Entinen huora

Exh.

Selailin vähän noita vanhempia viestejä ja luin
keskustelun otsikolla "maksulliset paha pettymys".
Koska minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta
niin ajattelinpa heittää muutaman kommentin.
Ensinnäkin "sika ostaa seksiä.." ei se aina ole
ihan noin yksinkertaista. Maailmaan mahtuu monta
miestä joilla ei ole uskallusta/mahdollisuutta
vakituiseen rakastettuun tai seksikumppaniin.
Olen itse ollut maksullisens naisena ja
asiakkaissani oli esim. liikenneonnettomuudessa
vammautunut mies, jolla oli "pissapussi" . Se
hävetti häntä sen verran ettei hän uskaltanut
yrittää kontaktia ns. "normaalien" naisten kanssa.

On myös paljon vanhempia (miksei nuorempiakin)
leskimiehiä ja miehiä jotka yksinkertaisesti
eivät halua uutta suhdetta, mutta seksuaaliset
tarpeet heillä tietenkin ovat jäljellä.
Varmasti yksinkertaisempaa, vaivattomampaa ja
rehellisempää on maksaa palveluista huoralle kuin
etsiä yhden illan nainen esim. ravintolasta,
tarjota koko ilta ja esittää kiinnostusta toisen
persoonaa kohtaan kun itseasiassa kiinnostaa
pelkkä vittu.
Seksi kuuluu ihmisen perustarpeisiin, sitä
ilmankin voi tietysti elää, mutta se valinta on
jokaisen henkilökohtainen asia.Toisen ihmisen
tuomitseminen siitä että hän käyttää
seksipalveluja on verrattavissa siihen että
ronkkisi vieraan ihmisen jääkaappia ja
määrittelisi mitä hänen sopii syödä ja mitä ei.

No, meitä huoria on monenlaisia kuten
minkätahansa ammattikunnan edustajia.Olen itse
ollut töissä sekä "vapaana yrittäjänä" että Night
Clubeissa ulkomailla, ja voin taata että
ammattinsa vakavasti ottava huora on sekä hyvä
seksikumppani että tautivapaa. Kondomi on yhtä
asiaankuuluva kuin pensseli maalarille
työvälineenä, useammin se tuppaa unohtumaan ei-
maksullisissa irtosuhteissa.Ja ammatissaan
kannattaa olla hyvä,vakituiset asiakkaat ovat
huorallekin kannattavampia,miellyttävämpiä ja
turvallisempia.

Ja niistä tunteista... Kaikki seksi ilman
rakkautta,ts.pelkkä seksuaalisten tarpeiden
tyydyttäminen on rinnastettavissa masturbaatioon,
on jokaisen henkilökohtainen asia käyttääkö
siihen omaa kättä vai toisen kehoa, huoran kanssa
asiasta on ainakin jonkinlainen yhteisymmärrys.
Sitäpaitsi, kuten äsken jo kirjoitin, meitä
huoriakin on monenlaisia. Minä omalta kohdaltani
olen omille asiakkailleni ollut sekä hellä että
huomaavainen, ammattiylpeys ei antanut periksi
maata vain ja tuijottaa kattoon. Saattaa tietysti
johtua siitäkin että todella nautin seksistä enkä
harjoittanut ammattia pelkästään rahan vuoksi.

Nykyisin minulla on niin sanottu tavallinen
ammatti, mutta olen pohtinut tätä asiaa monelta
kantilta. Huora-aika elämässäni on asia josta en
paljon huutele, ymmärrettävistä syistä. En silti
edelleenkään näe ammatissa niin paljon
moralisoitavaa ja yököttävää kuin useimmat
palstan kirjoituksista päätellen , saatika häpeä
tuota aikaa elämässäni,mutta en myöskään ehdoin
tahdoin halua olla ympäristön yleisen pahennuksen
kohteena kuten kävisi jos asian julkistaisin
kaikelle kansalle.

Kirjoitukseni ei ole tarkoitettu loukkaamaan
ketään vaikka varmasti muutaman kiukkuisen
kommentin tulen saamaankin, mutta jos jotakuta
kiinnostaa rakentava keskustelu asiasta niin olen
siihen valmis.Jospa tässä maailmassa joskus
suvaitsevaisuus erilaisia valintoja kohtaan
kasvaisi...

71

8830

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jonesy36

      onpa tullut myös tuota asiaa joskus pohdittua. En
      tosin itse ole kokeillut maksullisia
      palveluita.En ole ts. kehdannut vaikka mieli
      olisi tehnyt ( lue kipsiin menevä ). Mutta
      asiasta sen verran, että eipä ole tiedossa että
      kunnallisiin palveluihin kuuluisi mainitsemiesi
      vammautuneiden ja yksinäisten etc. luonnollisten
      tarpeiden huomioiminen, heille se on aivan yhtä
      tärkeää kuin nk. terveille ihmisille.

      Kannanottosi oli rakentava arasta aiheesta,
      tsemppiä.

      • eräs

        Naisten protituutiosta kyllä puhutaan, mutta
        missä ovat mieshuorat? Kyllähän sitä aina
        yhdeksi yöksi löytää seuraa, mutta taitojen
        kanssa onkin sitten ihan erijuttu.


      • aapo
        eräs kirjoitti:

        Naisten protituutiosta kyllä puhutaan, mutta
        missä ovat mieshuorat? Kyllähän sitä aina
        yhdeksi yöksi löytää seuraa, mutta taitojen
        kanssa onkin sitten ihan erijuttu.

        netistähä noita löytyy !!


    • Tärkeä aihe

      Kiitos pitkästä kirjoituksesta, joka sai ajattelemaan.
      Kyllähän maksullisessa seksissä täytyy olla jotain
      perusinhimillistä – sanan aidossa merkityksessä – sillä
      onhan kyse todellakin maailman vanhimmasta
      ammatista. Minulla(kaan) ei miehenä ole kokemusta siitä
      eli en ole koskaan maksanut, joten kirjoitan vain
      ”kuulopuheesta”.
      Minusta on turha kohdistaa moraalista tuomiota
      ammatin varsinaisiin harjoittajiin, naisiin tai miehiin,
      mutta ne välissä rahastajat ovat sitten eri juttu. Siihen
      hommaan ryhtyjällä tai joutujalla on omat syynsä.
      Tärkeintä kai on se, että on vapaa tekemään ratkaisunsa.
      Ilmeisesti kaikilla se ei onnistu.
      Miten sinulla siirtyminen ns. normaaliin ammattiin kävi
      päinsä? Se kai useimmilla, siis jotka vaihtaa haluavat, on
      hankalaa.

      • Exh

        Minulla ammatin vaihto kävi jotakuinkin
        luonnollisesti kun palasin takaisin Suomeen.
        Muutaman kerran kokeilin Vaasankadulla
        Helsingissä, osaksi uteliaisuuttani kuinka
        entinen ammatti sujuisi Suomessa. Kadulla on
        kuitenkin sen verran turvattomampaa ja seksin
        harrastaminen rahasta tai rahatta autossa
        mielestäni molemmille osapuolille epätyydyttävää,
        joten lopetin muutamaan kertaan. Kun
        työvoimatilanne parantui, löysin itselleni
        sopivan normaalin työpaikan. Ehkä asiaa auttoi se
        että olin vielä suht. nuori, 24v.
        Olen omalta kohdaltani hyvin iloinen siitä etten
        joutunut kenenkään parittajan kynsiin, siksi
        pidinkin parempana olla töissä Clubeilla, vaikka
        siellä notkuminen oli väliin kyllästyttävää.
        Asiakaspalvelu sinänsä oli minusta mukavaa, mutta
        ne väliajat todellista piinaa. Kadulla ollessa on
        enemmän oma herransa, mutta myös riskit ovat
        paljon suuremmat.Jos olisin löytänyt sopivan
        henkilön eräänlaiseksi vartijaksi normaalia
        korvausta vastaan niin silloin melkeinpä ennemmin
        olisin ollut töissä kadulla.


      • Tärkeä aihe
        Exh kirjoitti:

        Minulla ammatin vaihto kävi jotakuinkin
        luonnollisesti kun palasin takaisin Suomeen.
        Muutaman kerran kokeilin Vaasankadulla
        Helsingissä, osaksi uteliaisuuttani kuinka
        entinen ammatti sujuisi Suomessa. Kadulla on
        kuitenkin sen verran turvattomampaa ja seksin
        harrastaminen rahasta tai rahatta autossa
        mielestäni molemmille osapuolille epätyydyttävää,
        joten lopetin muutamaan kertaan. Kun
        työvoimatilanne parantui, löysin itselleni
        sopivan normaalin työpaikan. Ehkä asiaa auttoi se
        että olin vielä suht. nuori, 24v.
        Olen omalta kohdaltani hyvin iloinen siitä etten
        joutunut kenenkään parittajan kynsiin, siksi
        pidinkin parempana olla töissä Clubeilla, vaikka
        siellä notkuminen oli väliin kyllästyttävää.
        Asiakaspalvelu sinänsä oli minusta mukavaa, mutta
        ne väliajat todellista piinaa. Kadulla ollessa on
        enemmän oma herransa, mutta myös riskit ovat
        paljon suuremmat.Jos olisin löytänyt sopivan
        henkilön eräänlaiseksi vartijaksi normaalia
        korvausta vastaan niin silloin melkeinpä ennemmin
        olisin ollut töissä kadulla.

        Kiitos vastauksestasi! Kuten kirjoitin otsikossa aihe on
        tärkeä, mutta tabu, eikä kai sinunlaisiasi onnistujia haluta
        välttämättä kuulla (huono esimerkki?). Itselläni ei
        –kuten kerroin –ole suoraa suhdetta prostituutioon,
        mutta miehenä siihen kuitenkin kantaa joutuu ottamaan.
        En väitä olevani sellainen liberaali, että se olisi busines as
        usual, pikemminkin business unusual, jossa kuitenkin
        pätee monet, muustakin työelämästä ja miksei elämästä
        yleensä tutut lait. Voihan avioliittokin olla eräs
        prostituution muoto, ainakin aikaisemmin oli niin.
        Monet naiset vastustavat katuprostituutiota, koska se
        tekee kaikki kyseisellä seudulla kulkevat naiset
        prostituoiduiks. Mitä itse ajattelet tästä? Olisiko joku
        varta vasten varattu alue parempi, kun kerran sitä työtä
        tehdään. Mitä mieltä olet ns. laillistetusta prostituutiosta,
        jota mm. Hollannissa yritetään. Siellähän pyritään
        saamaan ammatinharjoittajat veronjen ja eläkemaksujen
        piiriin. Minusta nämä on aika olennaisia juttuja, kun
        prostituutiosta puhutaan, moralisoimatta. Kysymykseni
        ovat aika irrallisia, mutta haluaisin kuulla mielipiteesi.


      • Exh.
        Tärkeä aihe kirjoitti:

        Kiitos vastauksestasi! Kuten kirjoitin otsikossa aihe on
        tärkeä, mutta tabu, eikä kai sinunlaisiasi onnistujia haluta
        välttämättä kuulla (huono esimerkki?). Itselläni ei
        –kuten kerroin –ole suoraa suhdetta prostituutioon,
        mutta miehenä siihen kuitenkin kantaa joutuu ottamaan.
        En väitä olevani sellainen liberaali, että se olisi busines as
        usual, pikemminkin business unusual, jossa kuitenkin
        pätee monet, muustakin työelämästä ja miksei elämästä
        yleensä tutut lait. Voihan avioliittokin olla eräs
        prostituution muoto, ainakin aikaisemmin oli niin.
        Monet naiset vastustavat katuprostituutiota, koska se
        tekee kaikki kyseisellä seudulla kulkevat naiset
        prostituoiduiks. Mitä itse ajattelet tästä? Olisiko joku
        varta vasten varattu alue parempi, kun kerran sitä työtä
        tehdään. Mitä mieltä olet ns. laillistetusta prostituutiosta,
        jota mm. Hollannissa yritetään. Siellähän pyritään
        saamaan ammatinharjoittajat veronjen ja eläkemaksujen
        piiriin. Minusta nämä on aika olennaisia juttuja, kun
        prostituutiosta puhutaan, moralisoimatta. Kysymykseni
        ovat aika irrallisia, mutta haluaisin kuulla mielipiteesi.

        Katuprostituutiolle pitäisi mielestäni olla
        oma "alueensa" mutta se vaatisi ammatin
        laillistamisen, enkä usko siihen Suomessa
        päästävän tämän vuosikymmenen aikana. Kun joku
        alue tulee tunnetuksi "huorakatuna" seuraa siitä
        väistämättä ongelmia alueen vakituisille
        asukkaille. Suurimpana syypäinä tähän ovat
        uteliaat jotka aloittavat korttelirallin vain
        katsellakseen ja suoraa typeryyttään eivät erota
        huoraa ja "tavallista" naista toisistaan.
        (Väitän että jos joku on ammattimielessä kadulla
        niin sen näkee kyllä esim. vaatetuksesta ja
        kävelytyylistä.)
        Siinä kaupungissa joissa maailmalla ammattiani
        harjoitin oli jo valmiiksi kehittynyt
        oma "aluekulttuuri" ja ne jotka alueella edelleen
        asuivat sen hyväksyivät. Eräänlainen
        slummialuehan se oli,epämääräistä kulkijaa oli
        monenlaista.

        Nuo eläke-edut sun muut.... Asia on hiukan
        kaksipiippuinen, nykyisin jos joku tieten tahtoen
        ryhtyy huoraksi kuten minä tein, niin tietää jo
        aloittaessaan ettei eläketurvaa ym. ole. Luulen
        että yksi syy ammatin viehätykseen on nimeenomaan
        sen "vapaus", ei tarvitse tehdä selkoa
        työtuloista tai -ajoista kenellekään.Eikä
        myöskään rekisteröityä huorana mihinkään
        tilastoon, epäilen että silloin olisi
        ammatinvaihto paljon hankalampaa jos siihen
        jossain vaiheessa päätyisi.
        En usko hetkeäkään että missään maassa ollaan
        kiinnostuttu huorien sosiaaliturvasta,kyllä ne on
        ne maksamattomat työtulo-verot jotka valtiota
        kiinnostavat.
        Minulle huoraaminen oli ns. vapaata yrittämistä,
        tein töitä sen verran kun halusin ja pidin
        vapaata kun halusin, mutta paljon on tietysti
        muunkinlaisia esimerkkejä.
        Nykyisin, kun olen iltaa viettämässä ravintolassa
        tms, ja etsin itselleni seksiseuraa (ilman
        maksua,mutta olen sinkku ja varsin seksuaalinen
        olento) tunnen itseni melkeinpä enemmän "vosuksi"
        miestä iskiessäni kuin silloin kun oikeasti olin
        maksullinen. Kun en halua suhdetta,vaan pelkkää
        seksiä eikä pokka anna periksi sanoa sitä
        suoraan. Useampi mies varmaan pelästyisi jos söpö
        pikkunainen ehdottaisi suoraa toimintaa, ja
        niinpä koko ilta tanssitaan eräänlaista
        kosiotanssia. Vaikka on sekin joskus ihan mukavaa.

        No, oli vähän sekava vastaus, toivottavasti sait
        jotain selvää.


      • Tärkeä aihe
        Exh. kirjoitti:

        Katuprostituutiolle pitäisi mielestäni olla
        oma "alueensa" mutta se vaatisi ammatin
        laillistamisen, enkä usko siihen Suomessa
        päästävän tämän vuosikymmenen aikana. Kun joku
        alue tulee tunnetuksi "huorakatuna" seuraa siitä
        väistämättä ongelmia alueen vakituisille
        asukkaille. Suurimpana syypäinä tähän ovat
        uteliaat jotka aloittavat korttelirallin vain
        katsellakseen ja suoraa typeryyttään eivät erota
        huoraa ja "tavallista" naista toisistaan.
        (Väitän että jos joku on ammattimielessä kadulla
        niin sen näkee kyllä esim. vaatetuksesta ja
        kävelytyylistä.)
        Siinä kaupungissa joissa maailmalla ammattiani
        harjoitin oli jo valmiiksi kehittynyt
        oma "aluekulttuuri" ja ne jotka alueella edelleen
        asuivat sen hyväksyivät. Eräänlainen
        slummialuehan se oli,epämääräistä kulkijaa oli
        monenlaista.

        Nuo eläke-edut sun muut.... Asia on hiukan
        kaksipiippuinen, nykyisin jos joku tieten tahtoen
        ryhtyy huoraksi kuten minä tein, niin tietää jo
        aloittaessaan ettei eläketurvaa ym. ole. Luulen
        että yksi syy ammatin viehätykseen on nimeenomaan
        sen "vapaus", ei tarvitse tehdä selkoa
        työtuloista tai -ajoista kenellekään.Eikä
        myöskään rekisteröityä huorana mihinkään
        tilastoon, epäilen että silloin olisi
        ammatinvaihto paljon hankalampaa jos siihen
        jossain vaiheessa päätyisi.
        En usko hetkeäkään että missään maassa ollaan
        kiinnostuttu huorien sosiaaliturvasta,kyllä ne on
        ne maksamattomat työtulo-verot jotka valtiota
        kiinnostavat.
        Minulle huoraaminen oli ns. vapaata yrittämistä,
        tein töitä sen verran kun halusin ja pidin
        vapaata kun halusin, mutta paljon on tietysti
        muunkinlaisia esimerkkejä.
        Nykyisin, kun olen iltaa viettämässä ravintolassa
        tms, ja etsin itselleni seksiseuraa (ilman
        maksua,mutta olen sinkku ja varsin seksuaalinen
        olento) tunnen itseni melkeinpä enemmän "vosuksi"
        miestä iskiessäni kuin silloin kun oikeasti olin
        maksullinen. Kun en halua suhdetta,vaan pelkkää
        seksiä eikä pokka anna periksi sanoa sitä
        suoraan. Useampi mies varmaan pelästyisi jos söpö
        pikkunainen ehdottaisi suoraa toimintaa, ja
        niinpä koko ilta tanssitaan eräänlaista
        kosiotanssia. Vaikka on sekin joskus ihan mukavaa.

        No, oli vähän sekava vastaus, toivottavasti sait
        jotain selvää.

        Kiitos jälleen perusteellisesta ja perustellusta
        vastauksesta. Tämähän menee jo ”haastatteluksi”:-)
        Tuo erillinen varattu alue on tosiaan monipiippuinen
        juttu. Toisaalta se ”normalisoisi” prostituution mutta
        toisaalta prostituutioon liittyvät vähemmän ”normaalit”
        seikat kuten rikollisuus, väkivalta etc. eivät välttämättä
        poistu tälläkään ratkaisulla. Ehkä me ”kunnon
        kansalaiset” saamme nukkua rauhassa, tai sitten käydä
        huvittelemassa ikiomalla tykkimäellämme.
        prostituoitujen saaminen verotuksen ja
        eläkejärjestelmien piiriin taitaa sekin olla sitä valtiollista
        ”normalisointia” eli hankalan ilmiön hallinnointia:
        saadaan edes tuloja valtiolle:-), niin kuin viinasta.
        Samanlainen ajatus taisi 60-luvulla olla liberaalien
        ehdotus valtiollisista bordelleista.
        Tosin verot ja eläkemaksut taitavat olla se hinta minkä
        prostituoitu maksaa siitä, että hänen ammattinsa on
        yhteiskunnan mielestä ”hyväksyttävä”. Mutta yksityistä
        yrittämistähän on muuallakin ja jokainen meistä maksaa
        veroja, välillisesti paljonkin.
        Ehkä aktiivinen nainen mieltyy meille jonkun syvältä
        opitun naiskäsityksen mukaan, että aloite on
        ”normaalisti” miehillä, paitsi silloin kun toinen tekee sitä
        työkseen. Klassinen kahtiajako miehen
        naisnäkemyksessä: madonna vai huora. Kumpaakin
        pitäisi olla, mutta ei yhtäaikaa.
        Nyt jatkan haastattelua, jos sinulle sopii. Mitä mieltä olet
        siitä väitteestä, että prostituutio on vain naisten ammatti.
        Näinhän ei ole, ei ole koskaan ollut, mutta edelleenkään
        miestä ei siihen työhön automaattisesti kuvitella. Tosin
        kun katselee näitä keskustelu- ja chattipalstoja, niin aika
        paljon on näitä vanhemmalle naiselle palveluja tarjoavia
        nuorukaisia. Maksusta ei taida olla useinkaan
        puhe–mitäs siitä ilosta maksamaan.


      • Exh.
        Tärkeä aihe kirjoitti:

        Kiitos jälleen perusteellisesta ja perustellusta
        vastauksesta. Tämähän menee jo ”haastatteluksi”:-)
        Tuo erillinen varattu alue on tosiaan monipiippuinen
        juttu. Toisaalta se ”normalisoisi” prostituution mutta
        toisaalta prostituutioon liittyvät vähemmän ”normaalit”
        seikat kuten rikollisuus, väkivalta etc. eivät välttämättä
        poistu tälläkään ratkaisulla. Ehkä me ”kunnon
        kansalaiset” saamme nukkua rauhassa, tai sitten käydä
        huvittelemassa ikiomalla tykkimäellämme.
        prostituoitujen saaminen verotuksen ja
        eläkejärjestelmien piiriin taitaa sekin olla sitä valtiollista
        ”normalisointia” eli hankalan ilmiön hallinnointia:
        saadaan edes tuloja valtiolle:-), niin kuin viinasta.
        Samanlainen ajatus taisi 60-luvulla olla liberaalien
        ehdotus valtiollisista bordelleista.
        Tosin verot ja eläkemaksut taitavat olla se hinta minkä
        prostituoitu maksaa siitä, että hänen ammattinsa on
        yhteiskunnan mielestä ”hyväksyttävä”. Mutta yksityistä
        yrittämistähän on muuallakin ja jokainen meistä maksaa
        veroja, välillisesti paljonkin.
        Ehkä aktiivinen nainen mieltyy meille jonkun syvältä
        opitun naiskäsityksen mukaan, että aloite on
        ”normaalisti” miehillä, paitsi silloin kun toinen tekee sitä
        työkseen. Klassinen kahtiajako miehen
        naisnäkemyksessä: madonna vai huora. Kumpaakin
        pitäisi olla, mutta ei yhtäaikaa.
        Nyt jatkan haastattelua, jos sinulle sopii. Mitä mieltä olet
        siitä väitteestä, että prostituutio on vain naisten ammatti.
        Näinhän ei ole, ei ole koskaan ollut, mutta edelleenkään
        miestä ei siihen työhön automaattisesti kuvitella. Tosin
        kun katselee näitä keskustelu- ja chattipalstoja, niin aika
        paljon on näitä vanhemmalle naiselle palveluja tarjoavia
        nuorukaisia. Maksusta ei taida olla useinkaan
        puhe–mitäs siitä ilosta maksamaan.

        Haastattele ihan rauhassa vaan, minulla on töissä
        tällä hetkellä hiljaista ja tylsää, sitäpaitsi
        aihe on ymmärrettävistä syistä sydäntä lähellä
        mutta harvoin siitä pääsee kunnolla
        keskustelemaan.
        Olen tavannut myös miehiä joille seksi on työ.
        Vähemmän sellaisia jotka tarjoavat palveluitaan
        naisille, mutta heistä olen lukenut pari
        lehtiartikkelia. Sen sijaan transvestiitti-huoria
        olen tavannut useita, eli mies
        naiseksi "laittautuneena" tarjoaa kehonsa toisen
        miehen käyttöön rahallista korvausta vastaan.

        Piti muutaman kerran nielaista kun ensimmäiseen
        tutustuin, eipä ollut syrjäkylän tytön mielessä
        käynyt että tuollaisiakin voi olla. Mutta mikäs
        siinä, jokainen taaplaa tyylillään eikä ole minun
        asiani arvostella tai tuomita toisia ihmisiä.

        Madonna/huora asetelma on mielestäni hauska.
        Kombinaatio lienee lähes mahdoton toteuttaa, olen
        usein ajatellut että ehkä kyseessä onkin kaksi
        aivan eri ihmisryhmää ja sana "nainen" tässä
        yhteydessä viittaa laajemmin sukupuoleen eikä
        yhteen tiettyyn henkilöön.
        Meissä huorissa on sekin hyvä puoli että ne
        madonna-naiset saavat rauhassa olla
        tavallisempia, meidän kanssamme voi testata ne
        oudommatkin fantasiansa.Joita ei kehtaa tai
        uskalla vaimolle tai tyttöystävälle esittää.

        Eräältä asiakkaaltani kysyin kerran että minkä
        ihmeen takia niin monet miehet joilla on
        parisuhde tai avioliitto kuitenkin käyvät
        maksullisissa.Hän vastasi ilmeisesti puoliksi
        leikillään että kun me miehet vaan väsymme
        syömään samaa perunaa päivästä toiseen.
        Nauruksihan se meni, mutta asia jäi minua
        mietityttämään. Täällä palstalla lukee usein
        miesten kommentteja siitä kuinka vaimolta saa
        liian vähän tai että seksi on rutinoitunut tai
        muuta vastaavaa. Minä huvitan itseäni miettimällä
        mitenköhän pahasti mies hölmistyisi jos se tuttu
        ja turvallinen puoliso yhtenä iltana tekisikin
        kaiken aivan eri tavoin, "ammattilaisen" ottein.
        Ei taitaisi olla kaikille helppo pala purtavaksi.

        Kuitenkin naisen asema parisuhteessa on ainakin
        länsimaissa parantunut valtavan paljon sadan
        viime vuoden aikana, puhumattakaan vielä
        pidemmistä aikajaksoista. Ja kuka tietää miten se
        muuttuu sadan seuraavan vuoden kuluessa?


      • Tärkeä asia
        Exh. kirjoitti:

        Haastattele ihan rauhassa vaan, minulla on töissä
        tällä hetkellä hiljaista ja tylsää, sitäpaitsi
        aihe on ymmärrettävistä syistä sydäntä lähellä
        mutta harvoin siitä pääsee kunnolla
        keskustelemaan.
        Olen tavannut myös miehiä joille seksi on työ.
        Vähemmän sellaisia jotka tarjoavat palveluitaan
        naisille, mutta heistä olen lukenut pari
        lehtiartikkelia. Sen sijaan transvestiitti-huoria
        olen tavannut useita, eli mies
        naiseksi "laittautuneena" tarjoaa kehonsa toisen
        miehen käyttöön rahallista korvausta vastaan.

        Piti muutaman kerran nielaista kun ensimmäiseen
        tutustuin, eipä ollut syrjäkylän tytön mielessä
        käynyt että tuollaisiakin voi olla. Mutta mikäs
        siinä, jokainen taaplaa tyylillään eikä ole minun
        asiani arvostella tai tuomita toisia ihmisiä.

        Madonna/huora asetelma on mielestäni hauska.
        Kombinaatio lienee lähes mahdoton toteuttaa, olen
        usein ajatellut että ehkä kyseessä onkin kaksi
        aivan eri ihmisryhmää ja sana "nainen" tässä
        yhteydessä viittaa laajemmin sukupuoleen eikä
        yhteen tiettyyn henkilöön.
        Meissä huorissa on sekin hyvä puoli että ne
        madonna-naiset saavat rauhassa olla
        tavallisempia, meidän kanssamme voi testata ne
        oudommatkin fantasiansa.Joita ei kehtaa tai
        uskalla vaimolle tai tyttöystävälle esittää.

        Eräältä asiakkaaltani kysyin kerran että minkä
        ihmeen takia niin monet miehet joilla on
        parisuhde tai avioliitto kuitenkin käyvät
        maksullisissa.Hän vastasi ilmeisesti puoliksi
        leikillään että kun me miehet vaan väsymme
        syömään samaa perunaa päivästä toiseen.
        Nauruksihan se meni, mutta asia jäi minua
        mietityttämään. Täällä palstalla lukee usein
        miesten kommentteja siitä kuinka vaimolta saa
        liian vähän tai että seksi on rutinoitunut tai
        muuta vastaavaa. Minä huvitan itseäni miettimällä
        mitenköhän pahasti mies hölmistyisi jos se tuttu
        ja turvallinen puoliso yhtenä iltana tekisikin
        kaiken aivan eri tavoin, "ammattilaisen" ottein.
        Ei taitaisi olla kaikille helppo pala purtavaksi.

        Kuitenkin naisen asema parisuhteessa on ainakin
        länsimaissa parantunut valtavan paljon sadan
        viime vuoden aikana, puhumattakaan vielä
        pidemmistä aikajaksoista. Ja kuka tietää miten se
        muuttuu sadan seuraavan vuoden kuluessa?

        No hyvä, ettet tätä ihan journalistisena tirkistelynä pidä.
        Kuten sanottu, aihe on olennainen, jatkuvasti elämässä
        läsnä, ja koskettaa miehen ja naisen (kaikkien ihmisten)
        suhdetta.
        Siksi kai mies prostituutioon lähtee ja miksei nainenkin
        asiakkaana. Toteuttaa fantasioita, purkaa ylijäämää, tai
        turhautumistaan omassa elämässä, asiassa, joka
        oikeastaan kuuluu hyvin intiimiin elämänpiiriin, josta
        avioliitossa on tehty ”yksinoikeus”sopimus. Ehkä
        tällainen ”yhteiskunnallinen sääntely” pitäisi purkaa
        myös avioliitosta: seksi on vapaa niin kuin puolisoiden
        omaisuus, käytettäväksi…turhien tunnontuskien
        poistamiseksi. Tämähän ei tietenkään koske vapaita
        miehiä.
        Tuo ruumiillisuus on prostituution ja seksin ylipäänsä
        keskeinen olemus. Siinähän ihminen ikäänkuin käyttää
        omaa ruumistaan toimessa, jossa erilaisten moraali- ja
        muiden käsitysten mukaan pitäisi olla myös ”hengen”
        mukana. Eli onko siis kyse vain kristillisen
        kasvatuksemme opettamasta ruumiin ja sielun
        yhteydestä, jota ei saa erottaa, varsinkaan seksissä.
        Kirkollehan ainakin ennen ja miksei vieläkin kaikki
        ruumiillinen oli useimmiten syntiä, ellei se sitten ollut
        työtä:-). Miksi omasta ruumiistaan ei saa päättää?
        Aktiivinen nainen on varsinkin ollut syntinen, ja se
        käsitys istuu meissä lujassa. Oman vaimon yhtäkkinen
        esiintyminen kuin ”ammattilainen” (mitä sekin sitten
        on), vie tosiaan monen miehen perunan väärään
        kurkkuun:-)). Siitä pitäisi varmaan varoittaa etukäteen.
        Jos joku on löytänyt tasapainon oman ja kumppaninsa
        seksuaalisen aktiivisuuden välillä niin se kai on sitä
        paljon puhuttua avio-onnea.
        Taisi mennä vähän tekosyvälliseksi, mutta kun sinä
        inspiroit vastauksillasi pohtimaan tätä asiaa oikein
        todella. Muotoilut voivat tosin olla vähän hämäriä.
        Mutta odotan kommenttiasi, mielenkiinnolla.


      • Exh.
        Tärkeä asia kirjoitti:

        No hyvä, ettet tätä ihan journalistisena tirkistelynä pidä.
        Kuten sanottu, aihe on olennainen, jatkuvasti elämässä
        läsnä, ja koskettaa miehen ja naisen (kaikkien ihmisten)
        suhdetta.
        Siksi kai mies prostituutioon lähtee ja miksei nainenkin
        asiakkaana. Toteuttaa fantasioita, purkaa ylijäämää, tai
        turhautumistaan omassa elämässä, asiassa, joka
        oikeastaan kuuluu hyvin intiimiin elämänpiiriin, josta
        avioliitossa on tehty ”yksinoikeus”sopimus. Ehkä
        tällainen ”yhteiskunnallinen sääntely” pitäisi purkaa
        myös avioliitosta: seksi on vapaa niin kuin puolisoiden
        omaisuus, käytettäväksi…turhien tunnontuskien
        poistamiseksi. Tämähän ei tietenkään koske vapaita
        miehiä.
        Tuo ruumiillisuus on prostituution ja seksin ylipäänsä
        keskeinen olemus. Siinähän ihminen ikäänkuin käyttää
        omaa ruumistaan toimessa, jossa erilaisten moraali- ja
        muiden käsitysten mukaan pitäisi olla myös ”hengen”
        mukana. Eli onko siis kyse vain kristillisen
        kasvatuksemme opettamasta ruumiin ja sielun
        yhteydestä, jota ei saa erottaa, varsinkaan seksissä.
        Kirkollehan ainakin ennen ja miksei vieläkin kaikki
        ruumiillinen oli useimmiten syntiä, ellei se sitten ollut
        työtä:-). Miksi omasta ruumiistaan ei saa päättää?
        Aktiivinen nainen on varsinkin ollut syntinen, ja se
        käsitys istuu meissä lujassa. Oman vaimon yhtäkkinen
        esiintyminen kuin ”ammattilainen” (mitä sekin sitten
        on), vie tosiaan monen miehen perunan väärään
        kurkkuun:-)). Siitä pitäisi varmaan varoittaa etukäteen.
        Jos joku on löytänyt tasapainon oman ja kumppaninsa
        seksuaalisen aktiivisuuden välillä niin se kai on sitä
        paljon puhuttua avio-onnea.
        Taisi mennä vähän tekosyvälliseksi, mutta kun sinä
        inspiroit vastauksillasi pohtimaan tätä asiaa oikein
        todella. Muotoilut voivat tosin olla vähän hämäriä.
        Mutta odotan kommenttiasi, mielenkiinnolla.

        Minulle seksi ja rakkaus ovat aina olleet kaksi
        eri asiaa, yhdistettynä mahtava kokemus mutta
        mahdollisia myös erikseen. Näin oli jo
        ennen "ammattilaisuutta", jos ei olisi ollut niin
        en olisi voinut huoraksi ryhtyäkään. Olen aina
        ollut aktiivinen ja kokeilunhaluinen sängyssä,
        mutta en parhaalla tahdollanikaan voi väittää
        että olisin ollut rakastunut tai edes ihastunut
        jokaiseen petikumppaniini. (Nyt tarkoitan ns.
        normaaleja yhden yön juttujani, en pelkästään
        asiakkaita vaikka sen varmaan ymmärsitkin)

        Kuitenkin jos joskus naimisiin menen haluaisin
        yhä edelleen uskollisen avioliiton, puolin ja
        toisin. Silti se ei mielestäni ole tärkein asia
        suhteessa ja luulen että syrjähypyn voi antaa
        anteeksi ja unohtaa. Minulle tärkeämpää on
        ehdoton rehellisyys ja toinen toisensa
        kunnioittaminen, se että jo suhteen alussa
        sovitaan pelisäännöt ja pidetään niistä myös
        kiinni. Jokaisen on helppo luvata uskollisuutta
        yms. rakastumisen alkuhuumassa, mutta pitkä suhde
        vaatii sitoutumista ja halua olla yhdessä. Ei
        suhteen lujuus joudu koetukselle kun ollaan
        huipulla, vaan nimenomaan silloin kun ollaan
        siellä aallonpohjalla, ja niitä pohjia tulee
        väistämättä useita. Koko elämä on yhtä
        aaltoliikettä...
        Mielestäni syrjähyppy kertoo siitä että ehkä
        kaikki suhteessa ei toimi niinkuin pitäisi, mutta
        jos toisen hylkää sen takia niin eipä ole omakaan
        sitoutuminen ollut kovin vahva. Pastori ei kysy
        että rakastatko jne. jos saat saman takaisin,
        avioliittolupauksessa ei ole ehtoa.
        (Ilmaisutaitonikin on näköjään tänään
        aallonpohjalla, tajusitko pointtini?)

        Luulen että minua naisena satuttaisi paljon
        enemmän jos puolisoni ihastuisi toiseen naiseen
        vaikka ei tähän ikinä sormellaan koskisi.
        Luultavasti hyväksyisin puolisoni seksiseikkailut
        mikäli kyseessä olisivat ihmiset joita minun ei
        tarvitsisi tavata, taitaisin melkein suositella
        että jos vieraissa on käytävä niin käy
        ammattilaisilla ja muista joka tapauksessa
        kondomi. Eipähän ainakaan huorat soittelisi
        perään ja alkaisi häiriköimään kotielämää.

        Oli minulla vielä tähän jotain lisättävääkin
        mutta katkesi ajatus niin pahasti että jään ensin
        odottelemaan vastaustasi.


      • Tärkeä asia
        Exh. kirjoitti:

        Minulle seksi ja rakkaus ovat aina olleet kaksi
        eri asiaa, yhdistettynä mahtava kokemus mutta
        mahdollisia myös erikseen. Näin oli jo
        ennen "ammattilaisuutta", jos ei olisi ollut niin
        en olisi voinut huoraksi ryhtyäkään. Olen aina
        ollut aktiivinen ja kokeilunhaluinen sängyssä,
        mutta en parhaalla tahdollanikaan voi väittää
        että olisin ollut rakastunut tai edes ihastunut
        jokaiseen petikumppaniini. (Nyt tarkoitan ns.
        normaaleja yhden yön juttujani, en pelkästään
        asiakkaita vaikka sen varmaan ymmärsitkin)

        Kuitenkin jos joskus naimisiin menen haluaisin
        yhä edelleen uskollisen avioliiton, puolin ja
        toisin. Silti se ei mielestäni ole tärkein asia
        suhteessa ja luulen että syrjähypyn voi antaa
        anteeksi ja unohtaa. Minulle tärkeämpää on
        ehdoton rehellisyys ja toinen toisensa
        kunnioittaminen, se että jo suhteen alussa
        sovitaan pelisäännöt ja pidetään niistä myös
        kiinni. Jokaisen on helppo luvata uskollisuutta
        yms. rakastumisen alkuhuumassa, mutta pitkä suhde
        vaatii sitoutumista ja halua olla yhdessä. Ei
        suhteen lujuus joudu koetukselle kun ollaan
        huipulla, vaan nimenomaan silloin kun ollaan
        siellä aallonpohjalla, ja niitä pohjia tulee
        väistämättä useita. Koko elämä on yhtä
        aaltoliikettä...
        Mielestäni syrjähyppy kertoo siitä että ehkä
        kaikki suhteessa ei toimi niinkuin pitäisi, mutta
        jos toisen hylkää sen takia niin eipä ole omakaan
        sitoutuminen ollut kovin vahva. Pastori ei kysy
        että rakastatko jne. jos saat saman takaisin,
        avioliittolupauksessa ei ole ehtoa.
        (Ilmaisutaitonikin on näköjään tänään
        aallonpohjalla, tajusitko pointtini?)

        Luulen että minua naisena satuttaisi paljon
        enemmän jos puolisoni ihastuisi toiseen naiseen
        vaikka ei tähän ikinä sormellaan koskisi.
        Luultavasti hyväksyisin puolisoni seksiseikkailut
        mikäli kyseessä olisivat ihmiset joita minun ei
        tarvitsisi tavata, taitaisin melkein suositella
        että jos vieraissa on käytävä niin käy
        ammattilaisilla ja muista joka tapauksessa
        kondomi. Eipähän ainakaan huorat soittelisi
        perään ja alkaisi häiriköimään kotielämää.

        Oli minulla vielä tähän jotain lisättävääkin
        mutta katkesi ajatus niin pahasti että jään ensin
        odottelemaan vastaustasi.

        Kummatkin, seksi ja rakkaus, voivat tosiaan olla erillisiä
        juttuja. Tosin, eihän seksiä voi, ainakaan valitsevana
        osapuolena, harrastaa ilman jonkinlaista mieltymystä,
        mutta sehän on vasta rakkauden ensi askel tai ei edes
        sitäkään. Työ on sitten erikseen:-)
        Se kyllä joskus kauhistuttaa, millaisiin sitoumuksiin
        ihmiset avioliitossa sitoutuvat. Voisi olla vähän
        realistisempia eli että kummankin elämässä voi olla
        vaiheita, ja ihmissuhteita, mutta että rakkaus on
        syvempi ja kestävämpi kuin satunnaiset suhteet. Tiedän,
        että tämä on äärimmäisen teoreettista puhetta, sillä
        tosielämässä ei ihmissuhteet toimi niin: omistushalu ja
        mustasukkaisuus menevät edelle ratioonalsimpienkin
        sopimusten.
        Mielenkiintoinen tuo sinun näkemyksesi: siis
        ei-seksuaalinen suhde loukkaisi sinua enemmän kuin
        seksuaalinen? Eli ”henkinen syrjähyppy” tai voimakas
        keskinäinen ystävyys satuttaisi enemmän kuin se että
        yllättäisit miehesi rysän päältä?
        Miehethän yleensä suhtautuvat omiin syrjähyppyihinsä
        aika kevyesti: ”eihän se mitään merkinnyt”, ”se oli vaan
        seksiä”-tyyliin. Kestäisiköhän moni samanlaisen
        vastauksen vaimoltaan: ”Eihän semitään merkinnyt,
        kunhan naitiin”. Tuskinpa, sillä miehille sellainen on
        vaikeaa. Enkä nyt kirjoita mistään geneettisestä
        urosmentaliteetista vaan ihan siitä miten nämä miehen
        mallit on opittu.
        Avioliitossa oikeudet ja velvollisuudet ovat
        vastavuoroisia (kylläpä on juhlallista), mutta niin se vain
        toimii.

        P.S.
        Ajattelet suoraan, mutta silti asioiden monimutkaisuutta
        pohtien. Sellainen on kiinnostavaa.
        Jos haluat, haluaisin keskustella välittömämminkin ja
        suoraan, nimimerkillä, anonyymisti, mutta silti
        asiallisesti. Voisi vastata nopeammin. Mutta kyllä tämä
        yleisönosastokin käy.


      • Exh
        Tärkeä asia kirjoitti:

        Kummatkin, seksi ja rakkaus, voivat tosiaan olla erillisiä
        juttuja. Tosin, eihän seksiä voi, ainakaan valitsevana
        osapuolena, harrastaa ilman jonkinlaista mieltymystä,
        mutta sehän on vasta rakkauden ensi askel tai ei edes
        sitäkään. Työ on sitten erikseen:-)
        Se kyllä joskus kauhistuttaa, millaisiin sitoumuksiin
        ihmiset avioliitossa sitoutuvat. Voisi olla vähän
        realistisempia eli että kummankin elämässä voi olla
        vaiheita, ja ihmissuhteita, mutta että rakkaus on
        syvempi ja kestävämpi kuin satunnaiset suhteet. Tiedän,
        että tämä on äärimmäisen teoreettista puhetta, sillä
        tosielämässä ei ihmissuhteet toimi niin: omistushalu ja
        mustasukkaisuus menevät edelle ratioonalsimpienkin
        sopimusten.
        Mielenkiintoinen tuo sinun näkemyksesi: siis
        ei-seksuaalinen suhde loukkaisi sinua enemmän kuin
        seksuaalinen? Eli ”henkinen syrjähyppy” tai voimakas
        keskinäinen ystävyys satuttaisi enemmän kuin se että
        yllättäisit miehesi rysän päältä?
        Miehethän yleensä suhtautuvat omiin syrjähyppyihinsä
        aika kevyesti: ”eihän se mitään merkinnyt”, ”se oli vaan
        seksiä”-tyyliin. Kestäisiköhän moni samanlaisen
        vastauksen vaimoltaan: ”Eihän semitään merkinnyt,
        kunhan naitiin”. Tuskinpa, sillä miehille sellainen on
        vaikeaa. Enkä nyt kirjoita mistään geneettisestä
        urosmentaliteetista vaan ihan siitä miten nämä miehen
        mallit on opittu.
        Avioliitossa oikeudet ja velvollisuudet ovat
        vastavuoroisia (kylläpä on juhlallista), mutta niin se vain
        toimii.

        P.S.
        Ajattelet suoraan, mutta silti asioiden monimutkaisuutta
        pohtien. Sellainen on kiinnostavaa.
        Jos haluat, haluaisin keskustella välittömämminkin ja
        suoraan, nimimerkillä, anonyymisti, mutta silti
        asiallisesti. Voisi vastata nopeammin. Mutta kyllä tämä
        yleisönosastokin käy.

        haluaisin mielelläni keskustella kanssasi
        suoraan, mutta en uskaltanut itse ehdottaa ettet
        epäilisi minun olevan "iskuaikeissa" ;-)
        Täytyy vaan tunnustaa tietoteknillinen
        vajavuuteni, en tiedä kuinka se parhaiten kävisi
        päinsä. Minulla on kyllä hotmail-osoite jos se
        auttaa, ristilukki70@hotmail.com


      • Tärkeä asia.
        Exh kirjoitti:

        haluaisin mielelläni keskustella kanssasi
        suoraan, mutta en uskaltanut itse ehdottaa ettet
        epäilisi minun olevan "iskuaikeissa" ;-)
        Täytyy vaan tunnustaa tietoteknillinen
        vajavuuteni, en tiedä kuinka se parhaiten kävisi
        päinsä. Minulla on kyllä hotmail-osoite jos se
        auttaa, ristilukki70@hotmail.com

        Käy sähköpostillasi.


      • Exh.
        Tärkeä asia kirjoitti:

        Kummatkin, seksi ja rakkaus, voivat tosiaan olla erillisiä
        juttuja. Tosin, eihän seksiä voi, ainakaan valitsevana
        osapuolena, harrastaa ilman jonkinlaista mieltymystä,
        mutta sehän on vasta rakkauden ensi askel tai ei edes
        sitäkään. Työ on sitten erikseen:-)
        Se kyllä joskus kauhistuttaa, millaisiin sitoumuksiin
        ihmiset avioliitossa sitoutuvat. Voisi olla vähän
        realistisempia eli että kummankin elämässä voi olla
        vaiheita, ja ihmissuhteita, mutta että rakkaus on
        syvempi ja kestävämpi kuin satunnaiset suhteet. Tiedän,
        että tämä on äärimmäisen teoreettista puhetta, sillä
        tosielämässä ei ihmissuhteet toimi niin: omistushalu ja
        mustasukkaisuus menevät edelle ratioonalsimpienkin
        sopimusten.
        Mielenkiintoinen tuo sinun näkemyksesi: siis
        ei-seksuaalinen suhde loukkaisi sinua enemmän kuin
        seksuaalinen? Eli ”henkinen syrjähyppy” tai voimakas
        keskinäinen ystävyys satuttaisi enemmän kuin se että
        yllättäisit miehesi rysän päältä?
        Miehethän yleensä suhtautuvat omiin syrjähyppyihinsä
        aika kevyesti: ”eihän se mitään merkinnyt”, ”se oli vaan
        seksiä”-tyyliin. Kestäisiköhän moni samanlaisen
        vastauksen vaimoltaan: ”Eihän semitään merkinnyt,
        kunhan naitiin”. Tuskinpa, sillä miehille sellainen on
        vaikeaa. Enkä nyt kirjoita mistään geneettisestä
        urosmentaliteetista vaan ihan siitä miten nämä miehen
        mallit on opittu.
        Avioliitossa oikeudet ja velvollisuudet ovat
        vastavuoroisia (kylläpä on juhlallista), mutta niin se vain
        toimii.

        P.S.
        Ajattelet suoraan, mutta silti asioiden monimutkaisuutta
        pohtien. Sellainen on kiinnostavaa.
        Jos haluat, haluaisin keskustella välittömämminkin ja
        suoraan, nimimerkillä, anonyymisti, mutta silti
        asiallisesti. Voisi vastata nopeammin. Mutta kyllä tämä
        yleisönosastokin käy.

        Kyllä, olen omalta kohdaltani sitä mieltä että se
        satuttaisi enemmän kuin "rysän päältä"
        yllättäminen. Tai riippuu ehkä vähän rysästä...

        Minulla oli jonkin aikaa sitten suhde erääseen
        mieheen, ja kokeilimme joitakin kertoja seksiä
        kolmisin, minä, hän ja yksi naispuolinen
        ystävättäreni. En ollut mustasukkainen seksistä,
        mutta minua loukkasi se, että jälkeenpäin, aina
        kun tämä ystävättäreni oli paikalla koko miehen
        huomio kohdistui häneen. Flirtti oli niin avointa
        että asiasta tietämättömätkin kiinnittivät siihen
        huomiota. Jos kiinnostuksen ilmauksia olisi
        tullut minullekin tasapuolisesti, olisimme
        voineet yhdessä nauraa kaikki kolme
        omalle "salaisuudellemme", mutta kun näin ei
        ollut niin tunsin tottakai itseni syrjäytetyksi.

        En tiedä johtuuko kokemuksistani vai olenko jo
        syntymästäni saakka ollut erilainen
        mielipiteissäni useimpiin muihin tuntemiini
        naisiin verraten, mutta ymmärrän hyvin
        miesten "sehän oli vain pelkkää seksiä"- lauseen.
        Tässäkin asiassa pitäisi olla vastavuoroisuutta,
        jos minun mieheni kävisi luvan kanssa vieraissa
        niin olettaisin ilmanmuuta saman luvan koskevan
        minuakin. Ei niin että molemmat ehdoin tahdoin
        etsisivät muita mahdollisia seksikumppaneita,
        mutta sopivan tilaisuuden tullen,
        hienotunteisesti ja puolisoa loukkaamatta... mikä
        ettei?
        Ei se tavara siitä kulu, kummallakaan
        sukupuolella. Ja mielestäni jos suhdetta ei
        mikään muu pidä kasassa kuin että yksiavioisesti
        harrastetaan seksiä vain sen oman kumppanin
        kanssa niin ei siinä suhteessa paljon
        hurraamista ole.
        Minulla on läheisiä ystäviä, niin miehiä kuin
        naisiakin, itseni ikäisiä, nuorempia ja vanhempia
        joiden kanssa en koskaan ole sekstaillut.
        Arvostan tuhannesti enemmän sitä henkistä
        yhteyttä joka minulla on heidän kanssaan kuin
        satunnaista aktia yhden illan jutuissa - siis
        sehän on pelkkää seksiä eikä paljoa merkitse.
        Yhden illan tarina on mieltäkutkuttava sen illan
        ja muutaman päivän jälkeenpäin, mutta kun
        seksipaineet on purettu ja jälkimainingit
        mielestä haihtuneet on se minulle yhtä
        merkityksetön kuin jos alkaisin miettimään
        ihmisiä joita olen elämäni aikana kätellyt.

        Siltikin minulla on normaali tunne-elämä muuten,
        rakastan vanhempiani ja muita minulle läheisiä
        ihmisiä kuten kuka tahansa muukin. Olen
        luonteeltani aika avoin, mikä lienee tullutkin
        ilmi ja väitän että jos ei älyä niin
        maalaisjärkeä on siunaantunut riittävästi. On
        vaan tämä seksivietti vähän "ylikehittynyt" .


      • Jallu
        Exh. kirjoitti:

        Kyllä, olen omalta kohdaltani sitä mieltä että se
        satuttaisi enemmän kuin "rysän päältä"
        yllättäminen. Tai riippuu ehkä vähän rysästä...

        Minulla oli jonkin aikaa sitten suhde erääseen
        mieheen, ja kokeilimme joitakin kertoja seksiä
        kolmisin, minä, hän ja yksi naispuolinen
        ystävättäreni. En ollut mustasukkainen seksistä,
        mutta minua loukkasi se, että jälkeenpäin, aina
        kun tämä ystävättäreni oli paikalla koko miehen
        huomio kohdistui häneen. Flirtti oli niin avointa
        että asiasta tietämättömätkin kiinnittivät siihen
        huomiota. Jos kiinnostuksen ilmauksia olisi
        tullut minullekin tasapuolisesti, olisimme
        voineet yhdessä nauraa kaikki kolme
        omalle "salaisuudellemme", mutta kun näin ei
        ollut niin tunsin tottakai itseni syrjäytetyksi.

        En tiedä johtuuko kokemuksistani vai olenko jo
        syntymästäni saakka ollut erilainen
        mielipiteissäni useimpiin muihin tuntemiini
        naisiin verraten, mutta ymmärrän hyvin
        miesten "sehän oli vain pelkkää seksiä"- lauseen.
        Tässäkin asiassa pitäisi olla vastavuoroisuutta,
        jos minun mieheni kävisi luvan kanssa vieraissa
        niin olettaisin ilmanmuuta saman luvan koskevan
        minuakin. Ei niin että molemmat ehdoin tahdoin
        etsisivät muita mahdollisia seksikumppaneita,
        mutta sopivan tilaisuuden tullen,
        hienotunteisesti ja puolisoa loukkaamatta... mikä
        ettei?
        Ei se tavara siitä kulu, kummallakaan
        sukupuolella. Ja mielestäni jos suhdetta ei
        mikään muu pidä kasassa kuin että yksiavioisesti
        harrastetaan seksiä vain sen oman kumppanin
        kanssa niin ei siinä suhteessa paljon
        hurraamista ole.
        Minulla on läheisiä ystäviä, niin miehiä kuin
        naisiakin, itseni ikäisiä, nuorempia ja vanhempia
        joiden kanssa en koskaan ole sekstaillut.
        Arvostan tuhannesti enemmän sitä henkistä
        yhteyttä joka minulla on heidän kanssaan kuin
        satunnaista aktia yhden illan jutuissa - siis
        sehän on pelkkää seksiä eikä paljoa merkitse.
        Yhden illan tarina on mieltäkutkuttava sen illan
        ja muutaman päivän jälkeenpäin, mutta kun
        seksipaineet on purettu ja jälkimainingit
        mielestä haihtuneet on se minulle yhtä
        merkityksetön kuin jos alkaisin miettimään
        ihmisiä joita olen elämäni aikana kätellyt.

        Siltikin minulla on normaali tunne-elämä muuten,
        rakastan vanhempiani ja muita minulle läheisiä
        ihmisiä kuten kuka tahansa muukin. Olen
        luonteeltani aika avoin, mikä lienee tullutkin
        ilmi ja väitän että jos ei älyä niin
        maalaisjärkeä on siunaantunut riittävästi. On
        vaan tämä seksivietti vähän "ylikehittynyt" .

        Kiitoksia mielenkiintoisesta keskustelusta. Täytyy
        sanoa, että kun kaksi järkevää ihmistä pääsee
        keskustelemaan asiasta asiallisesti, sitä lukee
        mielellään. Ihme vaan (ja tietenkin hyvä asia),
        että kaikki paskahousut ovat ymmärtäneet pysyä
        poissa. Yksi hyvä esimerkki oli se, kun etsin
        itselleni (olen naimisissa) mailiseuraa,
        muistaakseni Elleistä, ihmiset kyllä
        kirjoittelivat palstalle. Mutta tappelivat
        keskenään siitä, että kuinka paskoja naiset ja
        miehet ovat. Näitä viestejä tuli kymmeniä, enkä
        loppujen lopuksi saanut kaipaamaani mailikaveria
        :(.

        Asia, minkä vuoksi kirjoitan, on tämä keskustelu
        ja se, kun tapasin erään kaverini vuosien
        jälkeen. Olen ollut YK-joukoissa joskus 80-luvulla
        ja sain sieltä todella hienoja kaverieta, joiden
        kanssa pidetään vieläkin yhtä. Non niin. Tapasin
        yhdellä pelireissulla kaverin näiltä ajoilta. Hän
        oli todella muuttunut sisäisesti. Melkein heti,
        kun aloimme jutella, hän alkoi purkaa sydäntään
        tosi avoimesti. Hänen vaimonsa luultavasti pettää
        häntä yhden rakennusmiehen kanssa. Aviopari teki
        perheelleen taloa. Mies palkkasi kirvesmiehen
        raksalle. Ja ilmeisesti heillä oli jotain vipinää
        keskenään. Mies oli todella synkkä. Siis tarkoitan
        sitä, että se olisi voinut tehdä itselleen tai
        vaimolleen jotain. Sen puheet oli semmoisia.
        Yritin tietnekin lohduttaa häntä. Vaimo ei ollut
        jäänyt kiinni itse teossa, mutta miehellä oli
        todella vahva epäilys asiasta.

        Meni jonkun aikaa, niin mies alkoi kehuskella
        omilla naissaavutuksillaan. Oli oltu naimisissa
        olevan naisen kanssa naimassa inva-wc:ssä ym.
        Ajattelin, että ollaanko me miehet kaikki
        smanlaisia? Itsellänikin on ollut suhde avioliiton
        aikana. Enkä kadu sitä, se oli jotain aivan upeaa.
        Mutta kaikki on takana päin. En silti kyttää
        sairaan lailla omaa vaimoani, että missä mennään
        ja kenen kanssa. Hän saa mennä yhtä lailla kuin
        minäkin. Mutta en ole kuitenkaan kertonut hänelle
        syrjähypystäni.

        Asia on minun kohdalla se, että en saa vaimoltani
        tarpeeksi. Enkä sellaista seksiä, mitä haluan.
        Vaimoni on todella passiivinen sängyssä, eikä
        halua kokeilla mitään uutta. Ehdotin kerran, että
        tehdään se ruokapöydällä. Mutta ei. Hän ei
        halunnut kokeilla, koska aina syödessä hän
        ajattelisi sitä. En tietenkään pakottanut häntä,
        enkä suuttunut. Mutta joskus sisällä kiehuu. Seksi
        ei saa olla pääasia avio- tai avoliitossa, mutta
        minulle se merkitsee aika paljon.

        Tiedän, että minut tuomitaan tämän perusteella.
        Sillä ei ole mitään merkitystä. Joku tyytyy
        kohtaloonsa, joku ei.

        Jos luet EXH tämän, kommentoi.

        Hyvää loppukesää kaikille.


      • Exh.
        Jallu kirjoitti:

        Kiitoksia mielenkiintoisesta keskustelusta. Täytyy
        sanoa, että kun kaksi järkevää ihmistä pääsee
        keskustelemaan asiasta asiallisesti, sitä lukee
        mielellään. Ihme vaan (ja tietenkin hyvä asia),
        että kaikki paskahousut ovat ymmärtäneet pysyä
        poissa. Yksi hyvä esimerkki oli se, kun etsin
        itselleni (olen naimisissa) mailiseuraa,
        muistaakseni Elleistä, ihmiset kyllä
        kirjoittelivat palstalle. Mutta tappelivat
        keskenään siitä, että kuinka paskoja naiset ja
        miehet ovat. Näitä viestejä tuli kymmeniä, enkä
        loppujen lopuksi saanut kaipaamaani mailikaveria
        :(.

        Asia, minkä vuoksi kirjoitan, on tämä keskustelu
        ja se, kun tapasin erään kaverini vuosien
        jälkeen. Olen ollut YK-joukoissa joskus 80-luvulla
        ja sain sieltä todella hienoja kaverieta, joiden
        kanssa pidetään vieläkin yhtä. Non niin. Tapasin
        yhdellä pelireissulla kaverin näiltä ajoilta. Hän
        oli todella muuttunut sisäisesti. Melkein heti,
        kun aloimme jutella, hän alkoi purkaa sydäntään
        tosi avoimesti. Hänen vaimonsa luultavasti pettää
        häntä yhden rakennusmiehen kanssa. Aviopari teki
        perheelleen taloa. Mies palkkasi kirvesmiehen
        raksalle. Ja ilmeisesti heillä oli jotain vipinää
        keskenään. Mies oli todella synkkä. Siis tarkoitan
        sitä, että se olisi voinut tehdä itselleen tai
        vaimolleen jotain. Sen puheet oli semmoisia.
        Yritin tietnekin lohduttaa häntä. Vaimo ei ollut
        jäänyt kiinni itse teossa, mutta miehellä oli
        todella vahva epäilys asiasta.

        Meni jonkun aikaa, niin mies alkoi kehuskella
        omilla naissaavutuksillaan. Oli oltu naimisissa
        olevan naisen kanssa naimassa inva-wc:ssä ym.
        Ajattelin, että ollaanko me miehet kaikki
        smanlaisia? Itsellänikin on ollut suhde avioliiton
        aikana. Enkä kadu sitä, se oli jotain aivan upeaa.
        Mutta kaikki on takana päin. En silti kyttää
        sairaan lailla omaa vaimoani, että missä mennään
        ja kenen kanssa. Hän saa mennä yhtä lailla kuin
        minäkin. Mutta en ole kuitenkaan kertonut hänelle
        syrjähypystäni.

        Asia on minun kohdalla se, että en saa vaimoltani
        tarpeeksi. Enkä sellaista seksiä, mitä haluan.
        Vaimoni on todella passiivinen sängyssä, eikä
        halua kokeilla mitään uutta. Ehdotin kerran, että
        tehdään se ruokapöydällä. Mutta ei. Hän ei
        halunnut kokeilla, koska aina syödessä hän
        ajattelisi sitä. En tietenkään pakottanut häntä,
        enkä suuttunut. Mutta joskus sisällä kiehuu. Seksi
        ei saa olla pääasia avio- tai avoliitossa, mutta
        minulle se merkitsee aika paljon.

        Tiedän, että minut tuomitaan tämän perusteella.
        Sillä ei ole mitään merkitystä. Joku tyytyy
        kohtaloonsa, joku ei.

        Jos luet EXH tämän, kommentoi.

        Hyvää loppukesää kaikille.

        sinullekin, Jallu.
        Minusta kuulostaa siltä että vaimosi ei pidä
        seksistä. Onko tilanne ollut aina samanlainen vai
        kehittynyt vuosien saatossa?
        En tietysti tiedä hänen taustojaan, ehkä hänellä
        on takanaan joku niin kielteinen kokemus että se
        on jättänyt jälkensä kaikkeen seksielämään. Sinun
        kannaltasi se on sääli, mutta et varmasti ole
        ainoa. Meidän ihmisten tarpeet ovat niin kovin
        usein erilaiset tällä saralla. Ja samankin
        ihmisen seksihalut vaihtelevat elämän saatossa.
        Seksi ei varmasti ole tärkeintä suhteessa, ei
        edes minulle mutta väittäisin kuitenkin että
        sillä on varsin keskeinen osa. Itse en mene
        naimisiin ennenkuin löydän miehen, jota rakastan
        yhtälailla aivojen, sydämen ja kikkelin takia,
        eli luultavasti en koskaan. Olenpahan vieläkin
        niin naivi että uskon tähän "kolmiyhteyteen" ,
        jos saan hyvän kontaktin kaikilla näillä osa-
        alueilla niin minulla on edes mahdollisuus
        hyvään,kestävään avioliittoon. Mutta monen miehen
        on minua suudeltava ennenkuin sammakosta tulee
        prinsessa :-)
        En usko että kaikki miehet ovat samanlaisia,
        mutta jostakin syystä mielestäni useimmilla
        miehillä kynnys käydä vieraissa on matalampi kuin
        naisilla.Tämä on jälleen vain oma mielipiteeni
        eikä edelleenkään tarkoitettu moitteeksi
        kenellekään.


      • Jallu
        Exh. kirjoitti:

        sinullekin, Jallu.
        Minusta kuulostaa siltä että vaimosi ei pidä
        seksistä. Onko tilanne ollut aina samanlainen vai
        kehittynyt vuosien saatossa?
        En tietysti tiedä hänen taustojaan, ehkä hänellä
        on takanaan joku niin kielteinen kokemus että se
        on jättänyt jälkensä kaikkeen seksielämään. Sinun
        kannaltasi se on sääli, mutta et varmasti ole
        ainoa. Meidän ihmisten tarpeet ovat niin kovin
        usein erilaiset tällä saralla. Ja samankin
        ihmisen seksihalut vaihtelevat elämän saatossa.
        Seksi ei varmasti ole tärkeintä suhteessa, ei
        edes minulle mutta väittäisin kuitenkin että
        sillä on varsin keskeinen osa. Itse en mene
        naimisiin ennenkuin löydän miehen, jota rakastan
        yhtälailla aivojen, sydämen ja kikkelin takia,
        eli luultavasti en koskaan. Olenpahan vieläkin
        niin naivi että uskon tähän "kolmiyhteyteen" ,
        jos saan hyvän kontaktin kaikilla näillä osa-
        alueilla niin minulla on edes mahdollisuus
        hyvään,kestävään avioliittoon. Mutta monen miehen
        on minua suudeltava ennenkuin sammakosta tulee
        prinsessa :-)
        En usko että kaikki miehet ovat samanlaisia,
        mutta jostakin syystä mielestäni useimmilla
        miehillä kynnys käydä vieraissa on matalampi kuin
        naisilla.Tämä on jälleen vain oma mielipiteeni
        eikä edelleenkään tarkoitettu moitteeksi
        kenellekään.

        Olen kanssasi samoilla linjoilla siitä, että seksi
        ei ole kaikki kaikessa, mutta se on tärkeä asia.

        Mun on paha mennä moittimaan vaimoani, koska
        hänellä ei ole mahdollisuutta puolustautua. Mutta
        kuitenkin yritän esittää asiat mahdollisimman
        objektiivisesti.

        Mä vaadin liikaa hänen mielestään. Mulle ei vain
        riitä seksi kerran kahdessa viikossa. Joskus on
        pidempiäkin aikoja. Kun mainitsen asiasta, tuntuu
        siltä, että niin kuin säälistä ollaan muutaman
        kerran ja taas asia palaa entiselleen. Ikään kuin
        huomaamatta. Mä olen ostellut rouvalle hienoja
        alusvaatteita. En mitään törkyä, vaan ihan päällä
        pidettäviä. Enkä käy liiaksi päälle, ettei tunnu
        siltä, että olisin koko ajan vailla. En tiedä,
        kuinka edetä. Välillä sitä ajattelee, että olenko
        mä liian aktiivnen seksuaalisesti. Että pitäiskö
        ottaa rauhoittavia? Mä olen sen hänelle sanonut
        monta kertaa, kun ollaan tapeltu, että jos meillä
        ei olis lapsia, mä olisin jo mennyt.

        Mä en tiedä, millaisen seksuaalikasvatuksen
        vaimoni on saanut kotonaan, mutta välillä tuntuu,
        että siellä seksuaaliset tunteet on tukahdutettu.

        En tiedä, onko ihannetilannetta olemassakaan. Että
        molemmat olisivat yhtä aktiivisia tai pasiivisia.
        Vai valittaako taas yks äijä surkeeta kohtaloaan,
        kun taaskaan akka ei antanut. Mutta en tiedä,
        osaatko astua "housuihini", mutta tää käy
        hermoille.

        Siinä mielessä mä olen sitä mieltä, että yleiset
        naiset on ihan hyväksyttävä tapa, koska jäljet ei
        tuoksu jälkeen päin. Ei tarvi pelätä, että kuuluu
        perästä. Ja kuitenkin saat siitä sitä, mitä haet.
        Ja toiseksi, mun mielestä tehdään monta kertaa
        sillä lailla, kuin mitä yleinen mielipide vaatii.
        Ei niin, kuin itsellä olis hyvä olla. Se on eri
        asia, jos oma moraali ja omatunto pistää hanttiin.
        Se ei mun mielestä kuulu kenellekään, mitä kaksi
        ihmistä tekee keskenään.

        Mutta tällaista tällä kertaa. Hyvää loppukesää.


      • Exh.
        Jallu kirjoitti:

        Olen kanssasi samoilla linjoilla siitä, että seksi
        ei ole kaikki kaikessa, mutta se on tärkeä asia.

        Mun on paha mennä moittimaan vaimoani, koska
        hänellä ei ole mahdollisuutta puolustautua. Mutta
        kuitenkin yritän esittää asiat mahdollisimman
        objektiivisesti.

        Mä vaadin liikaa hänen mielestään. Mulle ei vain
        riitä seksi kerran kahdessa viikossa. Joskus on
        pidempiäkin aikoja. Kun mainitsen asiasta, tuntuu
        siltä, että niin kuin säälistä ollaan muutaman
        kerran ja taas asia palaa entiselleen. Ikään kuin
        huomaamatta. Mä olen ostellut rouvalle hienoja
        alusvaatteita. En mitään törkyä, vaan ihan päällä
        pidettäviä. Enkä käy liiaksi päälle, ettei tunnu
        siltä, että olisin koko ajan vailla. En tiedä,
        kuinka edetä. Välillä sitä ajattelee, että olenko
        mä liian aktiivnen seksuaalisesti. Että pitäiskö
        ottaa rauhoittavia? Mä olen sen hänelle sanonut
        monta kertaa, kun ollaan tapeltu, että jos meillä
        ei olis lapsia, mä olisin jo mennyt.

        Mä en tiedä, millaisen seksuaalikasvatuksen
        vaimoni on saanut kotonaan, mutta välillä tuntuu,
        että siellä seksuaaliset tunteet on tukahdutettu.

        En tiedä, onko ihannetilannetta olemassakaan. Että
        molemmat olisivat yhtä aktiivisia tai pasiivisia.
        Vai valittaako taas yks äijä surkeeta kohtaloaan,
        kun taaskaan akka ei antanut. Mutta en tiedä,
        osaatko astua "housuihini", mutta tää käy
        hermoille.

        Siinä mielessä mä olen sitä mieltä, että yleiset
        naiset on ihan hyväksyttävä tapa, koska jäljet ei
        tuoksu jälkeen päin. Ei tarvi pelätä, että kuuluu
        perästä. Ja kuitenkin saat siitä sitä, mitä haet.
        Ja toiseksi, mun mielestä tehdään monta kertaa
        sillä lailla, kuin mitä yleinen mielipide vaatii.
        Ei niin, kuin itsellä olis hyvä olla. Se on eri
        asia, jos oma moraali ja omatunto pistää hanttiin.
        Se ei mun mielestä kuulu kenellekään, mitä kaksi
        ihmistä tekee keskenään.

        Mutta tällaista tällä kertaa. Hyvää loppukesää.

        Osaan erittäin hyvin "astua housuihisi", onhan
        minullakin ollut muutamia vähän pidempiaikaisia
        suhteita. Elin kerran jopa neljä vuotta yhdessä
        miehen kanssa joka ei sytyttänyt minua
        seksuaalisesti, älyllisesti tai sydämmellä, enkä
        näin jälkeenpäin voi tajuta miksi ihmeessä odotin
        niin kauan ennenkuin tajusin muuttaa erilleen.
        Yhtenä päivänä jotenkin silmäni vain aukesivat,
        ja tajusin että olin kiintynyt häneen jotakuinkin
        saman verran kuin olohuoneen pöytään ja läksin.
        Minä en ollut hänelle uskollinen, kävin estoitta
        vieraissa kun tilaisuus tarjoutui, sillä tarpeita
        minulla oli, ne eivät vain kohdistuneet häneen.
        Ja nyt- minulla on puolisuhde mieheen joka on
        ylivoimaisesti paras rakastaja tähänastisessa
        elämässäni. Pulmana on vain se, että hänen
        halunsa on huomattavasti vähäisempi kuin minun,
        olemme tunteneet toisemme neljä kuukautta
        päässeet sänkyyn asti kaksi kertaa niin, että
        emme ole olleet humalassa. (Kännipäistä
        söherrystä puolin ja toisin on ollut muutama,
        mutta eihän siitä silloin samanlaista tyydytystä
        saa.) Olen äärimmäisen turhautunut !!!
        Minä masturboin tavallisesti joka ilta nukkumaan
        käydessäni, mutta nyt kun tekee mieli jatkuvasti
        eikä kuitenkaan saa on sormella käytävä viisikin
        kertaa päivässä.

        Onneksi minulla on elokuun viimeinen viikko
        lomaa, matkustan jonnekin tästä tuppukylästä ja
        nain sydämmeni kyllyydestä jos vain löydän
        sopivan "uhrin" . Ja omasta halusta ja
        nautinnosta, en rahasta.

        Eipä tämä taida sinua paljon lohduttaa, mutta
        tiedätpähän että kohtalotovereita löytyy
        naisistakin, vieläpä tälläisestä ex-
        ammattilaisesta.


      • Pakana(M)
        Exh. kirjoitti:

        Kyllä, olen omalta kohdaltani sitä mieltä että se
        satuttaisi enemmän kuin "rysän päältä"
        yllättäminen. Tai riippuu ehkä vähän rysästä...

        Minulla oli jonkin aikaa sitten suhde erääseen
        mieheen, ja kokeilimme joitakin kertoja seksiä
        kolmisin, minä, hän ja yksi naispuolinen
        ystävättäreni. En ollut mustasukkainen seksistä,
        mutta minua loukkasi se, että jälkeenpäin, aina
        kun tämä ystävättäreni oli paikalla koko miehen
        huomio kohdistui häneen. Flirtti oli niin avointa
        että asiasta tietämättömätkin kiinnittivät siihen
        huomiota. Jos kiinnostuksen ilmauksia olisi
        tullut minullekin tasapuolisesti, olisimme
        voineet yhdessä nauraa kaikki kolme
        omalle "salaisuudellemme", mutta kun näin ei
        ollut niin tunsin tottakai itseni syrjäytetyksi.

        En tiedä johtuuko kokemuksistani vai olenko jo
        syntymästäni saakka ollut erilainen
        mielipiteissäni useimpiin muihin tuntemiini
        naisiin verraten, mutta ymmärrän hyvin
        miesten "sehän oli vain pelkkää seksiä"- lauseen.
        Tässäkin asiassa pitäisi olla vastavuoroisuutta,
        jos minun mieheni kävisi luvan kanssa vieraissa
        niin olettaisin ilmanmuuta saman luvan koskevan
        minuakin. Ei niin että molemmat ehdoin tahdoin
        etsisivät muita mahdollisia seksikumppaneita,
        mutta sopivan tilaisuuden tullen,
        hienotunteisesti ja puolisoa loukkaamatta... mikä
        ettei?
        Ei se tavara siitä kulu, kummallakaan
        sukupuolella. Ja mielestäni jos suhdetta ei
        mikään muu pidä kasassa kuin että yksiavioisesti
        harrastetaan seksiä vain sen oman kumppanin
        kanssa niin ei siinä suhteessa paljon
        hurraamista ole.
        Minulla on läheisiä ystäviä, niin miehiä kuin
        naisiakin, itseni ikäisiä, nuorempia ja vanhempia
        joiden kanssa en koskaan ole sekstaillut.
        Arvostan tuhannesti enemmän sitä henkistä
        yhteyttä joka minulla on heidän kanssaan kuin
        satunnaista aktia yhden illan jutuissa - siis
        sehän on pelkkää seksiä eikä paljoa merkitse.
        Yhden illan tarina on mieltäkutkuttava sen illan
        ja muutaman päivän jälkeenpäin, mutta kun
        seksipaineet on purettu ja jälkimainingit
        mielestä haihtuneet on se minulle yhtä
        merkityksetön kuin jos alkaisin miettimään
        ihmisiä joita olen elämäni aikana kätellyt.

        Siltikin minulla on normaali tunne-elämä muuten,
        rakastan vanhempiani ja muita minulle läheisiä
        ihmisiä kuten kuka tahansa muukin. Olen
        luonteeltani aika avoin, mikä lienee tullutkin
        ilmi ja väitän että jos ei älyä niin
        maalaisjärkeä on siunaantunut riittävästi. On
        vaan tämä seksivietti vähän "ylikehittynyt" .

        Mutta, millä ihminen voisi estää henkisen
        "syrjähypyn"? Ihmisellä voi olla niin luja tahto,
        että ei hyppää vieraaseen sänkyyn, jos vaikka
        mieli kuinka tekisi, mutta eihän ajatuksia voi
        kahlita. Jos ihastut esim. työkaveriisi, niin
        miten sen voi estää? Henkinen syrjähyppy voi
        joissain tapauksissa olla teko, joka vain tapahtuu.


      • Exh.
        Pakana(M) kirjoitti:

        Mutta, millä ihminen voisi estää henkisen
        "syrjähypyn"? Ihmisellä voi olla niin luja tahto,
        että ei hyppää vieraaseen sänkyyn, jos vaikka
        mieli kuinka tekisi, mutta eihän ajatuksia voi
        kahlita. Jos ihastut esim. työkaveriisi, niin
        miten sen voi estää? Henkinen syrjähyppy voi
        joissain tapauksissa olla teko, joka vain tapahtuu.

        ... yritän selventää vähän mitä tarkoitin.
        Ajatuksiaan ei voi kahlita, eikä pidäkään mutta
        teoistaan voi päättää. Jos työkaveriin on jo
        hivenen verran ihastunut niin voi olla menemättä
        kahdestaan lounaalle, firman pikkujouluihin voi
        ottaa sen oman vihityn aviopuolison mukaan ja
        omaan liittoon voi yrittää kiinnittää huomiota
        koko ajan, hoitaa ja vaalia sitä. Mielestäni pika-
        akti tuntemattoman ihmisen kanssa ei ole liitolle
        niin suuri uhka kuin avioliiton ulkopuolisen
        ihastuksen "ruokkiminen", toivottavasti ymmärrät
        mitä tarkoitan.

        Olen erittäin naiivi tässä avioliittoasiassa,
        mutta uskon edelleen loppuelämän kestävän
        avioliiton mahdollisuuteen. En kuitenkaan usko
        että minun yksin pitäisi pitää liitto kasassa,
        eli puolisoni olisi uskottava samoin ja oltava
        valmis hoitamaan liittoamme. Kun yksi eniten
        arvostamistani asioista on rehellisyys ja suoruus
        kanssaihmisiä kohtaan, niin luultavammin tulen
        kuolemaankin naimattomana.


    • Tyrskytuuli

      moikka x-h!

      eipä osaa muuta seanoa kuin että asiaa puhut,olen
      tuota asiaa itsekin pohtinut,juuri leskeksi
      jääneenä(42v)enkä näe mitään pahaa
      asiassa.Sitäpaitsi onhan olemassa valinnan
      vapaus,kumminpäin vaan.Joko käyttä tai ei/on
      maksullinen tai ei.Tosin oma suhtaantumiseni
      huoriin on ollut aina kiinnostuneen
      positiivista,koskaan en ole heitä pitänyt muita
      ihmisiä merkillisempinä.Itselläni ei ole
      kokemusta käytännössä, mutta ehkä jonain
      päivänä...Hyvää jatkoa Sinulle ja kiitos
      piristävästä aiheesta!

      t.-R-

    • oiva36

      Itse en ole käyttänyt seksipalveluita , mutta
      minusta se on hyvä että niitä on tarjolla
      nykyisin enemmän.En pistäisi pahakseni vaikka
      olisi täällä Suomessa laillisia bordelleja.
      Minäkin tunnen kaveri piiristä miehiä jotka ovat
      tyytyväisiä , kun saavat kunnon panon
      kohtuullisella korvauksella ( jota kotona ei
      välttämättä saa )ja, tässä on sekin hyvä
      puoli ,jos käy "huorissa" ne ei kysele perään.

      • Repe Ruutikallo

        ...kortsu päällä voi saada kunnon panon?


    • Elmiira

      kannattaako itsensä myyminen noin
      loppujen lopuksi ja rahasta.
      Sitähän voi aina päättää
      myykö itsensä rahasta vai
      nautinnosta!
      En tuomitse hommaa, mutta ehkä
      ihmettelen.

      • Exh.

        Minun mielestäni kaikki työelämässä olevat
        ihmiset vuokraavat jonkin osan itsestään
        työnantajalle. Yksi tekee töitä käsillään, toinen
        päällään ja jotkut sukupuolielimillään. Kaikki
        työ ei sovi kaikille eikä tarvitsekaan.

        Kysymyksesi on kuitenkin aiheellinen. Minulla
        yksi syy siihen että lopetin tuon ammatin
        harjoittamisen oli, että pidän miehistä. Ja pidän
        seksistä.Ehdin olla huorana runsaan vuoden, ja
        toisiin ammattilaisiin tutustuessani tietysti
        juttelimme keskenämme erilaisista asiakkaista.
        Joillekin homma oli ihan OK, mutta tapasin myös
        sellaisia joilla ei ollut enää mitään hyvää
        sanottavaa koko vastakkaisesta sukupuolesta,
        ammattilaisena oleminen oli vienyt heiltä kyvyn
        kohdata mies ihmisenä. Jokaisen tapa reagoida on
        tietysti erilainen mutta en uskaltanut ottaa sitä
        riskiä että ammatin vuoksi katkeroituisin liki
        puolelle maailman väestöstä.
        Tosin kun näitä palstakeskusteluja seuraa niin
        vaikuttaa varsin usein siltä että suurta osaa ns.
        tavallisiakin naisia vaivaa "miesviha",
        kaikki maailman ja oman elämän hankaluudet
        tuntuvat yksipuolisesti olevan miehen/miesten
        vika.Tai sitten toisten naisten, niiden "huorien"
        jotka sen oman kultamussukan lopulta nappasivat
        kun vaimo ensin vuosikaudet nalkutti milloin
        mistäkin.

        Tämä oli ehkä vähän liian kärjistettyä mutta
        tulipahan sanottua.

        Ja vielä kun kerran kirjoittamaan rupesin, niin
        se huora-sanan käyttö...
        Siitä on tullut kaikkiin tilanteisiin sopiva
        haukkumasana ja useimmiten sitä käyttävät ihmiset
        eivät ole kertaakaan pysähtyneet miettimään mitä
        se itse asiassa taekoittaa. Jos tyttöystävä
        pettää etelänmatkalla, se on huora. Tai jos
        nainen tahtoo munaa ilman esileikkejä niin sekin
        on huora.(Tämä kommentti oli vieläpä
        naispuoliselta henkilöltä yhdessä aiemmassa
        keskustelussa täällä.)
        Mitähän jos se tyttöystävä olisi ihan oikeasti
        huora? Ja miksi ei nainenkin joskus saisi haluta
        kunnon panoa ilman sen ihmeellisempiä
        esivalmisteluja muuttumatta kummallisesti heti
        huoraksi?


      • Tärkeä asia
        Exh. kirjoitti:

        Minun mielestäni kaikki työelämässä olevat
        ihmiset vuokraavat jonkin osan itsestään
        työnantajalle. Yksi tekee töitä käsillään, toinen
        päällään ja jotkut sukupuolielimillään. Kaikki
        työ ei sovi kaikille eikä tarvitsekaan.

        Kysymyksesi on kuitenkin aiheellinen. Minulla
        yksi syy siihen että lopetin tuon ammatin
        harjoittamisen oli, että pidän miehistä. Ja pidän
        seksistä.Ehdin olla huorana runsaan vuoden, ja
        toisiin ammattilaisiin tutustuessani tietysti
        juttelimme keskenämme erilaisista asiakkaista.
        Joillekin homma oli ihan OK, mutta tapasin myös
        sellaisia joilla ei ollut enää mitään hyvää
        sanottavaa koko vastakkaisesta sukupuolesta,
        ammattilaisena oleminen oli vienyt heiltä kyvyn
        kohdata mies ihmisenä. Jokaisen tapa reagoida on
        tietysti erilainen mutta en uskaltanut ottaa sitä
        riskiä että ammatin vuoksi katkeroituisin liki
        puolelle maailman väestöstä.
        Tosin kun näitä palstakeskusteluja seuraa niin
        vaikuttaa varsin usein siltä että suurta osaa ns.
        tavallisiakin naisia vaivaa "miesviha",
        kaikki maailman ja oman elämän hankaluudet
        tuntuvat yksipuolisesti olevan miehen/miesten
        vika.Tai sitten toisten naisten, niiden "huorien"
        jotka sen oman kultamussukan lopulta nappasivat
        kun vaimo ensin vuosikaudet nalkutti milloin
        mistäkin.

        Tämä oli ehkä vähän liian kärjistettyä mutta
        tulipahan sanottua.

        Ja vielä kun kerran kirjoittamaan rupesin, niin
        se huora-sanan käyttö...
        Siitä on tullut kaikkiin tilanteisiin sopiva
        haukkumasana ja useimmiten sitä käyttävät ihmiset
        eivät ole kertaakaan pysähtyneet miettimään mitä
        se itse asiassa taekoittaa. Jos tyttöystävä
        pettää etelänmatkalla, se on huora. Tai jos
        nainen tahtoo munaa ilman esileikkejä niin sekin
        on huora.(Tämä kommentti oli vieläpä
        naispuoliselta henkilöltä yhdessä aiemmassa
        keskustelussa täällä.)
        Mitähän jos se tyttöystävä olisi ihan oikeasti
        huora? Ja miksi ei nainenkin joskus saisi haluta
        kunnon panoa ilman sen ihmeellisempiä
        esivalmisteluja muuttumatta kummallisesti heti
        huoraksi?

        -lausetta ei kuule kovinkaan monelta, paitsi
        suutuspäissään naisestaan puhuvalta. Mutta ihan oikeasti
        – eipä taida monikaan siihen suostua, oli miten liberaali
        hyvänsä. Sehän on kansanomainen nimitys, vanha,
        mutta kelvoton ainakin asiallisessa keskustelussa. Sehän
        pitää sisällään jo negatiivisen latauksen. Toisaalta
        ”Tyttöystäväni on prostituoitu” olisi sekin vähän
        huvittava – ellei sitten puhuta todellisesta tilanteesta:-).


      • Lilja
        Tärkeä asia kirjoitti:

        -lausetta ei kuule kovinkaan monelta, paitsi
        suutuspäissään naisestaan puhuvalta. Mutta ihan oikeasti
        – eipä taida monikaan siihen suostua, oli miten liberaali
        hyvänsä. Sehän on kansanomainen nimitys, vanha,
        mutta kelvoton ainakin asiallisessa keskustelussa. Sehän
        pitää sisällään jo negatiivisen latauksen. Toisaalta
        ”Tyttöystäväni on prostituoitu” olisi sekin vähän
        huvittava – ellei sitten puhuta todellisesta tilanteesta:-).

        En tiedä miten ehdit näitä keskusteluja
        seurailla, mutta osastolla seksi/parisuhde on
        ollut keskustelu (Haluaisin läimäyttää naista)
        juuri tästä aiheesta (sanotaan sitä sitten
        yhdeksi esimerkiksi huora-madonna -dikotomiasta).

        Pettynyt poikaystävä raivostuu tyttöystävänsä
        seksikokemuksesta etelänmatkalla ja tunteet
        vellovat, väkivaltakin käy mielestä (monien
        mielestä oikeutettua).

        Kyllä siinä katsotaan olevan oikeutettua kutsua
        tyttöystävää huoraksi ja panna suhde poikki.
        Avoimesti.


      • Lilja
        Lilja kirjoitti:

        En tiedä miten ehdit näitä keskusteluja
        seurailla, mutta osastolla seksi/parisuhde on
        ollut keskustelu (Haluaisin läimäyttää naista)
        juuri tästä aiheesta (sanotaan sitä sitten
        yhdeksi esimerkiksi huora-madonna -dikotomiasta).

        Pettynyt poikaystävä raivostuu tyttöystävänsä
        seksikokemuksesta etelänmatkalla ja tunteet
        vellovat, väkivaltakin käy mielestä (monien
        mielestä oikeutettua).

        Kyllä siinä katsotaan olevan oikeutettua kutsua
        tyttöystävää huoraksi ja panna suhde poikki.
        Avoimesti.

        Luin hätäisesti. Niin, tässä oli muu kuin
        suutuspäissään lausuttu asia kysymyksesssä.

        Mutta ihmettelen, miten asiallisesti täällä
        keskustelu etenee. Miksi naisen pitää
        erityisesti 'leimautua' ennenkuin hänen
        seksuaalisuutensä on hyväksyttyä? Miksi yhä niin
        monet lähetetyt viestit tuomitsevat avio-
        /avovaimonsa tai tyttöystävänsä seksuaalisuudesta?

        En nyt pohdi syvällisemmin, totean vain
        havaintoni ehkä varsin lyhyeltä ajalta (ei ole
        yleensä ollut aikaa seurailla keskusteluja).


      • Tärkeä asia
        Lilja kirjoitti:

        Luin hätäisesti. Niin, tässä oli muu kuin
        suutuspäissään lausuttu asia kysymyksesssä.

        Mutta ihmettelen, miten asiallisesti täällä
        keskustelu etenee. Miksi naisen pitää
        erityisesti 'leimautua' ennenkuin hänen
        seksuaalisuutensä on hyväksyttyä? Miksi yhä niin
        monet lähetetyt viestit tuomitsevat avio-
        /avovaimonsa tai tyttöystävänsä seksuaalisuudesta?

        En nyt pohdi syvällisemmin, totean vain
        havaintoni ehkä varsin lyhyeltä ajalta (ei ole
        yleensä ollut aikaa seurailla keskusteluja).

        hei, kiitos kommentista. Lue, jos kerkiät tämä keskustelu
        ja sano, mitä ajattelet. Minusta tässä on, nimimerkin
        mukaisesti, kyse tärkeästä asiasta, josta pitää puhua
        realistisesti, kaunistelematta ja kauhistelematta.


      • Lilja
        Tärkeä asia kirjoitti:

        hei, kiitos kommentista. Lue, jos kerkiät tämä keskustelu
        ja sano, mitä ajattelet. Minusta tässä on, nimimerkin
        mukaisesti, kyse tärkeästä asiasta, josta pitää puhua
        realistisesti, kaunistelematta ja kauhistelematta.

        Kyllä, mutta eihän se millään tapaa sinänsä ole
        kovin ihmeellistä, sillä tässä nainen selvästi
        ilmoittaa olevansa se toinen vastapooli
        dikotomiassa huora-madonna.

        Mutta naisen seksuaalisuus, se on edelleen
        ainakin sosiaalisesti tabu. TOki, ajat muuttuvat.

        Ammattiprostituution lailliastamisen riskejä
        arvioitaessa oli kyllä tärkeä se näkökulma, että
        alanvaihto tietorekisterien astuessa mukaan
        kuvioon voi olla hankalaa. Tietosuoja ei enää
        oikein turvaa edes akselills työnantaja-Kela.

        Oletko itse virkamies?

        Jokatapauksessa, keskustelun suurin anti oli
        varmaan naisen seksuaalisuuteen
        suhtautumisongelmat yleensä.

        Ei niinkään ammattiprostituution kuviot
        kaikkinensa. Itse toivoisin avoimempaa
        suhtautumista seksiin kaikkinensa, ja naiset
        voivat aina oppia lisää omasta
        seksuaalisuudestaan ja niiltä sisariltaa, jotka
        ammatikseenkin seksiä harjoittavat.

        Avoimuutta, niin, ja vastuuta sitten
        valinnoistaan. Mutta ei tuomioita, niitä kun
        kulttuurimme eri kerrostumisssa on niin tiiviinä
        segmentteinä entuudestaan.


      • Tärkeä asia
        Lilja kirjoitti:

        Kyllä, mutta eihän se millään tapaa sinänsä ole
        kovin ihmeellistä, sillä tässä nainen selvästi
        ilmoittaa olevansa se toinen vastapooli
        dikotomiassa huora-madonna.

        Mutta naisen seksuaalisuus, se on edelleen
        ainakin sosiaalisesti tabu. TOki, ajat muuttuvat.

        Ammattiprostituution lailliastamisen riskejä
        arvioitaessa oli kyllä tärkeä se näkökulma, että
        alanvaihto tietorekisterien astuessa mukaan
        kuvioon voi olla hankalaa. Tietosuoja ei enää
        oikein turvaa edes akselills työnantaja-Kela.

        Oletko itse virkamies?

        Jokatapauksessa, keskustelun suurin anti oli
        varmaan naisen seksuaalisuuteen
        suhtautumisongelmat yleensä.

        Ei niinkään ammattiprostituution kuviot
        kaikkinensa. Itse toivoisin avoimempaa
        suhtautumista seksiin kaikkinensa, ja naiset
        voivat aina oppia lisää omasta
        seksuaalisuudestaan ja niiltä sisariltaa, jotka
        ammatikseenkin seksiä harjoittavat.

        Avoimuutta, niin, ja vastuuta sitten
        valinnoistaan. Mutta ei tuomioita, niitä kun
        kulttuurimme eri kerrostumisssa on niin tiiviinä
        segmentteinä entuudestaan.

        keskustelu näköjään aina palkitsee niin osallistujansa
        kuin lukijansakin. En ole virkamies, vain
        mieskansalainen, jonka mieltä tällaiset asiat
        askarruttavat.
        Seksuaalisuudesta (ilman teknisiä yksityiskohtia) voisi
        tosiaan keskustella enemmänkin. Mitä se oikein on?
        Jako kulkee heteron ja homon välillä, mutta mikäli olen
        oikein huomannut, se raja on aika…häilyvä. Kuinka
        moni meistä on tietämättään sekä että, tai milloin sitä
        milloin tätä. Onko tällaisia kokemuksia?
        Esitinpä helppoja kysymyksiä, joihin ei taida olla
        vastauksia, ainakaan helppoja.


      • Exh.
        Tärkeä asia kirjoitti:

        hei, kiitos kommentista. Lue, jos kerkiät tämä keskustelu
        ja sano, mitä ajattelet. Minusta tässä on, nimimerkin
        mukaisesti, kyse tärkeästä asiasta, josta pitää puhua
        realistisesti, kaunistelematta ja kauhistelematta.

        ..tärkeä asia. Saitko eilen viimeisen viestini
        sinulle? Lähetin sen noin viiden maissa
        iltapäivällä.


      • T.A.
        Exh. kirjoitti:

        ..tärkeä asia. Saitko eilen viimeisen viestini
        sinulle? Lähetin sen noin viiden maissa
        iltapäivällä.

        viestisi. Ja vastasinkin.


      • Lukki
        T.A. kirjoitti:

        viestisi. Ja vastasinkin.

        vastaus lienee sitten jäänyt matkalle
        seikkailemaan, minulle asti se ei ainakaan ole
        tullut. Huolestuin jo että josko olen jotenkin
        tunkeillut tai tietämättäni loukannut kun ei
        mitään kuulunut takaisin. Mutta näin ei siis
        ollut.
        Jutustelu kanssasi on piristänyt päiviäni
        kummasti, en soisi sen loppuvan.


      • Tärkeä asia
        Lukki kirjoitti:

        vastaus lienee sitten jäänyt matkalle
        seikkailemaan, minulle asti se ei ainakaan ole
        tullut. Huolestuin jo että josko olen jotenkin
        tunkeillut tai tietämättäni loukannut kun ei
        mitään kuulunut takaisin. Mutta näin ei siis
        ollut.
        Jutustelu kanssasi on piristänyt päiviäni
        kummasti, en soisi sen loppuvan.

        lähetin sen vastauksen uudelleen. Onnistuisiko nyt.
        Tämä ei jää tähän…:-))


      • Rogue
        Lilja kirjoitti:

        Kyllä, mutta eihän se millään tapaa sinänsä ole
        kovin ihmeellistä, sillä tässä nainen selvästi
        ilmoittaa olevansa se toinen vastapooli
        dikotomiassa huora-madonna.

        Mutta naisen seksuaalisuus, se on edelleen
        ainakin sosiaalisesti tabu. TOki, ajat muuttuvat.

        Ammattiprostituution lailliastamisen riskejä
        arvioitaessa oli kyllä tärkeä se näkökulma, että
        alanvaihto tietorekisterien astuessa mukaan
        kuvioon voi olla hankalaa. Tietosuoja ei enää
        oikein turvaa edes akselills työnantaja-Kela.

        Oletko itse virkamies?

        Jokatapauksessa, keskustelun suurin anti oli
        varmaan naisen seksuaalisuuteen
        suhtautumisongelmat yleensä.

        Ei niinkään ammattiprostituution kuviot
        kaikkinensa. Itse toivoisin avoimempaa
        suhtautumista seksiin kaikkinensa, ja naiset
        voivat aina oppia lisää omasta
        seksuaalisuudestaan ja niiltä sisariltaa, jotka
        ammatikseenkin seksiä harjoittavat.

        Avoimuutta, niin, ja vastuuta sitten
        valinnoistaan. Mutta ei tuomioita, niitä kun
        kulttuurimme eri kerrostumisssa on niin tiiviinä
        segmentteinä entuudestaan.

        -vaikken ole vielä lukenut keskustelua loppuun.
        (Voi siis olla, että joku muu jo sanoi
        tämän paremmin) Haluaisin kommentoida tuota naisen
        seksuaalisuuden mystifiointia. Puhuin ystäväni
        (miespuolinen) kanssa seksistä ja hän sanoi, että
        kyllä paineet kasaantuu, kun ei ole hetkeen
        saanut. Vastasin siihen, että sama se on
        tytöilläkin, ja hän oli aivan, että "On vai?" Ei
        ollut uskoa siis. Mietin, että mitä ne siellä
        koulussa opettavat.
        Tässäkin keskustelussa se, että olet ollut
        huora antaa oikeuden ja tavallaan selittää sen,
        että sulla on enemmän haluja kuin muilla. Että
        käyt sormella ainakin iltaisin ja nyt, kun haluat
        sitä miestä niin useamminkin. Mutta niinhän se on
        "naapurintytöilläkin"! En ole koskaan edes
        ajatellut itseni myymistä, mutta onhan minulla
        silti seksuaaliset tarpeet! Jos ei ole
        vakituisessa suhteessa, tai ei saa tarpeeksi
        suhteessaan, tottakai sitä jotenkin ne tarpeet
        hoitaa... (Tiesittekö muuten, että nainenkin voi
        saada orgasmin nukkuessaan? Kyllä, vaikka sille ei
        olekaan mitään fysiologista pakkoa...) Väitän
        olevani sekä huora, että madonna, jos nyt
        kumpaakaan. Se ei vain jotenkin edes
        (poika)ystävilleni ole hyväksyttävää. He eivät
        voi/suostu ymmärtämään, että tarpeeni on yhtä
        pakottava kuin heidänkin...
        Ja sitä, että pitää käydä huorissa tai
        vieraissa, koska vaimo ei anna, en voi ymmärtää.
        Minun on suoraan sanoen vaikea ymmärtää sitä
        kokeilunhaluttomuutta ja tai haluttomuutta. Jos on
        jotain traumoja ne voi kaiketi selvittää puhumalla
        ja hellimällä jos suhde on muuten hyvä. Sitten ei
        pitäisi olla enää esteitä. Jos minulla olisi mies,
        harrastaisin seksiä joka päivä, enkä koe olevani
        erityisen himokas, nymfomaaninen tai mitään
        muutakaan. En kuitenkaan ole kiinnostunut
        yhdenillan suhteista, joten... Muut keinot.
        Myöskin sängyssä innovatiivisuus on mielestäni
        ykis tärkeimmistä asioista ja yritän aina yllättää
        itsenikin... Siksi on vaikea hyväksyä "kunnon
        panolla" huorissa käymistä. Kyllä mulle ainakin
        voi sanoa jos jotain haluaa, tai jos ei saa, mitä
        haluaa. Toki jos lähtökohta on vapaa suhde...
        Sitten on kai sama iskeekö kumppanin baarista vai
        poimiiko kadunkulmasta.


      • Rogue
        Tärkeä asia kirjoitti:

        keskustelu näköjään aina palkitsee niin osallistujansa
        kuin lukijansakin. En ole virkamies, vain
        mieskansalainen, jonka mieltä tällaiset asiat
        askarruttavat.
        Seksuaalisuudesta (ilman teknisiä yksityiskohtia) voisi
        tosiaan keskustella enemmänkin. Mitä se oikein on?
        Jako kulkee heteron ja homon välillä, mutta mikäli olen
        oikein huomannut, se raja on aika…häilyvä. Kuinka
        moni meistä on tietämättään sekä että, tai milloin sitä
        milloin tätä. Onko tällaisia kokemuksia?
        Esitinpä helppoja kysymyksiä, joihin ei taida olla
        vastauksia, ainakaan helppoja.

        Tiedän, mitä olen, olen bi. Olen myös huomannut
        olevani uhka sekä heteroseksuaalisille naisille,e
        ttä miehille. Itse ajattelen vain, että rakkaus
        (eikä sen puoleen seksikään, vaikka ne ovatkin
        kaksi eri asiaa) ei katso jotain niin triviaalia
        kuin sukupuolta. Kuitenkin ihmiset, jotka tietävät
        suuntautumisestani (suuntautumattomuudestani;)
        suhtautuvat välillä jopa hullunkurisesti: ikään
        kuin haluaisin koko ajan ihan kaikkia, eikä mikään
        voisi riittää minulle, koska voin rakastaa kumpaa
        vain sukupuolta. Olen kuitenkin harvinaisen
        lojaali, eikä ole tapanani lähennellä ystäviäni.
        Harvemmat ylipäänsä herättävät kiinnostukseni.
        Tässä vähän jotain vastausta. Puhutaan vaan lisää
        jos sieltä löytyyihmetystä...


      • Exh.
        Rogue kirjoitti:

        -vaikken ole vielä lukenut keskustelua loppuun.
        (Voi siis olla, että joku muu jo sanoi
        tämän paremmin) Haluaisin kommentoida tuota naisen
        seksuaalisuuden mystifiointia. Puhuin ystäväni
        (miespuolinen) kanssa seksistä ja hän sanoi, että
        kyllä paineet kasaantuu, kun ei ole hetkeen
        saanut. Vastasin siihen, että sama se on
        tytöilläkin, ja hän oli aivan, että "On vai?" Ei
        ollut uskoa siis. Mietin, että mitä ne siellä
        koulussa opettavat.
        Tässäkin keskustelussa se, että olet ollut
        huora antaa oikeuden ja tavallaan selittää sen,
        että sulla on enemmän haluja kuin muilla. Että
        käyt sormella ainakin iltaisin ja nyt, kun haluat
        sitä miestä niin useamminkin. Mutta niinhän se on
        "naapurintytöilläkin"! En ole koskaan edes
        ajatellut itseni myymistä, mutta onhan minulla
        silti seksuaaliset tarpeet! Jos ei ole
        vakituisessa suhteessa, tai ei saa tarpeeksi
        suhteessaan, tottakai sitä jotenkin ne tarpeet
        hoitaa... (Tiesittekö muuten, että nainenkin voi
        saada orgasmin nukkuessaan? Kyllä, vaikka sille ei
        olekaan mitään fysiologista pakkoa...) Väitän
        olevani sekä huora, että madonna, jos nyt
        kumpaakaan. Se ei vain jotenkin edes
        (poika)ystävilleni ole hyväksyttävää. He eivät
        voi/suostu ymmärtämään, että tarpeeni on yhtä
        pakottava kuin heidänkin...
        Ja sitä, että pitää käydä huorissa tai
        vieraissa, koska vaimo ei anna, en voi ymmärtää.
        Minun on suoraan sanoen vaikea ymmärtää sitä
        kokeilunhaluttomuutta ja tai haluttomuutta. Jos on
        jotain traumoja ne voi kaiketi selvittää puhumalla
        ja hellimällä jos suhde on muuten hyvä. Sitten ei
        pitäisi olla enää esteitä. Jos minulla olisi mies,
        harrastaisin seksiä joka päivä, enkä koe olevani
        erityisen himokas, nymfomaaninen tai mitään
        muutakaan. En kuitenkaan ole kiinnostunut
        yhdenillan suhteista, joten... Muut keinot.
        Myöskin sängyssä innovatiivisuus on mielestäni
        ykis tärkeimmistä asioista ja yritän aina yllättää
        itsenikin... Siksi on vaikea hyväksyä "kunnon
        panolla" huorissa käymistä. Kyllä mulle ainakin
        voi sanoa jos jotain haluaa, tai jos ei saa, mitä
        haluaa. Toki jos lähtökohta on vapaa suhde...
        Sitten on kai sama iskeekö kumppanin baarista vai
        poimiiko kadunkulmasta.

        Kiitos kommentistasi.
        Minulla oli nämä seksihalut melko suuret jo
        ennenkuin olin tuossa aiemmassa ammatissani, siis
        silloin kun olin vielä tavallinen naapurintyttö.
        Se ei vain ole koskaan ollut meille naisille yhtä
        hyväksyttävää kuin miehille, ikävä kyllä.

        Tämän keskustelun aloitin lähinnä muiden
        keskustelujen provosoimana, ja olen ollut todella
        yllättynyt asiallisista ja positiivisista
        vastauksista joita on ollut suurin osa.

        En usko, että enää lähtisin takaisin "huoran
        tielle" ammattimaisesti, elämä on nyt kovin
        toisenlaista siihen aikaan verrattuna.
        Mielummin minäkin hoitaisin tarpeeni, niin
        fyysiset kuin henkiset, vakituisessa suhteessa,
        mutta se on minulle mahdottomuus. Minun täytyisi
        oman omatuntoni pakottamana kertoa kumppanilleni
        jo aivan suhteen alussa entisestä elämästäni, ja
        se on mahdotonta. Asun kuitenkin pienellä
        paikkakunnalla ja tämä minun elämäni on ollut sen
        verran normaalista poikkeavaa että
        että "salaisuus" olisi liian mehukas sisällä
        pidettäväksi.
        Sitäpaitsi, nekään miehet (tai naiset) jotka
        huorissa käyvät eivät entistä sellaista omaksi
        kumppanikseen ottaisi, eikä sitä voi keneltäkään
        vaatia.
        Eli olen valinnoillani tuominnut itseni hyvin
        yksinäiseen elämään, mutta se on ollut oma syyni
        enkä siitä muita syytäkään.
        Sen takia minun on loppuikäni tyydyttävä näihin
        yhden illan suhteisiin, eikä minua luultavasti
        aja niihin edelleenkään seksin tarve kun siihen
        löytyy omat keinonsa, vaan halu olla joskus
        toisen ihmisen kainalossa ja herätä aamulla
        jonkun vierestä.

        Kuulostaa lässynläältä, mutta halusin sinulle
        kertoa.


      • Rogue
        Exh. kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi.
        Minulla oli nämä seksihalut melko suuret jo
        ennenkuin olin tuossa aiemmassa ammatissani, siis
        silloin kun olin vielä tavallinen naapurintyttö.
        Se ei vain ole koskaan ollut meille naisille yhtä
        hyväksyttävää kuin miehille, ikävä kyllä.

        Tämän keskustelun aloitin lähinnä muiden
        keskustelujen provosoimana, ja olen ollut todella
        yllättynyt asiallisista ja positiivisista
        vastauksista joita on ollut suurin osa.

        En usko, että enää lähtisin takaisin "huoran
        tielle" ammattimaisesti, elämä on nyt kovin
        toisenlaista siihen aikaan verrattuna.
        Mielummin minäkin hoitaisin tarpeeni, niin
        fyysiset kuin henkiset, vakituisessa suhteessa,
        mutta se on minulle mahdottomuus. Minun täytyisi
        oman omatuntoni pakottamana kertoa kumppanilleni
        jo aivan suhteen alussa entisestä elämästäni, ja
        se on mahdotonta. Asun kuitenkin pienellä
        paikkakunnalla ja tämä minun elämäni on ollut sen
        verran normaalista poikkeavaa että
        että "salaisuus" olisi liian mehukas sisällä
        pidettäväksi.
        Sitäpaitsi, nekään miehet (tai naiset) jotka
        huorissa käyvät eivät entistä sellaista omaksi
        kumppanikseen ottaisi, eikä sitä voi keneltäkään
        vaatia.
        Eli olen valinnoillani tuominnut itseni hyvin
        yksinäiseen elämään, mutta se on ollut oma syyni
        enkä siitä muita syytäkään.
        Sen takia minun on loppuikäni tyydyttävä näihin
        yhden illan suhteisiin, eikä minua luultavasti
        aja niihin edelleenkään seksin tarve kun siihen
        löytyy omat keinonsa, vaan halu olla joskus
        toisen ihmisen kainalossa ja herätä aamulla
        jonkun vierestä.

        Kuulostaa lässynläältä, mutta halusin sinulle
        kertoa.

        Ei se meiltä "tavallisiltakaan" onnistu se
        kestävän suhteen rakentaminen aina. (Tai koskaan)
        Ymmärrän täydellisesti hellyydenkipeyden ja
        tarpeen vain olla lähellä jotakuta, joka
        hengittää. Edes hetken tuntea olevansa kotona tai
        ainakin jossakin. Minulla on onneksi ystäviä
        siihen tarpeeseen... Vaikka siinä saattaa käydä
        välillä vähän huonostikin. En silti luovu niistä
        ystävistä niin helpolla.

        En näe tilannettasi täysin toivottomana, sillä
        eräs ystäväni, jonka tilanne etäisesti muistuttaa
        tilannettasi, löysi juuri elämänkumppanin. He
        asuvat nyt yhdessä ja ovat ilmeisen onnellisia.
        Tiedän hänen kertoneen menneisyydestään hyvin
        alussa suhdetta... Kaikki ihmiset eivät onneksi
        ole niin ennakkoluuloisia tai tiukkapipoisia,
        etteivät voisi ottaa ihmistä ihmisenä ja
        menneisyyttä menneisyytenä. Kerrottu on, mutta
        siitä ei tarvitse jauhaa. Näin olen käsittänyt.

        Libido nyt kai on kullakin millainen on ja eiköhän
        se pysy sellaisena, vaikka tietysti mielialojen
        mukaan vaihtelua saattaa esiintyä;)

        Olen aloittanut miespuolisten ystävieni
        kasvatuksen; olen puhunut heidän kanssaan, kuinka
        naisten seksin tarve (ja tietysti läheisyyden) on
        samankaltainen kuin heillä, eikä mikään mystinen
        voima tai olematon asia. Toivon, että heidän
        kauttaan seuraava sukupolvi jo ymmärtää vähän
        enemmän. No, ainakin he ymmärtävät...

        Tuntuu käsittämättömältä, että aikuiset miehet
        eivät tiedä naisesta muuta kuin, että kerran
        kuukaudessa se vuotaa verta. (Ja ehkä klitoris on
        tuttu;) Koulun seksivalistuksessa voisi mielestäni
        ihan oikeasti kertoa vähän muutakin kuin miten
        lapsi syntyy... Ei kaikilla ole sellaisia
        vanhempia, joiden kanssa puhua, ja kantapään
        kautta oppimisesta on moni saanut ikuisia
        traumoja. Kavereilta oppimisesta taas täysin
        vääriä kuvitelmia. Ihan turhaan! Toivoisin, että
        asiasta voitaisiin keskustella lämpimään sävyyn,
        niin, ettei poikienkaan tarvitse luulla, että koko
        ajan on oltava panokunnossa ja tosi taitava
        petissä. (Ja mitä se taitavuus on näiden myytin
        mukaan? No huh huh.)

        Vähän sydäntä mukaan.


    • Kala

      olipa pitkästä aikaa kunnollinen keskustelu,
      mielenkiintoinen mutta asiallinen, ajatuksia
      herättävä. Kiitos ja hyvää kesän jatkoa!

      • M 68 vee

        Todellakin hyvä keskustelu tästä aiheesta. En ole
        koskaan tullut ajatelleeksi asioita näin monelta
        kannalta. En olisi varmaan osannutkaan näin
        monipuolisesti pohtia niitä. Suhtaudun varmaankin
        paljon ymmärtäväisemmin tätä työtä tekeviin. Enkä
        ole niinkään varma, ettenkö käyttäisi joskus
        näitä palveluja itsekin. Kerrankin kirjoittajat
        olivat asiallisia oikealla tavalla. Moi!


    • mies

      Olen nelikymppinen mies ja olen käyttänyt paljon
      maksullisten tyttöjen palveluja. Mitään pahaa
      sanottavaa näistä tytöistä minulla ei ole. He
      ovat olleet valmiita keskustelemaan,
      seurustelemaan ja tekemään oloni kaikinpuolin
      miellyttäväksi puhumattakaan aktista sinänsä,
      joka on ollut todella nautittavaa. Olen siis
      rahalla saanut paljon enemmän kuin pelkän
      sukupuolikontaktin. Ei kai minussa mitään vikaa
      päällisin puolin ole, ei liioin henkiselläkäään
      puolella. Kaali on kasassa. Edellytykset yhdessä
      eloon naisen kanssa pitäisivät olla olemassa.
      Olen koko lyhyen elämäni tehnyt matkatyötä
      maailmalla ja hyvinkin alkaneet ihmissuhteet ovat
      aikaa myöden loppuneet. Olen viettänyt muuten
      askeettista elämää ja asun suhteellisen väljästi
      meren rannalla talossani. Tänne aina vetäydyn
      lomillani ja annan työrupeaman jälkeen kierrosten
      laskea. Työ on useimmiten vienyt paljon
      aikaani.Terveenä miehenä olen naista tarvinnut ja
      seuraa olen vapaahetkinäni saanut. Viimeinen hyvä
      muistoni on viikonloppu pienessä lomakeskuksessa
      Tyynen meren rannalla. Valkoinen ranta, ihanan
      lämmin vesi, eksoottinen ravintola, hyvä
      illallinen, tyttö kaunis kuin enkeli. Luuletteko
      että ensimmäiseksi tulee mieleen mitä tämä
      maksaa. Täytyy varoa ettei anna kaikkea
      omaisuuttaan ja sielunsa autuutta täysin
      vapaaehtoisesti. Kuvittele siihen suomalainen
      ravintola turpa mutterilla olevine
      tarjoilijoineen ja viereen kiukutteleva
      vieraisiin menevä oma ämmä. Sitten vielä joku
      henkilökunnasta on koko ajan etusormi suorana
      viisaamassa, miten kuuluu olla. Hyi helvetti.
      Litkitään maailman kalleinta kaljaa, riidellään
      ja lähdetään kotiin jatkamaan kiukuttelua.
      Onneksi olen joutunut vain vierestä katselemaan
      tällaista touhua. Sitten pakenen taas työelämän
      turvalliseen maailmaan. Moralisteilla on eri
      jumala. He haluavat tehdä vain toisten olon
      mahdollisimman epämukavaksi ja kadehtivat
      suunnattomasti toisten hyvinvointia. Sanoisin
      sinulle entinen huora, että huora on vain
      moralistien keksimä halventava nimitys.
      Mielihyvää ei varmaankaan saa ihmisille jonkin
      direktiivin mukaan tuottaa ja Suomi on siinäkin
      suhteessa euroopan mallioppilas.

    • Raipe

      Olen 55v mies.Tarvinnut huoraa vain nuorena YK-
      joukoissa palvellessani.Silloin ei ollut muuta
      mahdollisuutta!Kunnioitan heitä Sinua joka
      kerroit JYKEVÄN mielipiteesi asiasta.Näin on!!!
      Ihana parisuhde on parasta nykyään!!!!!!

    • Huippujätkä

      Kerrankin asiaa!
      Miksi nainen ei saisi olla huora jos haluaa.
      Elämässä on tärkeämpiäkin asioita
      mietittävänä kuin se mitä ammattia joku
      haluaa harjoittaa. (huom. ei pakotettuna.)

    • Jepu

      ei vain ole siihen just´nyt mitään lisäämistä.

    • kisu_81

      sinulla hyviä perusteluita noille puuhillesi.
      oletko kuitenkaan miettinyt, mooniako perheitä
      ovat huorat ja huorissa käyneet miehet mahtaneet
      hajottaa. on helppo sysätä vastuu miehelle tai
      vaimolle, joka ei miestään kykene tyydyttämään.
      kuitenkaan mies ei välttämättä olisi pettänyt,
      jos hänellä ei kokeilunhalua juuri huoraan olisi
      ollut.
      huorat käyttävät huumeita. hyvin suuri osa,
      ainakin. huumeiden perässä tulee mafia. uskon,
      että mitä yleisemmäksi huoraus tulee, sitä
      enemmän yleistyvät myös sen tuovat lieveilmiöt,
      huumeet, niidn kautta rikokset, väkivalta, ehkä
      venäläisten tyttöjen suomeen tulo, jolloin
      taudeista ei enää niin varmoja voida olla,
      huumeruiskuista hiv....
      kun antaa pahalle pikkusormen, se vie koko
      käden, sopii tähän

      • Exh.

        Minun mielestäni jokaisen pariskunnan
        päävelvollisuus ja -vastuu on kantaa huolta
        omasta parisuhteestaan, hoitaa sitä niin
        henkisellä kuin fyysisellä puolella. On erittäin
        kaukaa haettua syyttää maksullista naista perheen
        hajoamisesta, vaikka se olisi ns. viimeinen
        pisara jonka takia eroon sitten päädytään. Sinä
        kirjoitit että on helppo sysätä vastuu miehelle
        jne. Kyllä jokaisen avioliiton onnistumisen
        avaimet on nimenomaan sillä naimisissa olevalla
        pariskunnalla, eikä "kolmannella henkilöllä" oli
        se sitten huora tai postinkantaja.

        On totta että prostituutioon liittyy paljon
        lieveilmiöitä. Järjestäytynyt rikollisuus on
        tajunnut miten valtavat summat rahaa
        seksikaupassa liikkuu, ja tottakai iskenyt
        näppinsä niihin. Niissä maissa joissa huoraus on
        laillistettu ja huoratalon pitäminen normaalia
        liiketoimintaa, ei järjestäytyneellä
        rikollisuudella ole enää jalansijaa sillä
        alueella. Niissä taloissa joissa minä olin töissä
        eivät naiset saaneet olla edes humalassa
        työaikana, saati sitten huumeissa. Huorat, jotka
        käyttävät huumeita ovat yleensä ensin aloittaneet
        huumeiden käytön ja sitten itseään myymällä
        rahoittavat sitä.Tällöin ei enää ole kysymys
        omasta vapaasta ammatinvalinnasta, vaan
        riippuvuuden sanelemasta pakosta. Ongelmana ovat
        huumeet, eivät huorat.

        Jokainen ihminen jolla on hivenenkin järkeä
        päässä käyttää nykyaikana kondomia satunnaisessa
        seksisuhteessa, oli sitten liikkeellä
        ammattilaisena tai harrastusmielessä. HIV on
        tietysti se pelottavin tauti, mutta itärajan
        takaa on leviämässä myös kuppa, jonka luultiin
        olevan jo taaksejäänyt uhka. Jollei arpa osu
        näiden kohdalle niin aina on
        mahdollisuus "voittaa" tippuri, klamydia,
        trikomonas,kondylooma tai sukupuoliherpes, joista
        kaksi viimeksimainittua ovat Hiv:n lailla
        virusperäisiä, virus ei koskaan häviä elimistöstä
        vaikka sairaus olisi oireettomassa vaiheessa.
        Voisin karkeasti arvioida että minulla on ollut
        seksikumppaneita tuhatkunta elämäni aikana, ja
        minulla on kerran ollut klamydia. Sain sen
        vakituisessa suhteessa hyvin nuorena mieheltä
        jolle itse olin ollut uskollinen. Kohtalon
        ironiaa ?

        Haluaisin koko keskustelussani lähinnä sanoa sen
        ettei tämä prostituutio ole yksinomaan paha ja
        tuomittava asia, tähänkin liittyy sekä myönteisiä
        että kielteisiä puolia niinkuin aivan mihin
        tahansa yhteiskunnalliseen ilmiöön.Kaikki ne
        myönteiset puolet jäävät vain useimmiten
        mainitsematta kun asiasta jossain foorumissa
        keskustellaan.


      • kisu_81
        Exh. kirjoitti:

        Minun mielestäni jokaisen pariskunnan
        päävelvollisuus ja -vastuu on kantaa huolta
        omasta parisuhteestaan, hoitaa sitä niin
        henkisellä kuin fyysisellä puolella. On erittäin
        kaukaa haettua syyttää maksullista naista perheen
        hajoamisesta, vaikka se olisi ns. viimeinen
        pisara jonka takia eroon sitten päädytään. Sinä
        kirjoitit että on helppo sysätä vastuu miehelle
        jne. Kyllä jokaisen avioliiton onnistumisen
        avaimet on nimenomaan sillä naimisissa olevalla
        pariskunnalla, eikä "kolmannella henkilöllä" oli
        se sitten huora tai postinkantaja.

        On totta että prostituutioon liittyy paljon
        lieveilmiöitä. Järjestäytynyt rikollisuus on
        tajunnut miten valtavat summat rahaa
        seksikaupassa liikkuu, ja tottakai iskenyt
        näppinsä niihin. Niissä maissa joissa huoraus on
        laillistettu ja huoratalon pitäminen normaalia
        liiketoimintaa, ei järjestäytyneellä
        rikollisuudella ole enää jalansijaa sillä
        alueella. Niissä taloissa joissa minä olin töissä
        eivät naiset saaneet olla edes humalassa
        työaikana, saati sitten huumeissa. Huorat, jotka
        käyttävät huumeita ovat yleensä ensin aloittaneet
        huumeiden käytön ja sitten itseään myymällä
        rahoittavat sitä.Tällöin ei enää ole kysymys
        omasta vapaasta ammatinvalinnasta, vaan
        riippuvuuden sanelemasta pakosta. Ongelmana ovat
        huumeet, eivät huorat.

        Jokainen ihminen jolla on hivenenkin järkeä
        päässä käyttää nykyaikana kondomia satunnaisessa
        seksisuhteessa, oli sitten liikkeellä
        ammattilaisena tai harrastusmielessä. HIV on
        tietysti se pelottavin tauti, mutta itärajan
        takaa on leviämässä myös kuppa, jonka luultiin
        olevan jo taaksejäänyt uhka. Jollei arpa osu
        näiden kohdalle niin aina on
        mahdollisuus "voittaa" tippuri, klamydia,
        trikomonas,kondylooma tai sukupuoliherpes, joista
        kaksi viimeksimainittua ovat Hiv:n lailla
        virusperäisiä, virus ei koskaan häviä elimistöstä
        vaikka sairaus olisi oireettomassa vaiheessa.
        Voisin karkeasti arvioida että minulla on ollut
        seksikumppaneita tuhatkunta elämäni aikana, ja
        minulla on kerran ollut klamydia. Sain sen
        vakituisessa suhteessa hyvin nuorena mieheltä
        jolle itse olin ollut uskollinen. Kohtalon
        ironiaa ?

        Haluaisin koko keskustelussani lähinnä sanoa sen
        ettei tämä prostituutio ole yksinomaan paha ja
        tuomittava asia, tähänkin liittyy sekä myönteisiä
        että kielteisiä puolia niinkuin aivan mihin
        tahansa yhteiskunnalliseen ilmiöön.Kaikki ne
        myönteiset puolet jäävät vain useimmiten
        mainitsematta kun asiasta jossain foorumissa
        keskustellaan.

        on helppo sysätä vastuu pariskunnalle..vaikka
        kuinka olisi se viimeinen pisara..niinhän juuri
        teit.
        miten huorataloissa on erotettu nämä ainetita
        käyttävät ja niistä puhtaat huorat?
        seksibisneksestä minulla on sellainen kuva, ettei
        nainen siitä ilman kolhuja selviä, niissä
        piireissä liikkuu niin oaljon epämääräistä, tulee
        helposti itsekin sotkeuduttua. ja harvemmat
        huorat näissä taloissa toimivat, eikös se yleensä
        ole kadulla itsen myyntiä.
        kun ajattelenkin idän bordelleja,
        kymmenvuotiaita tyttöjä, jotka ilotaloihin
        myydään, melkein pahaa tekee. siellä kun on se
        sinnikäs uskomus, että neitsyen kanssa makaamalla
        parantuu hivistä. ja kun taudit leviävät, miehet
        haluavat aina vain nuorempia->puhtaampia tyttöjä.
        tietysti sanot, ettei asia suomea koske, ei,
        mutta mikä sanoo, ettei tilanne mene samaan
        suuntaan, jos huoraukselle suopeampia ollaan
        seuraavien vuosikymmenien aikana ja
        vapaamielisyyden lisääntyessä.
        ehkä huoraus on ihan ok, jos kunnosssa oleva
        nainen itseään tahtoo myydä...kuka tahtoo,
        kenellä asiat ovat niin huonosti...? aina jotkin
        vakavammat syyt siihen ammattiin ajavat,
        mielummin huorien auttamista normaaliin elämään,
        seksibisneksen ehköisemistä, kuin sen puolesta
        puhumista, koska lieveilmiöt ovat VALTAVAT


      • Exh.
        kisu_81 kirjoitti:

        on helppo sysätä vastuu pariskunnalle..vaikka
        kuinka olisi se viimeinen pisara..niinhän juuri
        teit.
        miten huorataloissa on erotettu nämä ainetita
        käyttävät ja niistä puhtaat huorat?
        seksibisneksestä minulla on sellainen kuva, ettei
        nainen siitä ilman kolhuja selviä, niissä
        piireissä liikkuu niin oaljon epämääräistä, tulee
        helposti itsekin sotkeuduttua. ja harvemmat
        huorat näissä taloissa toimivat, eikös se yleensä
        ole kadulla itsen myyntiä.
        kun ajattelenkin idän bordelleja,
        kymmenvuotiaita tyttöjä, jotka ilotaloihin
        myydään, melkein pahaa tekee. siellä kun on se
        sinnikäs uskomus, että neitsyen kanssa makaamalla
        parantuu hivistä. ja kun taudit leviävät, miehet
        haluavat aina vain nuorempia->puhtaampia tyttöjä.
        tietysti sanot, ettei asia suomea koske, ei,
        mutta mikä sanoo, ettei tilanne mene samaan
        suuntaan, jos huoraukselle suopeampia ollaan
        seuraavien vuosikymmenien aikana ja
        vapaamielisyyden lisääntyessä.
        ehkä huoraus on ihan ok, jos kunnosssa oleva
        nainen itseään tahtoo myydä...kuka tahtoo,
        kenellä asiat ovat niin huonosti...? aina jotkin
        vakavammat syyt siihen ammattiin ajavat,
        mielummin huorien auttamista normaaliin elämään,
        seksibisneksen ehköisemistä, kuin sen puolesta
        puhumista, koska lieveilmiöt ovat VALTAVAT

        no, minulla titysti on tästä asiasta vain oma
        mielipiteeni eikä se ole sen oikeampi tai
        väärempi kuin sinunkaan.
        Minä siis olen sitä mieltä että avio-onni on
        aviossa keskenään olevista kahdesta ihmisestä ja
        heidän yhteistyöstään kiinni.

        Huumausaineita käyttävän ihmisen tunnistaa neulan
        jäljistä, hyvin laajoista tai supistuneista
        pupilleista (riippuen aineista) ja sekavasta
        käytöksestä.Talossa ollaan yhtä kyytiä töissä
        paikasta riippuen 8-12 tuntia joten ainakin
        jatkuva huumausaineiden käyttö on käytännössä
        mahdoton salata työkavereilta ja muulta talon
        henkilökunnalta. Kaikki huorat eivät ole
        narkomaaneja, varmasti osa kadulla itseään
        vuokraavista on mutta eivät kaikki.
        Minä olen kanssasi samaa mieltä siitä,että
        ammatti jättää jälkensä joihinkin ihmisiin, olen
        itse sen nähnyt, ja jos joku haluaa vaihtaa
        toiseen ammattiin ja "normaaliin" elämään niin
        tietysti hänellä pitää siihen olla mahdollisuus.
        Aivan samoin kuin mielestäni pitäisi olla
        mahdollisuus valita ammatikseen huora jos sitä
        haluaa.

        Minä asuin ammatissa toimiessani ulkomailla,
        Euroopassa ja voin puhua vain omiin kokemuksiini
        perustuen. Useimmat ammattitoverini pitivät
        huorausta helppona keinona ansaita paljon rahaa
        ilman koulutusta, osa elätti miestä ja lapsiaan
        huoran ammatilla, osa oli yksinäisiä naimattomia
        ihmisiä. Joukossa oli muutamia joilla elämä
        selvästi oli lähtenyt väärille raiteille jo
        alusta asti mutta suurin osa niistä joita tapasin
        olivat normaaleja ihmisiä iloineen ja suruineen,
        yhtä monenkirjavaa joukkoa kuin missä tahansa
        ammatissa.

        Minun sydäntäni raastaa noiden mainitsemiesi
        lapsiprostituoitujen asema, lähetän itse
        kuukausittain rahaa eräälle avustusjärjestölle,
        kuten ehkä sinäkin.

        Laillinen bordelli jossa aikuiset naiset ja
        miehet tarjoavat seksipalveluja niitä haluaville
        ei mitenkään lisää pedofiilien määrää. Lapsen
        kanssa sukupuolisuhteeseen haluava ihminen on
        mieleltään sairas, enkä usko että kukaan mies
        jolla muuten on terve kiinnostus toiseen
        aikuiseen ihmiseen kiinnostuu lapsesta
        seksuaalisesti huorien takia. Bordellien olemassa
        olo ei myöskään mitä luultavimmin vähentäisi
        raiskauksia, eläimiin sekaantumista tai
        nekrofiiliaa, mutta se antaisi mahdollisuuden
        nauttia seksistä toisen aikuisen ihmisen kanssa
        niille jotka sitä haluaisivat ilman sen kummempia
        sitoumuksia. Ja parantaisi niiden ihmisten
        elämänlaatua joilla ei muuten ole mahdollisuutta
        tätä puolta itsessään toteuttaa.Seksibisnes on jo
        olemassa oleva laaja joka puolelle levinnyt
        bisnes, ja sen ongelmat on mahdollista saada
        kuriin vain jos niistä pystytään keskustelemaan
        jotakuinkin asiallisesti ja kuulemaan niitä jotka
        näitä palveluja tarjoavat ja niitä jotka niitä
        käyttävät.
        Seksibisnes ei maailmasta millään keinolla enää
        poistu, joten ei sen epäkohtia saada kuriin
        lakaisemalla niitä maton alle, mutta ei niihin
        auta sekään että tuomitaan kaikki joilla niistä
        on omakohtaista kokemusta.


    • jonna

      mielestäni ammatti on verrattavissa mihin tahansa
      ammattiin.
      kirjoitit hyvin tyhjentävästi, mielestäni olet
      aivan oikeassa.

      vaikka olenkin nainen, mielenkiinnosta tekisi
      mieli kokeilla miespuolisia palveluntarjoajia!

      millä perusteella voidaan tuomita seksipalveluja
      ostava ihminen?
      heitä on varmasti monen tyyppisiä. varmasti
      joukossa on ihan tavallisia ihmisiä, kuten myös
      ehkä "perverssejä".
      toiset vaan tyytyvät katselemaan internetissä,
      kun yhteiskunta muuten tuomitsisi heidät
      seksinarkomaaneina ja riskeistä piittaamattomina
      yksilöinä.

      kaikki kunnia Sinulle ex-huora, tällaista
      keskustelua tarvittaisiin huomattavasti enemmän,
      jotta keskiaikaiset käsitykset huorien ja
      huoraamisen likaisuudesta etc. saisivat uudessa
      valossa hyväksyttävän aseman!

    • *kyselijä?*

      1. miksi rupesit huoraksi?
      2.miksi lopetit?
      3.entä vanhempasi?
      4.minkä ikäinen olet?

      • Exh.

        1. uteliaisuuttani
        2. uteliaisuuteni tuli tyydytetyksi
        3. kumpikaan ei ole huora
        4. 30


    • palaa ent. ammattiisi

      ammattiasi, hyväntekijä!

    • 500,- tunti

      Yllätykseni oli suuri kun muksua tarhasta
      haettaessa alkoi tamperelainen "hoito täti"
      kehuskella tunti taksoillaan, niistä "työn"
      ulkopuolisista.

      • Iskä

        Meillä käy lastenhoitaja noin 22-25 v. Lapsille
        tosi kiva ja OK. Hänen kännykkänumero löytyi
        yllättäen myös Hesarin muut viihdepalvelut
        osastolta. Otin asian esille ja hän kertoi
        tekevänsä välillä keikkaa rahapulaan. Sovimme,
        että asia jää välillemme ja että vaimolle ei
        asiasta kerrota. Hoitaja käy yhä meillä välillä
        ja luotan häneen.


    • Xyz

      Asiallinen kirjoitus. Olen aika pitkälle samoilla
      linjoilla kanssasi.

    • jaarli

      Melkoinen annos tuossa kohtalossasi on
      pureskeltavaa jokaiselle miehelle, saatikka
      naisellekin. En tarkoita kohtalolla sääliä, vaan
      empatiaa ihmisolennon kokemuksista ja niiden
      tuomasta kyvystä ymmärtää ja ajatella sitä mitä ei
      ensimmäisenä halua itselleen myöntää.

      En ole koskaan huoraksi sanonut naista, jolla on
      paljon partnereita tai pitänyt naisen arvoa
      sidottuna suhtautumisessa seksiin.
      Olen itse ajatellut asiaa ja voisin maksaa
      lemmestä, jos siihen saisi hivenen todella oikeaa
      tunnetta mukaan. Sellaisesta voi jopa haaveilla.

      Seksin olemassaoleminen ei ole ollut koskaan
      minulle ongelma, ehkä sen tuomat yksiavioisuus
      velvotteet lähinnä, joita en kyllä kunnioittanut
      aina. Silti en koskaan ole sanonut rakastavani,
      jos en ole valmis seisomaan muuallakin kuin
      vuoteessa sanojeni takana.

      Minua kiinnostaa oikeasti, koetko helppona olla
      maria magdalena ja rakkauden hyveiden enkeli saman
      päivän aikana kahdelle eri ihmiselle. Seksiin
      turhautuneet ihmiset taas hakevat potkua
      leikeistä, joissa oma kumppani on tuhma, mutta
      silti kontrollin alla ja uskollinen.
      Sanoit, että ei se tavara käyttämällä kulu, ja ei
      niin, ehkä häpyhuulten kiinteys riippuen kuinka
      hellissä käsissä vuosien saatossa on ollut.
      Mutta ei toki voi verratakaan synnytyksen
      aiheuttamaan koetukseen.

      Kiinnostaa myös, että rakastuitko asiakkaisiin
      koskaan ja toivoitko prinsessatarinan tapaan
      loppua, jossa karautat vaunuilla sinua palvovan
      rikkaan kreivin kanssa yhteiseen paratiisiin?

      Olitko lapsena jopa erityisen herkkä, ja osaatko
      aistia ihmisistä millainen hellyystarve
      itsekullakin on?

      Oletko kokenut sisälläsi poissaloa/levottomuutta,
      jota et osaa oikein itsekään selittää?

      Tiedätkö mistä minä puhun?

      • Exh.

        ..tämä on ainoa vastaus joka on säikäyttänyt
        minua.

        Tiesin, tai oikeammin sanottuna tunnistin heti
        mistä puhuit viestisi loppupuolella. Olen usein
        miettinyt, että saatan olla jollain
        tapaa "alikehittynyt" tunne-elämältäni ja siksi
        kompensoin sitä älyllistämällä lähes kaiken, se
        on turvallisempaa itselle, eräällä tapaa
        Tämä on minulle kuitenkin sen verran yksityinen
        asia, että keskustelisin mielummin kanssasi
        omassa osoitteessani hotmailissa, se on jo tuolla
        ketjussa aiemmin.

        Onko sinulla diagnoosia tuolle tunteelle, vai
        onko maailmassa oikeasti muitakin joista joskus
        tuntuu tältä?

        Jospa kuitenkin yrittäisin vastata
        noihin "helpompiin" kysymyksiin ensin.

        Minä en ole rakastanut kuin yhtä miestä
        nk.romanttisessa mielessä, ja hän on
        ulottumattomissa nykyisin. Enkä ole sanonut
        rakastavani kun en kerran ole niin tehnyt,
        muulloin. Yritän silti aina kohdata muut ihmiset
        ympärilläni sellaisina kuin he todella ovat, enkä
        eräänlaisina heijastumina omista toiveistani.
        Minusta ei asiakkaiden kohtaaminen ollut sen
        vaikeampaa tai helpompaa kuin muidenkaan
        ihmisten. En rakastunut kehenkään heistä,enkä
        unelmoinut omasta prinssistä, joistakin pidin
        ihmisenä enemmän kuin toisista, tietysti.

        Luulen että en edes tunnistaisi paratiisia
        edessäni vaikka sitä kultalautasella
        tarjottaisiin. Minun täytyisi ensin oppia
        rakastamaan itseäni enemmän ja muita vähemmän.
        Niin kauan kuin muistan taaksepäin, siis jo aivan
        lapsesta asti, olen havainnut toisten ihmisten
        tarpeet, niin hellyyden- kuin muutkin. Olen
        yliherkkä havaitsemaan ne, en niinkään aina edes
        siitä mitä he itse haluavat kertoa vaan koko
        olemuksesta. (Turhauttaa, kun en osaa selittää
        paremmin mitä tarkoitan.)

        En silti ole enää aikoihin yrittänyt muuttaa
        itseäni toisten odotusten mukaiseksi,
        vaikka "aistin" herkästi myös sen mitä minulta
        odotetaan ja mitä mieltä ihmiset sisimmässään
        ovat minusta. Yritin aiemmin, ihan nuorena, mutta
        olen tottakai saanut omana itsenäni aidompia
        ihmissuhteita kuin silloin ennen.

        Miten osasit kysyä tuosta sisäisestä
        levottomuudesta? Mitä tiedät siitä? Ole
        ystävällinen ja vastaa edes täällä, jos et halua
        kirjoittaa minulle muuten.


      • Rogue
        Exh. kirjoitti:

        ..tämä on ainoa vastaus joka on säikäyttänyt
        minua.

        Tiesin, tai oikeammin sanottuna tunnistin heti
        mistä puhuit viestisi loppupuolella. Olen usein
        miettinyt, että saatan olla jollain
        tapaa "alikehittynyt" tunne-elämältäni ja siksi
        kompensoin sitä älyllistämällä lähes kaiken, se
        on turvallisempaa itselle, eräällä tapaa
        Tämä on minulle kuitenkin sen verran yksityinen
        asia, että keskustelisin mielummin kanssasi
        omassa osoitteessani hotmailissa, se on jo tuolla
        ketjussa aiemmin.

        Onko sinulla diagnoosia tuolle tunteelle, vai
        onko maailmassa oikeasti muitakin joista joskus
        tuntuu tältä?

        Jospa kuitenkin yrittäisin vastata
        noihin "helpompiin" kysymyksiin ensin.

        Minä en ole rakastanut kuin yhtä miestä
        nk.romanttisessa mielessä, ja hän on
        ulottumattomissa nykyisin. Enkä ole sanonut
        rakastavani kun en kerran ole niin tehnyt,
        muulloin. Yritän silti aina kohdata muut ihmiset
        ympärilläni sellaisina kuin he todella ovat, enkä
        eräänlaisina heijastumina omista toiveistani.
        Minusta ei asiakkaiden kohtaaminen ollut sen
        vaikeampaa tai helpompaa kuin muidenkaan
        ihmisten. En rakastunut kehenkään heistä,enkä
        unelmoinut omasta prinssistä, joistakin pidin
        ihmisenä enemmän kuin toisista, tietysti.

        Luulen että en edes tunnistaisi paratiisia
        edessäni vaikka sitä kultalautasella
        tarjottaisiin. Minun täytyisi ensin oppia
        rakastamaan itseäni enemmän ja muita vähemmän.
        Niin kauan kuin muistan taaksepäin, siis jo aivan
        lapsesta asti, olen havainnut toisten ihmisten
        tarpeet, niin hellyyden- kuin muutkin. Olen
        yliherkkä havaitsemaan ne, en niinkään aina edes
        siitä mitä he itse haluavat kertoa vaan koko
        olemuksesta. (Turhauttaa, kun en osaa selittää
        paremmin mitä tarkoitan.)

        En silti ole enää aikoihin yrittänyt muuttaa
        itseäni toisten odotusten mukaiseksi,
        vaikka "aistin" herkästi myös sen mitä minulta
        odotetaan ja mitä mieltä ihmiset sisimmässään
        ovat minusta. Yritin aiemmin, ihan nuorena, mutta
        olen tottakai saanut omana itsenäni aidompia
        ihmissuhteita kuin silloin ennen.

        Miten osasit kysyä tuosta sisäisestä
        levottomuudesta? Mitä tiedät siitä? Ole
        ystävällinen ja vastaa edes täällä, jos et halua
        kirjoittaa minulle muuten.

        Herkkyys voi todellakin olla taakka. Etkö ole
        joskus voinut suuttua jollekulle, vaikka hän on
        kohdellut sinua järkyttävän väärin, sillä olet
        niin hyvin ymmärtänyt häntä? Oletko (ja olet
        tietysti) ymmärtänyt jonkun tarpeet ennen kuin hän
        itse osaa niitä tunnistaa? Ja se on velvoittanut
        sinut toimimaan tietyllä tavalla... Tiedätkö
        usein, miten suhteessa tulee käymään, koska "näet"
        toisen ihmisen ja tunnet, mihin hän ei tule
        pystymään?

        Jos näin on, onko ihme jos piiloutuu kyynisyyden
        tai älyllisen analysoinnin verhon taakse
        saadakseen edes jotain vapautusta
        velvollisuuksista, joita ymmrätäminen tuo
        mukanaan? Vaikkei pyrkisi täyttämään toisten
        lausumattomia toiveita ja tarpeita tai yrittäisi
        olla heidän haluamansa lainen, ei ymmärryksen
        velvollisuuksia pääse täydellisesti pakoon. Eikö?

        Ihmisten sellaisenaan kohtaaminen on vaikeaa,
        eivätkä useimmat ihmiset tunnu koskaan pystyvän
        siihen. Itse olen kokenut, että kun kerran
        ymmärtää on vaikea olla myös rakastamatta, mutta
        ymmärrän, että tuo herkkyys voi toimia myös toisin
        päin. Jos ymmärtää kaikkia, ei oikein rakasta
        ketään.

        En tiedä osuuko tämä ollenkaan kohdalle. Olin vain
        tunnistavinani ... jotakin. Enkä oikein ole saanut
        ketään ystävistäni ymmärtämään tätä
        velvollisuutta, joka mielestäni tulee ymmärryksen
        myötä. He väittävät, ettei niin hyvin edes voi
        ymmärtää, (tai ainakaan tarvitsisi) mutta sehän ei
        olekaan valinnanvaraista.


      • jaarli
        Exh. kirjoitti:

        ..tämä on ainoa vastaus joka on säikäyttänyt
        minua.

        Tiesin, tai oikeammin sanottuna tunnistin heti
        mistä puhuit viestisi loppupuolella. Olen usein
        miettinyt, että saatan olla jollain
        tapaa "alikehittynyt" tunne-elämältäni ja siksi
        kompensoin sitä älyllistämällä lähes kaiken, se
        on turvallisempaa itselle, eräällä tapaa
        Tämä on minulle kuitenkin sen verran yksityinen
        asia, että keskustelisin mielummin kanssasi
        omassa osoitteessani hotmailissa, se on jo tuolla
        ketjussa aiemmin.

        Onko sinulla diagnoosia tuolle tunteelle, vai
        onko maailmassa oikeasti muitakin joista joskus
        tuntuu tältä?

        Jospa kuitenkin yrittäisin vastata
        noihin "helpompiin" kysymyksiin ensin.

        Minä en ole rakastanut kuin yhtä miestä
        nk.romanttisessa mielessä, ja hän on
        ulottumattomissa nykyisin. Enkä ole sanonut
        rakastavani kun en kerran ole niin tehnyt,
        muulloin. Yritän silti aina kohdata muut ihmiset
        ympärilläni sellaisina kuin he todella ovat, enkä
        eräänlaisina heijastumina omista toiveistani.
        Minusta ei asiakkaiden kohtaaminen ollut sen
        vaikeampaa tai helpompaa kuin muidenkaan
        ihmisten. En rakastunut kehenkään heistä,enkä
        unelmoinut omasta prinssistä, joistakin pidin
        ihmisenä enemmän kuin toisista, tietysti.

        Luulen että en edes tunnistaisi paratiisia
        edessäni vaikka sitä kultalautasella
        tarjottaisiin. Minun täytyisi ensin oppia
        rakastamaan itseäni enemmän ja muita vähemmän.
        Niin kauan kuin muistan taaksepäin, siis jo aivan
        lapsesta asti, olen havainnut toisten ihmisten
        tarpeet, niin hellyyden- kuin muutkin. Olen
        yliherkkä havaitsemaan ne, en niinkään aina edes
        siitä mitä he itse haluavat kertoa vaan koko
        olemuksesta. (Turhauttaa, kun en osaa selittää
        paremmin mitä tarkoitan.)

        En silti ole enää aikoihin yrittänyt muuttaa
        itseäni toisten odotusten mukaiseksi,
        vaikka "aistin" herkästi myös sen mitä minulta
        odotetaan ja mitä mieltä ihmiset sisimmässään
        ovat minusta. Yritin aiemmin, ihan nuorena, mutta
        olen tottakai saanut omana itsenäni aidompia
        ihmissuhteita kuin silloin ennen.

        Miten osasit kysyä tuosta sisäisestä
        levottomuudesta? Mitä tiedät siitä? Ole
        ystävällinen ja vastaa edes täällä, jos et halua
        kirjoittaa minulle muuten.

        ..en tiedä mikä tarkoitukseni oli, mutta
        uteliaisuuteni heräsi ja halusin tietää enemmän.
        Saat vastineeni meiliisi, koska ehkä niin voi
        keskustella hlökohtaisemmin. Ainakin vain toisen
        silmille voi kohdistaa ajatuksensa..

        Paljon sanottavaa, niin vähän energiaa tällä
        hetkellä. Suo anteeksi, taitaa olla
        vajaatila aistiärsykkeillä ja ajatuksilla.
        Palaamme..


      • Exh.
        Rogue kirjoitti:

        Herkkyys voi todellakin olla taakka. Etkö ole
        joskus voinut suuttua jollekulle, vaikka hän on
        kohdellut sinua järkyttävän väärin, sillä olet
        niin hyvin ymmärtänyt häntä? Oletko (ja olet
        tietysti) ymmärtänyt jonkun tarpeet ennen kuin hän
        itse osaa niitä tunnistaa? Ja se on velvoittanut
        sinut toimimaan tietyllä tavalla... Tiedätkö
        usein, miten suhteessa tulee käymään, koska "näet"
        toisen ihmisen ja tunnet, mihin hän ei tule
        pystymään?

        Jos näin on, onko ihme jos piiloutuu kyynisyyden
        tai älyllisen analysoinnin verhon taakse
        saadakseen edes jotain vapautusta
        velvollisuuksista, joita ymmrätäminen tuo
        mukanaan? Vaikkei pyrkisi täyttämään toisten
        lausumattomia toiveita ja tarpeita tai yrittäisi
        olla heidän haluamansa lainen, ei ymmärryksen
        velvollisuuksia pääse täydellisesti pakoon. Eikö?

        Ihmisten sellaisenaan kohtaaminen on vaikeaa,
        eivätkä useimmat ihmiset tunnu koskaan pystyvän
        siihen. Itse olen kokenut, että kun kerran
        ymmärtää on vaikea olla myös rakastamatta, mutta
        ymmärrän, että tuo herkkyys voi toimia myös toisin
        päin. Jos ymmärtää kaikkia, ei oikein rakasta
        ketään.

        En tiedä osuuko tämä ollenkaan kohdalle. Olin vain
        tunnistavinani ... jotakin. Enkä oikein ole saanut
        ketään ystävistäni ymmärtämään tätä
        velvollisuutta, joka mielestäni tulee ymmärryksen
        myötä. He väittävät, ettei niin hyvin edes voi
        ymmärtää, (tai ainakaan tarvitsisi) mutta sehän ei
        olekaan valinnanvaraista.

        Osuit hyvin oikeaan tuossa, että jos ymmärtää
        kaikkia ei voi oikein rakastaa ketään.

        Suutunhan minä kun joku on oikein väärin
        kohdellut. En vain ole koskaan ollut
        pitkävihainen, joten suuttumus menee nopeasti
        ohi. Olen myös oikein "mestari" löytämään syyn
        toisen huonoon käytökseen itsestäni.
        Olen itseasiassa ajoittain hyvin väsynyt
        ymmärtämään muita, ja saamaan niin vähän
        ymmärrystä takaisin.

        Ymmärtäminen ei silti tarkoita hyväksymistä, ja
        muutaman viime vuoden aikana olen valikoinut
        seuraani melko tarkkaan, vihdoin tajusin ettei
        minun tarvitse "pelastaa ja parantaa" kaikkia
        maailman juoppoja tai muita elämänsä kanssa
        kamppailevia. Ihminen joka minulta on vähiten
        saanut ymmärrystä ja hyväksyntää on edelleen minä
        itse.

        Tiedätkö, oikeastaan en edes ihmettele että olen
        toiminut prostituoituna. Tämä tutkani joka
        tunnistaa toisten toiveet, se että on jo
        äidinmaidosta oppinut että muiden hyvä olo on
        omaa tärkeämpi, kokeilunhaluisuus seksin suhteen
        ja vielä tarjoutunut mahdollisuus, kaikki yhdessä
        tekivät valinnan aikanaan helpoksi.
        Ja voin vakuuttaa että minulle oli helpompaa
        antaa ruumiini lainaksi muille, kuin pettyä kerta
        toisensa jälkeen siihen henkiseen ja
        tunteelliseen vastakaikuun mitä
        rakkaussuhteissani sain.


      • Anna Pano
        Exh. kirjoitti:

        ..tämä on ainoa vastaus joka on säikäyttänyt
        minua.

        Tiesin, tai oikeammin sanottuna tunnistin heti
        mistä puhuit viestisi loppupuolella. Olen usein
        miettinyt, että saatan olla jollain
        tapaa "alikehittynyt" tunne-elämältäni ja siksi
        kompensoin sitä älyllistämällä lähes kaiken, se
        on turvallisempaa itselle, eräällä tapaa
        Tämä on minulle kuitenkin sen verran yksityinen
        asia, että keskustelisin mielummin kanssasi
        omassa osoitteessani hotmailissa, se on jo tuolla
        ketjussa aiemmin.

        Onko sinulla diagnoosia tuolle tunteelle, vai
        onko maailmassa oikeasti muitakin joista joskus
        tuntuu tältä?

        Jospa kuitenkin yrittäisin vastata
        noihin "helpompiin" kysymyksiin ensin.

        Minä en ole rakastanut kuin yhtä miestä
        nk.romanttisessa mielessä, ja hän on
        ulottumattomissa nykyisin. Enkä ole sanonut
        rakastavani kun en kerran ole niin tehnyt,
        muulloin. Yritän silti aina kohdata muut ihmiset
        ympärilläni sellaisina kuin he todella ovat, enkä
        eräänlaisina heijastumina omista toiveistani.
        Minusta ei asiakkaiden kohtaaminen ollut sen
        vaikeampaa tai helpompaa kuin muidenkaan
        ihmisten. En rakastunut kehenkään heistä,enkä
        unelmoinut omasta prinssistä, joistakin pidin
        ihmisenä enemmän kuin toisista, tietysti.

        Luulen että en edes tunnistaisi paratiisia
        edessäni vaikka sitä kultalautasella
        tarjottaisiin. Minun täytyisi ensin oppia
        rakastamaan itseäni enemmän ja muita vähemmän.
        Niin kauan kuin muistan taaksepäin, siis jo aivan
        lapsesta asti, olen havainnut toisten ihmisten
        tarpeet, niin hellyyden- kuin muutkin. Olen
        yliherkkä havaitsemaan ne, en niinkään aina edes
        siitä mitä he itse haluavat kertoa vaan koko
        olemuksesta. (Turhauttaa, kun en osaa selittää
        paremmin mitä tarkoitan.)

        En silti ole enää aikoihin yrittänyt muuttaa
        itseäni toisten odotusten mukaiseksi,
        vaikka "aistin" herkästi myös sen mitä minulta
        odotetaan ja mitä mieltä ihmiset sisimmässään
        ovat minusta. Yritin aiemmin, ihan nuorena, mutta
        olen tottakai saanut omana itsenäni aidompia
        ihmissuhteita kuin silloin ennen.

        Miten osasit kysyä tuosta sisäisestä
        levottomuudesta? Mitä tiedät siitä? Ole
        ystävällinen ja vastaa edes täällä, jos et halua
        kirjoittaa minulle muuten.

        Miten voit jaella meilejäsi yleisillä palstoilla?
        Jakelet meilejä yhtä huolimattomasti kuin ennen
        v....a.
        Miten minusta tuntuunyt tuntuu että muistutat
        kirjoitustyyliltäsi entistä uskontopalstan Monaa.
        Aina miehiä ympärillä ja lässyn-lässyn.
        Herttaista.
        Älä aina anna.


    • Exh.

      Haluaisin kiittää kaikkia viestiini vastanneita
      nimimerkkejä mielenkiinnosta ja suurelta osin
      asiallisista kommenteista, jotka kylläkin olivat
      minulle yllätys. Erityinen kiitos Doorizille joka
      lähetti minulle postia omaan osoitteeseen, se
      viesti oli niin lämmin ja rohkaiseva
      että "paatunut" minä sai kyyneleet silmiinsä.
      Erityiskiitokset myös sekä Tärkeälle asialle,
      Jaarlille että Roguelle jotka kaikki omalla
      tavallaan ovat antaneet ajatuksilleni uusia
      polkuja.
      Nyt tämä keskustelu on minun osaltani kaluttu
      luuta myöten loppuun tällä palstalla, joten
      vaivun taas tarkkailijan asemaan. Luultavasti
      nousen vielä tulevaisuudessa kuolleista, toisella
      nimimerkillä ja toisista aiheista. Postiosoite on
      edelleen avoinna, tämä vihjeenä erityisesti
      näille neljälle mainitsemalleni.

      • make

        Hei. Sulla on tosi hyvä ja realistinen suhde
        omaan entiseen ammattiisi. Palveluiden käyttäjänä
        voin sanoa että kirjo laadussa on suuri.
        Surkeimmat ei tee tosiaan mitää muuta kuin makaa.
        Laadukkaimmat on tosi hyviä!


      • dooriz
        make kirjoitti:

        Hei. Sulla on tosi hyvä ja realistinen suhde
        omaan entiseen ammattiisi. Palveluiden käyttäjänä
        voin sanoa että kirjo laadussa on suuri.
        Surkeimmat ei tee tosiaan mitää muuta kuin makaa.
        Laadukkaimmat on tosi hyviä!

        Eiköhän näissä exhuoran kannanotoissa ja koko
        keskustelussa sitä ammattimaista huoraamista
        tärkeämpi pointisi ole ollut koko ketjun ajan
        suhtautuminen yleensä ihmissuhteeseen,
        parisuhteeseen, kumppaniin. Harvinaisen tervettä
        ja rakentavaa kommentointia kun vertaa monen
        ammattitaidottoman narinoihin, uhkailuihin ja
        pettämishaikailuihin näilläkin palstoilla.

        Ehkäpä "ammattitaito" ( ex - tiedät itse miksi
        sitaatit ) näkyy tässäkin asiassa samalla tavalla
        kuin muissakin töissä - samanlaista huoraamista,
        joskin amatöörimaisesti, on parisuhde aseman,
        rahan, tiilitalon, ulkonäön, lasten jne.
        erilaisen stauksen takia.. palkkio tulee
        pikkuhiljaa ja ajatukset ovat jossain muualla,
        valitetaan keskustelupalstoilla oman parisuhteen
        kurjuutta ja haaveillaan "vieraista", kohdellaan
        kumppania huonommin kuin kapista koiraa.

        Mukava keskusteluketju, mielenkiintoinen
        keskustelu. Kiitos sinulle ex-huora.


      • Tärkeä asia

        keskustelun ”äiti”. Olet osoittanut, että täälläkin voi
        puhua todesti, romantisoimatta tai demonisoimatta,
        tabuaiheesta, jossa on ulottuvuuksia vaikka mihin
        inhimillisessä elämässä ja yhteiskunnassa. Sellaisiakin
        joita emme ihan heti tule ajatelleeksi.
        Meidän yhteytemme kuitenkin jatkuu…


    • Anonyymi

      Helena Snellmanin emättimessä on täiden pesä.

    • Anonyymi

      Maailman rantoja kulkiessaan saivat tytöt minkä pyysivät :-'

      Lemmenkäinen

    • Anonyymi

      Moikka

    • Anonyymi

      Ha haa... Tuskin aloittaja itsekään ajattelee, että vieraan ihmisen jääkaapin sisältö on vain hyväksyttävä täysin riippumatta siitä, mitä sieltä löytyy...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Venäläislehti: Yli 260 000 miestä on lähtenyt venäjältä

      liikekannallepanon jälkeen. FSB raportoi, että 261 000 miestä lähti maasta keskiviikon ja lauantain välisenä aikana. Mahtaa olla vaikea löytää niitä
      Maailman menoa
      333
      3874
    2. Ex-huippumalli, juontaja Anne Kukkohovi paljastaa: "Olen tosi röyhkeä ja päivän päätteeksi..."

      Anne Kukkohovi on juontanut Koko Suomi -leipoo -ohjelmaa ammattimaisesti jo vuosia. Kansainvälisen uran tehnyt ex-huippumalli tunnustaa itsekin hämmäs
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      2298
    3. Ymmärtääkö kaikki , että ydinsota on seuraava vaihe.

      Näin.. Ei ole mitään " Ukrainan sotaa " , jonka voisi rajata vain tuonne maantieteelliselle alueelle. Tähän sotaan ei tulla myöskään saamaan mitään
      Maailman menoa
      265
      2242
    4. Miksi "SUOMEN NUORISO" ajetaan suljetulle ?

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ae1cec69-b2b9-4f9d-ae8e-da3b9178e6f4 En ymmärrä, mihin katosi minun nuoruuteni rento Suomi ? 80- ja 90- luvulla S
      Maailman menoa
      106
      1763
    5. Joel Harkimo ei ole tanssinut edes kapakassa "Mitä tuo urpo tuossa heiluu"

      Poliitikko ja yrittäjä Joel "Jolle" Harkimo tippui Tanssii Tähtien Kanssa -kisasta. Harkimo pudotti tiukassa treenissä kiloja, mutta hänen "säkkimäise
      Kotimaiset julkkisjuorut
      38
      1235
    6. Miksi tapasinkaan sinua

      Olen tavattoman harmissani, kun koskaan törmäsin sinuun. Olisi paljon parempi, ettemme olisi koskaan nähneetkään toisiamme.
      Ikävä
      38
      929
    7. Kyllä minä ihan rakastan sinua

      Vaikka todella hassuahan se on lähes vierasta rakastaa. En voi tälle mitään.
      Ikävä
      57
      875
    8. Oot leuhka

      ja ihan s***anan itteäs täynnä. En kyllä millään ymmärrä miksi. Oli ihan jees olo siihen asti taas että sun omahyväisen naaman näin. Kukaan toinen he
      Tunteet
      89
      868
    Aihe