Vanhempani erosivat jo kun olin pieni.
Molemmat löysivät uudet ja heistäkin on erottu.
Pikku hiljaa kaikki sukulaisetkin alkoivat erota.
Sitten tuttavat ja ystävien vanhemmat.
Sitten tulin itse siihen ikään että aloin seurustella ja tietysti myös erota.
Myös veljeni erosi, kun heidän lapsensa oli vasta alle vuoden ikäinen.
Nyt minulla on ensimmäinen pitkäaikainen suhde ja ero näyttää olevan taas lähellä..
Saippuasarjojen lempihahmotkin ovat eronneet monta kertaa.
Olen alkanut tulla niin kyyniseksi, että jo suhteen alussa otan sen asenteen että "eihän tämäkään kuitenkaan kestä" ja se taas syö luottamusta ja suhteesta ei silloin osaa nauttia.
Oman suhteeni lisäksi huomaan epäileväni toistenkin suhteita, ajattelen vain että "koskahan nuokin eroaa.."
Jos ajattelee näin kyynisesti, ei voi rakentaa tervettä parisuhdetta.
Olen menettänyt uskoni rakkauteen, enkä käsitä miten tällaisessa maailmassa voisin saada sen takaisin.
En jaksa enää edes yrittää.
Helpompi vain taas erota, se kun kuitenkin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.
Molemmat löysivät uudet ja heistäkin on erottu.
Pikku hiljaa kaikki sukulaisetkin alkoivat erota.
Sitten tuttavat ja ystävien vanhemmat.
Sitten tulin itse siihen ikään että aloin seurustella ja tietysti myös erota.
Myös veljeni erosi, kun heidän lapsensa oli vasta alle vuoden ikäinen.
Nyt minulla on ensimmäinen pitkäaikainen suhde ja ero näyttää olevan taas lähellä..
Saippuasarjojen lempihahmotkin ovat eronneet monta kertaa.
Olen alkanut tulla niin kyyniseksi, että jo suhteen alussa otan sen asenteen että "eihän tämäkään kuitenkaan kestä" ja se taas syö luottamusta ja suhteesta ei silloin osaa nauttia.
Oman suhteeni lisäksi huomaan epäileväni toistenkin suhteita, ajattelen vain että "koskahan nuokin eroaa.."
Jos ajattelee näin kyynisesti, ei voi rakentaa tervettä parisuhdetta.
Olen menettänyt uskoni rakkauteen, enkä käsitä miten tällaisessa maailmassa voisin saada sen takaisin.
En jaksa enää edes yrittää.
Helpompi vain taas erota, se kun kuitenkin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko ajatellut, että saatat itse toimia mallina tuleville sukupolville? Omassa erossani näin selkeästi kuinka historia toistaa itseään. Minä ehjästä perheestä ja kun avioon menin, se oli lopullista. Niin kai se oli ex-puolisollenikin, mutta kun hankaluudet tulivat normaalin 10 vuoden kohdalla, niin helpompi oli hänelle heittää pyyhe kehään kuin ihan tosissaan (!) yrittää ratkaista ongelmat. Niin, hänen vanhemmat erosivat aikanaan. En tahdo yleistää, mutta omassa lähipiirissäni tämä näyttää toistuvan yhä uudelleen ja uudelleen.
Mikä siinä on, kun ei ymmärretä sitä, että ei se arki ole niin äärettömän hauskaa? Ei sen tulekaan olla.
Kyllä aikuiset nämä asiat osaavat järjelläkin ajatella, mutta entäpä lapset? Antakaa kukin heille sellainen malli, kun oikeaksi näette, mutta pitäkää myös huoli siitä, että pystytte heitä silmiin katsomaan vielä vuosienkin kuluttua. Turhan monen olen nähnyt katuvan tehtyjä päätöksiä vielä kymmeniä vuosia eron jälkeenkin.
Ja rakkaus. Kukapa sen meille kertoo mitä on rakkaus? Minulle se oli arjen tullessa sitä, että vaimoni on lasteni äiti - se oli minulle rakkaus. Kun tuo käsite "rakkaus" on kuitenkin niin hankala, niin tehkää kuten eräs terapeutti neuvoi: puhukaa välittämisestä. Kysykää itseltänne välitänkö tuosta toisesta.
Meni ehkä hiukan ohi, kun Sinulla, "Särkyneet Unelmat" ei ilmeisesti lapsia ole, mutta toivottavasti sait jotakin ajateltavaa.
Hyvä oli kirjoituksesi:)
Tuollainen kirjoitus pitäisi lukea ainakin kerran kuukaudessa!
Tuo "puhukaa välittämisestä" on hyvä ilmaisu.
Rakkaus sanana on kärsinyt inflaation,,,
Monelle rakkaus on sitä, että uuesta suhteesta
kaavitaan vain kermat päältä...ja ei kun menox...
Kappas keppanaa -- niin hyvin kirjoitettu, ettei kykene paljoa lisäämään :-))
Toivon kuitenkin, ettei alkuperäinen kirjoittaja määräänsä enempää kyynisyydessään "ryve" saati sillä itseään koveta. On olemassa hyviä ja toimivia parisuhteita. Kaikki eivät eroa, ja eronneetkin voivat (usein viisastuneina / "oppineina") solmia erinomaisen hyvin pelaavia avioliittoja.
Kai sitä surullisen usein pariskunnat kuvittelevat, että rakkaus ja välittäminen on itsestäänselvyyksiä. Tavallaan olotila johon on päästy, ja siinä sitten lillutaan kuolemaan asti. Ehei, suhdetta on huollettava, korjailtava, ja kasvettava siinä melkein "päivittäin".