Nykypäivän ihmiset ovat kovin kummallisia, jotain ihme instant ihmisiä: Kaikki mulle nyt ja heti ja ansaitsen kaiken ja naisten ja miestenlehtien ihme vinkit ja "ansaitset elää täysillä" ja seksi on elämän tärkein asia jne. Huh huh. Ei elämä ole mikään pikaruokabaari hyvät ihmiset.
Täällä monet puhuvat siitä että ei ole asiat niin kuin ennen, silloin viisi vuotta sitten tms. Ymmärtäkää elämän realiteetit ihmiset. Ei rakkaus ole ruusuilla tanssimista vaan pitkälti kärsimistä ja luopumista ja pitkämielisyyttä. Jotkut voisivat kutsua tätä jopa orjamoraaliksi, ehkä olen rakkauden orja.
Kunnioittakaa toista kuin itseänne, älkää määritelkö toista itsenne mukaan vaan suhtautukaa häneen kokonaisena ihmisen. Tytyy muistaa että jokainen meistä on sisältään ristiriitoja täynnä ja tavallaan surullisia.
Älkää jättäkö toista jonkun "ansaitset enemmän" lehtijutun tms. ajattelun takia, mikäli toinen on hyvä teitä kohtaan. Eri asia ovat tietysti sitten jotkut todelliset yhteiskunnan ja parisuhteen ongelmat, mutta joku ruoho on vihreämpää aidan takana ajattelu on tosi lapsellista. Jos romantiikkaa kaipaatte niin ehdottakaapa rakkaallenne ja keskustelkaa asioista.
Rakkaus on kuitenkin pohjimmiltaan luopumista ja rakastumista ja kiintymystä ja hellyyttä ja kärimystä ja tunnetta, ei mielestni mitään tajutonta seikkailua ja pornoerotiikkaa ja hirvittävää vauhtia ja jännitystä vaan rakkautta ja uhrautumista ja ei järkeä vaan TUNNETTA!
Kommentteja kaipailen, taisi tulla hieman provokatiivinen mutta silti
Täällä monet puhuvat siitä että ei ole asiat niin kuin ennen, silloin viisi vuotta sitten tms. Ymmärtäkää elämän realiteetit ihmiset. Ei rakkaus ole ruusuilla tanssimista vaan pitkälti kärsimistä ja luopumista ja pitkämielisyyttä. Jotkut voisivat kutsua tätä jopa orjamoraaliksi, ehkä olen rakkauden orja.
Kunnioittakaa toista kuin itseänne, älkää määritelkö toista itsenne mukaan vaan suhtautukaa häneen kokonaisena ihmisen. Tytyy muistaa että jokainen meistä on sisältään ristiriitoja täynnä ja tavallaan surullisia.
Älkää jättäkö toista jonkun "ansaitset enemmän" lehtijutun tms. ajattelun takia, mikäli toinen on hyvä teitä kohtaan. Eri asia ovat tietysti sitten jotkut todelliset yhteiskunnan ja parisuhteen ongelmat, mutta joku ruoho on vihreämpää aidan takana ajattelu on tosi lapsellista. Jos romantiikkaa kaipaatte niin ehdottakaapa rakkaallenne ja keskustelkaa asioista.
Rakkaus on kuitenkin pohjimmiltaan luopumista ja rakastumista ja kiintymystä ja hellyyttä ja kärimystä ja tunnetta, ei mielestni mitään tajutonta seikkailua ja pornoerotiikkaa ja hirvittävää vauhtia ja jännitystä vaan rakkautta ja uhrautumista ja ei järkeä vaan TUNNETTA!
Kommentteja kaipailen, taisi tulla hieman provokatiivinen mutta silti
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikki pitää saada heti ja suhteen alussa olevaa ihastumista ja pusipusihalia pitäis olla seuraavat 60v putkeen.
Jos munaa ei tuu viikkoon, niin äkkiä laivalle panemaan.
Jos muija lihoo, niin mäkeen ja uutta kehiin.
Parisuhde on pitkäjänteinen asia ja sitä vois varmaan verrata vuoristorataan. Kuka istuis vuoristoradassa, jos se ois pelkkää siellä ylhäällä olemista?
Siinä vaiheessa kun ollaan siellä kuopassa, niin se pitää vaan tajuta. Se kumppani pitää herättää ja asialle pitää tehdä jotain. Asian ydin on kai siinä, että tajuaako kumppani saman ja onko hän valmis uhraamaan aikaa siihe ylöskipuamiseen?
Nykyään kaikki asiat halutaan silleen "lisää vain vesi ja poks taas on seksiä ja rakkautta."
Toinen saattaakin sanoa, että vitut jään tänne sun kans taas riiteleen asioista, kun voin mennä kaverien kans pitämään hauskaa. Kyllä se toinenkin rakastaa ja menisi rikki suhteen katketessa, mutta hän pitää mieluummin hauskaa kuin raataa asian suhteen. Nyky-yhteiskunnan mentaliteettia. Kaikki pitää saada nyt ja heti mulle kaikki tänne.
Ennen esim. toimeentulotuki oli sitä varten, ettei tarvitse Suomessa kenenkään nälkään kuolla. Nykyään sillä eletään, koska työ rajoittais kummasti harrastustoimintaa. Osittain siitä on tullut jopa "elintasotuki". Tehdän pimeästi duunia ja toimeentulotuella nostetaan palkkatasoa.
Suhteen alussa pitäis vain tutkiskella sitä toista, että ajatteelko hän elämän peruasioista samalla tavalla? Onko hän valmis uhrauksiin vai onko hän näitä riman alittajia? Ei saa ihastumisen hurmiossa antaa jonkin jäädä huomaamatta.
Edellisessä suhteessa vähättelin kumppanin "vikoja" ja tuumin, että mitä väliä kun me niin tykätään. Suhteen lopussa ne kaikki mielipide-erot kääntyivätkin minua vastaan. Hänen piittaamattomuutensa toisten ahdingosta ei haitannut alkuvaiheessa, mutta silloin olinkin "sisäpirissä". Lopussa jänkin yksin ongelminena ja hän meni mieluummin kaverien kanssa ulos, koska niiden kanssa ei tarvinnut miettiä paskaa.
Vahingosta viisastuu!
Täysillä eläminen on taas joidenkin niin viisaiden keksintö. Pitäisi mukamas kokea kaikkea kun on nuori ja jatkuvasti mennä paikasta toiseen ja tehdä kaikkea vähemmän viisasta, ainoastaan kokemuksen vuoksi. Sen kun vaan elätte täysillä ja menette jatkuvasti paikasta toiseen, mutta älkää tuputtako sitä muille! Mulla ei ole mikään kiire mihinkään.
Joskus mennään koko perhe täysillä veneellä, joskus seison täysillä rannalla tuijottamassa merelle.
Joskus juoksen täysillä rasteille piikkarit rohisten, joskus istun täysillä saunan penkillä ja kuuntelen tulen ääntä kiukaan pesässä.
Joskus kuuntelen autossa täysillä Down Underia,
joskus istun täysillä puiston penkillä ja katson, kuinka lapseni laskevat täysillä liukumäkeä.
Joskus seison täysillä pimeällä jäällä ja katselen tähtiä, joskus ihmettelen täysillä luonnon kauneutta.
Joskus istun täysillä sohvalla vaimoni kanssa viinilasit kädessä katsomassa täysillä elokuvaa, joskus kuuntelen täysillä lasteni tuhinaa vuoteissaan.
Nykyään odotan täysillä taas sitä hetkeä, jolloin pääsen rakkaideni luo; kun lapseni jälleen juoksevat isin syliin, ja halaavat minua - täysillä.
Täysillä. Aina. Koko elämän!
Hyvin sanottu siellä perällä!
Nykysin kaiken vaan saa niin helposti ja nopeasti niin mikään ei vaan riitä.
Jotenki tuntuu, että nykyisin miehet osaavat arvostaa naisia paremmin läheisyyttä ja sitoutumista. Naiset on kekannu täs viime vuosina et nekin saa olla bitchejä ja rampata sitten joka munan perässä. En tiedä mikä pätemisen tarve naisilla on, mutta tupakkaa pitää polttaa ja sinkkuna pitää saada olla mahdollisimman pitkään koska miehetkin näin ovat voineet tehdä.
Nykyisin vaikea löytää kunnon naista, mut on niitäkin.
Itse 22vuotias ja jo tässä vaiheessa täysin kyllästynyt aivottomaan bilettämiseen joka viikonloppu ja jonkun random naisen seuraan. Kaipaan sen oman kullan kainaloon joka oikeasti välittää. Naiset tuntuu ajattelevan näin sitten siinä vaiheessa kun ovat rupsahtaneet eikä jokainen epätoivoinen amispoika olekkaan vonkumassa pildeä.