Jokainen nainen josta olen kiinnostunut ei ole minusta ja jokainen nainen joka on minusta kiinnostunut niin minä en ole hänestä... Onko tässä kyse vain siitä, että ihminen haluaa sitä mitä ei voi saada. Onko tästä oravanpyörästä pakenemista vai pitäisikö vain tyytyä omaan kohtaloon??
Ikuinen ongelma...
Markus
81215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
voin sanoa että samassa jamassa meitsinkin asiat...ja jos olen kiinnostunut jostain, niin sitten jos viimein sen saan, en enää haluakkaan......aikas perseestä, mutta se taitaa olla ihmisen luonto sellanen.....
...ihmisen normaali luonto tollanen.Tuollainen käytös on vaan eräänlaista lapsellista ja epätoivoista pilvilinnojen rakentelua,johon valitettavasti syyllistyy suurinosa täälläkin kirjoittelevista henkilöistä(mikäli eivät kirjoita ihan täyttä provoa) ja suuri osa live-elämän ihmisistä. Mikään ja kukaan(lue normaali-ihminen)ei tunnu kelpaavan eikä riittävän ja tällä pilvilinnojen rakentelulla tarkoitin juuri tätä,lisättynä naurettaviin haaveisiin,jospa seuraava olisi parempi,jospa sitä seuraava olisi komeampi jne.
Mihin on kadonnut aito kiinnostus toisen sielunelämän tutkailuun...ulkonäkö tuntuu ratkaisevan kaiken,halutaanko toveria nähdä toista kertaa...tai yleensä sitä ensimmäistäkään kertaa(koskee lähinnä kuvansa lähettäneitä)
Tämän(kin) palstan kirjoituksia ja keskustelunavauksia lukeneena en ihmettele yhtään miksi on niin paljon sinkkuja ja palstoilla valittelijoita.Aikuistukaa ihmiset...mieleltänne.
Tuo on vaihe joka menee siinä vaiheessa ohi, kun löytää jonkun josta oikeasti välittää, ja jonka kanssa tuntee olonsa hyväksi. Kun rakkaus osuu kohdalle niin unohtuu kyllä kaikki pilvilinnat yms.
Ei tuo vaihe mene ohi käskemällä, vaan kokemalla ja tuntemalla. Sama asia kuin käskisit koiraa pelkäävää ihmistä olemaan pelkäämättä koiraa. Jokaiselle omat tunteet ovat todellisia. Muistakaa se.
Eiköhän "sielunelämän" arvostus kasva joskus tulevaisuudessa kun kehitymme sille tasolle että pystymme helpommin lukemaan sitä. Nykyisellään se tapahtuu seuraamalla toisen puhetta ja toimintaa.
Se on varsin hidas ja epäluotettava hypoteesi.
Noh kun tulevaisuudessa kaikki on geenimuutettu hyvännköisiksi niin pakostakin pitää löytää toinen asia mitä vertailla.
Tuo on juuri tätä maailman pinnallistumista. Ihmiset nähdään liian esineellisinä.
Haluunhan minäkin tosi kovasti Nokian uutta puhelinta, mutta en sitä saa, koska ei ole varaa. Ostan siis halvemman ja huonomman puhelimen, mutta silti jään vielä haluamaan sitä parempaa. Paremmassa puhelimessa on tietenkin parempia ominaisuuksia.
Nykyääm tulevalle seurustelukumppanillekin asetetaan suuria ominaisuusvaatimuksia. Sitten halutaan semmoinen jossa huippuominaisuudet ja muista ei sitten kiinnostutukkaan.
Kannattaisi vähän miettiä ettei toivo ja odottele enempiä mihin omat rahkeet riittävät.
"Haluunhan minäkin tosi kovasti Nokian uutta puhelinta, mutta en sitä saa, koska ei ole varaa. Ostan siis halvemman ja huonomman puhelimen, mutta silti jään vielä haluamaan sitä parempaa. Paremmassa puhelimessa on tietenkin parempia ominaisuuksia."
Tossa tuskin tarkotettiin jotain puhelinta kuitenkaan..?
Mulla on näin, että jos joku on musta kiinnostunu, niin tottakai mua kiinnostaa ainaki vähän, koska se imartelee, kun JOKU on kiinnostunut..Mutta mua ei silti kiinnosta sen kans seurustella. Mä ennemmin haaveilen saavuttamattomasta, ehkä, ettei ne voi mua satuttaa..
"Nykyääm tulevalle seurustelukumppanillekin asetetaan suuria ominaisuusvaatimuksia. Sitten halutaan semmoinen jossa huippuominaisuudet ja muista ei sitten kiinnostutukkaan. "
Minulla on sama ongelma kuin keskustelun aloittaneelle. Minua kiinnostaa ihmisessä tietyt ominaisuudet ja ulkonäöllisetkin seikat. Jos ne on jotain huippuominaisuuksia niin silloin myös minä olen todella huippuihminen koska minä vaadin tulevalta kumppanilta samanlaisia ominaisuuksia kuin itselläni on.
Miksi pitäisi tyytyä vähempään kuin mitä itse on?
Mulla on kanssa samanlainen tunne.. Kaikki miehet jotka vois olla sellasia kenen kanssa seurustella ni mun yritykset on menny piloille. Ja sit kun olis tarjolla joku mies niin ei vaan kiinnosta vaikka kuinka yrittäis saada itsestään kiinnostuksenpoikasta irti. Oon lukenu psykologiaa ja tiedän sen et tunteisiin ei pysty pelkän oman tahdon avulla vaikuttamaan, sillä meillä kaikilla on aivoissamme oma tiedostamaton tunteita käsittelevä ns.limbinen järjestelmä, joka ohjaa meidän tunteiden käsittelyä ja siihen ei tietoisesti pysty vaikuttamaan. Se on jännää mun mielestä. Eli ei parane masentua vaik joku ei susta kiinnostukkaan, sillä syy ei koskaan ole pelkästään sinussa... Oon ite ainakin yrittäny olla ottamatta itseeni jos jätkä ei musta kiinnostu, vaan ajatellu et se on sen menetys kun ei munlaista mukavaa naista halua tai jotain sinnepäin.. Enkä todellakaan aio luovuttaa sillä kyllä se jossain vaiheessa tätä elämää tulee tärppäämään ;) Siinä sulle pieni vinkki. Unohda siis tää lause: "Mulla on ikuinen ongelma!"