Entinen huora

Exh.

2001-07-31 16:20:00

Selailin vähän noita vanhempia viestejä ja luin
keskustelun otsikolla "maksulliset paha pettymys".
Koska minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta
niin ajattelinpa heittää muutaman kommentin.
Ensinnäkin "sika ostaa seksiä.." ei se aina ole
ihan noin yksinkertaista. Maailmaan mahtuu monta
miestä joilla ei ole uskallusta/mahdollisuutta
vakituiseen rakastettuun tai seksikumppaniin.
Olen itse ollut maksullisens naisena ja
asiakkaissani oli esim. liikenneonnettomuudessa
vammautunut mies, jolla oli "pissapussi" . Se
hävetti häntä sen verran ettei hän uskaltanut
yrittää kontaktia ns. "normaalien" naisten kanssa.

On myös paljon vanhempia (miksei nuorempiakin)
leskimiehiä ja miehiä jotka yksinkertaisesti
eivät halua uutta suhdetta, mutta seksuaaliset
tarpeet heillä tietenkin ovat jäljellä.
Varmasti yksinkertaisempaa, vaivattomampaa ja
rehellisempää on maksaa palveluista huoralle kuin
etsiä yhden illan nainen esim. ravintolasta,
tarjota koko ilta ja esittää kiinnostusta toisen
persoonaa kohtaan kun itseasiassa kiinnostaa
pelkkä vittu.
Seksi kuuluu ihmisen perustarpeisiin, sitä
ilmankin voi tietysti elää, mutta se valinta on
jokaisen henkilökohtainen asia.Toisen ihmisen
tuomitseminen siitä että hän käyttää
seksipalveluja on verrattavissa siihen että
ronkkisi vieraan ihmisen jääkaappia ja
määrittelisi mitä hänen sopii syödä ja mitä ei.

No, meitä huoria on monenlaisia kuten
minkätahansa ammattikunnan edustajia.Olen itse
ollut töissä sekä "vapaana yrittäjänä" että Night
Clubeissa ulkomailla, ja voin taata että
ammattinsa vakavasti ottava huora on sekä hyvä
seksikumppani että tautivapaa. Kondomi on yhtä
asiaankuuluva kuin pensseli maalarille
työvälineenä, useammin se tuppaa unohtumaan ei-
maksullisissa irtosuhteissa.Ja ammatissaan
kannattaa olla hyvä,vakituiset asiakkaat ovat
huorallekin kannattavampia,miellyttävämpiä ja
turvallisempia.

Ja niistä tunteista... Kaikki seksi ilman
rakkautta,ts.pelkkä seksuaalisten tarpeiden
tyydyttäminen on rinnastettavissa masturbaatioon,
on jokaisen henkilökohtainen asia käyttääkö
siihen omaa kättä vai toisen kehoa, huoran kanssa
asiasta on ainakin jonkinlainen yhteisymmärrys.
Sitäpaitsi, kuten äsken jo kirjoitin, meitä
huoriakin on monenlaisia. Minä omalta kohdaltani
olen omille asiakkailleni ollut sekä hellä että
huomaavainen, ammattiylpeys ei antanut periksi
maata vain ja tuijottaa kattoon. Saattaa tietysti
johtua siitäkin että todella nautin seksistä enkä
harjoittanut ammattia pelkästään rahan vuoksi.

Nykyisin minulla on niin sanottu tavallinen
ammatti, mutta olen pohtinut tätä asiaa monelta
kantilta. Huora-aika elämässäni on asia josta en
paljon huutele, ymmärrettävistä syistä. En silti
edelleenkään näe ammatissa niin paljon
moralisoitavaa ja yököttävää kuin useimmat
palstan kirjoituksista päätellen , saatika häpeä
tuota aikaa elämässäni,mutta en myöskään ehdoin
tahdoin halua olla ympäristön yleisen pahennuksen
kohteena kuten kävisi jos asian julkistaisin
kaikelle kansalle.

Kirjoitukseni ei ole tarkoitettu loukkaamaan
ketään vaikka varmasti muutaman kiukkuisen
kommentin tulen saamaankin, mutta jos jotakuta
kiinnostaa rakentava keskustelu asiasta niin olen
siihen valmis.Jospa tässä maailmassa joskus
suvaitsevaisuus erilaisia valintoja kohtaan
kasvaisi...

9847

Äänestä

Vastaukset

Jonesy36
2001-07-31 16:28:00
onpa tullut myös tuota asiaa joskus pohdittua. En
tosin itse ole kokeillut maksullisia
palveluita.En ole ts. kehdannut vaikka mieli
olisi tehnyt ( lue kipsiin menevä ). Mutta
asiasta sen verran, että eipä ole tiedossa että
kunnallisiin palveluihin kuuluisi mainitsemiesi
vammautuneiden ja yksinäisten etc. luonnollisten
tarpeiden huomioiminen, heille se on aivan yhtä
tärkeää kuin nk. terveille ihmisille.

Kannanottosi oli rakentava arasta aiheesta,
tsemppiä.
- eräs
  2001-08-07 12:51:00
  Naisten protituutiosta kyllä puhutaan, mutta
  missä ovat mieshuorat? Kyllähän sitä aina
  yhdeksi yöksi löytää seuraa, mutta taitojen
  kanssa onkin sitten ihan erijuttu.
- aapo
  2001-09-20 02:47:00
  eräs kirjoitti:
  Naisten protituutiosta kyllä puhutaan, mutta
  missä ovat mieshuorat? Kyllähän sitä aina
  yhdeksi yöksi löytää seuraa, mutta taitojen
  kanssa onkin sitten ihan erijuttu.
  netistähä noita löytyy !!
Tärkeä aihe
2001-07-31 16:44:00
Kiitos pitkästä kirjoituksesta, joka sai ajattelemaan.
Kyllähän maksullisessa seksissä täytyy olla jotain
perusinhimillistä – sanan aidossa merkityksessä – sillä
onhan kyse todellakin maailman vanhimmasta
ammatista. Minulla(kaan) ei miehenä ole kokemusta siitä
eli en ole koskaan maksanut, joten kirjoitan vain
”kuulopuheesta”.
Minusta on turha kohdistaa moraalista tuomiota
ammatin varsinaisiin harjoittajiin, naisiin tai miehiin,
mutta ne välissä rahastajat ovat sitten eri juttu. Siihen
hommaan ryhtyjällä tai joutujalla on omat syynsä.
Tärkeintä kai on se, että on vapaa tekemään ratkaisunsa.
Ilmeisesti kaikilla se ei onnistu.
Miten sinulla siirtyminen ns. normaaliin ammattiin kävi
päinsä? Se kai useimmilla, siis jotka vaihtaa haluavat, on
hankalaa.
- Exh
  2001-07-31 17:11:00
  Minulla ammatin vaihto kävi jotakuinkin
  luonnollisesti kun palasin takaisin Suomeen.
  Muutaman kerran kokeilin Vaasankadulla
  Helsingissä, osaksi uteliaisuuttani kuinka
  entinen ammatti sujuisi Suomessa. Kadulla on
  kuitenkin sen verran turvattomampaa ja seksin
  harrastaminen rahasta tai rahatta autossa
  mielestäni molemmille osapuolille epätyydyttävää,
  joten lopetin muutamaan kertaan. Kun
  työvoimatilanne parantui, löysin itselleni
  sopivan normaalin työpaikan. Ehkä asiaa auttoi se
  että olin vielä suht. nuori, 24v.
  Olen omalta kohdaltani hyvin iloinen siitä etten
  joutunut kenenkään parittajan kynsiin, siksi
  pidinkin parempana olla töissä Clubeilla, vaikka
  siellä notkuminen oli väliin kyllästyttävää.
  Asiakaspalvelu sinänsä oli minusta mukavaa, mutta
  ne väliajat todellista piinaa. Kadulla ollessa on
  enemmän oma herransa, mutta myös riskit ovat
  paljon suuremmat.Jos olisin löytänyt sopivan
  henkilön eräänlaiseksi vartijaksi normaalia
  korvausta vastaan niin silloin melkeinpä ennemmin
  olisin ollut töissä kadulla.
- Tärkeä aihe
  2001-07-31 18:09:00
  Exh kirjoitti:
  Minulla ammatin vaihto kävi jotakuinkin
  luonnollisesti kun palasin takaisin Suomeen.
  Muutaman kerran kokeilin Vaasankadulla
  Helsingissä, osaksi uteliaisuuttani kuinka
  entinen ammatti sujuisi Suomessa. Kadulla on
  kuitenkin sen verran turvattomampaa ja seksin
  harrastaminen rahasta tai rahatta autossa
  mielestäni molemmille osapuolille epätyydyttävää,
  joten lopetin muutamaan kertaan. Kun
  työvoimatilanne parantui, löysin itselleni
  sopivan normaalin työpaikan. Ehkä asiaa auttoi se
  että olin vielä suht. nuori, 24v.
  Olen omalta kohdaltani hyvin iloinen siitä etten
  joutunut kenenkään parittajan kynsiin, siksi
  pidinkin parempana olla töissä Clubeilla, vaikka
  siellä notkuminen oli väliin kyllästyttävää.
  Asiakaspalvelu sinänsä oli minusta mukavaa, mutta
  ne väliajat todellista piinaa. Kadulla ollessa on
  enemmän oma herransa, mutta myös riskit ovat
  paljon suuremmat.Jos olisin löytänyt sopivan
  henkilön eräänlaiseksi vartijaksi normaalia
  korvausta vastaan niin silloin melkeinpä ennemmin
  olisin ollut töissä kadulla.
  Kiitos vastauksestasi! Kuten kirjoitin otsikossa aihe on
  tärkeä, mutta tabu, eikä kai sinunlaisiasi onnistujia haluta
  välttämättä kuulla (huono esimerkki?). Itselläni ei
  –kuten kerroin –ole suoraa suhdetta prostituutioon,
  mutta miehenä siihen kuitenkin kantaa joutuu ottamaan.
  En väitä olevani sellainen liberaali, että se olisi busines as
  usual, pikemminkin business unusual, jossa kuitenkin
  pätee monet, muustakin työelämästä ja miksei elämästä
  yleensä tutut lait. Voihan avioliittokin olla eräs
  prostituution muoto, ainakin aikaisemmin oli niin.
  Monet naiset vastustavat katuprostituutiota, koska se
  tekee kaikki kyseisellä seudulla kulkevat naiset
  prostituoiduiks. Mitä itse ajattelet tästä? Olisiko joku
  varta vasten varattu alue parempi, kun kerran sitä työtä
  tehdään. Mitä mieltä olet ns. laillistetusta prostituutiosta,
  jota mm. Hollannissa yritetään. Siellähän pyritään
  saamaan ammatinharjoittajat veronjen ja eläkemaksujen
  piiriin. Minusta nämä on aika olennaisia juttuja, kun
  prostituutiosta puhutaan, moralisoimatta. Kysymykseni
  ovat aika irrallisia, mutta haluaisin kuulla mielipiteesi.
- Exh.
  2001-07-31 18:57:00
  Tärkeä aihe kirjoitti:
  Kiitos vastauksestasi! Kuten kirjoitin otsikossa aihe on
  tärkeä, mutta tabu, eikä kai sinunlaisiasi onnistujia haluta
  välttämättä kuulla (huono esimerkki?). Itselläni ei
  –kuten kerroin –ole suoraa suhdetta prostituutioon,
  mutta miehenä siihen kuitenkin kantaa joutuu ottamaan.
  En väitä olevani sellainen liberaali, että se olisi busines as
  usual, pikemminkin business unusual, jossa kuitenkin
  pätee monet, muustakin työelämästä ja miksei elämästä
  yleensä tutut lait. Voihan avioliittokin olla eräs
  prostituution muoto, ainakin aikaisemmin oli niin.
  Monet naiset vastustavat katuprostituutiota, koska se
  tekee kaikki kyseisellä seudulla kulkevat naiset
  prostituoiduiks. Mitä itse ajattelet tästä? Olisiko joku
  varta vasten varattu alue parempi, kun kerran sitä työtä
  tehdään. Mitä mieltä olet ns. laillistetusta prostituutiosta,
  jota mm. Hollannissa yritetään. Siellähän pyritään
  saamaan ammatinharjoittajat veronjen ja eläkemaksujen
  piiriin. Minusta nämä on aika olennaisia juttuja, kun
  prostituutiosta puhutaan, moralisoimatta. Kysymykseni
  ovat aika irrallisia, mutta haluaisin kuulla mielipiteesi.
  Katuprostituutiolle pitäisi mielestäni olla
  oma "alueensa" mutta se vaatisi ammatin
  laillistamisen, enkä usko siihen Suomessa
  päästävän tämän vuosikymmenen aikana. Kun joku
  alue tulee tunnetuksi "huorakatuna" seuraa siitä
  väistämättä ongelmia alueen vakituisille
  asukkaille. Suurimpana syypäinä tähän ovat
  uteliaat jotka aloittavat korttelirallin vain
  katsellakseen ja suoraa typeryyttään eivät erota
  huoraa ja "tavallista" naista toisistaan.
  (Väitän että jos joku on ammattimielessä kadulla
  niin sen näkee kyllä esim. vaatetuksesta ja
  kävelytyylistä.)
  Siinä kaupungissa joissa maailmalla ammattiani
  harjoitin oli jo valmiiksi kehittynyt
  oma "aluekulttuuri" ja ne jotka alueella edelleen
  asuivat sen hyväksyivät. Eräänlainen
  slummialuehan se oli,epämääräistä kulkijaa oli
  monenlaista.
  
  Nuo eläke-edut sun muut.... Asia on hiukan
  kaksipiippuinen, nykyisin jos joku tieten tahtoen
  ryhtyy huoraksi kuten minä tein, niin tietää jo
  aloittaessaan ettei eläketurvaa ym. ole. Luulen
  että yksi syy ammatin viehätykseen on nimeenomaan
  sen "vapaus", ei tarvitse tehdä selkoa
  työtuloista tai -ajoista kenellekään.Eikä
  myöskään rekisteröityä huorana mihinkään
  tilastoon, epäilen että silloin olisi
  ammatinvaihto paljon hankalampaa jos siihen
  jossain vaiheessa päätyisi.
  En usko hetkeäkään että missään maassa ollaan
  kiinnostuttu huorien sosiaaliturvasta,kyllä ne on
  ne maksamattomat työtulo-verot jotka valtiota
  kiinnostavat.
  Minulle huoraaminen oli ns. vapaata yrittämistä,
  tein töitä sen verran kun halusin ja pidin
  vapaata kun halusin, mutta paljon on tietysti
  muunkinlaisia esimerkkejä.
  Nykyisin, kun olen iltaa viettämässä ravintolassa
  tms, ja etsin itselleni seksiseuraa (ilman
  maksua,mutta olen sinkku ja varsin seksuaalinen
  olento) tunnen itseni melkeinpä enemmän "vosuksi"
  miestä iskiessäni kuin silloin kun oikeasti olin
  maksullinen. Kun en halua suhdetta,vaan pelkkää
  seksiä eikä pokka anna periksi sanoa sitä
  suoraan. Useampi mies varmaan pelästyisi jos söpö
  pikkunainen ehdottaisi suoraa toimintaa, ja
  niinpä koko ilta tanssitaan eräänlaista
  kosiotanssia. Vaikka on sekin joskus ihan mukavaa.
  
  No, oli vähän sekava vastaus, toivottavasti sait
  jotain selvää.
- Tärkeä aihe
  2001-08-01 12:05:00
  Exh. kirjoitti:
  Katuprostituutiolle pitäisi mielestäni olla
  oma "alueensa" mutta se vaatisi ammatin
  laillistamisen, enkä usko siihen Suomessa
  päästävän tämän vuosikymmenen aikana. Kun joku
  alue tulee tunnetuksi "huorakatuna" seuraa siitä
  väistämättä ongelmia alueen vakituisille
  asukkaille. Suurimpana syypäinä tähän ovat
  uteliaat jotka aloittavat korttelirallin vain
  katsellakseen ja suoraa typeryyttään eivät erota
  huoraa ja "tavallista" naista toisistaan.
  (Väitän että jos joku on ammattimielessä kadulla
  niin sen näkee kyllä esim. vaatetuksesta ja
  kävelytyylistä.)
  Siinä kaupungissa joissa maailmalla ammattiani
  harjoitin oli jo valmiiksi kehittynyt
  oma "aluekulttuuri" ja ne jotka alueella edelleen
  asuivat sen hyväksyivät. Eräänlainen
  slummialuehan se oli,epämääräistä kulkijaa oli
  monenlaista.
  
  Nuo eläke-edut sun muut.... Asia on hiukan
  kaksipiippuinen, nykyisin jos joku tieten tahtoen
  ryhtyy huoraksi kuten minä tein, niin tietää jo
  aloittaessaan ettei eläketurvaa ym. ole. Luulen
  että yksi syy ammatin viehätykseen on nimeenomaan
  sen "vapaus", ei tarvitse tehdä selkoa
  työtuloista tai -ajoista kenellekään.Eikä
  myöskään rekisteröityä huorana mihinkään
  tilastoon, epäilen että silloin olisi
  ammatinvaihto paljon hankalampaa jos siihen
  jossain vaiheessa päätyisi.
  En usko hetkeäkään että missään maassa ollaan
  kiinnostuttu huorien sosiaaliturvasta,kyllä ne on
  ne maksamattomat työtulo-verot jotka valtiota
  kiinnostavat.
  Minulle huoraaminen oli ns. vapaata yrittämistä,
  tein töitä sen verran kun halusin ja pidin
  vapaata kun halusin, mutta paljon on tietysti
  muunkinlaisia esimerkkejä.
  Nykyisin, kun olen iltaa viettämässä ravintolassa
  tms, ja etsin itselleni seksiseuraa (ilman
  maksua,mutta olen sinkku ja varsin seksuaalinen
  olento) tunnen itseni melkeinpä enemmän "vosuksi"
  miestä iskiessäni kuin silloin kun oikeasti olin
  maksullinen. Kun en halua suhdetta,vaan pelkkää
  seksiä eikä pokka anna periksi sanoa sitä
  suoraan. Useampi mies varmaan pelästyisi jos söpö
  pikkunainen ehdottaisi suoraa toimintaa, ja
  niinpä koko ilta tanssitaan eräänlaista
  kosiotanssia. Vaikka on sekin joskus ihan mukavaa.
  
  No, oli vähän sekava vastaus, toivottavasti sait
  jotain selvää.
  Kiitos jälleen perusteellisesta ja perustellusta
  vastauksesta. Tämähän menee jo ”haastatteluksi”:-)
  Tuo erillinen varattu alue on tosiaan monipiippuinen
  juttu. Toisaalta se ”normalisoisi” prostituution mutta
  toisaalta prostituutioon liittyvät vähemmän ”normaalit”
  seikat kuten rikollisuus, väkivalta etc. eivät välttämättä
  poistu tälläkään ratkaisulla. Ehkä me ”kunnon
  kansalaiset” saamme nukkua rauhassa, tai sitten käydä
  huvittelemassa ikiomalla tykkimäellämme.
  prostituoitujen saaminen verotuksen ja
  eläkejärjestelmien piiriin taitaa sekin olla sitä valtiollista
  ”normalisointia” eli hankalan ilmiön hallinnointia:
  saadaan edes tuloja valtiolle:-), niin kuin viinasta.
  Samanlainen ajatus taisi 60-luvulla olla liberaalien
  ehdotus valtiollisista bordelleista.
  Tosin verot ja eläkemaksut taitavat olla se hinta minkä
  prostituoitu maksaa siitä, että hänen ammattinsa on
  yhteiskunnan mielestä ”hyväksyttävä”. Mutta yksityistä
  yrittämistähän on muuallakin ja jokainen meistä maksaa
  veroja, välillisesti paljonkin.
  Ehkä aktiivinen nainen mieltyy meille jonkun syvältä
  opitun naiskäsityksen mukaan, että aloite on
  ”normaalisti” miehillä, paitsi silloin kun toinen tekee sitä
  työkseen. Klassinen kahtiajako miehen
  naisnäkemyksessä: madonna vai huora. Kumpaakin
  pitäisi olla, mutta ei yhtäaikaa.
  Nyt jatkan haastattelua, jos sinulle sopii. Mitä mieltä olet
  siitä väitteestä, että prostituutio on vain naisten ammatti.
  Näinhän ei ole, ei ole koskaan ollut, mutta edelleenkään
  miestä ei siihen työhön automaattisesti kuvitella. Tosin
  kun katselee näitä keskustelu- ja chattipalstoja, niin aika
  paljon on näitä vanhemmalle naiselle palveluja tarjoavia
  nuorukaisia. Maksusta ei taida olla useinkaan
  puhe–mitäs siitä ilosta maksamaan.
- Exh.
  2001-08-01 12:51:00
  Tärkeä aihe kirjoitti:
  Kiitos jälleen perusteellisesta ja perustellusta
  vastauksesta. Tämähän menee jo ”haastatteluksi”:-)
  Tuo erillinen varattu alue on tosiaan monipiippuinen
  juttu. Toisaalta se ”normalisoisi” prostituution mutta
  toisaalta prostituutioon liittyvät vähemmän ”normaalit”
  seikat kuten rikollisuus, väkivalta etc. eivät välttämättä
  poistu tälläkään ratkaisulla. Ehkä me ”kunnon
  kansalaiset” saamme nukkua rauhassa, tai sitten käydä
  huvittelemassa ikiomalla tykkimäellämme.
  prostituoitujen saaminen verotuksen ja
  eläkejärjestelmien piiriin taitaa sekin olla sitä valtiollista
  ”normalisointia” eli hankalan ilmiön hallinnointia:
  saadaan edes tuloja valtiolle:-), niin kuin viinasta.
  Samanlainen ajatus taisi 60-luvulla olla liberaalien
  ehdotus valtiollisista bordelleista.
  Tosin verot ja eläkemaksut taitavat olla se hinta minkä
  prostituoitu maksaa siitä, että hänen ammattinsa on
  yhteiskunnan mielestä ”hyväksyttävä”. Mutta yksityistä
  yrittämistähän on muuallakin ja jokainen meistä maksaa
  veroja, välillisesti paljonkin.
  Ehkä aktiivinen nainen mieltyy meille jonkun syvältä
  opitun naiskäsityksen mukaan, että aloite on
  ”normaalisti” miehillä, paitsi silloin kun toinen tekee sitä
  työkseen. Klassinen kahtiajako miehen
  naisnäkemyksessä: madonna vai huora. Kumpaakin
  pitäisi olla, mutta ei yhtäaikaa.
  Nyt jatkan haastattelua, jos sinulle sopii. Mitä mieltä olet
  siitä väitteestä, että prostituutio on vain naisten ammatti.
  Näinhän ei ole, ei ole koskaan ollut, mutta edelleenkään
  miestä ei siihen työhön automaattisesti kuvitella. Tosin
  kun katselee näitä keskustelu- ja chattipalstoja, niin aika
  paljon on näitä vanhemmalle naiselle palveluja tarjoavia
  nuorukaisia. Maksusta ei taida olla useinkaan
  puhe–mitäs siitä ilosta maksamaan.
  Haastattele ihan rauhassa vaan, minulla on töissä
  tällä hetkellä hiljaista ja tylsää, sitäpaitsi
  aihe on ymmärrettävistä syistä sydäntä lähellä
  mutta harvoin siitä pääsee kunnolla
  keskustelemaan.
  Olen tavannut myös miehiä joille seksi on työ.
  Vähemmän sellaisia jotka tarjoavat palveluitaan
  naisille, mutta heistä olen lukenut pari
  lehtiartikkelia. Sen sijaan transvestiitti-huoria
  olen tavannut useita, eli mies
  naiseksi "laittautuneena" tarjoaa kehonsa toisen
  miehen käyttöön rahallista korvausta vastaan.
  
  Piti muutaman kerran nielaista kun ensimmäiseen
  tutustuin, eipä ollut syrjäkylän tytön mielessä
  käynyt että tuollaisiakin voi olla. Mutta mikäs
  siinä, jokainen taaplaa tyylillään eikä ole minun
  asiani arvostella tai tuomita toisia ihmisiä.
  
  Madonna/huora asetelma on mielestäni hauska.
  Kombinaatio lienee lähes mahdoton toteuttaa, olen
  usein ajatellut että ehkä kyseessä onkin kaksi
  aivan eri ihmisryhmää ja sana "nainen" tässä
  yhteydessä viittaa laajemmin sukupuoleen eikä
  yhteen tiettyyn henkilöön.
  Meissä huorissa on sekin hyvä puoli että ne
  madonna-naiset saavat rauhassa olla
  tavallisempia, meidän kanssamme voi testata ne
  oudommatkin fantasiansa.Joita ei kehtaa tai
  uskalla vaimolle tai tyttöystävälle esittää.
  
  Eräältä asiakkaaltani kysyin kerran että minkä
  ihmeen takia niin monet miehet joilla on
  parisuhde tai avioliitto kuitenkin käyvät
  maksullisissa.Hän vastasi ilmeisesti puoliksi
  leikillään että kun me miehet vaan väsymme
  syömään samaa perunaa päivästä toiseen.
  Nauruksihan se meni, mutta asia jäi minua
  mietityttämään. Täällä palstalla lukee usein
  miesten kommentteja siitä kuinka vaimolta saa
  liian vähän tai että seksi on rutinoitunut tai
  muuta vastaavaa. Minä huvitan itseäni miettimällä
  mitenköhän pahasti mies hölmistyisi jos se tuttu
  ja turvallinen puoliso yhtenä iltana tekisikin
  kaiken aivan eri tavoin, "ammattilaisen" ottein.
  Ei taitaisi olla kaikille helppo pala purtavaksi.
  
  Kuitenkin naisen asema parisuhteessa on ainakin
  länsimaissa parantunut valtavan paljon sadan
  viime vuoden aikana, puhumattakaan vielä
  pidemmistä aikajaksoista. Ja kuka tietää miten se
  muuttuu sadan seuraavan vuoden kuluessa?
- Tärkeä asia
  2001-08-01 13:20:00
  Exh. kirjoitti:
  Haastattele ihan rauhassa vaan, minulla on töissä
  tällä hetkellä hiljaista ja tylsää, sitäpaitsi
  aihe on ymmärrettävistä syistä sydäntä lähellä
  mutta harvoin siitä pääsee kunnolla
  keskustelemaan.
  Olen tavannut myös miehiä joille seksi on työ.
  Vähemmän sellaisia jotka tarjoavat palveluitaan
  naisille, mutta heistä olen lukenut pari
  lehtiartikkelia. Sen sijaan transvestiitti-huoria
  olen tavannut useita, eli mies
  naiseksi "laittautuneena" tarjoaa kehonsa toisen
  miehen käyttöön rahallista korvausta vastaan.
  
  Piti muutaman kerran nielaista kun ensimmäiseen
  tutustuin, eipä ollut syrjäkylän tytön mielessä
  käynyt että tuollaisiakin voi olla. Mutta mikäs
  siinä, jokainen taaplaa tyylillään eikä ole minun
  asiani arvostella tai tuomita toisia ihmisiä.
  
  Madonna/huora asetelma on mielestäni hauska.
  Kombinaatio lienee lähes mahdoton toteuttaa, olen
  usein ajatellut että ehkä kyseessä onkin kaksi
  aivan eri ihmisryhmää ja sana "nainen" tässä
  yhteydessä viittaa laajemmin sukupuoleen eikä
  yhteen tiettyyn henkilöön.
  Meissä huorissa on sekin hyvä puoli että ne
  madonna-naiset saavat rauhassa olla
  tavallisempia, meidän kanssamme voi testata ne
  oudommatkin fantasiansa.Joita ei kehtaa tai
  uskalla vaimolle tai tyttöystävälle esittää.
  
  Eräältä asiakkaaltani kysyin kerran että minkä
  ihmeen takia niin monet miehet joilla on
  parisuhde tai avioliitto kuitenkin käyvät
  maksullisissa.Hän vastasi ilmeisesti puoliksi
  leikillään että kun me miehet vaan väsymme
  syömään samaa perunaa päivästä toiseen.
  Nauruksihan se meni, mutta asia jäi minua
  mietityttämään. Täällä palstalla lukee usein
  miesten kommentteja siitä kuinka vaimolta saa
  liian vähän tai että seksi on rutinoitunut tai
  muuta vastaavaa. Minä huvitan itseäni miettimällä
  mitenköhän pahasti mies hölmistyisi jos se tuttu
  ja turvallinen puoliso yhtenä iltana tekisikin
  kaiken aivan eri tavoin, "ammattilaisen" ottein.
  Ei taitaisi olla kaikille helppo pala purtavaksi.
  
  Kuitenkin naisen asema parisuhteessa on ainakin
  länsimaissa parantunut valtavan paljon sadan
  viime vuoden aikana, puhumattakaan vielä
  pidemmistä aikajaksoista. Ja kuka tietää miten se
  muuttuu sadan seuraavan vuoden kuluessa?
  No hyvä, ettet tätä ihan journalistisena tirkistelynä pidä.
  Kuten sanottu, aihe on olennainen, jatkuvasti elämässä
  läsnä, ja koskettaa miehen ja naisen (kaikkien ihmisten)
  suhdetta.
  Siksi kai mies prostituutioon lähtee ja miksei nainenkin
  asiakkaana. Toteuttaa fantasioita, purkaa ylijäämää, tai
  turhautumistaan omassa elämässä, asiassa, joka
  oikeastaan kuuluu hyvin intiimiin elämänpiiriin, josta
  avioliitossa on tehty ”yksinoikeus”sopimus. Ehkä
  tällainen ”yhteiskunnallinen sääntely” pitäisi purkaa
  myös avioliitosta: seksi on vapaa niin kuin puolisoiden
  omaisuus, käytettäväksi…turhien tunnontuskien
  poistamiseksi. Tämähän ei tietenkään koske vapaita
  miehiä.
  Tuo ruumiillisuus on prostituution ja seksin ylipäänsä
  keskeinen olemus. Siinähän ihminen ikäänkuin käyttää
  omaa ruumistaan toimessa, jossa erilaisten moraali- ja
  muiden käsitysten mukaan pitäisi olla myös ”hengen”
  mukana. Eli onko siis kyse vain kristillisen
  kasvatuksemme opettamasta ruumiin ja sielun
  yhteydestä, jota ei saa erottaa, varsinkaan seksissä.
  Kirkollehan ainakin ennen ja miksei vieläkin kaikki
  ruumiillinen oli useimmiten syntiä, ellei se sitten ollut
  työtä:-). Miksi omasta ruumiistaan ei saa päättää?
  Aktiivinen nainen on varsinkin ollut syntinen, ja se
  käsitys istuu meissä lujassa. Oman vaimon yhtäkkinen
  esiintyminen kuin ”ammattilainen” (mitä sekin sitten
  on), vie tosiaan monen miehen perunan väärään
  kurkkuun:-)). Siitä pitäisi varmaan varoittaa etukäteen.
  Jos joku on löytänyt tasapainon oman ja kumppaninsa
  seksuaalisen aktiivisuuden välillä niin se kai on sitä
  paljon puhuttua avio-onnea.
  Taisi mennä vähän tekosyvälliseksi, mutta kun sinä
  inspiroit vastauksillasi pohtimaan tätä asiaa oikein
  todella. Muotoilut voivat tosin olla vähän hämäriä.
  Mutta odotan kommenttiasi, mielenkiinnolla.
- Exh.
  2001-08-01 14:30:00
  Tärkeä asia kirjoitti:
  No hyvä, ettet tätä ihan journalistisena tirkistelynä pidä.
  Kuten sanottu, aihe on olennainen, jatkuvasti elämässä
  läsnä, ja koskettaa miehen ja naisen (kaikkien ihmisten)
  suhdetta.
  Siksi kai mies prostituutioon lähtee ja miksei nainenkin
  asiakkaana. Toteuttaa fantasioita, purkaa ylijäämää, tai
  turhautumistaan omassa elämässä, asiassa, joka
  oikeastaan kuuluu hyvin intiimiin elämänpiiriin, josta
  avioliitossa on tehty ”yksinoikeus”sopimus. Ehkä
  tällainen ”yhteiskunnallinen sääntely” pitäisi purkaa
  myös avioliitosta: seksi on vapaa niin kuin puolisoiden
  omaisuus, käytettäväksi…turhien tunnontuskien
  poistamiseksi. Tämähän ei tietenkään koske vapaita
  miehiä.
  Tuo ruumiillisuus on prostituution ja seksin ylipäänsä
  keskeinen olemus. Siinähän ihminen ikäänkuin käyttää
  omaa ruumistaan toimessa, jossa erilaisten moraali- ja
  muiden käsitysten mukaan pitäisi olla myös ”hengen”
  mukana. Eli onko siis kyse vain kristillisen
  kasvatuksemme opettamasta ruumiin ja sielun
  yhteydestä, jota ei saa erottaa, varsinkaan seksissä.
  Kirkollehan ainakin ennen ja miksei vieläkin kaikki
  ruumiillinen oli useimmiten syntiä, ellei se sitten ollut
  työtä:-). Miksi omasta ruumiistaan ei saa päättää?
  Aktiivinen nainen on varsinkin ollut syntinen, ja se
  käsitys istuu meissä lujassa. Oman vaimon yhtäkkinen
  esiintyminen kuin ”ammattilainen” (mitä sekin sitten
  on), vie tosiaan monen miehen perunan väärään
  kurkkuun:-)). Siitä pitäisi varmaan varoittaa etukäteen.
  Jos joku on löytänyt tasapainon oman ja kumppaninsa
  seksuaalisen aktiivisuuden välillä niin se kai on sitä
  paljon puhuttua avio-onnea.
  Taisi mennä vähän tekosyvälliseksi, mutta kun sinä
  inspiroit vastauksillasi pohtimaan tätä asiaa oikein
  todella. Muotoilut voivat tosin olla vähän hämäriä.
  Mutta odotan kommenttiasi, mielenkiinnolla.
  Minulle seksi ja rakkaus ovat aina olleet kaksi
  eri asiaa, yhdistettynä mahtava kokemus mutta
  mahdollisia myös erikseen. Näin oli jo
  ennen "ammattilaisuutta", jos ei olisi ollut niin
  en olisi voinut huoraksi ryhtyäkään. Olen aina
  ollut aktiivinen ja kokeilunhaluinen sängyssä,
  mutta en parhaalla tahdollanikaan voi väittää
  että olisin ollut rakastunut tai edes ihastunut
  jokaiseen petikumppaniini. (Nyt tarkoitan ns.
  normaaleja yhden yön juttujani, en pelkästään
  asiakkaita vaikka sen varmaan ymmärsitkin)
  
  Kuitenkin jos joskus naimisiin menen haluaisin
  yhä edelleen uskollisen avioliiton, puolin ja
  toisin. Silti se ei mielestäni ole tärkein asia
  suhteessa ja luulen että syrjähypyn voi antaa
  anteeksi ja unohtaa. Minulle tärkeämpää on
  ehdoton rehellisyys ja toinen toisensa
  kunnioittaminen, se että jo suhteen alussa
  sovitaan pelisäännöt ja pidetään niistä myös
  kiinni. Jokaisen on helppo luvata uskollisuutta
  yms. rakastumisen alkuhuumassa, mutta pitkä suhde
  vaatii sitoutumista ja halua olla yhdessä. Ei
  suhteen lujuus joudu koetukselle kun ollaan
  huipulla, vaan nimenomaan silloin kun ollaan
  siellä aallonpohjalla, ja niitä pohjia tulee
  väistämättä useita. Koko elämä on yhtä
  aaltoliikettä...
  Mielestäni syrjähyppy kertoo siitä että ehkä
  kaikki suhteessa ei toimi niinkuin pitäisi, mutta
  jos toisen hylkää sen takia niin eipä ole omakaan
  sitoutuminen ollut kovin vahva. Pastori ei kysy
  että rakastatko jne. jos saat saman takaisin,
  avioliittolupauksessa ei ole ehtoa.
  (Ilmaisutaitonikin on näköjään tänään
  aallonpohjalla, tajusitko pointtini?)
  
  Luulen että minua naisena satuttaisi paljon
  enemmän jos puolisoni ihastuisi toiseen naiseen
  vaikka ei tähän ikinä sormellaan koskisi.
  Luultavasti hyväksyisin puolisoni seksiseikkailut
  mikäli kyseessä olisivat ihmiset joita minun ei
  tarvitsisi tavata, taitaisin melkein suositella
  että jos vieraissa on käytävä niin käy
  ammattilaisilla ja muista joka tapauksessa
  kondomi. Eipähän ainakaan huorat soittelisi
  perään ja alkaisi häiriköimään kotielämää.
  
  Oli minulla vielä tähän jotain lisättävääkin
  mutta katkesi ajatus niin pahasti että jään ensin
  odottelemaan vastaustasi.
- Tärkeä asia
  2001-08-01 16:44:00
  Exh. kirjoitti:
  Minulle seksi ja rakkaus ovat aina olleet kaksi
  eri asiaa, yhdistettynä mahtava kokemus mutta
  mahdollisia myös erikseen. Näin oli jo
  ennen "ammattilaisuutta", jos ei olisi ollut niin
  en olisi voinut huoraksi ryhtyäkään. Olen aina
  ollut aktiivinen ja kokeilunhaluinen sängyssä,
  mutta en parhaalla tahdollanikaan voi väittää
  että olisin ollut rakastunut tai edes ihastunut
  jokaiseen petikumppaniini. (Nyt tarkoitan ns.
  normaaleja yhden yön juttujani, en pelkästään
  asiakkaita vaikka sen varmaan ymmärsitkin)
  
  Kuitenkin jos joskus naimisiin menen haluaisin
  yhä edelleen uskollisen avioliiton, puolin ja
  toisin. Silti se ei mielestäni ole tärkein asia
  suhteessa ja luulen että syrjähypyn voi antaa
  anteeksi ja unohtaa. Minulle tärkeämpää on
  ehdoton rehellisyys ja toinen toisensa
  kunnioittaminen, se että jo suhteen alussa
  sovitaan pelisäännöt ja pidetään niistä myös
  kiinni. Jokaisen on helppo luvata uskollisuutta
  yms. rakastumisen alkuhuumassa, mutta pitkä suhde
  vaatii sitoutumista ja halua olla yhdessä. Ei
  suhteen lujuus joudu koetukselle kun ollaan
  huipulla, vaan nimenomaan silloin kun ollaan
  siellä aallonpohjalla, ja niitä pohjia tulee
  väistämättä useita. Koko elämä on yhtä
  aaltoliikettä...
  Mielestäni syrjähyppy kertoo siitä että ehkä
  kaikki suhteessa ei toimi niinkuin pitäisi, mutta
  jos toisen hylkää sen takia niin eipä ole omakaan
  sitoutuminen ollut kovin vahva. Pastori ei kysy
  että rakastatko jne. jos saat saman takaisin,
  avioliittolupauksessa ei ole ehtoa.
  (Ilmaisutaitonikin on näköjään tänään
  aallonpohjalla, tajusitko pointtini?)
  
  Luulen että minua naisena satuttaisi paljon
  enemmän jos puolisoni ihastuisi toiseen naiseen
  vaikka ei tähän ikinä sormellaan koskisi.
  Luultavasti hyväksyisin puolisoni seksiseikkailut
  mikäli kyseessä olisivat ihmiset joita minun ei
  tarvitsisi tavata, taitaisin melkein suositella
  että jos vieraissa on käytävä niin käy
  ammattilaisilla ja muista joka tapauksessa
  kondomi. Eipähän ainakaan huorat soittelisi
  perään ja alkaisi häiriköimään kotielämää.
  
  Oli minulla vielä tähän jotain lisättävääkin
  mutta katkesi ajatus niin pahasti että jään ensin
  odottelemaan vastaustasi.
  Kummatkin, seksi ja rakkaus, voivat tosiaan olla erillisiä
  juttuja. Tosin, eihän seksiä voi, ainakaan valitsevana
  osapuolena, harrastaa ilman jonkinlaista mieltymystä,
  mutta sehän on vasta rakkauden ensi askel tai ei edes
  sitäkään. Työ on sitten erikseen:-)
  Se kyllä joskus kauhistuttaa, millaisiin sitoumuksiin
  ihmiset avioliitossa sitoutuvat. Voisi olla vähän
  realistisempia eli että kummankin elämässä voi olla
  vaiheita, ja ihmissuhteita, mutta että rakkaus on
  syvempi ja kestävämpi kuin satunnaiset suhteet. Tiedän,
  että tämä on äärimmäisen teoreettista puhetta, sillä
  tosielämässä ei ihmissuhteet toimi niin: omistushalu ja
  mustasukkaisuus menevät edelle ratioonalsimpienkin
  sopimusten.
  Mielenkiintoinen tuo sinun näkemyksesi: siis
  ei-seksuaalinen suhde loukkaisi sinua enemmän kuin
  seksuaalinen? Eli ”henkinen syrjähyppy” tai voimakas
  keskinäinen ystävyys satuttaisi enemmän kuin se että
  yllättäisit miehesi rysän päältä?
  Miehethän yleensä suhtautuvat omiin syrjähyppyihinsä
  aika kevyesti: ”eihän se mitään merkinnyt”, ”se oli vaan
  seksiä”-tyyliin. Kestäisiköhän moni samanlaisen
  vastauksen vaimoltaan: ”Eihän semitään merkinnyt,
  kunhan naitiin”. Tuskinpa, sillä miehille sellainen on
  vaikeaa. Enkä nyt kirjoita mistään geneettisestä
  urosmentaliteetista vaan ihan siitä miten nämä miehen
  mallit on opittu.
  Avioliitossa oikeudet ja velvollisuudet ovat
  vastavuoroisia (kylläpä on juhlallista), mutta niin se vain
  toimii.
  
  P.S.
  Ajattelet suoraan, mutta silti asioiden monimutkaisuutta
  pohtien. Sellainen on kiinnostavaa.
  Jos haluat, haluaisin keskustella välittömämminkin ja
  suoraan, nimimerkillä, anonyymisti, mutta silti
  asiallisesti. Voisi vastata nopeammin. Mutta kyllä tämä
  yleisönosastokin käy.
- Exh
  2001-08-01 16:51:00
  Tärkeä asia kirjoitti:
  Kummatkin, seksi ja rakkaus, voivat tosiaan olla erillisiä
  juttuja. Tosin, eihän seksiä voi, ainakaan valitsevana
  osapuolena, harrastaa ilman jonkinlaista mieltymystä,
  mutta sehän on vasta rakkauden ensi askel tai ei edes
  sitäkään. Työ on sitten erikseen:-)
  Se kyllä joskus kauhistuttaa, millaisiin sitoumuksiin
  ihmiset avioliitossa sitoutuvat. Voisi olla vähän
  realistisempia eli että kummankin elämässä voi olla
  vaiheita, ja ihmissuhteita, mutta että rakkaus on
  syvempi ja kestävämpi kuin satunnaiset suhteet. Tiedän,
  että tämä on äärimmäisen teoreettista puhetta, sillä
  tosielämässä ei ihmissuhteet toimi niin: omistushalu ja
  mustasukkaisuus menevät edelle ratioonalsimpienkin
  sopimusten.
  Mielenkiintoinen tuo sinun näkemyksesi: siis
  ei-seksuaalinen suhde loukkaisi sinua enemmän kuin
  seksuaalinen? Eli ”henkinen syrjähyppy” tai voimakas
  keskinäinen ystävyys satuttaisi enemmän kuin se että
  yllättäisit miehesi rysän päältä?
  Miehethän yleensä suhtautuvat omiin syrjähyppyihinsä
  aika kevyesti: ”eihän se mitään merkinnyt”, ”se oli vaan
  seksiä”-tyyliin. Kestäisiköhän moni samanlaisen
  vastauksen vaimoltaan: ”Eihän semitään merkinnyt,
  kunhan naitiin”. Tuskinpa, sillä miehille sellainen on
  vaikeaa. Enkä nyt kirjoita mistään geneettisestä
  urosmentaliteetista vaan ihan siitä miten nämä miehen
  mallit on opittu.
  Avioliitossa oikeudet ja velvollisuudet ovat
  vastavuoroisia (kylläpä on juhlallista), mutta niin se vain
  toimii.
  
  P.S.
  Ajattelet suoraan, mutta silti asioiden monimutkaisuutta
  pohtien. Sellainen on kiinnostavaa.
  Jos haluat, haluaisin keskustella välittömämminkin ja
  suoraan, nimimerkillä, anonyymisti, mutta silti
  asiallisesti. Voisi vastata nopeammin. Mutta kyllä tämä
  yleisönosastokin käy.
  haluaisin mielelläni keskustella kanssasi
  suoraan, mutta en uskaltanut itse ehdottaa ettet
  epäilisi minun olevan "iskuaikeissa" ;-)
  Täytyy vaan tunnustaa tietoteknillinen
  vajavuuteni, en tiedä kuinka se parhaiten kävisi
  päinsä. Minulla on kyllä hotmail-osoite jos se
  auttaa, [email protected]
- Tärkeä asia.
  2001-08-01 16:59:00
  Exh kirjoitti:
  haluaisin mielelläni keskustella kanssasi
  suoraan, mutta en uskaltanut itse ehdottaa ettet
  epäilisi minun olevan "iskuaikeissa" ;-)
  Täytyy vaan tunnustaa tietoteknillinen
  vajavuuteni, en tiedä kuinka se parhaiten kävisi
  päinsä. Minulla on kyllä hotmail-osoite jos se
  auttaa, [email protected]
  Käy sähköpostillasi.
- Exh.
  2001-08-01 17:16:00
  Tärkeä asia kirjoitti:
  Kummatkin, seksi ja rakkaus, voivat tosiaan olla erillisiä
  juttuja. Tosin, eihän seksiä voi, ainakaan valitsevana
  osapuolena, harrastaa ilman jonkinlaista mieltymystä,
  mutta sehän on vasta rakkauden ensi askel tai ei edes
  sitäkään. Työ on sitten erikseen:-)
  Se kyllä joskus kauhistuttaa, millaisiin sitoumuksiin
  ihmiset avioliitossa sitoutuvat. Voisi olla vähän
  realistisempia eli että kummankin elämässä voi olla
  vaiheita, ja ihmissuhteita, mutta että rakkaus on
  syvempi ja kestävämpi kuin satunnaiset suhteet. Tiedän,
  että tämä on äärimmäisen teoreettista puhetta, sillä
  tosielämässä ei ihmissuhteet toimi niin: omistushalu ja
  mustasukkaisuus menevät edelle ratioonalsimpienkin
  sopimusten.
  Mielenkiintoinen tuo sinun näkemyksesi: siis
  ei-seksuaalinen suhde loukkaisi sinua enemmän kuin
  seksuaalinen? Eli ”henkinen syrjähyppy” tai voimakas
  keskinäinen ystävyys satuttaisi enemmän kuin se että
  yllättäisit miehesi rysän päältä?
  Miehethän yleensä suhtautuvat omiin syrjähyppyihinsä
  aika kevyesti: ”eihän se mitään merkinnyt”, ”se oli vaan
  seksiä”-tyyliin. Kestäisiköhän moni samanlaisen
  vastauksen vaimoltaan: ”Eihän semitään merkinnyt,
  kunhan naitiin”. Tuskinpa, sillä miehille sellainen on
  vaikeaa. Enkä nyt kirjoita mistään geneettisestä
  urosmentaliteetista vaan ihan siitä miten nämä miehen
  mallit on opittu.
  Avioliitossa oikeudet ja velvollisuudet ovat
  vastavuoroisia (kylläpä on juhlallista), mutta niin se vain
  toimii.
  
  P.S.
  Ajattelet suoraan, mutta silti asioiden monimutkaisuutta
  pohtien. Sellainen on kiinnostavaa.
  Jos haluat, haluaisin keskustella välittömämminkin ja
  suoraan, nimimerkillä, anonyymisti, mutta silti
  asiallisesti. Voisi vastata nopeammin. Mutta kyllä tämä
  yleisönosastokin käy.
  Kyllä, olen omalta kohdaltani sitä mieltä että se
  satuttaisi enemmän kuin "rysän päältä"
  yllättäminen. Tai riippuu ehkä vähän rysästä...
  
  Minulla oli jonkin aikaa sitten suhde erääseen
  mieheen, ja kokeilimme joitakin kertoja seksiä
  kolmisin, minä, hän ja yksi naispuolinen
  ystävättäreni. En ollut mustasukkainen seksistä,
  mutta minua loukkasi se, että jälkeenpäin, aina
  kun tämä ystävättäreni oli paikalla koko miehen
  huomio kohdistui häneen. Flirtti oli niin avointa
  että asiasta tietämättömätkin kiinnittivät siihen
  huomiota. Jos kiinnostuksen ilmauksia olisi
  tullut minullekin tasapuolisesti, olisimme
  voineet yhdessä nauraa kaikki kolme
  omalle "salaisuudellemme", mutta kun näin ei
  ollut niin tunsin tottakai itseni syrjäytetyksi.
  
  En tiedä johtuuko kokemuksistani vai olenko jo
  syntymästäni saakka ollut erilainen
  mielipiteissäni useimpiin muihin tuntemiini
  naisiin verraten, mutta ymmärrän hyvin
  miesten "sehän oli vain pelkkää seksiä"- lauseen.
  Tässäkin asiassa pitäisi olla vastavuoroisuutta,
  jos minun mieheni kävisi luvan kanssa vieraissa
  niin olettaisin ilmanmuuta saman luvan koskevan
  minuakin. Ei niin että molemmat ehdoin tahdoin
  etsisivät muita mahdollisia seksikumppaneita,
  mutta sopivan tilaisuuden tullen,
  hienotunteisesti ja puolisoa loukkaamatta... mikä
  ettei?
  Ei se tavara siitä kulu, kummallakaan
  sukupuolella. Ja mielestäni jos suhdetta ei
  mikään muu pidä kasassa kuin että yksiavioisesti
  harrastetaan seksiä vain sen oman kumppanin
  kanssa niin ei siinä suhteessa paljon
  hurraamista ole.
  Minulla on läheisiä ystäviä, niin miehiä kuin
  naisiakin, itseni ikäisiä, nuorempia ja vanhempia
  joiden kanssa en koskaan ole sekstaillut.
  Arvostan tuhannesti enemmän sitä henkistä
  yhteyttä joka minulla on heidän kanssaan kuin
  satunnaista aktia yhden illan jutuissa - siis
  sehän on pelkkää seksiä eikä paljoa merkitse.
  Yhden illan tarina on mieltäkutkuttava sen illan
  ja muutaman päivän jälkeenpäin, mutta kun
  seksipaineet on purettu ja jälkimainingit
  mielestä haihtuneet on se minulle yhtä
  merkityksetön kuin jos alkaisin miettimään
  ihmisiä joita olen elämäni aikana kätellyt.
  
  Siltikin minulla on normaali tunne-elämä muuten,
  rakastan vanhempiani ja muita minulle läheisiä
  ihmisiä kuten kuka tahansa muukin. Olen
  luonteeltani aika avoin, mikä lienee tullutkin
  ilmi ja väitän että jos ei älyä niin
  maalaisjärkeä on siunaantunut riittävästi. On
  vaan tämä seksivietti vähän "ylikehittynyt" .
- Jallu
  2001-08-03 08:56:00
  Exh. kirjoitti:
  Kyllä, olen omalta kohdaltani sitä mieltä että se
  satuttaisi enemmän kuin "rysän päältä"
  yllättäminen. Tai riippuu ehkä vähän rysästä...
  
  Minulla oli jonkin aikaa sitten suhde erääseen
  mieheen, ja kokeilimme joitakin kertoja seksiä
  kolmisin, minä, hän ja yksi naispuolinen
  ystävättäreni. En ollut mustasukkainen seksistä,
  mutta minua loukkasi se, että jälkeenpäin, aina
  kun tämä ystävättäreni oli paikalla koko miehen
  huomio kohdistui häneen. Flirtti oli niin avointa
  että asiasta tietämättömätkin kiinnittivät siihen
  huomiota. Jos kiinnostuksen ilmauksia olisi
  tullut minullekin tasapuolisesti, olisimme
  voineet yhdessä nauraa kaikki kolme
  omalle "salaisuudellemme", mutta kun näin ei
  ollut niin tunsin tottakai itseni syrjäytetyksi.
  
  En tiedä johtuuko kokemuksistani vai olenko jo
  syntymästäni saakka ollut erilainen
  mielipiteissäni useimpiin muihin tuntemiini
  naisiin verraten, mutta ymmärrän hyvin
  miesten "sehän oli vain pelkkää seksiä"- lauseen.
  Tässäkin asiassa pitäisi olla vastavuoroisuutta,
  jos minun mieheni kävisi luvan kanssa vieraissa
  niin olettaisin ilmanmuuta saman luvan koskevan
  minuakin. Ei niin että molemmat ehdoin tahdoin
  etsisivät muita mahdollisia seksikumppaneita,
  mutta sopivan tilaisuuden tullen,
  hienotunteisesti ja puolisoa loukkaamatta... mikä
  ettei?
  Ei se tavara siitä kulu, kummallakaan
  sukupuolella. Ja mielestäni jos suhdetta ei
  mikään muu pidä kasassa kuin että yksiavioisesti
  harrastetaan seksiä vain sen oman kumppanin
  kanssa niin ei siinä suhteessa paljon
  hurraamista ole.
  Minulla on läheisiä ystäviä, niin miehiä kuin
  naisiakin, itseni ikäisiä, nuorempia ja vanhempia
  joiden kanssa en koskaan ole sekstaillut.
  Arvostan tuhannesti enemmän sitä henkistä
  yhteyttä joka minulla on heidän kanssaan kuin
  satunnaista aktia yhden illan jutuissa - siis
  sehän on pelkkää seksiä eikä paljoa merkitse.
  Yhden illan tarina on mieltäkutkuttava sen illan
  ja muutaman päivän jälkeenpäin, mutta kun
  seksipaineet on purettu ja jälkimainingit
  mielestä haihtuneet on se minulle yhtä
  merkityksetön kuin jos alkaisin miettimään
  ihmisiä joita olen elämäni aikana kätellyt.
  
  Siltikin minulla on normaali tunne-elämä muuten,
  rakastan vanhempiani ja muita minulle läheisiä
  ihmisiä kuten kuka tahansa muukin. Olen
  luonteeltani aika avoin, mikä lienee tullutkin
  ilmi ja väitän että jos ei älyä niin
  maalaisjärkeä on siunaantunut riittävästi. On
  vaan tämä seksivietti vähän "ylikehittynyt" .
  Kiitoksia mielenkiintoisesta keskustelusta. Täytyy
  sanoa, että kun kaksi järkevää ihmistä pääsee
  keskustelemaan asiasta asiallisesti, sitä lukee
  mielellään. Ihme vaan (ja tietenkin hyvä asia),
  että kaikki paskahousut ovat ymmärtäneet pysyä
  poissa. Yksi hyvä esimerkki oli se, kun etsin
  itselleni (olen naimisissa) mailiseuraa,
  muistaakseni Elleistä, ihmiset kyllä
  kirjoittelivat palstalle. Mutta tappelivat
  keskenään siitä, että kuinka paskoja naiset ja
  miehet ovat. Näitä viestejä tuli kymmeniä, enkä
  loppujen lopuksi saanut kaipaamaani mailikaveria
  :(.
  
  Asia, minkä vuoksi kirjoitan, on tämä keskustelu
  ja se, kun tapasin erään kaverini vuosien
  jälkeen. Olen ollut YK-joukoissa joskus 80-luvulla
  ja sain sieltä todella hienoja kaverieta, joiden
  kanssa pidetään vieläkin yhtä. Non niin. Tapasin
  yhdellä pelireissulla kaverin näiltä ajoilta. Hän
  oli todella muuttunut sisäisesti. Melkein heti,
  kun aloimme jutella, hän alkoi purkaa sydäntään
  tosi avoimesti. Hänen vaimonsa luultavasti pettää
  häntä yhden rakennusmiehen kanssa. Aviopari teki
  perheelleen taloa. Mies palkkasi kirvesmiehen
  raksalle. Ja ilmeisesti heillä oli jotain vipinää
  keskenään. Mies oli todella synkkä. Siis tarkoitan
  sitä, että se olisi voinut tehdä itselleen tai
  vaimolleen jotain. Sen puheet oli semmoisia.
  Yritin tietnekin lohduttaa häntä. Vaimo ei ollut
  jäänyt kiinni itse teossa, mutta miehellä oli
  todella vahva epäilys asiasta.
  
  Meni jonkun aikaa, niin mies alkoi kehuskella
  omilla naissaavutuksillaan. Oli oltu naimisissa
  olevan naisen kanssa naimassa inva-wc:ssä ym.
  Ajattelin, että ollaanko me miehet kaikki
  smanlaisia? Itsellänikin on ollut suhde avioliiton
  aikana. Enkä kadu sitä, se oli jotain aivan upeaa.
  Mutta kaikki on takana päin. En silti kyttää
  sairaan lailla omaa vaimoani, että missä mennään
  ja kenen kanssa. Hän saa mennä yhtä lailla kuin
  minäkin. Mutta en ole kuitenkaan kertonut hänelle
  syrjähypystäni.
  
  Asia on minun kohdalla se, että en saa vaimoltani
  tarpeeksi. Enkä sellaista seksiä, mitä haluan.
  Vaimoni on todella passiivinen sängyssä, eikä
  halua kokeilla mitään uutta. Ehdotin kerran, että
  tehdään se ruokapöydällä. Mutta ei. Hän ei
  halunnut kokeilla, koska aina syödessä hän
  ajattelisi sitä. En tietenkään pakottanut häntä,
  enkä suuttunut. Mutta joskus sisällä kiehuu. Seksi
  ei saa olla pääasia avio- tai avoliitossa, mutta
  minulle se merkitsee aika paljon.
  
  Tiedän, että minut tuomitaan tämän perusteella.
  Sillä ei ole mitään merkitystä. Joku tyytyy
  kohtaloonsa, joku ei.
  
  Jos luet EXH tämän, kommentoi.
  
  Hyvää loppukesää kaikille.
- Exh.
  2001-08-03 12:19:00
  Jallu kirjoitti:
  Kiitoksia mielenkiintoisesta keskustelusta. Täytyy
  sanoa, että kun kaksi järkevää ihmistä pääsee
  keskustelemaan asiasta asiallisesti, sitä lukee
  mielellään. Ihme vaan (ja tietenkin hyvä asia),
  että kaikki paskahousut ovat ymmärtäneet pysyä
  poissa. Yksi hyvä esimerkki oli se, kun etsin
  itselleni (olen naimisissa) mailiseuraa,
  muistaakseni Elleistä, ihmiset kyllä
  kirjoittelivat palstalle. Mutta tappelivat
  keskenään siitä, että kuinka paskoja naiset ja
  miehet ovat. Näitä viestejä tuli kymmeniä, enkä
  loppujen lopuksi saanut kaipaamaani mailikaveria
  :(.
  
  Asia, minkä vuoksi kirjoitan, on tämä keskustelu
  ja se, kun tapasin erään kaverini vuosien
  jälkeen. Olen ollut YK-joukoissa joskus 80-luvulla
  ja sain sieltä todella hienoja kaverieta, joiden
  kanssa pidetään vieläkin yhtä. Non niin. Tapasin
  yhdellä pelireissulla kaverin näiltä ajoilta. Hän
  oli todella muuttunut sisäisesti. Melkein heti,
  kun aloimme jutella, hän alkoi purkaa sydäntään
  tosi avoimesti. Hänen vaimonsa luultavasti pettää
  häntä yhden rakennusmiehen kanssa. Aviopari teki
  perheelleen taloa. Mies palkkasi kirvesmiehen
  raksalle. Ja ilmeisesti heillä oli jotain vipinää
  keskenään. Mies oli todella synkkä. Siis tarkoitan
  sitä, että se olisi voinut tehdä itselleen tai
  vaimolleen jotain. Sen puheet oli semmoisia.
  Yritin tietnekin lohduttaa häntä. Vaimo ei ollut
  jäänyt kiinni itse teossa, mutta miehellä oli
  todella vahva epäilys asiasta.
  
  Meni jonkun aikaa, niin mies alkoi kehuskella
  omilla naissaavutuksillaan. Oli oltu naimisissa
  olevan naisen kanssa naimassa inva-wc:ssä ym.
  Ajattelin, että ollaanko me miehet kaikki
  smanlaisia? Itsellänikin on ollut suhde avioliiton
  aikana. Enkä kadu sitä, se oli jotain aivan upeaa.
  Mutta kaikki on takana päin. En silti kyttää
  sairaan lailla omaa vaimoani, että missä mennään
  ja kenen kanssa. Hän saa mennä yhtä lailla kuin
  minäkin. Mutta en ole kuitenkaan kertonut hänelle
  syrjähypystäni.
  
  Asia on minun kohdalla se, että en saa vaimoltani
  tarpeeksi. Enkä sellaista seksiä, mitä haluan.
  Vaimoni on todella passiivinen sängyssä, eikä
  halua kokeilla mitään uutta. Ehdotin kerran, että
  tehdään se ruokapöydällä. Mutta ei. Hän ei
  halunnut kokeilla, koska aina syödessä hän
  ajattelisi sitä. En tietenkään pakottanut häntä,
  enkä suuttunut. Mutta joskus sisällä kiehuu. Seksi
  ei saa olla pääasia avio- tai avoliitossa, mutta
  minulle se merkitsee aika paljon.
  
  Tiedän, että minut tuomitaan tämän perusteella.
  Sillä ei ole mitään merkitystä. Joku tyytyy
  kohtaloonsa, joku ei.
  
  Jos luet EXH tämän, kommentoi.
  
  Hyvää loppukesää kaikille.
  sinullekin, Jallu.
  Minusta kuulostaa siltä että vaimosi ei pidä
  seksistä. Onko tilanne ollut aina samanlainen vai
  kehittynyt vuosien saatossa?
  En tietysti tiedä hänen taustojaan, ehkä hänellä
  on takanaan joku niin kielteinen kokemus että se
  on jättänyt jälkensä kaikkeen seksielämään. Sinun
  kannaltasi se on sääli, mutta et varmasti ole
  ainoa. Meidän ihmisten tarpeet ovat niin kovin
  usein erilaiset tällä saralla. Ja samankin
  ihmisen seksihalut vaihtelevat elämän saatossa.
  Seksi ei varmasti ole tärkeintä suhteessa, ei
  edes minulle mutta väittäisin kuitenkin että
  sillä on varsin keskeinen osa. Itse en mene
  naimisiin ennenkuin löydän miehen, jota rakastan
  yhtälailla aivojen, sydämen ja kikkelin takia,
  eli luultavasti en koskaan. Olenpahan vieläkin
  niin naivi että uskon tähän "kolmiyhteyteen" ,
  jos saan hyvän kontaktin kaikilla näillä osa-
  alueilla niin minulla on edes mahdollisuus
  hyvään,kestävään avioliittoon. Mutta monen miehen
  on minua suudeltava ennenkuin sammakosta tulee
  prinsessa :-)
  En usko että kaikki miehet ovat samanlaisia,
  mutta jostakin syystä mielestäni useimmilla
  miehillä kynnys käydä vieraissa on matalampi kuin
  naisilla.Tämä on jälleen vain oma mielipiteeni
  eikä edelleenkään tarkoitettu moitteeksi
  kenellekään.
- Jallu
  2001-08-03 14:02:00
  Exh. kirjoitti:
  sinullekin, Jallu.
  Minusta kuulostaa siltä että vaimosi ei pidä
  seksistä. Onko tilanne ollut aina samanlainen vai
  kehittynyt vuosien saatossa?
  En tietysti tiedä hänen taustojaan, ehkä hänellä
  on takanaan joku niin kielteinen kokemus että se
  on jättänyt jälkensä kaikkeen seksielämään. Sinun
  kannaltasi se on sääli, mutta et varmasti ole
  ainoa. Meidän ihmisten tarpeet ovat niin kovin
  usein erilaiset tällä saralla. Ja samankin
  ihmisen seksihalut vaihtelevat elämän saatossa.
  Seksi ei varmasti ole tärkeintä suhteessa, ei
  edes minulle mutta väittäisin kuitenkin että
  sillä on varsin keskeinen osa. Itse en mene
  naimisiin ennenkuin löydän miehen, jota rakastan
  yhtälailla aivojen, sydämen ja kikkelin takia,
  eli luultavasti en koskaan. Olenpahan vieläkin
  niin naivi että uskon tähän "kolmiyhteyteen" ,
  jos saan hyvän kontaktin kaikilla näillä osa-
  alueilla niin minulla on edes mahdollisuus
  hyvään,kestävään avioliittoon. Mutta monen miehen
  on minua suudeltava ennenkuin sammakosta tulee
  prinsessa :-)
  En usko että kaikki miehet ovat samanlaisia,
  mutta jostakin syystä mielestäni useimmilla
  miehillä kynnys käydä vieraissa on matalampi kuin
  naisilla.Tämä on jälleen vain oma mielipiteeni
  eikä edelleenkään tarkoitettu moitteeksi
  kenellekään.
  Olen kanssasi samoilla linjoilla siitä, että seksi
  ei ole kaikki kaikessa, mutta se on tärkeä asia.
  
  Mun on paha mennä moittimaan vaimoani, koska
  hänellä ei ole mahdollisuutta puolustautua. Mutta
  kuitenkin yritän esittää asiat mahdollisimman
  objektiivisesti.
  
  Mä vaadin liikaa hänen mielestään. Mulle ei vain
  riitä seksi kerran kahdessa viikossa. Joskus on
  pidempiäkin aikoja. Kun mainitsen asiasta, tuntuu
  siltä, että niin kuin säälistä ollaan muutaman
  kerran ja taas asia palaa entiselleen. Ikään kuin
  huomaamatta. Mä olen ostellut rouvalle hienoja
  alusvaatteita. En mitään törkyä, vaan ihan päällä
  pidettäviä. Enkä käy liiaksi päälle, ettei tunnu
  siltä, että olisin koko ajan vailla. En tiedä,
  kuinka edetä. Välillä sitä ajattelee, että olenko
  mä liian aktiivnen seksuaalisesti. Että pitäiskö
  ottaa rauhoittavia? Mä olen sen hänelle sanonut
  monta kertaa, kun ollaan tapeltu, että jos meillä
  ei olis lapsia, mä olisin jo mennyt.
  
  Mä en tiedä, millaisen seksuaalikasvatuksen
  vaimoni on saanut kotonaan, mutta välillä tuntuu,
  että siellä seksuaaliset tunteet on tukahdutettu.
  
  En tiedä, onko ihannetilannetta olemassakaan. Että
  molemmat olisivat yhtä aktiivisia tai pasiivisia.
  Vai valittaako taas yks äijä surkeeta kohtaloaan,
  kun taaskaan akka ei antanut. Mutta en tiedä,
  osaatko astua "housuihini", mutta tää käy
  hermoille.
  
  Siinä mielessä mä olen sitä mieltä, että yleiset
  naiset on ihan hyväksyttävä tapa, koska jäljet ei
  tuoksu jälkeen päin. Ei tarvi pelätä, että kuuluu
  perästä. Ja kuitenkin saat siitä sitä, mitä haet.
  Ja toiseksi, mun mielestä tehdään monta kertaa
  sillä lailla, kuin mitä yleinen mielipide vaatii.
  Ei niin, kuin itsellä olis hyvä olla. Se on eri
  asia, jos oma moraali ja omatunto pistää hanttiin.
  Se ei mun mielestä kuulu kenellekään, mitä kaksi
  ihmistä tekee keskenään.
  
  Mutta tällaista tällä kertaa. Hyvää loppukesää.
- Exh.
  2001-08-03 14:23:00
  Jallu kirjoitti:
  Olen kanssasi samoilla linjoilla siitä, että seksi
  ei ole kaikki kaikessa, mutta se on tärkeä asia.
  
  Mun on paha mennä moittimaan vaimoani, koska
  hänellä ei ole mahdollisuutta puolustautua. Mutta
  kuitenkin yritän esittää asiat mahdollisimman
  objektiivisesti.
  
  Mä vaadin liikaa hänen mielestään. Mulle ei vain
  riitä seksi kerran kahdessa viikossa. Joskus on
  pidempiäkin aikoja. Kun mainitsen asiasta, tuntuu
  siltä, että niin kuin säälistä ollaan muutaman
  kerran ja taas asia palaa entiselleen. Ikään kuin
  huomaamatta. Mä olen ostellut rouvalle hienoja
  alusvaatteita. En mitään törkyä, vaan ihan päällä
  pidettäviä. Enkä käy liiaksi päälle, ettei tunnu
  siltä, että olisin koko ajan vailla. En tiedä,
  kuinka edetä. Välillä sitä ajattelee, että olenko
  mä liian aktiivnen seksuaalisesti. Että pitäiskö
  ottaa rauhoittavia? Mä olen sen hänelle sanonut
  monta kertaa, kun ollaan tapeltu, että jos meillä
  ei olis lapsia, mä olisin jo mennyt.
  
  Mä en tiedä, millaisen seksuaalikasvatuksen
  vaimoni on saanut kotonaan, mutta välillä tuntuu,
  että siellä seksuaaliset tunteet on tukahdutettu.
  
  En tiedä, onko ihannetilannetta olemassakaan. Että
  molemmat olisivat yhtä aktiivisia tai pasiivisia.
  Vai valittaako taas yks äijä surkeeta kohtaloaan,
  kun taaskaan akka ei antanut. Mutta en tiedä,
  osaatko astua "housuihini", mutta tää käy
  hermoille.
  
  Siinä mielessä mä olen sitä mieltä, että yleiset
  naiset on ihan hyväksyttävä tapa, koska jäljet ei
  tuoksu jälkeen päin. Ei tarvi pelätä, että kuuluu
  perästä. Ja kuitenkin saat siitä sitä, mitä haet.
  Ja toiseksi, mun mielestä tehdään monta kertaa
  sillä lailla, kuin mitä yleinen mielipide vaatii.
  Ei niin, kuin itsellä olis hyvä olla. Se on eri
  asia, jos oma moraali ja omatunto pistää hanttiin.
  Se ei mun mielestä kuulu kenellekään, mitä kaksi
  ihmistä tekee keskenään.
  
  Mutta tällaista tällä kertaa. Hyvää loppukesää.
  Osaan erittäin hyvin "astua housuihisi", onhan
  minullakin ollut muutamia vähän pidempiaikaisia
  suhteita. Elin kerran jopa neljä vuotta yhdessä
  miehen kanssa joka ei sytyttänyt minua
  seksuaalisesti, älyllisesti tai sydämmellä, enkä
  näin jälkeenpäin voi tajuta miksi ihmeessä odotin
  niin kauan ennenkuin tajusin muuttaa erilleen.
  Yhtenä päivänä jotenkin silmäni vain aukesivat,
  ja tajusin että olin kiintynyt häneen jotakuinkin
  saman verran kuin olohuoneen pöytään ja läksin.
  Minä en ollut hänelle uskollinen, kävin estoitta
  vieraissa kun tilaisuus tarjoutui, sillä tarpeita
  minulla oli, ne eivät vain kohdistuneet häneen.
  Ja nyt- minulla on puolisuhde mieheen joka on
  ylivoimaisesti paras rakastaja tähänastisessa
  elämässäni. Pulmana on vain se, että hänen
  halunsa on huomattavasti vähäisempi kuin minun,
  olemme tunteneet toisemme neljä kuukautta
  päässeet sänkyyn asti kaksi kertaa niin, että
  emme ole olleet humalassa. (Kännipäistä
  söherrystä puolin ja toisin on ollut muutama,
  mutta eihän siitä silloin samanlaista tyydytystä
  saa.) Olen äärimmäisen turhautunut !!!
  Minä masturboin tavallisesti joka ilta nukkumaan
  käydessäni, mutta nyt kun tekee mieli jatkuvasti
  eikä kuitenkaan saa on sormella käytävä viisikin
  kertaa päivässä.
  
  Onneksi minulla on elokuun viimeinen viikko
  lomaa, matkustan jonnekin tästä tuppukylästä ja
  nain sydämmeni kyllyydestä jos vain löydän
  sopivan "uhrin" . Ja omasta halusta ja
  nautinnosta, en rahasta.
  
  Eipä tämä taida sinua paljon lohduttaa, mutta
  tiedätpähän että kohtalotovereita löytyy
  naisistakin, vieläpä tälläisestä ex-
  ammattilaisesta.
- Pakana(M)
  2001-08-04 11:36:00
  Exh. kirjoitti:
  Kyllä, olen omalta kohdaltani sitä mieltä että se
  satuttaisi enemmän kuin "rysän päältä"
  yllättäminen. Tai riippuu ehkä vähän rysästä...
  
  Minulla oli jonkin aikaa sitten suhde erääseen
  mieheen, ja kokeilimme joitakin kertoja seksiä
  kolmisin, minä, hän ja yksi naispuolinen
  ystävättäreni. En ollut mustasukkainen seksistä,
  mutta minua loukkasi se, että jälkeenpäin, aina
  kun tämä ystävättäreni oli paikalla koko miehen
  huomio kohdistui häneen. Flirtti oli niin avointa
  että asiasta tietämättömätkin kiinnittivät siihen
  huomiota. Jos kiinnostuksen ilmauksia olisi
  tullut minullekin tasapuolisesti, olisimme
  voineet yhdessä nauraa kaikki kolme
  omalle "salaisuudellemme", mutta kun näin ei
  ollut niin tunsin tottakai itseni syrjäytetyksi.
  
  En tiedä johtuuko kokemuksistani vai olenko jo
  syntymästäni saakka ollut erilainen
  mielipiteissäni useimpiin muihin tuntemiini
  naisiin verraten, mutta ymmärrän hyvin
  miesten "sehän oli vain pelkkää seksiä"- lauseen.
  Tässäkin asiassa pitäisi olla vastavuoroisuutta,
  jos minun mieheni kävisi luvan kanssa vieraissa
  niin olettaisin ilmanmuuta saman luvan koskevan
  minuakin. Ei niin että molemmat ehdoin tahdoin
  etsisivät muita mahdollisia seksikumppaneita,
  mutta sopivan tilaisuuden tullen,
  hienotunteisesti ja puolisoa loukkaamatta... mikä
  ettei?
  Ei se tavara siitä kulu, kummallakaan
  sukupuolella. Ja mielestäni jos suhdetta ei
  mikään muu pidä kasassa kuin että yksiavioisesti
  harrastetaan seksiä vain sen oman kumppanin
  kanssa niin ei siinä suhteessa paljon
  hurraamista ole.
  Minulla on läheisiä ystäviä, niin miehiä kuin
  naisiakin, itseni ikäisiä, nuorempia ja vanhempia
  joiden kanssa en koskaan ole sekstaillut.
  Arvostan tuhannesti enemmän sitä henkistä
  yhteyttä joka minulla on heidän kanssaan kuin
  satunnaista aktia yhden illan jutuissa - siis
  sehän on pelkkää seksiä eikä paljoa merkitse.
  Yhden illan tarina on mieltäkutkuttava sen illan
  ja muutaman päivän jälkeenpäin, mutta kun
  seksipaineet on purettu ja jälkimainingit
  mielestä haihtuneet on se minulle yhtä
  merkityksetön kuin jos alkaisin miettimään
  ihmisiä joita olen elämäni aikana kätellyt.
  
  Siltikin minulla on normaali tunne-elämä muuten,
  rakastan vanhempiani ja muita minulle läheisiä
  ihmisiä kuten kuka tahansa muukin. Olen
  luonteeltani aika avoin, mikä lienee tullutkin
  ilmi ja väitän että jos ei älyä niin
  maalaisjärkeä on siunaantunut riittävästi. On
  vaan tämä seksivietti vähän "ylikehittynyt" .
  Mutta, millä ihminen voisi estää henkisen
  "syrjähypyn"? Ihmisellä voi olla niin luja tahto,
  että ei hyppää vieraaseen sänkyyn, jos vaikka
  mieli kuinka tekisi, mutta eihän ajatuksia voi
  kahlita. Jos ihastut esim. työkaveriisi, niin
  miten sen voi estää? Henkinen syrjähyppy voi
  joissain tapauksissa olla teko, joka vain tapahtuu.
- Exh.
  2001-08-06 13:14:00
  Pakana(M) kirjoitti:
  Mutta, millä ihminen voisi estää henkisen
  "syrjähypyn"? Ihmisellä voi olla niin luja tahto,
  että ei hyppää vieraaseen sänkyyn, jos vaikka
  mieli kuinka tekisi, mutta eihän ajatuksia voi
  kahlita. Jos ihastut esim. työkaveriisi, niin
  miten sen voi estää? Henkinen syrjähyppy voi
  joissain tapauksissa olla teko, joka vain tapahtuu.
  ... yritän selventää vähän mitä tarkoitin.
  Ajatuksiaan ei voi kahlita, eikä pidäkään mutta
  teoistaan voi päättää. Jos työkaveriin on jo
  hivenen verran ihastunut niin voi olla menemättä
  kahdestaan lounaalle, firman pikkujouluihin voi
  ottaa sen oman vihityn aviopuolison mukaan ja
  omaan liittoon voi yrittää kiinnittää huomiota
  koko ajan, hoitaa ja vaalia sitä. Mielestäni pika-
  akti tuntemattoman ihmisen kanssa ei ole liitolle
  niin suuri uhka kuin avioliiton ulkopuolisen
  ihastuksen "ruokkiminen", toivottavasti ymmärrät
  mitä tarkoitan.
  
  Olen erittäin naiivi tässä avioliittoasiassa,
  mutta uskon edelleen loppuelämän kestävän
  avioliiton mahdollisuuteen. En kuitenkaan usko
  että minun yksin pitäisi pitää liitto kasassa,
  eli puolisoni olisi uskottava samoin ja oltava
  valmis hoitamaan liittoamme. Kun yksi eniten
  arvostamistani asioista on rehellisyys ja suoruus
  kanssaihmisiä kohtaan, niin luultavammin tulen
  kuolemaankin naimattomana.
Tyrskytuuli
2001-07-31 18:16:00
moikka x-h!

eipä osaa muuta seanoa kuin että asiaa puhut,olen
tuota asiaa itsekin pohtinut,juuri leskeksi
jääneenä(42v)enkä näe mitään pahaa
asiassa.Sitäpaitsi onhan olemassa valinnan
vapaus,kumminpäin vaan.Joko käyttä tai ei/on
maksullinen tai ei.Tosin oma suhtaantumiseni
huoriin on ollut aina kiinnostuneen
positiivista,koskaan en ole heitä pitänyt muita
ihmisiä merkillisempinä.Itselläni ei ole
kokemusta käytännössä, mutta ehkä jonain
päivänä...Hyvää jatkoa Sinulle ja kiitos
piristävästä aiheesta!

t.-R-
oiva36
2001-08-01 07:18:00
Itse en ole käyttänyt seksipalveluita , mutta
minusta se on hyvä että niitä on tarjolla
nykyisin enemmän.En pistäisi pahakseni vaikka
olisi täällä Suomessa laillisia bordelleja.
Minäkin tunnen kaveri piiristä miehiä jotka ovat
tyytyväisiä , kun saavat kunnon panon
kohtuullisella korvauksella ( jota kotona ei
välttämättä saa )ja, tässä on sekin hyvä
puoli ,jos käy "huorissa" ne ei kysele perään.
- Repe Ruutikallo
  2001-08-01 19:21:00
  ...kortsu päällä voi saada kunnon panon?
Elmiira
2001-08-01 23:08:00
kannattaako itsensä myyminen noin
loppujen lopuksi ja rahasta.
Sitähän voi aina päättää
myykö itsensä rahasta vai
nautinnosta!
En tuomitse hommaa, mutta ehkä
ihmettelen.
- Exh.
  2001-08-02 12:04:00
  Minun mielestäni kaikki työelämässä olevat
  ihmiset vuokraavat jonkin osan itsestään
  työnantajalle. Yksi tekee töitä käsillään, toinen
  päällään ja jotkut sukupuolielimillään. Kaikki
  työ ei sovi kaikille eikä tarvitsekaan.
  
  Kysymyksesi on kuitenkin aiheellinen. Minulla
  yksi syy siihen että lopetin tuon ammatin
  harjoittamisen oli, että pidän miehistä. Ja pidän
  seksistä.Ehdin olla huorana runsaan vuoden, ja
  toisiin ammattilaisiin tutustuessani tietysti
  juttelimme keskenämme erilaisista asiakkaista.
  Joillekin homma oli ihan OK, mutta tapasin myös
  sellaisia joilla ei ollut enää mitään hyvää
  sanottavaa koko vastakkaisesta sukupuolesta,
  ammattilaisena oleminen oli vienyt heiltä kyvyn
  kohdata mies ihmisenä. Jokaisen tapa reagoida on
  tietysti erilainen mutta en uskaltanut ottaa sitä
  riskiä että ammatin vuoksi katkeroituisin liki
  puolelle maailman väestöstä.
  Tosin kun näitä palstakeskusteluja seuraa niin
  vaikuttaa varsin usein siltä että suurta osaa ns.
  tavallisiakin naisia vaivaa "miesviha",
  kaikki maailman ja oman elämän hankaluudet
  tuntuvat yksipuolisesti olevan miehen/miesten
  vika.Tai sitten toisten naisten, niiden "huorien"
  jotka sen oman kultamussukan lopulta nappasivat
  kun vaimo ensin vuosikaudet nalkutti milloin
  mistäkin.
  
  Tämä oli ehkä vähän liian kärjistettyä mutta
  tulipahan sanottua.
  
  Ja vielä kun kerran kirjoittamaan rupesin, niin
  se huora-sanan käyttö...
  Siitä on tullut kaikkiin tilanteisiin sopiva
  haukkumasana ja useimmiten sitä käyttävät ihmiset
  eivät ole kertaakaan pysähtyneet miettimään mitä
  se itse asiassa taekoittaa. Jos tyttöystävä
  pettää etelänmatkalla, se on huora. Tai jos
  nainen tahtoo munaa ilman esileikkejä niin sekin
  on huora.(Tämä kommentti oli vieläpä
  naispuoliselta henkilöltä yhdessä aiemmassa
  keskustelussa täällä.)
  Mitähän jos se tyttöystävä olisi ihan oikeasti
  huora? Ja miksi ei nainenkin joskus saisi haluta
  kunnon panoa ilman sen ihmeellisempiä
  esivalmisteluja muuttumatta kummallisesti heti
  huoraksi?
- Tärkeä asia
  2001-08-02 12:30:00
  Exh. kirjoitti:
  Minun mielestäni kaikki työelämässä olevat
  ihmiset vuokraavat jonkin osan itsestään
  työnantajalle. Yksi tekee töitä käsillään, toinen
  päällään ja jotkut sukupuolielimillään. Kaikki
  työ ei sovi kaikille eikä tarvitsekaan.
  
  Kysymyksesi on kuitenkin aiheellinen. Minulla
  yksi syy siihen että lopetin tuon ammatin
  harjoittamisen oli, että pidän miehistä. Ja pidän
  seksistä.Ehdin olla huorana runsaan vuoden, ja
  toisiin ammattilaisiin tutustuessani tietysti
  juttelimme keskenämme erilaisista asiakkaista.
  Joillekin homma oli ihan OK, mutta tapasin myös
  sellaisia joilla ei ollut enää mitään hyvää
  sanottavaa koko vastakkaisesta sukupuolesta,
  ammattilaisena oleminen oli vienyt heiltä kyvyn
  kohdata mies ihmisenä. Jokaisen tapa reagoida on
  tietysti erilainen mutta en uskaltanut ottaa sitä
  riskiä että ammatin vuoksi katkeroituisin liki
  puolelle maailman väestöstä.
  Tosin kun näitä palstakeskusteluja seuraa niin
  vaikuttaa varsin usein siltä että suurta osaa ns.
  tavallisiakin naisia vaivaa "miesviha",
  kaikki maailman ja oman elämän hankaluudet
  tuntuvat yksipuolisesti olevan miehen/miesten
  vika.Tai sitten toisten naisten, niiden "huorien"
  jotka sen oman kultamussukan lopulta nappasivat
  kun vaimo ensin vuosikaudet nalkutti milloin
  mistäkin.
  
  Tämä oli ehkä vähän liian kärjistettyä mutta
  tulipahan sanottua.
  
  Ja vielä kun kerran kirjoittamaan rupesin, niin
  se huora-sanan käyttö...
  Siitä on tullut kaikkiin tilanteisiin sopiva
  haukkumasana ja useimmiten sitä käyttävät ihmiset
  eivät ole kertaakaan pysähtyneet miettimään mitä
  se itse asiassa taekoittaa. Jos tyttöystävä
  pettää etelänmatkalla, se on huora. Tai jos
  nainen tahtoo munaa ilman esileikkejä niin sekin
  on huora.(Tämä kommentti oli vieläpä
  naispuoliselta henkilöltä yhdessä aiemmassa
  keskustelussa täällä.)
  Mitähän jos se tyttöystävä olisi ihan oikeasti
  huora? Ja miksi ei nainenkin joskus saisi haluta
  kunnon panoa ilman sen ihmeellisempiä
  esivalmisteluja muuttumatta kummallisesti heti
  huoraksi?
  -lausetta ei kuule kovinkaan monelta, paitsi
  suutuspäissään naisestaan puhuvalta. Mutta ihan oikeasti
  – eipä taida monikaan siihen suostua, oli miten liberaali
  hyvänsä. Sehän on kansanomainen nimitys, vanha,
  mutta kelvoton ainakin asiallisessa keskustelussa. Sehän
  pitää sisällään jo negatiivisen latauksen. Toisaalta
  ”Tyttöystäväni on prostituoitu” olisi sekin vähän
  huvittava – ellei sitten puhuta todellisesta tilanteesta:-).
- Lilja
  2001-08-02 20:05:00
  Tärkeä asia kirjoitti:
  -lausetta ei kuule kovinkaan monelta, paitsi
  suutuspäissään naisestaan puhuvalta. Mutta ihan oikeasti
  – eipä taida monikaan siihen suostua, oli miten liberaali
  hyvänsä. Sehän on kansanomainen nimitys, vanha,
  mutta kelvoton ainakin asiallisessa keskustelussa. Sehän
  pitää sisällään jo negatiivisen latauksen. Toisaalta
  ”Tyttöystäväni on prostituoitu” olisi sekin vähän
  huvittava – ellei sitten puhuta todellisesta tilanteesta:-).
  En tiedä miten ehdit näitä keskusteluja
  seurailla, mutta osastolla seksi/parisuhde on
  ollut keskustelu (Haluaisin läimäyttää naista)
  juuri tästä aiheesta (sanotaan sitä sitten
  yhdeksi esimerkiksi huora-madonna -dikotomiasta).
  
  Pettynyt poikaystävä raivostuu tyttöystävänsä
  seksikokemuksesta etelänmatkalla ja tunteet
  vellovat, väkivaltakin käy mielestä (monien
  mielestä oikeutettua).
  
  Kyllä siinä katsotaan olevan oikeutettua kutsua
  tyttöystävää huoraksi ja panna suhde poikki.
  Avoimesti.
- Lilja
  2001-08-02 20:10:00
  Lilja kirjoitti:
  En tiedä miten ehdit näitä keskusteluja
  seurailla, mutta osastolla seksi/parisuhde on
  ollut keskustelu (Haluaisin läimäyttää naista)
  juuri tästä aiheesta (sanotaan sitä sitten
  yhdeksi esimerkiksi huora-madonna -dikotomiasta).
  
  Pettynyt poikaystävä raivostuu tyttöystävänsä
  seksikokemuksesta etelänmatkalla ja tunteet
  vellovat, väkivaltakin käy mielestä (monien
  mielestä oikeutettua).
  
  Kyllä siinä katsotaan olevan oikeutettua kutsua
  tyttöystävää huoraksi ja panna suhde poikki.
  Avoimesti.
  Luin hätäisesti. Niin, tässä oli muu kuin
  suutuspäissään lausuttu asia kysymyksesssä.
  
  Mutta ihmettelen, miten asiallisesti täällä
  keskustelu etenee. Miksi naisen pitää
  erityisesti 'leimautua' ennenkuin hänen
  seksuaalisuutensä on hyväksyttyä? Miksi yhä niin
  monet lähetetyt viestit tuomitsevat avio-
  /avovaimonsa tai tyttöystävänsä seksuaalisuudesta?
  
  En nyt pohdi syvällisemmin, totean vain
  havaintoni ehkä varsin lyhyeltä ajalta (ei ole
  yleensä ollut aikaa seurailla keskusteluja).
- Tärkeä asia
  2001-08-03 09:50:00
  Lilja kirjoitti:
  Luin hätäisesti. Niin, tässä oli muu kuin
  suutuspäissään lausuttu asia kysymyksesssä.
  
  Mutta ihmettelen, miten asiallisesti täällä
  keskustelu etenee. Miksi naisen pitää
  erityisesti 'leimautua' ennenkuin hänen
  seksuaalisuutensä on hyväksyttyä? Miksi yhä niin
  monet lähetetyt viestit tuomitsevat avio-
  /avovaimonsa tai tyttöystävänsä seksuaalisuudesta?
  
  En nyt pohdi syvällisemmin, totean vain
  havaintoni ehkä varsin lyhyeltä ajalta (ei ole
  yleensä ollut aikaa seurailla keskusteluja).
  hei, kiitos kommentista. Lue, jos kerkiät tämä keskustelu
  ja sano, mitä ajattelet. Minusta tässä on, nimimerkin
  mukaisesti, kyse tärkeästä asiasta, josta pitää puhua
  realistisesti, kaunistelematta ja kauhistelematta.
- Lilja
  2001-08-03 11:00:00
  Tärkeä asia kirjoitti:
  hei, kiitos kommentista. Lue, jos kerkiät tämä keskustelu
  ja sano, mitä ajattelet. Minusta tässä on, nimimerkin
  mukaisesti, kyse tärkeästä asiasta, josta pitää puhua
  realistisesti, kaunistelematta ja kauhistelematta.
  Kyllä, mutta eihän se millään tapaa sinänsä ole
  kovin ihmeellistä, sillä tässä nainen selvästi
  ilmoittaa olevansa se toinen vastapooli
  dikotomiassa huora-madonna.
  
  Mutta naisen seksuaalisuus, se on edelleen
  ainakin sosiaalisesti tabu. TOki, ajat muuttuvat.
  
  Ammattiprostituution lailliastamisen riskejä
  arvioitaessa oli kyllä tärkeä se näkökulma, että
  alanvaihto tietorekisterien astuessa mukaan
  kuvioon voi olla hankalaa. Tietosuoja ei enää
  oikein turvaa edes akselills työnantaja-Kela.
  
  Oletko itse virkamies?
  
  Jokatapauksessa, keskustelun suurin anti oli
  varmaan naisen seksuaalisuuteen
  suhtautumisongelmat yleensä.
  
  Ei niinkään ammattiprostituution kuviot
  kaikkinensa. Itse toivoisin avoimempaa
  suhtautumista seksiin kaikkinensa, ja naiset
  voivat aina oppia lisää omasta
  seksuaalisuudestaan ja niiltä sisariltaa, jotka
  ammatikseenkin seksiä harjoittavat.
  
  Avoimuutta, niin, ja vastuuta sitten
  valinnoistaan. Mutta ei tuomioita, niitä kun
  kulttuurimme eri kerrostumisssa on niin tiiviinä
  segmentteinä entuudestaan.
- Tärkeä asia
  2001-08-03 12:19:00
  Lilja kirjoitti:
  Kyllä, mutta eihän se millään tapaa sinänsä ole
  kovin ihmeellistä, sillä tässä nainen selvästi
  ilmoittaa olevansa se toinen vastapooli
  dikotomiassa huora-madonna.
  
  Mutta naisen seksuaalisuus, se on edelleen
  ainakin sosiaalisesti tabu. TOki, ajat muuttuvat.
  
  Ammattiprostituution lailliastamisen riskejä
  arvioitaessa oli kyllä tärkeä se näkökulma, että
  alanvaihto tietorekisterien astuessa mukaan
  kuvioon voi olla hankalaa. Tietosuoja ei enää
  oikein turvaa edes akselills työnantaja-Kela.
  
  Oletko itse virkamies?
  
  Jokatapauksessa, keskustelun suurin anti oli
  varmaan naisen seksuaalisuuteen
  suhtautumisongelmat yleensä.
  
  Ei niinkään ammattiprostituution kuviot
  kaikkinensa. Itse toivoisin avoimempaa
  suhtautumista seksiin kaikkinensa, ja naiset
  voivat aina oppia lisää omasta
  seksuaalisuudestaan ja niiltä sisariltaa, jotka
  ammatikseenkin seksiä harjoittavat.
  
  Avoimuutta, niin, ja vastuuta sitten
  valinnoistaan. Mutta ei tuomioita, niitä kun
  kulttuurimme eri kerrostumisssa on niin tiiviinä
  segmentteinä entuudestaan.
  keskustelu näköjään aina palkitsee niin osallistujansa
  kuin lukijansakin. En ole virkamies, vain
  mieskansalainen, jonka mieltä tällaiset asiat
  askarruttavat.
  Seksuaalisuudesta (ilman teknisiä yksityiskohtia) voisi
  tosiaan keskustella enemmänkin. Mitä se oikein on?
  Jako kulkee heteron ja homon välillä, mutta mikäli olen
  oikein huomannut, se raja on aika…häilyvä. Kuinka
  moni meistä on tietämättään sekä että, tai milloin sitä
  milloin tätä. Onko tällaisia kokemuksia?
  Esitinpä helppoja kysymyksiä, joihin ei taida olla
  vastauksia, ainakaan helppoja.
- Exh.
  2001-08-03 13:25:00
  Tärkeä asia kirjoitti:
  hei, kiitos kommentista. Lue, jos kerkiät tämä keskustelu
  ja sano, mitä ajattelet. Minusta tässä on, nimimerkin
  mukaisesti, kyse tärkeästä asiasta, josta pitää puhua
  realistisesti, kaunistelematta ja kauhistelematta.
  ..tärkeä asia. Saitko eilen viimeisen viestini
  sinulle? Lähetin sen noin viiden maissa
  iltapäivällä.
- T.A.
  2001-08-03 13:27:00
  Exh. kirjoitti:
  ..tärkeä asia. Saitko eilen viimeisen viestini
  sinulle? Lähetin sen noin viiden maissa
  iltapäivällä.
  viestisi. Ja vastasinkin.
- Lukki
  2001-08-03 13:38:00
  T.A. kirjoitti:
  viestisi. Ja vastasinkin.
  vastaus lienee sitten jäänyt matkalle
  seikkailemaan, minulle asti se ei ainakaan ole
  tullut. Huolestuin jo että josko olen jotenkin
  tunkeillut tai tietämättäni loukannut kun ei
  mitään kuulunut takaisin. Mutta näin ei siis
  ollut.
  Jutustelu kanssasi on piristänyt päiviäni
  kummasti, en soisi sen loppuvan.
- Tärkeä asia
  2001-08-03 14:06:00
  Lukki kirjoitti:
  vastaus lienee sitten jäänyt matkalle
  seikkailemaan, minulle asti se ei ainakaan ole
  tullut. Huolestuin jo että josko olen jotenkin
  tunkeillut tai tietämättäni loukannut kun ei
  mitään kuulunut takaisin. Mutta näin ei siis
  ollut.
  Jutustelu kanssasi on piristänyt päiviäni
  kummasti, en soisi sen loppuvan.
  lähetin sen vastauksen uudelleen. Onnistuisiko nyt.
  Tämä ei jää tähän…:-))
- Rogue
  2001-08-07 12:57:00
  Lilja kirjoitti:
  Kyllä, mutta eihän se millään tapaa sinänsä ole
  kovin ihmeellistä, sillä tässä nainen selvästi
  ilmoittaa olevansa se toinen vastapooli
  dikotomiassa huora-madonna.
  
  Mutta naisen seksuaalisuus, se on edelleen
  ainakin sosiaalisesti tabu. TOki, ajat muuttuvat.
  
  Ammattiprostituution lailliastamisen riskejä
  arvioitaessa oli kyllä tärkeä se näkökulma, että
  alanvaihto tietorekisterien astuessa mukaan
  kuvioon voi olla hankalaa. Tietosuoja ei enää
  oikein turvaa edes akselills työnantaja-Kela.
  
  Oletko itse virkamies?
  
  Jokatapauksessa, keskustelun suurin anti oli
  varmaan naisen seksuaalisuuteen
  suhtautumisongelmat yleensä.
  
  Ei niinkään ammattiprostituution kuviot
  kaikkinensa. Itse toivoisin avoimempaa
  suhtautumista seksiin kaikkinensa, ja naiset
  voivat aina oppia lisää omasta
  seksuaalisuudestaan ja niiltä sisariltaa, jotka
  ammatikseenkin seksiä harjoittavat.
  
  Avoimuutta, niin, ja vastuuta sitten
  valinnoistaan. Mutta ei tuomioita, niitä kun
  kulttuurimme eri kerrostumisssa on niin tiiviinä
  segmentteinä entuudestaan.
  -vaikken ole vielä lukenut keskustelua loppuun.
  (Voi siis olla, että joku muu jo sanoi
  tämän paremmin) Haluaisin kommentoida tuota naisen
  seksuaalisuuden mystifiointia. Puhuin ystäväni
  (miespuolinen) kanssa seksistä ja hän sanoi, että
  kyllä paineet kasaantuu, kun ei ole hetkeen
  saanut. Vastasin siihen, että sama se on
  tytöilläkin, ja hän oli aivan, että "On vai?" Ei
  ollut uskoa siis. Mietin, että mitä ne siellä
  koulussa opettavat.
  Tässäkin keskustelussa se, että olet ollut
  huora antaa oikeuden ja tavallaan selittää sen,
  että sulla on enemmän haluja kuin muilla. Että
  käyt sormella ainakin iltaisin ja nyt, kun haluat
  sitä miestä niin useamminkin. Mutta niinhän se on
  "naapurintytöilläkin"! En ole koskaan edes
  ajatellut itseni myymistä, mutta onhan minulla
  silti seksuaaliset tarpeet! Jos ei ole
  vakituisessa suhteessa, tai ei saa tarpeeksi
  suhteessaan, tottakai sitä jotenkin ne tarpeet
  hoitaa... (Tiesittekö muuten, että nainenkin voi
  saada orgasmin nukkuessaan? Kyllä, vaikka sille ei
  olekaan mitään fysiologista pakkoa...) Väitän
  olevani sekä huora, että madonna, jos nyt
  kumpaakaan. Se ei vain jotenkin edes
  (poika)ystävilleni ole hyväksyttävää. He eivät
  voi/suostu ymmärtämään, että tarpeeni on yhtä
  pakottava kuin heidänkin...
  Ja sitä, että pitää käydä huorissa tai
  vieraissa, koska vaimo ei anna, en voi ymmärtää.
  Minun on suoraan sanoen vaikea ymmärtää sitä
  kokeilunhaluttomuutta ja tai haluttomuutta. Jos on
  jotain traumoja ne voi kaiketi selvittää puhumalla
  ja hellimällä jos suhde on muuten hyvä. Sitten ei
  pitäisi olla enää esteitä. Jos minulla olisi mies,
  harrastaisin seksiä joka päivä, enkä koe olevani
  erityisen himokas, nymfomaaninen tai mitään
  muutakaan. En kuitenkaan ole kiinnostunut
  yhdenillan suhteista, joten... Muut keinot.
  Myöskin sängyssä innovatiivisuus on mielestäni
  ykis tärkeimmistä asioista ja yritän aina yllättää
  itsenikin... Siksi on vaikea hyväksyä "kunnon
  panolla" huorissa käymistä. Kyllä mulle ainakin
  voi sanoa jos jotain haluaa, tai jos ei saa, mitä
  haluaa. Toki jos lähtökohta on vapaa suhde...
  Sitten on kai sama iskeekö kumppanin baarista vai
  poimiiko kadunkulmasta.
- Rogue
  2001-08-07 13:20:00
  Tärkeä asia kirjoitti:
  keskustelu näköjään aina palkitsee niin osallistujansa
  kuin lukijansakin. En ole virkamies, vain
  mieskansalainen, jonka mieltä tällaiset asiat
  askarruttavat.
  Seksuaalisuudesta (ilman teknisiä yksityiskohtia) voisi
  tosiaan keskustella enemmänkin. Mitä se oikein on?
  Jako kulkee heteron ja homon välillä, mutta mikäli olen
  oikein huomannut, se raja on aika…häilyvä. Kuinka
  moni meistä on tietämättään sekä että, tai milloin sitä
  milloin tätä. Onko tällaisia kokemuksia?
  Esitinpä helppoja kysymyksiä, joihin ei taida olla
  vastauksia, ainakaan helppoja.
  Tiedän, mitä olen, olen bi. Olen myös huomannut
  olevani uhka sekä heteroseksuaalisille naisille,e
  ttä miehille. Itse ajattelen vain, että rakkaus
  (eikä sen puoleen seksikään, vaikka ne ovatkin
  kaksi eri asiaa) ei katso jotain niin triviaalia
  kuin sukupuolta. Kuitenkin ihmiset, jotka tietävät
  suuntautumisestani (suuntautumattomuudestani;)
  suhtautuvat välillä jopa hullunkurisesti: ikään
  kuin haluaisin koko ajan ihan kaikkia, eikä mikään
  voisi riittää minulle, koska voin rakastaa kumpaa
  vain sukupuolta. Olen kuitenkin harvinaisen
  lojaali, eikä ole tapanani lähennellä ystäviäni.
  Harvemmat ylipäänsä herättävät kiinnostukseni.
  Tässä vähän jotain vastausta. Puhutaan vaan lisää
  jos sieltä löytyyihmetystä...
- Exh.
  2001-08-08 13:27:00
  Rogue kirjoitti:
  -vaikken ole vielä lukenut keskustelua loppuun.
  (Voi siis olla, että joku muu jo sanoi
  tämän paremmin) Haluaisin kommentoida tuota naisen
  seksuaalisuuden mystifiointia. Puhuin ystäväni
  (miespuolinen) kanssa seksistä ja hän sanoi, että
  kyllä paineet kasaantuu, kun ei ole hetkeen
  saanut. Vastasin siihen, että sama se on
  tytöilläkin, ja hän oli aivan, että "On vai?" Ei
  ollut uskoa siis. Mietin, että mitä ne siellä
  koulussa opettavat.
  Tässäkin keskustelussa se, että olet ollut
  huora antaa oikeuden ja tavallaan selittää sen,
  että sulla on enemmän haluja kuin muilla. Että
  käyt sormella ainakin iltaisin ja nyt, kun haluat
  sitä miestä niin useamminkin. Mutta niinhän se on
  "naapurintytöilläkin"! En ole koskaan edes
  ajatellut itseni myymistä, mutta onhan minulla
  silti seksuaaliset tarpeet! Jos ei ole
  vakituisessa suhteessa, tai ei saa tarpeeksi
  suhteessaan, tottakai sitä jotenkin ne tarpeet
  hoitaa... (Tiesittekö muuten, että nainenkin voi
  saada orgasmin nukkuessaan? Kyllä, vaikka sille ei
  olekaan mitään fysiologista pakkoa...) Väitän
  olevani sekä huora, että madonna, jos nyt
  kumpaakaan. Se ei vain jotenkin edes
  (poika)ystävilleni ole hyväksyttävää. He eivät
  voi/suostu ymmärtämään, että tarpeeni on yhtä
  pakottava kuin heidänkin...
  Ja sitä, että pitää käydä huorissa tai
  vieraissa, koska vaimo ei anna, en voi ymmärtää.
  Minun on suoraan sanoen vaikea ymmärtää sitä
  kokeilunhaluttomuutta ja tai haluttomuutta. Jos on
  jotain traumoja ne voi kaiketi selvittää puhumalla
  ja hellimällä jos suhde on muuten hyvä. Sitten ei
  pitäisi olla enää esteitä. Jos minulla olisi mies,
  harrastaisin seksiä joka päivä, enkä koe olevani
  erityisen himokas, nymfomaaninen tai mitään
  muutakaan. En kuitenkaan ole kiinnostunut
  yhdenillan suhteista, joten... Muut keinot.
  Myöskin sängyssä innovatiivisuus on mielestäni
  ykis tärkeimmistä asioista ja yritän aina yllättää
  itsenikin... Siksi on vaikea hyväksyä "kunnon
  panolla" huorissa käymistä. Kyllä mulle ainakin
  voi sanoa jos jotain haluaa, tai jos ei saa, mitä
  haluaa. Toki jos lähtökohta on vapaa suhde...
  Sitten on kai sama iskeekö kumppanin baarista vai
  poimiiko kadunkulmasta.
  Kiitos kommentistasi.
  Minulla oli nämä seksihalut melko suuret jo
  ennenkuin olin tuossa aiemmassa ammatissani, siis
  silloin kun olin vielä tavallinen naapurintyttö.
  Se ei vain ole koskaan ollut meille naisille yhtä
  hyväksyttävää kuin miehille, ikävä kyllä.
  
  Tämän keskustelun aloitin lähinnä muiden
  keskustelujen provosoimana, ja olen ollut todella
  yllättynyt asiallisista ja positiivisista
  vastauksista joita on ollut suurin osa.
  
  En usko, että enää lähtisin takaisin "huoran
  tielle" ammattimaisesti, elämä on nyt kovin
  toisenlaista siihen aikaan verrattuna.
  Mielummin minäkin hoitaisin tarpeeni, niin
  fyysiset kuin henkiset, vakituisessa suhteessa,
  mutta se on minulle mahdottomuus. Minun täytyisi
  oman omatuntoni pakottamana kertoa kumppanilleni
  jo aivan suhteen alussa entisestä elämästäni, ja
  se on mahdotonta. Asun kuitenkin pienellä
  paikkakunnalla ja tämä minun elämäni on ollut sen
  verran normaalista poikkeavaa että
  että "salaisuus" olisi liian mehukas sisällä
  pidettäväksi.
  Sitäpaitsi, nekään miehet (tai naiset) jotka
  huorissa käyvät eivät entistä sellaista omaksi
  kumppanikseen ottaisi, eikä sitä voi keneltäkään
  vaatia.
  Eli olen valinnoillani tuominnut itseni hyvin
  yksinäiseen elämään, mutta se on ollut oma syyni
  enkä siitä muita syytäkään.
  Sen takia minun on loppuikäni tyydyttävä näihin
  yhden illan suhteisiin, eikä minua luultavasti
  aja niihin edelleenkään seksin tarve kun siihen
  löytyy omat keinonsa, vaan halu olla joskus
  toisen ihmisen kainalossa ja herätä aamulla
  jonkun vierestä.
  
  Kuulostaa lässynläältä, mutta halusin sinulle
  kertoa.
- Rogue
  2001-08-08 15:33:00
  Exh. kirjoitti:
  Kiitos kommentistasi.
  Minulla oli nämä seksihalut melko suuret jo
  ennenkuin olin tuossa aiemmassa ammatissani, siis
  silloin kun olin vielä tavallinen naapurintyttö.
  Se ei vain ole koskaan ollut meille naisille yhtä
  hyväksyttävää kuin miehille, ikävä kyllä.
  
  Tämän keskustelun aloitin lähinnä muiden
  keskustelujen provosoimana, ja olen ollut todella
  yllättynyt asiallisista ja positiivisista
  vastauksista joita on ollut suurin osa.
  
  En usko, että enää lähtisin takaisin "huoran
  tielle" ammattimaisesti, elämä on nyt kovin
  toisenlaista siihen aikaan verrattuna.
  Mielummin minäkin hoitaisin tarpeeni, niin
  fyysiset kuin henkiset, vakituisessa suhteessa,
  mutta se on minulle mahdottomuus. Minun täytyisi
  oman omatuntoni pakottamana kertoa kumppanilleni
  jo aivan suhteen alussa entisestä elämästäni, ja
  se on mahdotonta. Asun kuitenkin pienellä
  paikkakunnalla ja tämä minun elämäni on ollut sen
  verran normaalista poikkeavaa että
  että "salaisuus" olisi liian mehukas sisällä
  pidettäväksi.
  Sitäpaitsi, nekään miehet (tai naiset) jotka
  huorissa käyvät eivät entistä sellaista omaksi
  kumppanikseen ottaisi, eikä sitä voi keneltäkään
  vaatia.
  Eli olen valinnoillani tuominnut itseni hyvin
  yksinäiseen elämään, mutta se on ollut oma syyni
  enkä siitä muita syytäkään.
  Sen takia minun on loppuikäni tyydyttävä näihin
  yhden illan suhteisiin, eikä minua luultavasti
  aja niihin edelleenkään seksin tarve kun siihen
  löytyy omat keinonsa, vaan halu olla joskus
  toisen ihmisen kainalossa ja herätä aamulla
  jonkun vierestä.
  
  Kuulostaa lässynläältä, mutta halusin sinulle
  kertoa.
  Ei se meiltä "tavallisiltakaan" onnistu se
  kestävän suhteen rakentaminen aina. (Tai koskaan)
  Ymmärrän täydellisesti hellyydenkipeyden ja
  tarpeen vain olla lähellä jotakuta, joka
  hengittää. Edes hetken tuntea olevansa kotona tai
  ainakin jossakin. Minulla on onneksi ystäviä
  siihen tarpeeseen... Vaikka siinä saattaa käydä
  välillä vähän huonostikin. En silti luovu niistä
  ystävistä niin helpolla.
  
  En näe tilannettasi täysin toivottomana, sillä
  eräs ystäväni, jonka tilanne etäisesti muistuttaa
  tilannettasi, löysi juuri elämänkumppanin. He
  asuvat nyt yhdessä ja ovat ilmeisen onnellisia.
  Tiedän hänen kertoneen menneisyydestään hyvin
  alussa suhdetta... Kaikki ihmiset eivät onneksi
  ole niin ennakkoluuloisia tai tiukkapipoisia,
  etteivät voisi ottaa ihmistä ihmisenä ja
  menneisyyttä menneisyytenä. Kerrottu on, mutta
  siitä ei tarvitse jauhaa. Näin olen käsittänyt.
  
  Libido nyt kai on kullakin millainen on ja eiköhän
  se pysy sellaisena, vaikka tietysti mielialojen
  mukaan vaihtelua saattaa esiintyä;)
  
  Olen aloittanut miespuolisten ystävieni
  kasvatuksen; olen puhunut heidän kanssaan, kuinka
  naisten seksin tarve (ja tietysti läheisyyden) on
  samankaltainen kuin heillä, eikä mikään mystinen
  voima tai olematon asia. Toivon, että heidän
  kauttaan seuraava sukupolvi jo ymmärtää vähän
  enemmän. No, ainakin he ymmärtävät...
  
  Tuntuu käsittämättömältä, että aikuiset miehet
  eivät tiedä naisesta muuta kuin, että kerran
  kuukaudessa se vuotaa verta. (Ja ehkä klitoris on
  tuttu;) Koulun seksivalistuksessa voisi mielestäni
  ihan oikeasti kertoa vähän muutakin kuin miten
  lapsi syntyy... Ei kaikilla ole sellaisia
  vanhempia, joiden kanssa puhua, ja kantapään
  kautta oppimisesta on moni saanut ikuisia
  traumoja. Kavereilta oppimisesta taas täysin
  vääriä kuvitelmia. Ihan turhaan! Toivoisin, että
  asiasta voitaisiin keskustella lämpimään sävyyn,
  niin, ettei poikienkaan tarvitse luulla, että koko
  ajan on oltava panokunnossa ja tosi taitava
  petissä. (Ja mitä se taitavuus on näiden myytin
  mukaan? No huh huh.)
  
  Vähän sydäntä mukaan.
Kala
2001-08-02 11:07:00
olipa pitkästä aikaa kunnollinen keskustelu,
mielenkiintoinen mutta asiallinen, ajatuksia
herättävä. Kiitos ja hyvää kesän jatkoa!
- M 68 vee
  2001-08-02 15:02:00
  Todellakin hyvä keskustelu tästä aiheesta. En ole
  koskaan tullut ajatelleeksi asioita näin monelta
  kannalta. En olisi varmaan osannutkaan näin
  monipuolisesti pohtia niitä. Suhtaudun varmaankin
  paljon ymmärtäväisemmin tätä työtä tekeviin. Enkä
  ole niinkään varma, ettenkö käyttäisi joskus
  näitä palveluja itsekin. Kerrankin kirjoittajat
  olivat asiallisia oikealla tavalla. Moi!
mies
2001-08-03 14:42:00
Olen nelikymppinen mies ja olen käyttänyt paljon
maksullisten tyttöjen palveluja. Mitään pahaa
sanottavaa näistä tytöistä minulla ei ole. He
ovat olleet valmiita keskustelemaan,
seurustelemaan ja tekemään oloni kaikinpuolin
miellyttäväksi puhumattakaan aktista sinänsä,
joka on ollut todella nautittavaa. Olen siis
rahalla saanut paljon enemmän kuin pelkän
sukupuolikontaktin. Ei kai minussa mitään vikaa
päällisin puolin ole, ei liioin henkiselläkäään
puolella. Kaali on kasassa. Edellytykset yhdessä
eloon naisen kanssa pitäisivät olla olemassa.
Olen koko lyhyen elämäni tehnyt matkatyötä
maailmalla ja hyvinkin alkaneet ihmissuhteet ovat
aikaa myöden loppuneet. Olen viettänyt muuten
askeettista elämää ja asun suhteellisen väljästi
meren rannalla talossani. Tänne aina vetäydyn
lomillani ja annan työrupeaman jälkeen kierrosten
laskea. Työ on useimmiten vienyt paljon
aikaani.Terveenä miehenä olen naista tarvinnut ja
seuraa olen vapaahetkinäni saanut. Viimeinen hyvä
muistoni on viikonloppu pienessä lomakeskuksessa
Tyynen meren rannalla. Valkoinen ranta, ihanan
lämmin vesi, eksoottinen ravintola, hyvä
illallinen, tyttö kaunis kuin enkeli. Luuletteko
että ensimmäiseksi tulee mieleen mitä tämä
maksaa. Täytyy varoa ettei anna kaikkea
omaisuuttaan ja sielunsa autuutta täysin
vapaaehtoisesti. Kuvittele siihen suomalainen
ravintola turpa mutterilla olevine
tarjoilijoineen ja viereen kiukutteleva
vieraisiin menevä oma ämmä. Sitten vielä joku
henkilökunnasta on koko ajan etusormi suorana
viisaamassa, miten kuuluu olla. Hyi helvetti.
Litkitään maailman kalleinta kaljaa, riidellään
ja lähdetään kotiin jatkamaan kiukuttelua.
Onneksi olen joutunut vain vierestä katselemaan
tällaista touhua. Sitten pakenen taas työelämän
turvalliseen maailmaan. Moralisteilla on eri
jumala. He haluavat tehdä vain toisten olon
mahdollisimman epämukavaksi ja kadehtivat
suunnattomasti toisten hyvinvointia. Sanoisin
sinulle entinen huora, että huora on vain
moralistien keksimä halventava nimitys.
Mielihyvää ei varmaankaan saa ihmisille jonkin
direktiivin mukaan tuottaa ja Suomi on siinäkin
suhteessa euroopan mallioppilas.
Raipe
2001-08-04 10:35:00
Olen 55v mies.Tarvinnut huoraa vain nuorena YK-
joukoissa palvellessani.Silloin ei ollut muuta
mahdollisuutta!Kunnioitan heitä Sinua joka
kerroit JYKEVÄN mielipiteesi asiasta.Näin on!!!
Ihana parisuhde on parasta nykyään!!!!!!
Huippujätkä
2001-08-05 06:28:00
Kerrankin asiaa!
Miksi nainen ei saisi olla huora jos haluaa.
Elämässä on tärkeämpiäkin asioita
mietittävänä kuin se mitä ammattia joku
haluaa harjoittaa. (huom. ei pakotettuna.)
Jepu
2001-08-05 14:57:00
ei vain ole siihen just´nyt mitään lisäämistä.
kisu_81
2001-08-05 16:00:00
sinulla hyviä perusteluita noille puuhillesi.
oletko kuitenkaan miettinyt, mooniako perheitä
ovat huorat ja huorissa käyneet miehet mahtaneet
hajottaa. on helppo sysätä vastuu miehelle tai
vaimolle, joka ei miestään kykene tyydyttämään.
kuitenkaan mies ei välttämättä olisi pettänyt,
jos hänellä ei kokeilunhalua juuri huoraan olisi
ollut.
huorat käyttävät huumeita. hyvin suuri osa,
ainakin. huumeiden perässä tulee mafia. uskon,
että mitä yleisemmäksi huoraus tulee, sitä
enemmän yleistyvät myös sen tuovat lieveilmiöt,
huumeet, niidn kautta rikokset, väkivalta, ehkä
venäläisten tyttöjen suomeen tulo, jolloin
taudeista ei enää niin varmoja voida olla,
huumeruiskuista hiv....
kun antaa pahalle pikkusormen, se vie koko
käden, sopii tähän
- Exh.
  2001-08-06 12:23:00
  Minun mielestäni jokaisen pariskunnan
  päävelvollisuus ja -vastuu on kantaa huolta
  omasta parisuhteestaan, hoitaa sitä niin
  henkisellä kuin fyysisellä puolella. On erittäin
  kaukaa haettua syyttää maksullista naista perheen
  hajoamisesta, vaikka se olisi ns. viimeinen
  pisara jonka takia eroon sitten päädytään. Sinä
  kirjoitit että on helppo sysätä vastuu miehelle
  jne. Kyllä jokaisen avioliiton onnistumisen
  avaimet on nimenomaan sillä naimisissa olevalla
  pariskunnalla, eikä "kolmannella henkilöllä" oli
  se sitten huora tai postinkantaja.
  
  On totta että prostituutioon liittyy paljon
  lieveilmiöitä. Järjestäytynyt rikollisuus on
  tajunnut miten valtavat summat rahaa
  seksikaupassa liikkuu, ja tottakai iskenyt
  näppinsä niihin. Niissä maissa joissa huoraus on
  laillistettu ja huoratalon pitäminen normaalia
  liiketoimintaa, ei järjestäytyneellä
  rikollisuudella ole enää jalansijaa sillä
  alueella. Niissä taloissa joissa minä olin töissä
  eivät naiset saaneet olla edes humalassa
  työaikana, saati sitten huumeissa. Huorat, jotka
  käyttävät huumeita ovat yleensä ensin aloittaneet
  huumeiden käytön ja sitten itseään myymällä
  rahoittavat sitä.Tällöin ei enää ole kysymys
  omasta vapaasta ammatinvalinnasta, vaan
  riippuvuuden sanelemasta pakosta. Ongelmana ovat
  huumeet, eivät huorat.
  
  Jokainen ihminen jolla on hivenenkin järkeä
  päässä käyttää nykyaikana kondomia satunnaisessa
  seksisuhteessa, oli sitten liikkeellä
  ammattilaisena tai harrastusmielessä. HIV on
  tietysti se pelottavin tauti, mutta itärajan
  takaa on leviämässä myös kuppa, jonka luultiin
  olevan jo taaksejäänyt uhka. Jollei arpa osu
  näiden kohdalle niin aina on
  mahdollisuus "voittaa" tippuri, klamydia,
  trikomonas,kondylooma tai sukupuoliherpes, joista
  kaksi viimeksimainittua ovat Hiv:n lailla
  virusperäisiä, virus ei koskaan häviä elimistöstä
  vaikka sairaus olisi oireettomassa vaiheessa.
  Voisin karkeasti arvioida että minulla on ollut
  seksikumppaneita tuhatkunta elämäni aikana, ja
  minulla on kerran ollut klamydia. Sain sen
  vakituisessa suhteessa hyvin nuorena mieheltä
  jolle itse olin ollut uskollinen. Kohtalon
  ironiaa ?
  
  Haluaisin koko keskustelussani lähinnä sanoa sen
  ettei tämä prostituutio ole yksinomaan paha ja
  tuomittava asia, tähänkin liittyy sekä myönteisiä
  että kielteisiä puolia niinkuin aivan mihin
  tahansa yhteiskunnalliseen ilmiöön.Kaikki ne
  myönteiset puolet jäävät vain useimmiten
  mainitsematta kun asiasta jossain foorumissa
  keskustellaan.
- kisu_81
  2001-08-06 16:33:00
  Exh. kirjoitti:
  Minun mielestäni jokaisen pariskunnan
  päävelvollisuus ja -vastuu on kantaa huolta
  omasta parisuhteestaan, hoitaa sitä niin
  henkisellä kuin fyysisellä puolella. On erittäin
  kaukaa haettua syyttää maksullista naista perheen
  hajoamisesta, vaikka se olisi ns. viimeinen
  pisara jonka takia eroon sitten päädytään. Sinä
  kirjoitit että on helppo sysätä vastuu miehelle
  jne. Kyllä jokaisen avioliiton onnistumisen
  avaimet on nimenomaan sillä naimisissa olevalla
  pariskunnalla, eikä "kolmannella henkilöllä" oli
  se sitten huora tai postinkantaja.
  
  On totta että prostituutioon liittyy paljon
  lieveilmiöitä. Järjestäytynyt rikollisuus on
  tajunnut miten valtavat summat rahaa
  seksikaupassa liikkuu, ja tottakai iskenyt
  näppinsä niihin. Niissä maissa joissa huoraus on
  laillistettu ja huoratalon pitäminen normaalia
  liiketoimintaa, ei järjestäytyneellä
  rikollisuudella ole enää jalansijaa sillä
  alueella. Niissä taloissa joissa minä olin töissä
  eivät naiset saaneet olla edes humalassa
  työaikana, saati sitten huumeissa. Huorat, jotka
  käyttävät huumeita ovat yleensä ensin aloittaneet
  huumeiden käytön ja sitten itseään myymällä
  rahoittavat sitä.Tällöin ei enää ole kysymys
  omasta vapaasta ammatinvalinnasta, vaan
  riippuvuuden sanelemasta pakosta. Ongelmana ovat
  huumeet, eivät huorat.
  
  Jokainen ihminen jolla on hivenenkin järkeä
  päässä käyttää nykyaikana kondomia satunnaisessa
  seksisuhteessa, oli sitten liikkeellä
  ammattilaisena tai harrastusmielessä. HIV on
  tietysti se pelottavin tauti, mutta itärajan
  takaa on leviämässä myös kuppa, jonka luultiin
  olevan jo taaksejäänyt uhka. Jollei arpa osu
  näiden kohdalle niin aina on
  mahdollisuus "voittaa" tippuri, klamydia,
  trikomonas,kondylooma tai sukupuoliherpes, joista
  kaksi viimeksimainittua ovat Hiv:n lailla
  virusperäisiä, virus ei koskaan häviä elimistöstä
  vaikka sairaus olisi oireettomassa vaiheessa.
  Voisin karkeasti arvioida että minulla on ollut
  seksikumppaneita tuhatkunta elämäni aikana, ja
  minulla on kerran ollut klamydia. Sain sen
  vakituisessa suhteessa hyvin nuorena mieheltä
  jolle itse olin ollut uskollinen. Kohtalon
  ironiaa ?
  
  Haluaisin koko keskustelussani lähinnä sanoa sen
  ettei tämä prostituutio ole yksinomaan paha ja
  tuomittava asia, tähänkin liittyy sekä myönteisiä
  että kielteisiä puolia niinkuin aivan mihin
  tahansa yhteiskunnalliseen ilmiöön.Kaikki ne
  myönteiset puolet jäävät vain useimmiten
  mainitsematta kun asiasta jossain foorumissa
  keskustellaan.
  on helppo sysätä vastuu pariskunnalle..vaikka
  kuinka olisi se viimeinen pisara..niinhän juuri
  teit.
  miten huorataloissa on erotettu nämä ainetita
  käyttävät ja niistä puhtaat huorat?
  seksibisneksestä minulla on sellainen kuva, ettei
  nainen siitä ilman kolhuja selviä, niissä
  piireissä liikkuu niin oaljon epämääräistä, tulee
  helposti itsekin sotkeuduttua. ja harvemmat
  huorat näissä taloissa toimivat, eikös se yleensä
  ole kadulla itsen myyntiä.
  kun ajattelenkin idän bordelleja,
  kymmenvuotiaita tyttöjä, jotka ilotaloihin
  myydään, melkein pahaa tekee. siellä kun on se
  sinnikäs uskomus, että neitsyen kanssa makaamalla
  parantuu hivistä. ja kun taudit leviävät, miehet
  haluavat aina vain nuorempia->puhtaampia tyttöjä.
  tietysti sanot, ettei asia suomea koske, ei,
  mutta mikä sanoo, ettei tilanne mene samaan
  suuntaan, jos huoraukselle suopeampia ollaan
  seuraavien vuosikymmenien aikana ja
  vapaamielisyyden lisääntyessä.
  ehkä huoraus on ihan ok, jos kunnosssa oleva
  nainen itseään tahtoo myydä...kuka tahtoo,
  kenellä asiat ovat niin huonosti...? aina jotkin
  vakavammat syyt siihen ammattiin ajavat,
  mielummin huorien auttamista normaaliin elämään,
  seksibisneksen ehköisemistä, kuin sen puolesta
  puhumista, koska lieveilmiöt ovat VALTAVAT
- Exh.
  2001-08-06 17:47:00
  kisu_81 kirjoitti:
  on helppo sysätä vastuu pariskunnalle..vaikka
  kuinka olisi se viimeinen pisara..niinhän juuri
  teit.
  miten huorataloissa on erotettu nämä ainetita
  käyttävät ja niistä puhtaat huorat?
  seksibisneksestä minulla on sellainen kuva, ettei
  nainen siitä ilman kolhuja selviä, niissä
  piireissä liikkuu niin oaljon epämääräistä, tulee
  helposti itsekin sotkeuduttua. ja harvemmat
  huorat näissä taloissa toimivat, eikös se yleensä
  ole kadulla itsen myyntiä.
  kun ajattelenkin idän bordelleja,
  kymmenvuotiaita tyttöjä, jotka ilotaloihin
  myydään, melkein pahaa tekee. siellä kun on se
  sinnikäs uskomus, että neitsyen kanssa makaamalla
  parantuu hivistä. ja kun taudit leviävät, miehet
  haluavat aina vain nuorempia->puhtaampia tyttöjä.
  tietysti sanot, ettei asia suomea koske, ei,
  mutta mikä sanoo, ettei tilanne mene samaan
  suuntaan, jos huoraukselle suopeampia ollaan
  seuraavien vuosikymmenien aikana ja
  vapaamielisyyden lisääntyessä.
  ehkä huoraus on ihan ok, jos kunnosssa oleva
  nainen itseään tahtoo myydä...kuka tahtoo,
  kenellä asiat ovat niin huonosti...? aina jotkin
  vakavammat syyt siihen ammattiin ajavat,
  mielummin huorien auttamista normaaliin elämään,
  seksibisneksen ehköisemistä, kuin sen puolesta
  puhumista, koska lieveilmiöt ovat VALTAVAT
  no, minulla titysti on tästä asiasta vain oma
  mielipiteeni eikä se ole sen oikeampi tai
  väärempi kuin sinunkaan.
  Minä siis olen sitä mieltä että avio-onni on
  aviossa keskenään olevista kahdesta ihmisestä ja
  heidän yhteistyöstään kiinni.
  
  Huumausaineita käyttävän ihmisen tunnistaa neulan
  jäljistä, hyvin laajoista tai supistuneista
  pupilleista (riippuen aineista) ja sekavasta
  käytöksestä.Talossa ollaan yhtä kyytiä töissä
  paikasta riippuen 8-12 tuntia joten ainakin
  jatkuva huumausaineiden käyttö on käytännössä
  mahdoton salata työkavereilta ja muulta talon
  henkilökunnalta. Kaikki huorat eivät ole
  narkomaaneja, varmasti osa kadulla itseään
  vuokraavista on mutta eivät kaikki.
  Minä olen kanssasi samaa mieltä siitä,että
  ammatti jättää jälkensä joihinkin ihmisiin, olen
  itse sen nähnyt, ja jos joku haluaa vaihtaa
  toiseen ammattiin ja "normaaliin" elämään niin
  tietysti hänellä pitää siihen olla mahdollisuus.
  Aivan samoin kuin mielestäni pitäisi olla
  mahdollisuus valita ammatikseen huora jos sitä
  haluaa.
  
  Minä asuin ammatissa toimiessani ulkomailla,
  Euroopassa ja voin puhua vain omiin kokemuksiini
  perustuen. Useimmat ammattitoverini pitivät
  huorausta helppona keinona ansaita paljon rahaa
  ilman koulutusta, osa elätti miestä ja lapsiaan
  huoran ammatilla, osa oli yksinäisiä naimattomia
  ihmisiä. Joukossa oli muutamia joilla elämä
  selvästi oli lähtenyt väärille raiteille jo
  alusta asti mutta suurin osa niistä joita tapasin
  olivat normaaleja ihmisiä iloineen ja suruineen,
  yhtä monenkirjavaa joukkoa kuin missä tahansa
  ammatissa.
  
  Minun sydäntäni raastaa noiden mainitsemiesi
  lapsiprostituoitujen asema, lähetän itse
  kuukausittain rahaa eräälle avustusjärjestölle,
  kuten ehkä sinäkin.
  
  Laillinen bordelli jossa aikuiset naiset ja
  miehet tarjoavat seksipalveluja niitä haluaville
  ei mitenkään lisää pedofiilien määrää. Lapsen
  kanssa sukupuolisuhteeseen haluava ihminen on
  mieleltään sairas, enkä usko että kukaan mies
  jolla muuten on terve kiinnostus toiseen
  aikuiseen ihmiseen kiinnostuu lapsesta
  seksuaalisesti huorien takia. Bordellien olemassa
  olo ei myöskään mitä luultavimmin vähentäisi
  raiskauksia, eläimiin sekaantumista tai
  nekrofiiliaa, mutta se antaisi mahdollisuuden
  nauttia seksistä toisen aikuisen ihmisen kanssa
  niille jotka sitä haluaisivat ilman sen kummempia
  sitoumuksia. Ja parantaisi niiden ihmisten
  elämänlaatua joilla ei muuten ole mahdollisuutta
  tätä puolta itsessään toteuttaa.Seksibisnes on jo
  olemassa oleva laaja joka puolelle levinnyt
  bisnes, ja sen ongelmat on mahdollista saada
  kuriin vain jos niistä pystytään keskustelemaan
  jotakuinkin asiallisesti ja kuulemaan niitä jotka
  näitä palveluja tarjoavat ja niitä jotka niitä
  käyttävät.
  Seksibisnes ei maailmasta millään keinolla enää
  poistu, joten ei sen epäkohtia saada kuriin
  lakaisemalla niitä maton alle, mutta ei niihin
  auta sekään että tuomitaan kaikki joilla niistä
  on omakohtaista kokemusta.
jonna
2001-08-06 15:17:00
mielestäni ammatti on verrattavissa mihin tahansa
ammattiin.
kirjoitit hyvin tyhjentävästi, mielestäni olet
aivan oikeassa.

vaikka olenkin nainen, mielenkiinnosta tekisi
mieli kokeilla miespuolisia palveluntarjoajia!

millä perusteella voidaan tuomita seksipalveluja
ostava ihminen?
heitä on varmasti monen tyyppisiä. varmasti
joukossa on ihan tavallisia ihmisiä, kuten myös
ehkä "perverssejä".
toiset vaan tyytyvät katselemaan internetissä,
kun yhteiskunta muuten tuomitsisi heidät
seksinarkomaaneina ja riskeistä piittaamattomina
yksilöinä.

kaikki kunnia Sinulle ex-huora, tällaista
keskustelua tarvittaisiin huomattavasti enemmän,
jotta keskiaikaiset käsitykset huorien ja
huoraamisen likaisuudesta etc. saisivat uudessa
valossa hyväksyttävän aseman!
*kyselijä?*
2001-08-06 16:49:00
1. miksi rupesit huoraksi?
2.miksi lopetit?
3.entä vanhempasi?
4.minkä ikäinen olet?
- Exh.
  2001-08-06 17:50:00
  1. uteliaisuuttani
  2. uteliaisuuteni tuli tyydytetyksi
  3. kumpikaan ei ole huora
  4. 30
palaa ent. ammattiisi
2001-08-06 20:46:00
ammattiasi, hyväntekijä!
500,- tunti
2001-08-06 22:26:00
Yllätykseni oli suuri kun muksua tarhasta
haettaessa alkoi tamperelainen "hoito täti"
kehuskella tunti taksoillaan, niistä "työn"
ulkopuolisista.
- Iskä
  2001-08-10 13:13:00
  Meillä käy lastenhoitaja noin 22-25 v. Lapsille
  tosi kiva ja OK. Hänen kännykkänumero löytyi
  yllättäen myös Hesarin muut viihdepalvelut
  osastolta. Otin asian esille ja hän kertoi
  tekevänsä välillä keikkaa rahapulaan. Sovimme,
  että asia jää välillemme ja että vaimolle ei
  asiasta kerrota. Hoitaja käy yhä meillä välillä
  ja luotan häneen.
Xyz
2001-08-07 13:51:00
Asiallinen kirjoitus. Olen aika pitkälle samoilla
linjoilla kanssasi.
jaarli
2001-08-07 15:41:00
Melkoinen annos tuossa kohtalossasi on
pureskeltavaa jokaiselle miehelle, saatikka
naisellekin. En tarkoita kohtalolla sääliä, vaan
empatiaa ihmisolennon kokemuksista ja niiden
tuomasta kyvystä ymmärtää ja ajatella sitä mitä ei
ensimmäisenä halua itselleen myöntää.

En ole koskaan huoraksi sanonut naista, jolla on
paljon partnereita tai pitänyt naisen arvoa
sidottuna suhtautumisessa seksiin.
Olen itse ajatellut asiaa ja voisin maksaa
lemmestä, jos siihen saisi hivenen todella oikeaa
tunnetta mukaan. Sellaisesta voi jopa haaveilla.

Seksin olemassaoleminen ei ole ollut koskaan
minulle ongelma, ehkä sen tuomat yksiavioisuus
velvotteet lähinnä, joita en kyllä kunnioittanut
aina. Silti en koskaan ole sanonut rakastavani,
jos en ole valmis seisomaan muuallakin kuin
vuoteessa sanojeni takana.

Minua kiinnostaa oikeasti, koetko helppona olla
maria magdalena ja rakkauden hyveiden enkeli saman
päivän aikana kahdelle eri ihmiselle. Seksiin
turhautuneet ihmiset taas hakevat potkua
leikeistä, joissa oma kumppani on tuhma, mutta
silti kontrollin alla ja uskollinen.
Sanoit, että ei se tavara käyttämällä kulu, ja ei
niin, ehkä häpyhuulten kiinteys riippuen kuinka
hellissä käsissä vuosien saatossa on ollut.
Mutta ei toki voi verratakaan synnytyksen
aiheuttamaan koetukseen.

Kiinnostaa myös, että rakastuitko asiakkaisiin
koskaan ja toivoitko prinsessatarinan tapaan
loppua, jossa karautat vaunuilla sinua palvovan
rikkaan kreivin kanssa yhteiseen paratiisiin?

Olitko lapsena jopa erityisen herkkä, ja osaatko
aistia ihmisistä millainen hellyystarve
itsekullakin on?

Oletko kokenut sisälläsi poissaloa/levottomuutta,
jota et osaa oikein itsekään selittää?

Tiedätkö mistä minä puhun?
- Exh.
  2001-08-07 16:35:00
  ..tämä on ainoa vastaus joka on säikäyttänyt
  minua.
  
  Tiesin, tai oikeammin sanottuna tunnistin heti
  mistä puhuit viestisi loppupuolella. Olen usein
  miettinyt, että saatan olla jollain
  tapaa "alikehittynyt" tunne-elämältäni ja siksi
  kompensoin sitä älyllistämällä lähes kaiken, se
  on turvallisempaa itselle, eräällä tapaa
  Tämä on minulle kuitenkin sen verran yksityinen
  asia, että keskustelisin mielummin kanssasi
  omassa osoitteessani hotmailissa, se on jo tuolla
  ketjussa aiemmin.
  
  Onko sinulla diagnoosia tuolle tunteelle, vai
  onko maailmassa oikeasti muitakin joista joskus
  tuntuu tältä?
  
  Jospa kuitenkin yrittäisin vastata
  noihin "helpompiin" kysymyksiin ensin.
  
  Minä en ole rakastanut kuin yhtä miestä
  nk.romanttisessa mielessä, ja hän on
  ulottumattomissa nykyisin. Enkä ole sanonut
  rakastavani kun en kerran ole niin tehnyt,
  muulloin. Yritän silti aina kohdata muut ihmiset
  ympärilläni sellaisina kuin he todella ovat, enkä
  eräänlaisina heijastumina omista toiveistani.
  Minusta ei asiakkaiden kohtaaminen ollut sen
  vaikeampaa tai helpompaa kuin muidenkaan
  ihmisten. En rakastunut kehenkään heistä,enkä
  unelmoinut omasta prinssistä, joistakin pidin
  ihmisenä enemmän kuin toisista, tietysti.
  
  Luulen että en edes tunnistaisi paratiisia
  edessäni vaikka sitä kultalautasella
  tarjottaisiin. Minun täytyisi ensin oppia
  rakastamaan itseäni enemmän ja muita vähemmän.
  Niin kauan kuin muistan taaksepäin, siis jo aivan
  lapsesta asti, olen havainnut toisten ihmisten
  tarpeet, niin hellyyden- kuin muutkin. Olen
  yliherkkä havaitsemaan ne, en niinkään aina edes
  siitä mitä he itse haluavat kertoa vaan koko
  olemuksesta. (Turhauttaa, kun en osaa selittää
  paremmin mitä tarkoitan.)
  
  En silti ole enää aikoihin yrittänyt muuttaa
  itseäni toisten odotusten mukaiseksi,
  vaikka "aistin" herkästi myös sen mitä minulta
  odotetaan ja mitä mieltä ihmiset sisimmässään
  ovat minusta. Yritin aiemmin, ihan nuorena, mutta
  olen tottakai saanut omana itsenäni aidompia
  ihmissuhteita kuin silloin ennen.
  
  Miten osasit kysyä tuosta sisäisestä
  levottomuudesta? Mitä tiedät siitä? Ole
  ystävällinen ja vastaa edes täällä, jos et halua
  kirjoittaa minulle muuten.
- Rogue
  2001-08-08 16:07:00
  Exh. kirjoitti:
  ..tämä on ainoa vastaus joka on säikäyttänyt
  minua.
  
  Tiesin, tai oikeammin sanottuna tunnistin heti
  mistä puhuit viestisi loppupuolella. Olen usein
  miettinyt, että saatan olla jollain
  tapaa "alikehittynyt" tunne-elämältäni ja siksi
  kompensoin sitä älyllistämällä lähes kaiken, se
  on turvallisempaa itselle, eräällä tapaa
  Tämä on minulle kuitenkin sen verran yksityinen
  asia, että keskustelisin mielummin kanssasi
  omassa osoitteessani hotmailissa, se on jo tuolla
  ketjussa aiemmin.
  
  Onko sinulla diagnoosia tuolle tunteelle, vai
  onko maailmassa oikeasti muitakin joista joskus
  tuntuu tältä?
  
  Jospa kuitenkin yrittäisin vastata
  noihin "helpompiin" kysymyksiin ensin.
  
  Minä en ole rakastanut kuin yhtä miestä
  nk.romanttisessa mielessä, ja hän on
  ulottumattomissa nykyisin. Enkä ole sanonut
  rakastavani kun en kerran ole niin tehnyt,
  muulloin. Yritän silti aina kohdata muut ihmiset
  ympärilläni sellaisina kuin he todella ovat, enkä
  eräänlaisina heijastumina omista toiveistani.
  Minusta ei asiakkaiden kohtaaminen ollut sen
  vaikeampaa tai helpompaa kuin muidenkaan
  ihmisten. En rakastunut kehenkään heistä,enkä
  unelmoinut omasta prinssistä, joistakin pidin
  ihmisenä enemmän kuin toisista, tietysti.
  
  Luulen että en edes tunnistaisi paratiisia
  edessäni vaikka sitä kultalautasella
  tarjottaisiin. Minun täytyisi ensin oppia
  rakastamaan itseäni enemmän ja muita vähemmän.
  Niin kauan kuin muistan taaksepäin, siis jo aivan
  lapsesta asti, olen havainnut toisten ihmisten
  tarpeet, niin hellyyden- kuin muutkin. Olen
  yliherkkä havaitsemaan ne, en niinkään aina edes
  siitä mitä he itse haluavat kertoa vaan koko
  olemuksesta. (Turhauttaa, kun en osaa selittää
  paremmin mitä tarkoitan.)
  
  En silti ole enää aikoihin yrittänyt muuttaa
  itseäni toisten odotusten mukaiseksi,
  vaikka "aistin" herkästi myös sen mitä minulta
  odotetaan ja mitä mieltä ihmiset sisimmässään
  ovat minusta. Yritin aiemmin, ihan nuorena, mutta
  olen tottakai saanut omana itsenäni aidompia
  ihmissuhteita kuin silloin ennen.
  
  Miten osasit kysyä tuosta sisäisestä
  levottomuudesta? Mitä tiedät siitä? Ole
  ystävällinen ja vastaa edes täällä, jos et halua
  kirjoittaa minulle muuten.
  Herkkyys voi todellakin olla taakka. Etkö ole
  joskus voinut suuttua jollekulle, vaikka hän on
  kohdellut sinua järkyttävän väärin, sillä olet
  niin hyvin ymmärtänyt häntä? Oletko (ja olet
  tietysti) ymmärtänyt jonkun tarpeet ennen kuin hän
  itse osaa niitä tunnistaa? Ja se on velvoittanut
  sinut toimimaan tietyllä tavalla... Tiedätkö
  usein, miten suhteessa tulee käymään, koska "näet"
  toisen ihmisen ja tunnet, mihin hän ei tule
  pystymään?
  
  Jos näin on, onko ihme jos piiloutuu kyynisyyden
  tai älyllisen analysoinnin verhon taakse
  saadakseen edes jotain vapautusta
  velvollisuuksista, joita ymmrätäminen tuo
  mukanaan? Vaikkei pyrkisi täyttämään toisten
  lausumattomia toiveita ja tarpeita tai yrittäisi
  olla heidän haluamansa lainen, ei ymmärryksen
  velvollisuuksia pääse täydellisesti pakoon. Eikö?
  
  Ihmisten sellaisenaan kohtaaminen on vaikeaa,
  eivätkä useimmat ihmiset tunnu koskaan pystyvän
  siihen. Itse olen kokenut, että kun kerran
  ymmärtää on vaikea olla myös rakastamatta, mutta
  ymmärrän, että tuo herkkyys voi toimia myös toisin
  päin. Jos ymmärtää kaikkia, ei oikein rakasta
  ketään.
  
  En tiedä osuuko tämä ollenkaan kohdalle. Olin vain
  tunnistavinani ... jotakin. Enkä oikein ole saanut
  ketään ystävistäni ymmärtämään tätä
  velvollisuutta, joka mielestäni tulee ymmärryksen
  myötä. He väittävät, ettei niin hyvin edes voi
  ymmärtää, (tai ainakaan tarvitsisi) mutta sehän ei
  olekaan valinnanvaraista.
- jaarli
  2001-08-08 16:57:00
  Exh. kirjoitti:
  ..tämä on ainoa vastaus joka on säikäyttänyt
  minua.
  
  Tiesin, tai oikeammin sanottuna tunnistin heti
  mistä puhuit viestisi loppupuolella. Olen usein
  miettinyt, että saatan olla jollain
  tapaa "alikehittynyt" tunne-elämältäni ja siksi
  kompensoin sitä älyllistämällä lähes kaiken, se
  on turvallisempaa itselle, eräällä tapaa
  Tämä on minulle kuitenkin sen verran yksityinen
  asia, että keskustelisin mielummin kanssasi
  omassa osoitteessani hotmailissa, se on jo tuolla
  ketjussa aiemmin.
  
  Onko sinulla diagnoosia tuolle tunteelle, vai
  onko maailmassa oikeasti muitakin joista joskus
  tuntuu tältä?
  
  Jospa kuitenkin yrittäisin vastata
  noihin "helpompiin" kysymyksiin ensin.
  
  Minä en ole rakastanut kuin yhtä miestä
  nk.romanttisessa mielessä, ja hän on
  ulottumattomissa nykyisin. Enkä ole sanonut
  rakastavani kun en kerran ole niin tehnyt,
  muulloin. Yritän silti aina kohdata muut ihmiset
  ympärilläni sellaisina kuin he todella ovat, enkä
  eräänlaisina heijastumina omista toiveistani.
  Minusta ei asiakkaiden kohtaaminen ollut sen
  vaikeampaa tai helpompaa kuin muidenkaan
  ihmisten. En rakastunut kehenkään heistä,enkä
  unelmoinut omasta prinssistä, joistakin pidin
  ihmisenä enemmän kuin toisista, tietysti.
  
  Luulen että en edes tunnistaisi paratiisia
  edessäni vaikka sitä kultalautasella
  tarjottaisiin. Minun täytyisi ensin oppia
  rakastamaan itseäni enemmän ja muita vähemmän.
  Niin kauan kuin muistan taaksepäin, siis jo aivan
  lapsesta asti, olen havainnut toisten ihmisten
  tarpeet, niin hellyyden- kuin muutkin. Olen
  yliherkkä havaitsemaan ne, en niinkään aina edes
  siitä mitä he itse haluavat kertoa vaan koko
  olemuksesta. (Turhauttaa, kun en osaa selittää
  paremmin mitä tarkoitan.)
  
  En silti ole enää aikoihin yrittänyt muuttaa
  itseäni toisten odotusten mukaiseksi,
  vaikka "aistin" herkästi myös sen mitä minulta
  odotetaan ja mitä mieltä ihmiset sisimmässään
  ovat minusta. Yritin aiemmin, ihan nuorena, mutta
  olen tottakai saanut omana itsenäni aidompia
  ihmissuhteita kuin silloin ennen.
  
  Miten osasit kysyä tuosta sisäisestä
  levottomuudesta? Mitä tiedät siitä? Ole
  ystävällinen ja vastaa edes täällä, jos et halua
  kirjoittaa minulle muuten.
  ..en tiedä mikä tarkoitukseni oli, mutta
  uteliaisuuteni heräsi ja halusin tietää enemmän.
  Saat vastineeni meiliisi, koska ehkä niin voi
  keskustella hlökohtaisemmin. Ainakin vain toisen
  silmille voi kohdistaa ajatuksensa..
  
  Paljon sanottavaa, niin vähän energiaa tällä
  hetkellä. Suo anteeksi, taitaa olla
  vajaatila aistiärsykkeillä ja ajatuksilla.
  Palaamme..
- Exh.
  2001-08-08 17:43:00
  Rogue kirjoitti:
  Herkkyys voi todellakin olla taakka. Etkö ole
  joskus voinut suuttua jollekulle, vaikka hän on
  kohdellut sinua järkyttävän väärin, sillä olet
  niin hyvin ymmärtänyt häntä? Oletko (ja olet
  tietysti) ymmärtänyt jonkun tarpeet ennen kuin hän
  itse osaa niitä tunnistaa? Ja se on velvoittanut
  sinut toimimaan tietyllä tavalla... Tiedätkö
  usein, miten suhteessa tulee käymään, koska "näet"
  toisen ihmisen ja tunnet, mihin hän ei tule
  pystymään?
  
  Jos näin on, onko ihme jos piiloutuu kyynisyyden
  tai älyllisen analysoinnin verhon taakse
  saadakseen edes jotain vapautusta
  velvollisuuksista, joita ymmrätäminen tuo
  mukanaan? Vaikkei pyrkisi täyttämään toisten
  lausumattomia toiveita ja tarpeita tai yrittäisi
  olla heidän haluamansa lainen, ei ymmärryksen
  velvollisuuksia pääse täydellisesti pakoon. Eikö?
  
  Ihmisten sellaisenaan kohtaaminen on vaikeaa,
  eivätkä useimmat ihmiset tunnu koskaan pystyvän
  siihen. Itse olen kokenut, että kun kerran
  ymmärtää on vaikea olla myös rakastamatta, mutta
  ymmärrän, että tuo herkkyys voi toimia myös toisin
  päin. Jos ymmärtää kaikkia, ei oikein rakasta
  ketään.
  
  En tiedä osuuko tämä ollenkaan kohdalle. Olin vain
  tunnistavinani ... jotakin. Enkä oikein ole saanut
  ketään ystävistäni ymmärtämään tätä
  velvollisuutta, joka mielestäni tulee ymmärryksen
  myötä. He väittävät, ettei niin hyvin edes voi
  ymmärtää, (tai ainakaan tarvitsisi) mutta sehän ei
  olekaan valinnanvaraista.
  Osuit hyvin oikeaan tuossa, että jos ymmärtää
  kaikkia ei voi oikein rakastaa ketään.
  
  Suutunhan minä kun joku on oikein väärin
  kohdellut. En vain ole koskaan ollut
  pitkävihainen, joten suuttumus menee nopeasti
  ohi. Olen myös oikein "mestari" löytämään syyn
  toisen huonoon käytökseen itsestäni.
  Olen itseasiassa ajoittain hyvin väsynyt
  ymmärtämään muita, ja saamaan niin vähän
  ymmärrystä takaisin.
  
  Ymmärtäminen ei silti tarkoita hyväksymistä, ja
  muutaman viime vuoden aikana olen valikoinut
  seuraani melko tarkkaan, vihdoin tajusin ettei
  minun tarvitse "pelastaa ja parantaa" kaikkia
  maailman juoppoja tai muita elämänsä kanssa
  kamppailevia. Ihminen joka minulta on vähiten
  saanut ymmärrystä ja hyväksyntää on edelleen minä
  itse.
  
  Tiedätkö, oikeastaan en edes ihmettele että olen
  toiminut prostituoituna. Tämä tutkani joka
  tunnistaa toisten toiveet, se että on jo
  äidinmaidosta oppinut että muiden hyvä olo on
  omaa tärkeämpi, kokeilunhaluisuus seksin suhteen
  ja vielä tarjoutunut mahdollisuus, kaikki yhdessä
  tekivät valinnan aikanaan helpoksi.
  Ja voin vakuuttaa että minulle oli helpompaa
  antaa ruumiini lainaksi muille, kuin pettyä kerta
  toisensa jälkeen siihen henkiseen ja
  tunteelliseen vastakaikuun mitä
  rakkaussuhteissani sain.
- Anna Pano
  2001-08-10 00:16:00
  Exh. kirjoitti:
  ..tämä on ainoa vastaus joka on säikäyttänyt
  minua.
  
  Tiesin, tai oikeammin sanottuna tunnistin heti
  mistä puhuit viestisi loppupuolella. Olen usein
  miettinyt, että saatan olla jollain
  tapaa "alikehittynyt" tunne-elämältäni ja siksi
  kompensoin sitä älyllistämällä lähes kaiken, se
  on turvallisempaa itselle, eräällä tapaa
  Tämä on minulle kuitenkin sen verran yksityinen
  asia, että keskustelisin mielummin kanssasi
  omassa osoitteessani hotmailissa, se on jo tuolla
  ketjussa aiemmin.
  
  Onko sinulla diagnoosia tuolle tunteelle, vai
  onko maailmassa oikeasti muitakin joista joskus
  tuntuu tältä?
  
  Jospa kuitenkin yrittäisin vastata
  noihin "helpompiin" kysymyksiin ensin.
  
  Minä en ole rakastanut kuin yhtä miestä
  nk.romanttisessa mielessä, ja hän on
  ulottumattomissa nykyisin. Enkä ole sanonut
  rakastavani kun en kerran ole niin tehnyt,
  muulloin. Yritän silti aina kohdata muut ihmiset
  ympärilläni sellaisina kuin he todella ovat, enkä
  eräänlaisina heijastumina omista toiveistani.
  Minusta ei asiakkaiden kohtaaminen ollut sen
  vaikeampaa tai helpompaa kuin muidenkaan
  ihmisten. En rakastunut kehenkään heistä,enkä
  unelmoinut omasta prinssistä, joistakin pidin
  ihmisenä enemmän kuin toisista, tietysti.
  
  Luulen että en edes tunnistaisi paratiisia
  edessäni vaikka sitä kultalautasella
  tarjottaisiin. Minun täytyisi ensin oppia
  rakastamaan itseäni enemmän ja muita vähemmän.
  Niin kauan kuin muistan taaksepäin, siis jo aivan
  lapsesta asti, olen havainnut toisten ihmisten
  tarpeet, niin hellyyden- kuin muutkin. Olen
  yliherkkä havaitsemaan ne, en niinkään aina edes
  siitä mitä he itse haluavat kertoa vaan koko
  olemuksesta. (Turhauttaa, kun en osaa selittää
  paremmin mitä tarkoitan.)
  
  En silti ole enää aikoihin yrittänyt muuttaa
  itseäni toisten odotusten mukaiseksi,
  vaikka "aistin" herkästi myös sen mitä minulta
  odotetaan ja mitä mieltä ihmiset sisimmässään
  ovat minusta. Yritin aiemmin, ihan nuorena, mutta
  olen tottakai saanut omana itsenäni aidompia
  ihmissuhteita kuin silloin ennen.
  
  Miten osasit kysyä tuosta sisäisestä
  levottomuudesta? Mitä tiedät siitä? Ole
  ystävällinen ja vastaa edes täällä, jos et halua
  kirjoittaa minulle muuten.
  Miten voit jaella meilejäsi yleisillä palstoilla?
  Jakelet meilejä yhtä huolimattomasti kuin ennen
  v....a.
  Miten minusta tuntuunyt tuntuu että muistutat
  kirjoitustyyliltäsi entistä uskontopalstan Monaa.
  Aina miehiä ympärillä ja lässyn-lässyn.
  Herttaista.
  Älä aina anna.
Exh.
2001-08-09 12:56:00
Haluaisin kiittää kaikkia viestiini vastanneita
nimimerkkejä mielenkiinnosta ja suurelta osin
asiallisista kommenteista, jotka kylläkin olivat
minulle yllätys. Erityinen kiitos Doorizille joka
lähetti minulle postia omaan osoitteeseen, se
viesti oli niin lämmin ja rohkaiseva
että "paatunut" minä sai kyyneleet silmiinsä.
Erityiskiitokset myös sekä Tärkeälle asialle,
Jaarlille että Roguelle jotka kaikki omalla
tavallaan ovat antaneet ajatuksilleni uusia
polkuja.
Nyt tämä keskustelu on minun osaltani kaluttu
luuta myöten loppuun tällä palstalla, joten
vaivun taas tarkkailijan asemaan. Luultavasti
nousen vielä tulevaisuudessa kuolleista, toisella
nimimerkillä ja toisista aiheista. Postiosoite on
edelleen avoinna, tämä vihjeenä erityisesti
näille neljälle mainitsemalleni.
- make
  2001-08-09 22:15:00
  Hei. Sulla on tosi hyvä ja realistinen suhde
  omaan entiseen ammattiisi. Palveluiden käyttäjänä
  voin sanoa että kirjo laadussa on suuri.
  Surkeimmat ei tee tosiaan mitää muuta kuin makaa.
  Laadukkaimmat on tosi hyviä!
- dooriz
  2001-08-10 08:49:00
  make kirjoitti:
  Hei. Sulla on tosi hyvä ja realistinen suhde
  omaan entiseen ammattiisi. Palveluiden käyttäjänä
  voin sanoa että kirjo laadussa on suuri.
  Surkeimmat ei tee tosiaan mitää muuta kuin makaa.
  Laadukkaimmat on tosi hyviä!
  Eiköhän näissä exhuoran kannanotoissa ja koko
  keskustelussa sitä ammattimaista huoraamista
  tärkeämpi pointisi ole ollut koko ketjun ajan
  suhtautuminen yleensä ihmissuhteeseen,
  parisuhteeseen, kumppaniin. Harvinaisen tervettä
  ja rakentavaa kommentointia kun vertaa monen
  ammattitaidottoman narinoihin, uhkailuihin ja
  pettämishaikailuihin näilläkin palstoilla.
  
  Ehkäpä "ammattitaito" ( ex - tiedät itse miksi
  sitaatit ) näkyy tässäkin asiassa samalla tavalla
  kuin muissakin töissä - samanlaista huoraamista,
  joskin amatöörimaisesti, on parisuhde aseman,
  rahan, tiilitalon, ulkonäön, lasten jne.
  erilaisen stauksen takia.. palkkio tulee
  pikkuhiljaa ja ajatukset ovat jossain muualla,
  valitetaan keskustelupalstoilla oman parisuhteen
  kurjuutta ja haaveillaan "vieraista", kohdellaan
  kumppania huonommin kuin kapista koiraa.
  
  Mukava keskusteluketju, mielenkiintoinen
  keskustelu. Kiitos sinulle ex-huora.
- Tärkeä asia
  2001-08-10 11:51:00
  keskustelun ”äiti”. Olet osoittanut, että täälläkin voi
  puhua todesti, romantisoimatta tai demonisoimatta,
  tabuaiheesta, jossa on ulottuvuuksia vaikka mihin
  inhimillisessä elämässä ja yhteiskunnassa. Sellaisiakin
  joita emme ihan heti tule ajatelleeksi.
  Meidän yhteytemme kuitenkin jatkuu…
Anonyymi
2021-02-25 21:17:13
Helena Snellmanin emättimessä on täiden pesä.
Anonyymi
2021-02-25 21:58:01
Maailman rantoja kulkiessaan saivat tytöt minkä pyysivät :-'

Lemmenkäinen
Anonyymi
2021-12-21 17:57:11
Moikka
Anonyymi
2022-01-22 18:33:29
Ha haa... Tuskin aloittaja itsekään ajattelee, että vieraan ihmisen jääkaapin sisältö on vain hyväksyttävä täysin riippumatta siitä, mitä sieltä löytyy...

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

Takaisin ylös

Luetuimmat keskustelut

Baaritappelu
Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
17.04.2024 08:54Kokkola
57
5750
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
17.04.2024 15:47Kokkola
23
3637
Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
17.04.2024 13:05Sinkut
221
1836
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
17.04.2024 19:54Kokkola
28
1752
Mitä ihmettä
Kaipaat hänessä
18.04.2024 18:52Ikävä
94
1202
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
17.04.2024 16:48Suomussalmi
29
1155
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
17.04.2024 07:14Hindulaisuus
278
929
Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
17.04.2024 11:14Ähtäri
49
927
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
18.04.2024 19:41Ikävä
74
867
Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
17.04.2024 21:22Ikävä
35
848

Vastaukset

eräs kirjoitti:

Exh kirjoitti:

Tärkeä aihe kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

Tärkeä aihe kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

Tärkeä asia kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

Tärkeä asia kirjoitti:

Exh kirjoitti:

Tärkeä asia kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

Jallu kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

Jallu kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

Pakana(M) kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

Tärkeä asia kirjoitti:

Lilja kirjoitti:

Lilja kirjoitti:

Tärkeä asia kirjoitti:

Lilja kirjoitti:

Tärkeä asia kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

T.A. kirjoitti:

Lukki kirjoitti:

Lilja kirjoitti:

Tärkeä asia kirjoitti:

Rogue kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

kisu_81 kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

Rogue kirjoitti:

Exh. kirjoitti:

make kirjoitti:

Luetuimmat keskustelut

Baaritappelu

Tappo Kokkolassa

Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

Mitä ihmettä

MAKEN REMPAT

Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

Välillä käy mielessä

Mulla on kyllä