Ystävättärelläni, joka on naimisissa mieheni kaverin kanssa, oli suhde pari vuotta sitten työkaveriini´, johon hän tutustui kun oli minun kaverina firmani juhlissa..tämä kyseinen ystävätär ja aviomiehensä olivat olleet jo 10 v naimisissa mutta lapsia ei ollut tullut yrityksistä huolimatta, kuinka ollakkaa raskaus alkoi tämän suhteen aikana..ystäväni ei tiennyt kumpi on lapsen isä ja suhde loppui, oikea aviomies luulee nyt olevansa lapsen biologinen isä. Kuulin kuitenkin joskus anopilta että tämä aviomies olisi sairastanut kovan sikotaudin nuorena poikana ja voisi olla mahdollista ettei hän saisi lapsia..minä tiedän asian mutta onko se nyt oikein että tämä mies ei tiedä itse että ei olekkaan ehkä lapsensa oikea isä? en tietenkään kerro sitä hänelle, se on mielestäni tämän lapsen äidin asia mutta tuntuu välillä niin oudolta kun tämä mies kertoo vaikka että "lapsi käåvelee ihan kuin isänsä.." tiedän lapsen todennäköisen biologisen isän ja minust tämälapsi muistuttaa häntä.
onko totuus aina hyväksi?
sivusta seurannut
162255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mikään ei ole halveksittavampaa kuin elätyttää petoksella siitetty äpärä viattomalla miehellä!
mutta mitä mieltä useimmat on, pitäisikö minun kertoa totuus? Lapsen viologinen isä on myös tahollaan naimisissa ja sai puoli vuotta tämän lapsen syntymän jälkeen oman vaimonsa kanssa toisen tyttären..ei ole kiinnostunut ohimenneen lemmensuhteen hedelmästä vaikka olen hänelle sanonut että on tod.näk.isä..
sanon, että pitäkää huolta vain omista asioistanne!
En kertoisi. Lapsen etu on varmasti, että henkinen isä kuvittelee olevansa myös biologinen isä. Se on todennäköisesti myös isän etu, koska hän ei kerran ehkä voi itse siittää lasta. Näin asia on hoitunut isänkin kannalta vahingossa hänellekkin suotuisasti.
Yleensä olen asiassa kuin asiassa totuuden kannalla, mutta tämä on vähän eri juttu kun on lapsia kyseessä.
Ajattele asiaa mielumin siltä kannalta, että lapsi voi olla adoptoitu tai hankittu koeputkihedelmöityksellä tms. eikä suinkaan aina biologinen.
Monilla lapsilla on nykyään "ei-biologinen" isä sillä suomessakin joka viides pari kärsii hedelmättömyydestä.
Tokihan isällä on oikeus olla itse tietoinen moisesta, mutta se kannattaa kertoa vasta kun lapsi on täysikäinen ja koko juttu on tavallaan jo menettänyt merkityksensä ajan saatossa.
Ja raaka totuus on se, että jo luola-ajoista lähtien miehet ovat raataneet lasten suut ruokkiakseen, mutta harvoin oli 100% varmaa oliko lapsi miehen oma.
Mutta kun oikein ajattelee, niin mitä merkitystä sillä on, jos jokatapauksessa lapsia halutaan?
Lapsi on aina lapsi, oli se oman miehen tai naapurin sedän siemenistä alkunsa saanut.
"Lapsen etu" pulpahtaa aina pintaan näissä asioissa. Oikeasti kyse ei ole kuitenkaan lapsen edusta, vaan naisen edusta! Mikäli totuus paljastuisi, olisi hyvinkin mahdollista, että mies lemppaisi ämmän pellolle kakaroineen.
Nainen tietää, ettei lapsen siittänyt välitä. On siis parempi höynäyttää hyväuskoinen aviomies lapsen isäksi ja elättäjäksi kuin joutua mieron tielle ja yksinhuoltajaäidiksi! Siitä on lapsen etu kaukana!
Ootko koittanu puhua sekä äidin että todennäköisen isän kanssa? Onko mitään mahdollisuutta selvittää lapsen isää jollain testillä, että saisi varmuuden ennenkuin alkaa kertomaan kellekään?
Sinulla aika vaikea paikka. Tuommoinen taakka tuntuu inhottavalta, kun ei voi kertoa vaikka haluaisi ja asia mieltä kalvaa. Minun mielestäni sinun ehkä kuitenkin kannattaisi yrittää olla ajattelematta tätä asiaa, niin raa'alta kuin se kuulostaakin. Loppujen lopuksi kun asia ei suoranaisesti sinulle kuulu, niin pilaat vain omaa elämääsi pohtimalla liikaa toisten asioita. Voi kyllä olla mahdotonta, varsinkin jos näet lasta, ja muita osapuolia paljon.
Todella vaikea asia, mutta yritä muistaa, että äidillä olisi ollut vastuu totuudesta, ei sinulla.
oikeus on tietää biologiset juurensa. totuus esiin.
tuho, ei oikeus.
Biologisuus ei ole tärkein pointti.Onhan se vähän epämääräistä mutta toisten asioihin ei pidä puuttua jos ei hengestä ole kysymys.Siis anna olla!
antanut asian olla..välillä melkee naurattaa kun yhteiset tuttavat ihmettelevät että ompas lapsella eriväriset hiukset kun vanhemmillaan...sitten vedotaan äkkiä johonkin sukulaiseen jolla on just sellaset hiukset..se on sattuman kauppaa jos asia tulee joskus ilmi, jos tarvii esim. isän luovuttaa jotain lääketieteellistä hommaa varten jotain ja sit se ei sovikkaan yhteen sen lapsen geenien kanssa..
ja 6% esikoisista ei ole isiensä lapsia.
Sivullisten ei tule puuttua ihmisten yksityisasioihin. Tässä tapauksessa voisi olla jopa mahdollista että mies tietää lapsen olevan toisen miehen, muttei toivo asiasta yleistä juorua.
Näinkin meitä miehiä naiset on uunottanut kautta maailmansivun miten sitten niihin vielä luottais.
Itsekin aikanaan lapsettomuudesta kärsineenä voin kuvitella ko. miehen olevan asiasta tietoinen. Siksi ei liene syytä asiaa suuremmin levitellä.
Meillä asiat hoitui kuitenkin aivan luonnostaan omin voimin, mutta silloin kun ei vielä tiedetty missä/kummassa vika oli ehti miettiä kaikenlaista. Jos vika olisi ollut minussa, niin olisin ollut valmis kasvattamaan toisen lapsen. Kukapa sitä totuutta kuitenkaan haluaa kaikille julkistaa. Pariskunnilla saattaa olla sellaisia salaisuuksia keskenään, joita ei muiden kannata rääpiä, olkoonpa kyseessä kuinka ystävä tahansa.
Minä ottaisin aina testin että selviäisi että on pentu minun vai ei? Ja jos akka olisi sen jollain muulla tehnyt ei muutakuin turpaan ja suhdepoikki.
jos itse saisin tietää että vaimon syrjähypystä on lapsi jota olen omakseni luullut ei se muija kauaa eläis sen jälkee hyi vittu miten voi toista kusettaa ja viel miehii haukutaa...