miehet kavereina-mahdottomuus?

No, miksi olla pelkkä kaveri, jos petiinkin voi päästä? Näin ajattelee keskivertomies. Kivahan siellä sängyssäkin on jutella, kun juttu luistaa muutenkin.

vaikkei olisi erityisen hyvännäköinenkään. Miesten kanssa kaveeratessa kysymys tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin ihan rumemmallekin, aina. Riippuu sitten ihmisistä miten siitä selvitään...

Itse olen mielelläni naisten kanssa kaverina - keskustelu aivan erilaista kuin miesten kanssa. Voi "parantaa maailmaa" rauhassa. Ja harvalle olen ehotellut tai edes odottanut mitään enempää. Ja vakavimmin otettavassa "ehottelusuhteessa" vieläkin onnellisesti mukana. :)

Hyvännäköisyys voi olla sillä tavalla ongelma, että ehkäpä sinuun kiinnostuvat "kaverina" sellaiset miehet, jotka etsivät hyvää ulkomuotoa jne - omissa ajatuksissani se liittyy usein seksuaaliseen vetovoimaan ja seksuaalisiin motiiveihin. Asiaa voisi helpottaa, jos yrittää tarkkailla toisen motiiveja - mies, joka on aidosti kiinnostunut ajatuksistasi ja varma sinun kiinnostumattomuudestasi häneen sukupuolisesti, tuskin ehottelee turhia.

Mutta kyllä minulla on edelleen naispuolisia hyvinä kavereina ja ystävinä. Ollut vuosikaudet. Ja siis olen mies :).

Tähän nyt tuon nyt oman näkökulmani. Minulla on suurin osa kavereista/ystävistä miehiä ja meillä on vuosien kestävä ystävyys/kaveruus takana. Osa heistä on hyvännäköisiä mielestäni ja minä olen hyvännäköinen(näin minulle on kerrottu)mutta emme silti ylitä ystävyyden rajoja. Olemme tunteneet vuosia. Osan jopa lapsesta asti. Meillä on side ja kaveruus pysyy kaveruutena.

Toki myönnän, että on helppo ihastua tyyppiin jota ei tunne, mutta jossa on sitä jotain, vaikka ihan kavereina oltaisi liikenteessä, mutta en kykene ajattelemaan näistä kavereista/ystävistä jotka todella olen vuosia tuntenut että meidän pitäisi aloittaa seurustelua.

Kaverit ovat tärkeitä! He jäävät tueksi, kun ero kumppaniin tulee. He eivät häviä minnekään, jos pitää välit kunnossa.

Ei miehet ole vain kauniiden naisten kanssa seurustelemassa ja sängyssä. Ei se ulkonäkö merkitse kaikkea. Kaunis voi olla täys pässi sisältä. Ei ulkonäöllä valita seuraansa. Kyllä se on se ihminen, jonka kanssa solmitaan se ystävyys, se mitä siellä sisällä on merkitsee enemmän. Ajatukset ym. Ymmärrätkö?

Kuten jotkut ovat jo kirjoitelleetkin, miehillä (varsinkin meillä nuoremmilla) on hyvin pitkälti juuri se mielessä. Näin ainakin itselläni tuossa puolitoista-kaksi vuotta sitten. Ai ettei enää? No valehtelisin jos väittäisin.. mutta ainakaan en enää tunne samanlaista katkeraa pettymystä jos joku tyttö / nainen ilmaisee halunsa olla kanssani "vain" kaveri. Mitä mulle siis tapahtui? Löysin oman kultamurmelini ja erinäisten kivuliaidenkin yhteisten vaiheiden aikana taisin kasvaa "aikuisemmaksi". Nyt kun tyttöystäväni, joka asuu parin sadan kilometrin päässä, kertoo hyvin pitkälti samansisältöisiä tarinoita kuin sinä tytytytyty tuntuu että ymmärrän molempia osapuolia.

Yleistän tässä nyt ronskisti mutta tämä päti (ja jossain määrin edelleen pätee) itseeni ja toisen käden tietojen perusteella ilmeisesti myös ainakin osaan muita miehiä.

Naisten suhteen miehet ovat optimisteja. Ainakin jos ovat puutteessa (seksin ja/tai hellyyden). Tähän on syynsä: harva ketuttaa miestä enemmän kuin se että jokin suhde jää kehittymättä (tai kehittyy vasta joskus paljonpaljon myöhemmin) vain sen takia että mies ei tajua olla pelissä mukana. Siksi pelataan mielummin vähän varman päälle. "Ettei voi ainakaan yrittämisen puutetta moittia".

Tästä optimismista seuraa että naisen kaikki eleet tulkitaan mahdollisimman positiivisesti; jos tunneviesti on negatiivinen muttei "tarpeksi" suora, sille haetaan jokin selitys: oli huono päivä tms. Lisäksi miehillä tuppaa olemaan tässä asiassa hyvin lyhyt muisti, ainakin "suhteen" tässä vaiheessa.

Miksi näin? Ehkä syy löytyy siitä että tällöin mies pyörittelee päässään (kasseissaan?) tunneasioita ja "järjen" ääni jää pienemmälle. Mene ja tiedä.

Niin ja vielä: kommunikoimattomuus on kommunikointia. Jos mies esimerkiksi vaikkapa eksyy lähireviirillesi (noin 40 cm taisi olla se privaattireviirin raja yleisesti) etkä reagoi siihen, tai pahempaa, "reagoit" positiivisesti vaikkapa hymyilemällä naapurin hassulle pikkupojalle joka jahtaa pihalla oravia, mies tulkitsee että sallit hänet niin lähellä.

Mitä lääkkeeksi? No, tunnepuolta on koko lailla turha yrittää toisen säädellä, tulet vaan leikkineeksi vaikeasti tavoiteltavaa tai loukanneesi. Torjutuksi tuleminen on monelle miehelle älyttömän ja suhteettoman arka paikka.

Vaihtoehdoksi jää järkeen vetoaminen. Älä yritä mitään tyyliin "ei muhun kukaan voi ihastua, koska xxx"; sillä tavalla saat miehen puolustuskannalle: kylläpäs voi, katso vaikka. Väittäisin että ainoa keino on ystävällisesti mutta järkähtämättömästi (pienikin epäröinti huomataan ja tulkitaan sitten ihan miten tahdotaan) että esimerkiksi viihtyy miehen seurassa ja haluaa viihtyä jatkossakin -- mutta kaverina. Tai jotain samansuuntaista.

VÄLTÄ EHDOTTOMASTI kliseitä. "Sä olet tosi kiva mut ollaanx vaan kavereita" taas tulkitaan "lähde jätkä lätkimään, et kiinnosta, mutta jätä jooko mun koira rauhaan pliis".

Auttaa hurjasti jos voit vedota johonkin oikeasti järkevään "esteeseen", esim. seurusteluusi. Jos olet sinkku voit joutua selittelemään. Valitan mutta näin se menee.

Vaikka kuinka taitavasti tuon sanoisit silti jotkut eivät usko tai sitten uskovat ja häipyvät lopullisesti. Et voi sille mitään, väitän. Mutta jos kyseinen kaveri on mielestäsi oikeasti hyvä tyyppi, älä heitä toivoasi: ilmeisesti ainakin jotkut meistä vanhetessaan oppivat ymmärtämään nuokin tilanteet eri tavalla.

Pyri sanomaan tuo kun olette molemmat selvin päin ja muutenkin täysissä ymmärryksissä. Älä MISSÄÄN tapauksessa sano sitä niin että muut sen kuulevat: pyydä mies vaikka jonnekin syrjään kahdenkesken jos tuntuu että esim. pirskeissä viesti pitää saada perille heti paikalla.

Tulevaisuuden kannalta on tärkeää miten "tilanne" päättyy, tarkemmin ottaen millainen maku miehelle tapaamisestanne jää kun et enää ole läsnä. Jos mies tuntuu ottavan tilanteen vakavasti ja itseensä yritä ymmärtää häntä. Lohduttaminen on OK mutta ole tarkkana ettet itse vahingossa ylitä kaveruuden rajaa.

Viimeinen vinkki: ole järkähtämätön ja johdonmukainen. Ehdottomasti. Lipsahdukset voivat olla "kohtalokkaita". Mies voi kokeilla "kepillä jäätä" esimerkiksi parin kuukauden kuluttua uudelleen. Samat vinkit pätevät silloinkin.

No juu. En ole asiantuntija, olen vain mies, mutta toivottavasti näistä on jotain apua.

Jos miettii omia naispuolisia kavereita, niin löytyy sieltä sellaisiakin tapauksia, joiden kanssa ei ole ollut edes mitään jännitteitä. Jos jotain on ollutkin, niin kyllä se aloite on tullut aina naiselta.

Jos olet mukava ja nätti, niin kyllä sitä kaveruutta ja omaa poikaystävää varmaan joutuu tuomaan esille noin konkreettisestikin. Ukkelit saattaa kuvitella vaikka mitä, jos ikinä ei tule nämä asiat puheeksi.

Ainakin inusta naisten kanssa on mukavempi olla. Aino miinus on se kiukuttelu.