"Ja SINÄHÄN tähänkin taas syyllinen olet! PISTE"

Heissuli
Tuttu tunne. Ite seurustelin ihanan miehen kanssa joka tykkäsi vetää herneitä nenään alkuvaiheen mennessä ohi jaarkinen itsestään selvyys astui kuvaan. Rakastettiin toisiamme 100% ja kun riitelimme yleensä tosi pienistä asioista hän oli valmis pakkaamaan tavaransa ja muuttaman pois,kuitenkin hän hoki ettei halua muuttaa luotani ja että olen hänelle hänen kaikkensa. 8 kertaa pakkaamista ja sopimista itse annoin ain periksi loppu viimein, mut oliko mun hyvä olla EI koska rupesin pelkäämään sanojani enkä voinut olla enää oma itseni,kuitenkin pelkäsin hänen menettämistä. Päätin kuitenkin että jos vielä kerran hän pakkaa onko sillä varaa antaa periksi riidellessä, ei ollut ja pakkaaminen jälleen alkasi silloin enää vilkutin ja päästin hänet pois elämästäni ja jälleen voin olla oma itseni, ehkä meitä ei ollut luodut toisillemme. Se oli henkisesti raskasta aikaa. Rakastan häntä edelleen mutta aika parantaa haavat. Muistakaa meillä on yksi elämä elettävänä, miettikää miten haluatte sen elää.. Kaikkia hyvää sinun valinnoillesi. Päätöksen teet loppu kädessä itse. Onnea

Virvuliinu kirjoitti:

Heissuli
Tuttu tunne. Ite seurustelin ihanan miehen kanssa joka tykkäsi vetää herneitä nenään alkuvaiheen mennessä ohi jaarkinen itsestään selvyys astui kuvaan. Rakastettiin toisiamme 100% ja kun riitelimme yleensä tosi pienistä asioista hän oli valmis pakkaamaan tavaransa ja muuttaman pois,kuitenkin hän hoki ettei halua muuttaa luotani ja että olen hänelle hänen kaikkensa. 8 kertaa pakkaamista ja sopimista itse annoin ain periksi loppu viimein, mut oliko mun hyvä olla EI koska rupesin pelkäämään sanojani enkä voinut olla enää oma itseni,kuitenkin pelkäsin hänen menettämistä. Päätin kuitenkin että jos vielä kerran hän pakkaa onko sillä varaa antaa periksi riidellessä, ei ollut ja pakkaaminen jälleen alkasi silloin enää vilkutin ja päästin hänet pois elämästäni ja jälleen voin olla oma itseni, ehkä meitä ei ollut luodut toisillemme. Se oli henkisesti raskasta aikaa. Rakastan häntä edelleen mutta aika parantaa haavat. Muistakaa meillä on yksi elämä elettävänä, miettikää miten haluatte sen elää.. Kaikkia hyvää sinun valinnoillesi. Päätöksen teet loppu kädessä itse. Onnea

Sama juttu meillä. Monta kertaa sovintoja ja sitten jälkeen päin petettyjä lupauksia. Montaa kertaa olin itse lähdössä mutta en uskaltanut mutta nyt tuntuu ihanalta kun on sinkku. Minä loppu peleissä olin se joka otti ja lähti..

Virvuliinu kirjoitti:

Heissuli
Tuttu tunne. Ite seurustelin ihanan miehen kanssa joka tykkäsi vetää herneitä nenään alkuvaiheen mennessä ohi jaarkinen itsestään selvyys astui kuvaan. Rakastettiin toisiamme 100% ja kun riitelimme yleensä tosi pienistä asioista hän oli valmis pakkaamaan tavaransa ja muuttaman pois,kuitenkin hän hoki ettei halua muuttaa luotani ja että olen hänelle hänen kaikkensa. 8 kertaa pakkaamista ja sopimista itse annoin ain periksi loppu viimein, mut oliko mun hyvä olla EI koska rupesin pelkäämään sanojani enkä voinut olla enää oma itseni,kuitenkin pelkäsin hänen menettämistä. Päätin kuitenkin että jos vielä kerran hän pakkaa onko sillä varaa antaa periksi riidellessä, ei ollut ja pakkaaminen jälleen alkasi silloin enää vilkutin ja päästin hänet pois elämästäni ja jälleen voin olla oma itseni, ehkä meitä ei ollut luodut toisillemme. Se oli henkisesti raskasta aikaa. Rakastan häntä edelleen mutta aika parantaa haavat. Muistakaa meillä on yksi elämä elettävänä, miettikää miten haluatte sen elää.. Kaikkia hyvää sinun valinnoillesi. Päätöksen teet loppu kädessä itse. Onnea

Suoraan minunkin elämästäni. Silloin kun asiat on hyvin, meillä on tosi mukavaa ja rakkautta on paljon, sitten taas yhtäkkiä tilanne saattaa muuttua päinvastaiseksi ja riidat ovat myös "tavarat kassiin"- osastoa. Kaipaisin tasaisuutta elämääni, tämä suhde ei sitä valitettavasti tarjoa.

Mutt voimia teille!

Virvuliinu kirjoitti:

Heissuli
Tuttu tunne. Ite seurustelin ihanan miehen kanssa joka tykkäsi vetää herneitä nenään alkuvaiheen mennessä ohi jaarkinen itsestään selvyys astui kuvaan. Rakastettiin toisiamme 100% ja kun riitelimme yleensä tosi pienistä asioista hän oli valmis pakkaamaan tavaransa ja muuttaman pois,kuitenkin hän hoki ettei halua muuttaa luotani ja että olen hänelle hänen kaikkensa. 8 kertaa pakkaamista ja sopimista itse annoin ain periksi loppu viimein, mut oliko mun hyvä olla EI koska rupesin pelkäämään sanojani enkä voinut olla enää oma itseni,kuitenkin pelkäsin hänen menettämistä. Päätin kuitenkin että jos vielä kerran hän pakkaa onko sillä varaa antaa periksi riidellessä, ei ollut ja pakkaaminen jälleen alkasi silloin enää vilkutin ja päästin hänet pois elämästäni ja jälleen voin olla oma itseni, ehkä meitä ei ollut luodut toisillemme. Se oli henkisesti raskasta aikaa. Rakastan häntä edelleen mutta aika parantaa haavat. Muistakaa meillä on yksi elämä elettävänä, miettikää miten haluatte sen elää.. Kaikkia hyvää sinun valinnoillesi. Päätöksen teet loppu kädessä itse. Onnea

Eipä näytä Rakkaus kukoistavan Virvuliinulla vieläkään,kannattaisi katsoa peiliin.

Jos jollakulla oli "pelko" yhteen muuttamisesta" se oli minulla. (Meillä nimittäin on yli 20-vuoden ikäero, ja hän jos joku on suhteissa, ja avioliitoissa elänyt...)
Mutta kaikki sujuikin hyvin (siis sen suhteen...) enkä kokenut olevani ahdistunut.
Nyt kylläkin.
En enää tiedä mitä tekisin, ja tavaksi on tullut varoa puhumista ylipäätään...
Sairasta mutta totta

no siitäpä, että sinulla on hyvä olla
itsestäsi suhteessa. Jos ei sitä ole, ei kannata syyllistää itseään. Naiset tekevät usein niin.
Ja jos mies on noinkin kokenut ja vielä 20v.vanhempi kuin sinä, hänen tulisi kyllä tietää kuinka kohdella sinua. Jotkut miehet osaavat etsiä kaikki toisen heikot kohdat ja yksi niistä saattaa olla se, että on kiltti. Seuraavan kerran kun sanoo sinulle, että syyllistät häntä kysy, rauhallisesti että mitäs tuo syyllistämisestä syyllistäminen sitten on? Hyvä keskusteluyhteys on tärkeä. Tosin joskus sen luomiseen menee aikaa.