että täällä osalla porukasta on useita kymmeniä nettitreffejä takana ilman minkäänlaista tulosta. Luulisi että jos viitsii nähdä noin paljon vaivaa jo pekästään netin puolella sen parin löytämiseksi niin väkisinkin ois jo tärpännyt jossain vaiheessa. Onko tosiaan niin että miehen on tehtävä tällainen määrä työtä jos meinaa löytää tyttöystävän vai onko tänne sattunut muuten vain ongelmallista/heikkotasoista porukkaa.
Miten on mahdollista
m25
141735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mun mielestä kumppanin löytää edelleen helpommin netin ulkopuolelta. Se on yksi puolesta miljoonasta joka löytää netistä ihmisen jonka kanssa jakaa surut ja ilot kunnes toisesta aika jättää. Ei tarvi nähdä niin paljon vaivaa kun tapaa ihmisiä livenä. Pystyy heti näkemään toisen ja ihastumaan jos toinen miellyttää. Sitten on mielenkiintoista kun pääsee juttelemaan tuttavuuden kanssa, näkee heti toisen ilmeet ja olemuksen. Minua ei hurmata millään kirjoittelulla ja sen jälkeisellä tapaamisella. Vaadin saada tavata ja nähdä ihmisen, koska silloin mielestäni saan aidon vaikutelman toisesta. Koen itsekin olevani vahvemmalla kasvokkain tapaamisessa kuin koneen kautta.
Ja vähän pelkään (en yleistä) että nettiin turvautuvat usein hiukan huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset tai tavallista epäsosiaalisemmat.
Siinä mielessä olet oikeassa, että netin kautta MYÖS epäsosiaaliset ja psykopaatit pääsevät helpommin juttusille. Tämä kannattaa aina pitää mielessä.
Netissä on mielestäni se hyvä puoli, että vomyymit on ihan eri luokkaa kuin jossain baareissa. Sun lärvis näkee päivän aikana 10000 ihmistä, eikä vaan ne 200 jotka on siinä baarissa.
Kuva heti. Se karsii 80% eskoista ja vältät turhaa ramppaamista.
Juttele postitse ja puhelimessa vaikka 3 viikon ajan ennen tapaamista.
Jos sillä kekellä on kotisivut, niin käy kattoon. Niihin ihminen yleensä laittaa oikeita ajatuksiaan.
Vetäkää eka treffeille kännit. Vaikka joku yrittäis piilotella omaa skitsouttaan, niin jurrissa sekin pääsee yleensä sieltä esiin.
Ei mitään hirveän erikoista ja yliampuvaa. Mitä auttaa se hirveellä työllä tehty vaikutus, kun oikeesti suhteessa ei ikinä kuitenkaa satsaa samalla tavalla. On oma ittensä vaan.
Se nyt vähän riippuu, että minkä takia ihmiset alkaa seurustelemaan.
Jos sulle riittää, että tyttö on nätti, niin ei varmaan ole vaikeaakaan se tärppääminen. Riittää siis, että löytyy nätti tyttö ja se vielä kiinnostuu sinusta.
Esimerkiksi kesällä tapasin naisen, joka oli kaunis, mukava, piti minusta ja molemmat tykkäs viettää aikaa keskenään. Kuitenkin saattoi mennä viikkokin, että tämä ihminen ei käynyt edes mielessä. Sitten kun oli tylsää tai vitutti, niin silloin tuli mieleen soittaa. Hän ajatteli asioista samalla tavalla kuin minä, mutta jossain takaraivossa asia vaivasi koko ajan. Se "jokin" siitä jutusta puuttui.
Ensimmäistä kertaa tapasin naisen, joka oli kaikkea mitä olin toivonut. Se ensimmäisen illan ihastumisen tunnekin meni ohi parissa päivässä.
Eli ei se välttämättä helppoa ole tai sitten mulla on menny joku johto päästä rikki.
Tuossa avaamassani ketjussa jo valaisin käsitystäni asiasta. Naiset eivät ole yhtä innokkaita lähtemään sokkona tapaamaan miestä. Siksi nettideitteihin valikoituvat poikkeuksellisen itsevarmat, yleensä hyvin kauniit, suositut ja aktiiviset naiset. Harva itsestään tai erityisesti ulkonäöstää epävarma nainen lähtee sokkotreffeille. Miehistä taas suuri osa on netissä juuri siksi, että eivät ulkonäön ja sosiaalisten taitojen puutteen takia muuten saa naisseuraa. Tämä yhdistelmä on tuhoon tuomittu, ja siksi tulee paljon turhia treffejä.
Siks mulle ei tulis mieleenkään lähteä mihinkään sokkotreffeille tai vastaaville kun tiedän että en oo mitenkään älyttömän hyvän näköinen. Harmi vaan ettei oo noita sosiaalisiakaan taitoja liiemmin siunaantunut eli pattitilnateessa ollaan. No kaikkia ei ole tarkoitettu suhteeseen ja veikkaisin että tämä vanhojen poikien ja piikojen joukko vain kasvaa tulevaisuudessa kun kummallakin osapuolella tuntuu olevan järjettömät vaatimukset toisilleen.
Jospa kyse on siitä, että vaivaa ei loppujen lopuksi ole nähty kuin juuri tuon treffien sopimisen verran. Se tutustumisen vaiva sähköpostitse on jäänyt tekemättä ja sitten lähdetään treffeille täysin sopimattomien tyyppien kanssa.
Ei se määrä vaan laatu - väittäisin.
Olen mies ja takana on 29 treffiä ja vain yhtä heistä tapailin ekojen treffien jälkeen noin puoli vuotta satunnaisesti, mutta ei siitäkään sen kummempaa syntynyt. Nuo 29 treffikumppania olen löytänyt netistä ja tavannut 5:n vuoden aikana. Suurimman osan kanssa olen kirjoitellut noin 2-4 viikkoa, jonka jälkeen on puhelimessa sovittu treffit.
Surkeimmat treffit syntyy yleensä jos tavataan vain parin viestin jälkeen, tosin poikkeuksia tähänkin sääntöön löytyy. Joidenkin naisten kanssa taas joutuu kirjoittelemaan monta kuukautta ennen kuin heitä saa suostumaan treffeille. Vain muutaman kerran olen vaihtanut kuvia ennen tapaamista. Jotenkin jännitys säilyy paremmin loppuun asti, kun ei vaihda kuvia, sillä niinkin voi käydä että toisen kuva on pettymys ja sitten sitä lähtee treffeille vain kohteliaisuudesta. Ei sitä viitsi naiselle sanoa että sorry et kiinnosta ulkonäkösi takia. Mieluummin olen lähtenyt vain ajanvietto-mielessä tämmöisille treffeille ja ihan hauskaa on ollut.
Olen ihan hyvän näköinen, tumma, pitkä mies, mutta kaipa olen sen verran sosiaalisesti rajoittunut etten uskalla mennä juttelemaan kiinnostaville naisille baarissa ja en edes käy niissä. Lisäksi muualta muuttaneena seuraelämä on vähäistä eli treffit ovat myöskin mukavaa vaihtelua. Ei sitä muuten tulisi lähdettyä yksin mihinkään ja on mukava jutella jonkun kanssa vähän aikaa.
Valitettavasti minua kiinnostavat vain melko hyvännäköiset naiset, jotka taas ovat niin ronkeleita etteivät kiinnostu minusta. Kauniilla naisillahan on treffimarkkinoilla rajattomat mahdollisuudet, joten miten heitä voisikaan saada kiinnostumaan. Naiset etsivät itsevarmaa seuramiestä, jollainen en ole. En siis osaa tehdä kiinnostaviin naisiin oikeaa vaikutusta ekoilla treffeillä, joten minun siis pitää vaan tyytyä sinkkuelämään ja satunnaisiin treffeihin. Jotkut tapaamistani naisista ovat minusta kiinnostuneet, mutta minkäs teet kun he eivät minua kiinnosta kuin juttukavereina.
Näin se homma siis menee ja kaipa minun on vaan tyydyttävä kertatreffeihin kiinnostavien naisten kanssa. Mutta en valita, olen tavannut netin kautta monta mukavaa ja kaunista naista ja molemmat ominaisuudet ei välttämättä aina ole osuneet samaan tyyppiin. Muutaman kerran sydän on särkynyt, kun olen ihastunut yksipuolisesti, mutta nykyään harvoin edes ihastun keneenkään. Ei sitä viitsi liikaa tunteilla, kun vastakaikua ei tunnu keneltäkään saavan.
Eli kyllä miehet joutuvat tekemään hirveän määrän työtä jos meinaavat naisen netistä löytää. Sama on varmaan monilla naisillakin: hyvännäköiset naiset eivät löydä netistä seuraa etupäässä siksi ettei heille kelpaa kuin aivan supermiehet ja akateemisille naisille pitää vielä löytyä akateeminen mies, joka rajaa mahdollisuuksia. Tuota naisten akateemisuusvaatimusta muuten en ole ikinä ymmärtänyt. Kuinkahan moni hyvä mies jää heiltä tapaamatta tuon vaatimuksen takia. Mitä väliä voi olla jollain koulutuksella?
Että ei sillä koulutuksella sinällään oo niin väliä, mun mielestä joku duunari-ammatti voi olla ihan yhtä hyvä kuin akateeminen koulutuskin. Pääasia on se, että tekee työnsä kunnolla ja tulee toimeen taloudellisesti. Mutta ymmärrän kyllä senkin, että korkeasti koulutetut naiset ei helposti ota itelleen jotain duunarimiestä.Mut toisinpäin kuulemma toimii hyvin, että opistotasoiselle naiselle sopii akateemisesti koulutettu mies (= yleensä unelmaliitto). Voi olla tietysti poikkeuksiakin, kommentoikaa :)
"...Tuota naisten akateemisuusvaatimusta muuten en ole ikinä ymmärtänyt. Kuinkahan moni hyvä mies jää heiltä tapaamatta tuon vaatimuksen takia. Mitä väliä voi olla jollain koulutuksella? ..."
Luulenpa, että tuossa akateemisuus-vaatimuksessa ei ole kyse sinänsä akateemisuudesta vaan siitä, että haetaan samantyyppisesti ajattelevaa ihmistä. Jos itse esim. on akateemisesti kouluttautunut ja haluaa todennäköisesti edelleen kouluttaa/kehittää itseään, täytyy kumppanin olla sellainen, joka myös suhtautuu positiivisesti kouluttautumiseen. Tämä suhtautuminen löytyy todennäköisemmin akateemiselta kuin duunarilta.
Kuka lasketaan duunariksi? Olenko minäkin duunari, kun takana on lukion jälkeinen opistotason koulutus ja olen IT-alalla töissä. Työn puolesta joudun kouluttautumaan aina välillä eli positiivisuus kouluttautumiseen on jo ammattivaatimus. Tällä alalla koulutus ei ratkaise, vaan osaaminen ja ihan samoissa töissä on akateemisiakin. Liksani lähentelee 4000 euroa eli moni akateeminen vaikkapa opettaja saa vain haaveilla sellaisesta.
Kuitenkin monet akateemiset naiset rajaavat minut netti-ilmoituksissaan ulkopuolelle, koska ehdoton vaatimus on akateemisuus. Jos taas itse laitan ilmoituksen nettiin ja kerron olevani IT-alalla, niin vastauksia tulee akateemisiltakin ja opistotasoisuus ei nyt olekaan enää este.
Joskus ihmettelen tosi paljon naisten logiikkaa, mutta eihän sitä voi aina ymmärtääkään. Miksiköhän netti-ilmoituksissa ei ole koskaan esim. vaatimusta: "akateeminen tai vähintään 3000 € tienaava opistotasoinen". :-)
Siinähän se olisi vaatimus suoraan sanottuna, koska rahaahan nuo akateemista miestä hakevat etupäässä ajattelee. Kun itse on opiskeltu, niin köyhät duunarit ei saa romuttaa haaveita varakkaasta perhe-onnesta.
Sehän tossa netissä just onkin kun siellä voi määritellä vaatimuksia ihan käsittämättömistä asioista kuten kengän numerosta, harrastuksista ja akateemisuudesta. Jos baarissa tms. paikassa vaikka molemmat ihastuu toisiinsa niin mitä väliä jollain akateemisuudella on jos kemia vie molemmilta jalat alta?
Tietty sitten kun ollaan seurusteluvaiheessa niin se voikin muodostua ongelmaksi. Onkohan siis niin, että sitten kun netistä oikeesti tärppää niin se liitto tulee kestämään piiiitkään, koska on jo heti osattu vaatia myös sellasia asioita toisessa jotka vaikutta itse seurustelusuhteeseen. Elikä ns. järkeviä kriteerejä.
Jossain festareilla sitä ihastuu vaan niihin kemiallisiin ja ulkonäöllisiin kriteereihin ja siten suhteestasta voikin tulla lyhyt kun muut kriteerit eivät täyty.
Kakspiippunen juttu siis. Itselläni oli viiden vuoden suhde netistä tapaamani naisen kanssa. Hyvä puoli silloin oli juuri se, että chattailun ja meilien kautta pääsi lopulta tapaamaan sellaista naista, joka teoriassa sopi minulle ja minä hänelle. Ja sitten vielä kävi tuuria, että sovittiin ulkonäöllisesti ja kemiallisestikin yhteen. Tuo on kai se vaativin osuus eli tosiaan pitää käydä se tuuri, että kemiat natsaa. Mutta hyvä suhde meille tulikin kai juuri sentakia, että sovittiin sisäisesti ja ulkoisesti niin hyvin yhteen ja toistemme kriteereihin ja tuon sisäisen jutun juuri sai helposti selville netin kautta.
...toi minun mielestäni kovin hyvin ole natsannut,kun jo 5:n vuoden jälkeen on ero tullut.
Jos tässä nyt sitä kysytään, mikä minun mielestäni on duunari, niin ehkä autonkuljettaja tai muurari tai putkimies, siis minun mielestäni. Duunarilla en tarkoita sitä, että ihminen olisi jotenkin "sivistymätön", hänhän voi olla kiinnostuneempi itsensä henkisestä kehittämisestä enemmän kuin moni akateeminen. Itse tuntemillani duunareilla on usein kuitenkin kielteinen suhtautuminen kaikenlaiseen kouluttautumiseen ja kumppanin koulutusta ja koulutushalukkuutta vähätellään ja suhtaudutaan kaikin tavoin kielteisesti. Ehkäpä moni akateeminen nainen on havainnut tämän saman ja siksi pyrkii välttämään todennäköisesti epäsopivat tyypit.
"...Olenko minäkin duunari, kun takana on lukion jälkeinen opistotason koulutus ja olen IT-alalla töissä..."
Mielestäni sinä et ole duunari ja ihmettelen kysymystäsi.
Enempää kommentoimatta toivon, että löydät sopivaa seuraa.
"...Hyvä puoli silloin oli juuri se, että chattailun ja meilien kautta pääsi lopulta tapaamaan sellaista naista, joka teoriassa sopi minulle ja minä hänelle. Ja sitten vielä kävi tuuria, että sovittiin ulkonäöllisesti ja kemiallisestikin yhteen..."
"...sovittiin sisäisesti ja ulkoisesti niin hyvin yhteen ja toistemme kriteereihin ja tuon sisäisen jutun juuri sai helposti selville netin kautta..."
Näin minullakin. Eli netti on hyvä väline seuran etsintään, kun osaa käyttää sitä "oikein" ja ollaan rehellisiä puolin ja toisin.