Todella vaikeaa pukea näitä tunteita sanoiksi..
Menetin avopuolisolleni neitsyyteni, en voisi sanoa että se oli mitenkään ihana ja mieleenjäävä kokemus. Muutimme yhteen viime kesänä ja välillä ihmettelen itseäni, miksi ihmeessä. Mies petti minua alussa, en voi luottaa häneen edelleenkään. Hän haluaa tehdä kaikkensa jottei menetä minua, mutta en vaadi häneltä mitään. en enää tunne miestäni. Riidan tullessa hän haukkuu minut ties miksi. Hän on hyvin selvästi ilmaissut että hän ei halua seksiä, jos minä sitä haluan. Hän ei itsekkään tee aloitetta koskaan ja niinpä seksielämämme on hyvin mitätöntä. Mieheni nauttii television katselusta ja minä tunnen itseni nykyään täysin kämppäkaveriksi. Seksi on suoritusta, en itse saa siitä mitään irti kun mies ei koske minuun. Tuhat kertaa olen yrittänyt puhua, mutta hän suuttuu.
Olenko itsekäs, jos lähden suhteesta? En odota miehen antavan minulle milloin tahansa minulla tekee mieli mutta jotain kunnioitusta toivoisin siinäkin asiassa, mutta puhuminen ei johda mihinkään.
Lisäksi mieheni haluaa lapsen ja puhuu siitä jatkuvasti. Olemme puhuneet, että haluan opiskella loppuun ennen kuin otetaan se asia ajankohtaiseksi. Hyväksyi päätökseni ja ymmärtää kuulemma täysin. Silti hänen puheestaan paistaa aina läpi, että hän syyttää minua siitä, kun en ole vielä halua äidiksi.
Olen jo muutaman kuukauden miettinyt lähteä suhteesta, en minkään suhteenarkistumisen vuoks vaan kunnioituksen puutteen. Olenko itsekäs? Vai pitääkö minu juuri olla itsekäs?
Hieman vaikea selittää ja tuskin kukaan minua täysin ymmärtää. Itsetuntoni on mennyttä ja mieheni on tappanut seksuaalisuuteni.
Menetin avopuolisolleni neitsyyteni, en voisi sanoa että se oli mitenkään ihana ja mieleenjäävä kokemus. Muutimme yhteen viime kesänä ja välillä ihmettelen itseäni, miksi ihmeessä. Mies petti minua alussa, en voi luottaa häneen edelleenkään. Hän haluaa tehdä kaikkensa jottei menetä minua, mutta en vaadi häneltä mitään. en enää tunne miestäni. Riidan tullessa hän haukkuu minut ties miksi. Hän on hyvin selvästi ilmaissut että hän ei halua seksiä, jos minä sitä haluan. Hän ei itsekkään tee aloitetta koskaan ja niinpä seksielämämme on hyvin mitätöntä. Mieheni nauttii television katselusta ja minä tunnen itseni nykyään täysin kämppäkaveriksi. Seksi on suoritusta, en itse saa siitä mitään irti kun mies ei koske minuun. Tuhat kertaa olen yrittänyt puhua, mutta hän suuttuu.
Olenko itsekäs, jos lähden suhteesta? En odota miehen antavan minulle milloin tahansa minulla tekee mieli mutta jotain kunnioitusta toivoisin siinäkin asiassa, mutta puhuminen ei johda mihinkään.
Lisäksi mieheni haluaa lapsen ja puhuu siitä jatkuvasti. Olemme puhuneet, että haluan opiskella loppuun ennen kuin otetaan se asia ajankohtaiseksi. Hyväksyi päätökseni ja ymmärtää kuulemma täysin. Silti hänen puheestaan paistaa aina läpi, että hän syyttää minua siitä, kun en ole vielä halua äidiksi.
Olen jo muutaman kuukauden miettinyt lähteä suhteesta, en minkään suhteenarkistumisen vuoks vaan kunnioituksen puutteen. Olenko itsekäs? Vai pitääkö minu juuri olla itsekäs?
Hieman vaikea selittää ja tuskin kukaan minua täysin ymmärtää. Itsetuntoni on mennyttä ja mieheni on tappanut seksuaalisuuteni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lasta ala tekemään( miten miehesi sen yleensä aikoo tehdä, siihen kun tarvitaan seksiä?)
Ota ero ja välittömästi.
Vai vielä lapsi.....
Olen ollut monilta osin samankaltaisessa tilanteessa, ja nyt onneksi tiedän, että toisinkin voi olla. Sain haluni takaisin! Se ei olisi kuitenkaan onnistunut enää samassa parisuhteessa.
Seksi on tärkeä asia, eikä lapsi ole todellakaan mikään ratkaisu sinun tilanteessasi. Tuossa parisuhteessa. Anna hänellekin tilaisuus kehittää itseään ihmisenä, mutta jonkun muun kanssa. Sinä olet tehnyt voitavasi molempien eteen. Elämä on liian ihanaa siihen, että turrutat itseäsi enää yhtään enempää. =)
Sinuna en miettisi enää vaan lähtisin. Elämä on liian kallisarvoinen ja lyhyt mennäkseen "hukkaan" suhteessa, joka ei ole hyvä. Onnea tulevaisuuteen!
Nämä ovat vaikeita asioita jotka vain sinä itse voit ratkaista. Ei kukaan muu voi puolestasi tehdä päätöstä. Jos tunteet on kuolleet tai särkyneet miksi aikailet? Elämä on lyhyt. Eikun eteenpäin pää pystyssä ja tukka suorana. Ei elämä yhteen paskaan lopu. Elämä on ihanaa älä jää murehtimaan moisen moukan takia. Maailma on täynnä ihania miehiä, pilvin pimein. Pidät vaan silmät auki! Terve itsetunto kunniaan!
Jos keskustelu ei auta..Sinun kannattaisi minun mielestäni lähteä suhteesta, jos ongelma ei katoa.
..Sillä sinähän todellakin olet vain "kämppis" ja mahdollisesti tavaksi muodostunut kumppani toiselle.
Mahdollisesti mies voisi pettää sinua vieläkin...?
Moni kerran pettänyt pettää uudestaankin ja oppii valehtelemaan taitavasti, ettei pystyisi uudestaan virhettään toistamaan.
Toki eihän kaikki näin toimi...
Seksi on monien mielestä parisuhteen perustekijöistä yksi...Jos se ei toimi nainen tuntee itsensä yleensä huonoksi tai epäonnistuneeksi...!Mahdollisesti myös rumaksi tai, ettei kukaan halua häntä enää.
Monille tuleekin tarve todistaa itselleen, että minä olen haluttava jne. Joten tähän tilanteeseen ajautunut nainen saattaa itsekin ruveta pettämään.
Ehkäpä kannattaisi harkita eroavansa!?
Jokaisella on omat fyysiset ja henkiset halunsa...Jos toinen ei niitä pysty tyydyttämään tuntee itsensä epäonnistuneeksi.
Jos mies haluaa kuitenkin lapsen, yrittääkö hän tällä tavoin vakuutella sinua, että haluaa sinut?Vai mitä hän sillä haluaa todistaa?Kenties hän todellakin haluaa sinut lapsensa äidiksi, mutta mistä syystä?
Siinäkin olisi keskustelemisen varaa...
Mutta entäs, jos toinen ei puhu?!
Sanotaan usein,ettei suomalainen mies puhu ja pussaa...(Tässä kohtaa oma mieheni on poikkeus..)
Suomalaiset miehet tuntuvat useat olevan kauhean sulkeutuneita persoonia.
Toinen ei voi olla mikään telepaatikko, joten kannattaisi vain avata suunsa!
Ehkä kirjeellä voisi ilmaista, mitä ajattelee? Ja sitä kautta oppia keskustelemaankin kasvotusten!?
Jos tunnet ratkaisun olevan,että lähdet suhteesta, lähde ihmeessä.
Ehkä kannattaisi kertoa miehelle,että olet aikeissa lopettaa suhteenne hänen puhumattomuutensa ja seksittömyyden ym. takia. Ehkäpä se avaisi hänen silmänsä ja saisi suunsa auki.
ei ole tärkeää vain itsetunnolle, vaan vähintään yhtä tärkeä mielialalle.
Otsikossani ajatukseni jo tulivatkin.
Olin itse 17-vuotiaana samassa tilanteessa,
toki harkitsin aikani mutta lopulta nostin
kytkintä enkä ole katunut sitä.
Mutta älä ainakaan ala lapsia tekemään
missään nimessä tälläisen ihmisen kanssa.
Outo mies kun lapsen haluaa mutta tekotapa ei kiinnosta, mieti nyt vähän ulkopuolisen silmin koko hommaa. huh huh.
ei se sun seksuaalisuutta ole tappanut, kato vaan kun tulee joskus uus mies.
vain yksi elämä, ei sitä kannata pilata uhrautumalla vaan kannattaa kuunnella omantunnonääntä.