskemaan vain komeita ja kauniita ihmisiä. Kyllä niitäkin naisia valitettavasti on jotka eivät viiden avioliittovuoden jälkeen pysy miehelleen uskollisina. (unohtamatta: miehissä löytyy myös uskottomia) Ja syyt kuvaamaasi käyttäytymiseen voivat olla monenlaisia, henkinen kypsymättömyys, empatian puute, itsekunnioituksen vähyys, mustasukkaisuus, epävarmuus tms.
edellisessä jutussa oli totta ja se vituttaa minua aivan suunnattomasti. Suurin osa miehistä joutuu eleleen päälle 25 tai jopa yli 30 vuotiaiksi ilmän minkäänlaista tai tosi vähäistä suosiota naisilta. Siinä sivussa he sitten keskittävät energiansa opiskeluun ja hyvän ammatin hommaamiseen, kartuttavat jopa hiukan omaisuuttaan, oppivat nöyräksi ja uskolliseksi naisia arvostaviksi/jopa palvoviksi luonteiksi.
Suurin osa naisista taas käyttää vastaavan ajan erilaisten seksikokemuksien / kumppaneiden kokeilemiseen ja sen unelmien täydellisen prinssin etsimiseen mitä ei todellisuudessa ole edes olemassa, tai jos onkin niin heillä itsellään ei ole häneen mitään saumaa.
Sitten jossain vaiheessa he luovuttavat ja ottavat tällaisen perus 'kelpo' miehen mutta sisimmässään edelleen haikalevat sen unelmaprinssin perään ja valittavat kun seksi ei olekkaan yhtä hyvää kuin sen yhden kanssa niistä sadoista miehistä joita tuli nuoruudessa testattua ja kohta ollaankin jo pettämisen tiellä.
Tässä on skenaario jonka epäilisin olevan aika yleisen näinä päivinä mutta sen olen päättänyt että näin ei tule olemaan minun kohdalla. Oon nyt 24 ja jos en 27 vuotiaaksi mennessä ole löytänyt tyttöystävää niin oon sitten vaikka ennemmin ilman kun varasijalla nro.3 tai säälimaksumies.
Ja yleensä vielä niiden komistusten kanssa tehdään ne lapset,ja sitten erotaan etsimään sitä turvallista tavallisen miehen olkapäätä.
Enpä tiedä, mutta sen sanon, että jos/kun joskus (tuossa 30 ikävuoden paikkeilla) pääsee niistä naisista ihan valitsemaan, niin se puuttuva nuoruuden hupi otetaan kyllä kaksinkertaisena takaisin.
Ei enää mitään Herra Mukavatyyppi -hevonpaskaa.
tuo on sitten se toinen vaihtoehto miten asiassa voi käydä. Jos ja kun mies alkaa asemansa ja iän tuoman näennäisen karsismansa voimin mahdollisesti kelvatakkin naisille niin sitten aletaan ottamaan menetettyä nuoruutta takaisin.
No siis SEN takia noita nuoria yksinhuoltaja äitejä onkin nykyään niin paljon...
Keksitkö tän ihan itse vai pähkäilitkö tätä porukalla?
Kylläpä salaisuuden lipsautit.
Ei ennen vanhaan mitään vitun sähköposteja tai chatteja ollut. Ja silloinkin kaikki meni kaupaksi, ehkä paremmin kuin nykyisin. Nykyään vaaditaan jokaiselta ulkonäköä, hyvää työpaikkaa jne.
Ai että ulkonäöstä on hyötyä silloin kun on hyvännäköinen, koska hyvännäköisten on helpompi tavata toisensa tosielämän tilanteissa. Ja että vähän huonomman näköisten tai taviksien on otettava chatit ym netin sinkkupalstat avuksi parin löytämiseen.
No joo siinä olen jokseenkin samaa mieltä että on olemassa ihmisiä jotka ovat 8/10 mielestä hyvännäköisiä syystä tai toisesta. Voi olla kauniit/komeat kasvot ja hyvä kroppa jne. Mutta minä en takuulla aio ottaa nettiä avuksi jotta löydän miehen rinnalleni, koska olen sitä mieltä että helpompi se on luonnosta löytää. Yksi tuhannesta jos sitäkään löytää ensin kirjoittelemalla ja sitten tapaamalla itselleen elämänkumppanin. Mieluummin liikun ulkona ja tapaan sitä kautta ihmisen, muodostan hänestä ensivaíkutelman ja ihastun. Minusta on paljon mielenkiintoisempaa tavata ihmisiä tosielämässä suoraan livenä. Jos olen käyttämäsi nimityksen kaltainen tavis niin kyllä silti minun on ihan helppo tavata ihmisiä juuri niin paljon kuin haluan. Se on vähän omasta asenteesta, sosiaalisuudesta, itsevarmuudesta ja karismastakin kiinni että kuinka tutustuu uusiin ihmisiin.
Täällä ihmisten kirjoituksissa olen elämäni ensimmäisen kerran törmännyt tähän tavikset ja muut luokitteluun. Ai että tavallisen näköiset, ei silmiinpistävän kauniit tai vastenmielisen näköiset, ovat vaan taviksia. Minusta kaikki ihmiset ovat niin erilaisia ja peroonia että on vaikea ajatella että olemassa olisi "tavis-massa".
Tavallisen ihmisen ei tarvitse ottaa chatteja ym avuksi löytääkseen itselleen kumppanin jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Ihan yhtä helppoa kahden taviksen on tavata toisensa tosielämäntilanteissa kuin niiden joita pidetään paremman näköisinä. Varmasti näillä paremman näköisilläkin on samoja ongelmia ihmisiä tavatessaa kuin taviksilla, esim. ujoutta.
Pariutuminen on niin monesta muustakin seikasta kiinni kuin ulkonäöstä. Toki ensivaikutelma aina merkitsee. Se on sellainen selittämätön juttu mikä toisessa voi viehättää. Kokonaisuus on minusta ratkaiseva. Minusta monet taviksetkin ovat hyvännäköisiä. Kenellä on hurmaava hymy, hyvä ryhti tai kauniit silmät.
Näin se on. Harmi vaan, että varsinkin nykynuoriso kiinnittää eniten huomiota juuri ulkonäköön (ja tekee siitä liian suuren numeron). Tällainen on tää kova, kylmä, pinnallinen maailma. Itse olen ihan kivan näköinen, mutta on minussa nyt muutakin. Jotkut äijät (ja naiset) vaan jaksaa jankuttaa ylenmäärin siitä ulkonäöstä...plääh, on se niin MAAILMAN TÄRKEIN asia.
No shit, Sherlock...
Ennen Money=power
Nykyisin Looks=power
Kirjoitit:
Kahden hyvännäkösen on paljon helpompi tavata toisensa tosielämän tilanteissa.
Kysynpä vain, että miten niin helpompi? Onko kahden "tavallisennäköisen" sitten vaikeampi tavata tosi tilanteessa. Minulla ei ole ainakaan ollut vaikeuksia. Ei ulkonäkö ole mikään este kahden vastakkaisen sukupuolen kanssakäymiselle, kunhan tietää oman tasonsa.
Taitaa olla toi sun miete pelkkää egoilurunkkausta tai itsesäälissä rypemistä.
Olen samaa mieltä, että ulkonäöstä on hyötyä, mutta se ei todellakaan aina riitä, että saisit ystäviä ja menestyisit elämässä! Sulla täytyy olla myös viisautta. Erittäin paljon on hyötyä myös sosiaalisuudesta, eli osaat tulla toimeen eri ihmisten kanssa. Ja osaat antaa itsestäsi hyvän vaikutelman muullakin keinolla kuin hyvällä ulkonäöllä..
kun kirjotit:
Vähän huonomman näkösten on myös otettava vaihtoehdoiksi netti - chatti -sinkkupalsta - email - deitti - kirjeilmotukset - sokkotreffi - systeemi.............TÄMÄ ei todellakaan koske pelkästään huonon näköisiä! Niillä ihmisillä voi esimerkiksi olla VAIN vaikeaa tutustua toisiin ihmisiin menemällä julkisilla paikoilla juttelemaan toiselle. Kirjoittaminen käy yksinkertaisemmin. Ujon ihmisen on helpompi pyytää itselleen seuraa näpyttelemällä vai lauseen ruudulle: olen yksinäinen, haluaisin kumppanin.. eikö???
Mun mielestä tärkein pointti on siinä et PIDÄT ITSEÄSI HYVÄNNÄKÖISENÄ. Se on elämässä menestymisen kannalta erittäin tärkeää. Ei niinkään muiden mielipiteet.. Tää on mun lähtökohta ollut aina. Tietysti on monta kertaa piristänyt kun joku on sanonut minua kauniiksi, mutta kyllä piristää tällainen kommentti vielä enemmän kun huomaa että joku on mun kanssa samaa mieltä.JEE! Jos joku vieras ihminen toteaa: Olet ruma, voit itsellesi todeta: ei mua kyl kiinnosta ton äijän mielipiteet tippaakaan, koska mielestäni olen erittäin hyvännäköinen.Sillon ei paljon itsetuntokaan saa kolhua.
(MUT huom. vaikka tunnet itses hyvännäköseks, älä pidä itseäs ylempänä muita..Mä ainakin haluan vältellä ihmisiä jotka luulee itestään liikoja, tunnen meinaan monta sellasta tyyppiä..)
NÄIN.
JA UNOHTAKAA OIKEESTI TOLLASET ns.MITTA-ASTEIKOT! NAURETTAVAA!!!
Ei se suoranaisesti ulkonäöstä johdu, vaan pikemminkin ulkonäön tuomasta itseluottamuksesta.
Tämä nykyinen kauneusihanne, eli medioiden luoma normi siitä minkä näköinen ihmisen täytyy olla ollakseen kaunis, on melko yksiselitteinen ja mitä lähemmäksi tätä ihminen pääsee, sitä enemmän ihmisen itseluottamus kasvaa.