Hitto, kerokaa mulle miten päästä irti miehestä, jonka kanssa olen tapaillut yli kaksi vuotta? Tämä sitoutumiskammoinen otus ei kykene parisuhteeseen, mutta pitää silti minua otteessan kaikin keinoin. Tulen hulluksi!
Olen yrittänyt lukuisia kertoja olla tapaamatta häntä, olen treffaillut muita miehiä ja olemme "eronneetkin" muutaman kerran. Silti en saa mielenrauhaa...
Olen yrittänyt lukuisia kertoja olla tapaamatta häntä, olen treffaillut muita miehiä ja olemme "eronneetkin" muutaman kerran. Silti en saa mielenrauhaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan helppoa ei ole päästää irti mutta sinun on vaikea perustaa pysyvää ja uskollisa suhdetta ellet lopeta suhdettasi. Ilmoitat selkeästi kaverille että olet miettinyt asiaa ja et halua enää tapailla häntä, koska pidemmän päälle se ei kannata. Suhteessa molempien tulee tietää missä mennään.
Niin pohdihan mitä saat nykyisestä suhteestanne, kannattaako sellaista peliä jatkaa. Kokeile elää hetki ilman että tapailet ketään, se voi olla yllättävän vapauttavaa.
Kaveri jota olet tapaillut ei ilmeisesti ole valmis parisuhteeseen vaan ikäänkuin leikittelee vain. Kannattaa olla varovainen.
Oon tossa joku kesä sitten ollu täysin samassa tilanteessa. Juttua kesti vaan n 5kk mutta sekin oli ihan tarpeeks. Yritin ja yritin mut aina palasin takas. Miten pääsin yli? No, hävettää myöntää mutta menin kerran tyttöjen kanssa baariin ja törmäsin toiseen mieheen. Jätin sitten tämän sitoutumiskammoisen tuppisuun vaikka pahalta se tuntui mutta ei se siitä enää sitten mihinkään jatkunut. Toinenkin suhde meni perseelleen, eipä sillä, mutta tarvitsin jotain sellaista että pääsisin koukusta pois. Nykyään jo sitten eri suhde joka toimii paremmin kuin nuo kaksi. Ehkä tuo ei ole paras mahdollinen keino ja riippuu vähän tuuristakin että jos sattuu tulemaan tarpeeksi mukava ihminen vastaan viemään ajatukset pois. Mutta jos se mies ei susta välitä niin ja pomputtaa niin ei voi olettaa että sä loppuelämäs siinä uhraat. Terapiassa kävin paniikkihäiriön takia silloin ja terapeuttikin neuvoi että katsele jos tulee joku muu mies vastaan ja vaihda, minkäs sille voi. Mutta pettäminen ei kannata, jos joku parempi tulee vastaan niin entinen suhde poikki ennen kuin alkaa mitään uutta.
kyllä ihminen eroon pääsee jos oikeasti haluaa. Pitää vaan olla tosissaan.
Ei miestä unohdeta korvaamalla se toisella miehellä. Kai tämän nyt ääliökin tajuaa. Eihän haavakaan sormastakaan katoa, vaikka se peitetään laastarilla.
Selkärangattoman on helppo keksiä tekosyitä. "silti en saa mielenrauhaa..." no oma ongelmasihan se on. Älä sitten syytä sitä miestä jos etä vi olla sen perään haikailematta. Jos sä haluat eroon niin ota se ero! Ole Nainen! ;-)
Sano sille jätkälle että tilanne on nyt tämä: kenkää tuli ei tartte perään ulista. Sä et ole mikään tuntutyöläinen jota se voi aina hälyyttää kun ei halua olla yksin.
sillä tekstistä päätellen hän on yhtä koukussa kuin itsekin olet. Koukussa oleminen on kidutusta, josta pääsee eroon joko poistamalla koukun (te molemmat) tai hyväksymällä koukut. Em. koskee aikansa mutta on tehokas ja ehkä ainoa ratkaisu. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä että teidän molempien pitää miettiä mitä te parisuhteelta odotatte ja millainen sen pitää olla. Miehesi ei välttämättä ole sitoutumiskammoinen otus, joka ei kykene parisuhteeseen, vaan hänelle parisuhde mieltyy tuollaisena minä hän sen toteuttaa. Kompromissi löytynee keskustellen... tai sit ero. Onnea.
..valitettavasti kokemuksesta.. ei kyl helpolla saa mielestä... mä olen ollut aika samanlaisessa tilanteessa ja jos järjellä toimisi, ei vilkaisisikaan sinnepäin mutta kun sydän sanoo muuta niin silloin harvoin kun tapaamisen saa aikaiseksi niin... mikään ei pitele..ja ottaa päähän, mullakin ikää jo about 40 v eikä mittään ole oppinut ainakaan miehistä..
Seurustelin vuosia miehen kanssa, joka ei halunnut sitoutua (minuun). Olin rakastunut, lähes nelikymppinen nainen. Eroa yritin moneen kertaan, palaten lopulta aina yhteen. Kunnes kerran keskustelin itseni kanssa, totesin, etten tästä enään nuorru. Tajusin vihdoin eläväni tyhjää unelmaa. Tajusin, että minulla on vielä jäljellä aikaa "toiseen" mahdollisuuteen, jos vain itse annan sille tilaa. Haluan parisuhteen, haluan "perheen", joten ei minulla ole enää aikaa tuhlattavaksi haihatteluun. Jotenkin tämän asian myöntäminen ja tiedostaminen, antoi minulle vihdoin voimia tehdä ratkaisuni. Varmuuteni eroon ja siinä pysymiseen onkin aivan eri luokkaa.
mulla kans ollu kaks vuotta "suhde" semmosen kans joka ei osaa/halua/pysty sitoutuun. olen kysyny varmaan miljoona kertaa mitä hän haluaa ja kertonut että haluan oikean suhteen. hän ei ole koskaan vastannut kysymykseeni. aina kun nähdään on hänellä ollut ikävä ja sanoo välittävänsä jne... mut nyt mulla on tullu toppi hommaan, en jaksa enää tälläistä. elämä menee hukkaan ja se tekee kipeää. ero tekee kipeää vielä enemmän mut pakko vaan kestää. olen jopa suunnitellut muuttavani toiseen kaupunkiin sen takia että unohdan hänet, enkä heikkouttani ota yhteyttä häneen enää.
en ole näköjään ainut jolla samalaisia ongelmia. mut kyllä aika parantaa haavat...