Että vaimoni "pettäisi".Tosin hän ei mielestäni koskaan ole minulle luvannut ettei koskaan harrastaisi seksiä kenenkään muun kuin minun kanssani.Itselläni on kokemusta avioliitosta jo kymmenien vuosien ajalta.Avioliitto kaikkine arkirutiineineen ja velvotteineen vie paljon energiaa mutta tuo myös sisältöä elämään.Seksin suhde muuhun kokonaisuuteen nähden vaihtelee henkilöistä riippuen.Kuitenkaan intohimoni vaimoani kohtaan ei ole kadonnut.Seksi on muutakin kuin suorittamista joten arkielämän paineet ja väsymys saattaa harventaa ajoittain intohimon hetkiä.Halaus ja suudelma päivittäin kertoo että välitän hänestä vaikka joka päivä emme vaipuisikaan lemmenleikkeihin.Hyvään erotiikkaanhan tarvitaan molempien "lataus" ja kun ajoitus on kohdallaan laatu korvaa määrän.
Kuitenkaan en voi olla täysin varma vaimoni seksuaalisista haluista ja fantasioista.En pidä itseäni täydellisenä rakastajana.Onhan mahdollista että vaimoni näkee puutteita minussa seksin saralla ja varmaan niitä onkin.Jos ei sitten muita niin fyysisiä...en tiedä?
En vaivaa koskaan päätäni sillä olisiko vaimoni harrastanut mahdollisesti seksiä muidenkin kuin minun kanssani aviolittomme aikana.Jos hänellä on syynsä tehdä sellaista ne syyt ovat varmaan perusteltuja.En ole edes harkinnut kysyä moista asiaa koska en halua tietää kumpaakaan vastausta...en myönteistä enkä kielteistä.Se jääköön ikuiseksi salaisuudeksi.Kiitos vaimolleni näistä vuosista jotka hän on jaksanut kanssani taivaltaa kaikkine ylä- ja alamäkineen.Olemme luvanneet rakastaa toisiamme niin myötä- kuin vastamäessäkin mutta täydellisyyttä ja virheettömyyttä emme ole luvanneet.Siis lupaus rakastamisesta riittäköön!
Kuitenkaan en voi olla täysin varma vaimoni seksuaalisista haluista ja fantasioista.En pidä itseäni täydellisenä rakastajana.Onhan mahdollista että vaimoni näkee puutteita minussa seksin saralla ja varmaan niitä onkin.Jos ei sitten muita niin fyysisiä...en tiedä?
En vaivaa koskaan päätäni sillä olisiko vaimoni harrastanut mahdollisesti seksiä muidenkin kuin minun kanssani aviolittomme aikana.Jos hänellä on syynsä tehdä sellaista ne syyt ovat varmaan perusteltuja.En ole edes harkinnut kysyä moista asiaa koska en halua tietää kumpaakaan vastausta...en myönteistä enkä kielteistä.Se jääköön ikuiseksi salaisuudeksi.Kiitos vaimolleni näistä vuosista jotka hän on jaksanut kanssani taivaltaa kaikkine ylä- ja alamäkineen.Olemme luvanneet rakastaa toisiamme niin myötä- kuin vastamäessäkin mutta täydellisyyttä ja virheettömyyttä emme ole luvanneet.Siis lupaus rakastamisesta riittäköön!
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuo on oikealla tavalla kirjoitettu...sillä jos suhde toimii ja luottamus toiseen on vahva, mitä väliä sillä on jos on joskus erehtynyt toista tekemän.
joka suhteessa on ylä ja alamäkiä joiden aikoina voi tapahtua mitä tahansa...ylipäätäänsä se että puolisot sietävät toisiaan ja haluavat 10 vuoden liiton jälkeen on hatunnoston arvoinen asia!
todellinen rakkaus on toisen kestämistä..
vaimostani jos kuitenkin kuulisin jostain hänen harrastaneen seksiä muiden kanssa.Vastaus on EN!!
Meidän historiamme, rakkautemme ja tekemisemme painaa paljon ...paljon enemmän vaakakupissa.
Ajatushan on täysin hypoteettinen mutta jos joku vieras seksisuhde on auttanut häntä jaksamaan ja viemään eteenpäin liittoamme se on sitten ollut sen arvoista.Miksi hän palaisi uudelleen ja uudelleen kotiimme ja perheen pariin jos hän ei haluaisi.Olen todellakin kiitollinen hänelle näistä vuosikymmenistä.
ettei puolisosi ole harrastanut seksiä vieraan kanssa? olet siis tyytyväinen kun et tiedä! siitä tämän kirjoittajan avauksessa oli kysymys....
naisissa olen huomannut ja miksi ei sama päde miehiinkin...että jos vierasta mieli sitä järjestää itselleen niin että sitä ei puoliso edes huomaa...
esim tehdä kauppaostokset valmiiksi ja ilmoittaa menevänsä kauppaan..kuitenkin sinä aikana harrastaa jotain kivaa jonkun kanssa...
että tätä rataa..
Siis en tiedä enkä haluakaan tietää.Jos kaikesta huolimatta hänellä olisi tai on tarve vieraaseen seksiin syyt ovat varmasti perusteltuja.
Kuten sanoin, vaakakupissa painavat muut asiat paljon enemmän.Kuitenkin keskustelupalstan jutuista huomaa että seksi onkin "elämää suurempi" juttu.
Vatvotaan päivästä toiseen pettääkö vai eikö eikö petä.En ala toistamaan avauskirjoitustani.Kaikki on siinä
Nyt meni vähä yli!!! Mitähän sä oikein ajattelet, sulla taitaa olla jotain todella pahasti pielessä! Ei millään pahalla..... Hyvää jatkoa...
pitkä prosessi ja kaikki eivät kasva koskaan.Ei kun hyvää jatkoa sinullekin.
Juuri noin ajattelen miehestäni. Luulen, että hänellä on ollutkin jotain "säätöä" jonkun naisen kanssa, mutta aikomukseni ei todellakaan ole ottaa siitä selvää. En missään tapauksessa haluaisi tietää. Olen muutenkin samaa mieltä kirjoituksesi sisällöstä.
Mutta jos saisinkin tietää, niin tuskin eroaisimme siitä syystä. Siinä olisi tosin se ongelma, että mukaan voi tulla ulkopuolisten painostus ja juuri tämä yleinen asenne, että syrjähypyt ovat kuolemanvakava asia. Silloin joutuisi ehkä "yleisen tavan vuoksi" käymään jonkinlainen kriisi läpi ennen kuin voisi sopia ja päättää yhteiselon jatkumisesta.
On se varmaan hyvä uskotella itselle, että asian voisi hyväksyä ilman ongelmia. Ehkä sen takia kirjotitkin tänne tai yleensäkin ilmaannuit tänne, että epäilet jotain vilppiä vaimon puolelta.
Kyllä normaalista ihmisestä näkee tarkalla silmällä ulospäin kun tämä on tehnyt jotain pahaa, eli omatunto soimaa. Toinen asia ovat sitten ns. elämäntapa pettäjät, jotka osaavat piilottaa tuskansa ja surunsa jo niin hyvin ettei sitä muut kovin helpolla huomaa.
Ehkä jos tilanne sattuisi omalle kohdallesi niin varmaan pystyisit esittämään ulospäin että touhu on sinun mielestä hyväksyttävää ja saattaisit silloinkin kirjoittaa asiasta tänne, että "ei tunnu missään". En usko, että olisin koskaan tavannut ihmistä jollaiseksi itseäsi kuvailet. Olen kyllä tavannut niitä, jotka väittävät samaa kuin sinä. Tämä voi olla sääntö ja sinä voit tietysti olla se poikkeus, joka vahvistaa säännön.
Minä olen tavannut ihmisiä, useitakin, jotka ajattelevat asiat juuri siten kuin alkuperäinen kirjoittaja.
On näet ihmisiä, jotka tietävät, että jos kumppani joskus harrastaa seksiä vieraan kanssa niin se tapahtuu vain perustellusta syystä. Sitä voi nimittää harkinnaksi. Jos siihen puuttuu niin kumppani vuorostaan kyseenalaistaa toisen harkintakyvyn eikä siitä seuraa ainakaan mitään hyvää. Minusta mieheni voi myös käydä vieraissa jos siltä tuntuu, mutta en halua siitä tietää. Mikäli tapaus tulisi tietooni olisin siitä tiedosta enemmän pahoillani kuin itse asiasta.
Tiedän kyllä, että miestänikin ainakin vähän kirpaisisi jos hän tietäisi minun käyneen vieraissa. Silti hän olisi kuin mitään ei olisi tapahtunut, koska se on suhteemme kannalta parasta.
Kirjoitit "Ehkä sen takia kirjotitkin tänne tai yleensäkin ilmaannuit tänne, että epäilet jotain vilppiä vaimon puolelta."
Jostain syystä kirjoitukseni sisältö ei oikein avaudu kaikille vaikka "enkelten kielellä" kirjoittaisi.Tuollainen epäileminen on juuri se kaiken pahan alku.Alkaa epäillä ja tarkkailla kumppaniaan.Melko varmaan tuollainen pilaa suhteen vaikka siitä ei puolisolleen avoimesti kertoisikaan.Luottamus ei ruoki epäilyjä vaan vapauttaa niistä.Miksi ihmeessä alkaisi myrkyttää itseensä epäilyillä ja kyttäämisillä.Epäilijästä ja kyttääjästä tulee oman elämänsä vanki sen lisäksi että se heijastuu väistämättä puolisoon.
Vihjailevia kysymyksiä...missä olit silloin,mikset vastannut puhelimeen,ketä siellä oli,kenen kanssa juttelit,tansitteko....listaa voisi jatkaa loputtomiin.Juuri tuollaisesta on syytä päästä eroon tai mieluummin ei anna sellaiselle koskaan valtaa.
Otsikkoon ei ole paljon lisäämistä. Seurustelen sellaisen ihmisen kanssa, jonka harkintakykyyn luotan.
Hienosti ilmaisit asiasi.
Itsessäni tai valinnassani olisi vikaa,
jos täysin en harkintakykyynsä luottaisi!
Teoriassa samaa mieltä olen minäkin, tosin sitä kokemusta kumppanin pettämisestä ei ole. Olen käynyt tämän keskustelun viime aikoina mielessäni, ja nimenomaan esille tulleesta harkinnan näkökulmasta. Näen asian niin, että jos oma suhtautumistapa on todellakin harkittu - ei pelkästään tuntemusten tai ympäristön perusteella valittu- on turha myöskään katua mahdollisten valinta- ja reagointitilanteiden tullessa vastaan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suoranaisesti tukisin pettämistä, vaan mielestäni nämä asiat kannattaisi miettiä itse kenenkin selviksi. Sekä omasta, että kumppanin näkökulmasta.
Käsityksensä on kuitenkin pystyttävä aina perustelemaan. Itse olen perustelujeni kanssa samoilla linjoilla aiempien kirjoittajien kanssa. Minusta yhteiselämä kumppanin kanssa on eräänlainen sopimus, jolla ei kuitenkaan voida omistaa ketään. Mielestäni omistamisen elkeet alkaa mennä juuri kumppanin harkintakyvyn epäilyksi. Jokaisella on oma vastuu siitä, kuinka tätä sopimusta noudattaa, mutta myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka onnellisena elää...