....mikään muu ei tehoa. Jos mieheltä nätisti pyytää, niin mitään ei luultavastikaan tule tapahtumaan. Itse sen olen nyt kokenut viimeisen päälle, että mikään muu ei auta.
Jos mieheltä pyytää jotain, ihan asiallisesti ja nätisti, niin hän voi luvata ja on yhtä hymyä. Mutta jos asia ei tapahdu heti, niin minun kokemukseni mukaan se ei tapahdu ollenkaan.
Jos taas miehelle mainitsee asiasta epäystävällisempään sävyyn kun olet ensin pyytänyt 5 kertaa, niin hän alkaa myös huutamaan takaisin ja toteaa että "onko sun aina pakko valittaa".
Pitää ilmeisesti alkaa kiristämään jollain tavalla kun muuten ei auta. Mies lojuu kotona työttömänä mutta ei silti nokkaansa koputa mihinkään asiaan, niin minulta alkaa palaa käämi.
Siskot, oivallisia keinoja saada mies ylös sohvalta/pois tietokoneen ääreltä?
Jos mieheltä pyytää jotain, ihan asiallisesti ja nätisti, niin hän voi luvata ja on yhtä hymyä. Mutta jos asia ei tapahdu heti, niin minun kokemukseni mukaan se ei tapahdu ollenkaan.
Jos taas miehelle mainitsee asiasta epäystävällisempään sävyyn kun olet ensin pyytänyt 5 kertaa, niin hän alkaa myös huutamaan takaisin ja toteaa että "onko sun aina pakko valittaa".
Pitää ilmeisesti alkaa kiristämään jollain tavalla kun muuten ei auta. Mies lojuu kotona työttömänä mutta ei silti nokkaansa koputa mihinkään asiaan, niin minulta alkaa palaa käämi.
Siskot, oivallisia keinoja saada mies ylös sohvalta/pois tietokoneen ääreltä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
..."testannut" ikinä soluasunnossa asumista?
Kyllä olen "testannut" muutaman vuoden ja se toimi todella hyvin kun asuin kahden naisen kanssa. Ystävystyimme ja asioista puhuttiin suoraan jos oli jotain sanomista, ja jokainen muutti käyttäytymistään sen mukaan, jos toiset ei esmes tykänneet kun yks menee suihkuun 12 maissa yöllä tai jättää astioita altaaseen toisten tielle, tms. Asioista mainittiin ja tapoja muutettiin niin että pystyttiin olemaan samoissa nurkissa. Mutta en voi edes kuvitella mitä soluasuminen miesten kesken voi olla...
Ihan hymyilytti kun luin kirjoituksesi. Kyllähän se jurppii kun on ihan voimaton toisen tekemättömyyden suhteen. Eikä se nalkutuskaan tehoa, päinvastoin, sillä saa riidan aikaan.
Et kertonut mitä pyydät miestäsi tekemään, mutta jos kyse on vaikka jostain korjaushommasta, niin hyvä keino on alkaa kaivamaan porakonetta ja muita vempeleitä esiin ja mutista että "kai sen minäkin voin tehdä"... ei aikaakaan kun mies syöksyy paikalle ottamaan ohjat omiin käsiinsä messuten että "kyllähän mä oisin sen tehny, anna tänne ne vehkeet, et sä osaa"! Pyykkäämisen ja siivouksen kanssa voi olla jo vähän niin ja näin, mutta ehkei tarkoitus olekaan sälyttää kaikkea miehen tehtäväksi. Jos taas kyse on siitä ettei ukko laita ruokaa rönöttäessään kotona, asia ratkeaa sillä että käyt itse ulkona syömässä ja toteat kotosalla ettei ole nälkä, jos mies haluaa syödä, niin on hyvä vaan ja menee tekemään.
Keinoja löytyy kyllä kun käyttää vähän mielikuvitusta. Ja samalla saa ilmaista hupia!
Ihan tälläsiä juttuja että pyydän häntä tiskaamaan, ja hän lupaa, muttei mitään silti tapahdu muutamaan päivään. Roskapussin vieminen mennessään, sängyn petaaminen kun aamulla täällä yksin heräilee. Kahvipannun tyhjääminen ettei kahvinporot homehdu sinne tms. Itse en kahvia juo mutta vieraille on ikävä keittää homeista kahvia...
Molemmilla on oma käsitys siisteydestä ja toisen piintyneitä tapoja on vaikea lähteä muuttamaan. Jos mies lupaa tiskata, hän varmasti tiskaa, viimeistään silloin, kun puhtaat astiat loppuu.. Ei siis välittömästi käskyn käydessä.
Yleensä homma menee niin että minun pitäisi alkaa laittamaan ruokaa mutta se ei onnistu kun astioita on tiskipöytä täynnä, padat ja pannut tiskaamatta. Ja kun se ei tapahdu edes samana eikä seuraavanakaan päivänä kun pyyntö tapahtuu. Ei edes silloin kun astiat loppuu, hän kyllä käyttää likaisiakin tai menee muualle syömään...
Ja me ollaan molemmat ennen eletty aika epäsiististi, ihan olosuhteiden pakosta mutta nyt minä tahtoisin alkaa pitämään paikkoja edes vähän siistinä kun tämä kuitenkin on koti eikä enää mikään kämppä...
Jo on ihme tavat, ei voi muuta sanoa. Mikä siinä sitten oli että aikasemmin elitte molemmat epäsiististi? Ehkä se on aina ollu miehes tyyli, vaikee se on tapojaan muuttaa.
- Heitä kahvinkeitin roskiin, sano vieraille että tarjolla on pussiteetä.
- Käyttäkää kertakäyttöastioita ja take-away ruokaa.
- Vie sinä aina roskat, ota siitä missioni itselles samalla kun ilmeisesti lähdet töihin.
- Ajattele positiivisesti että sänky tuulettuu kun se ei ole pedattu.
- Jätä mies.
Elettiin epäsiististi ku kämppä oli niin pieni että sielä ei yksinkertaisesti ollut tilaa kaikille omistamillemme tavaroille. Niitä sitten oli joka paikassa ja sen ei antanu enää häiritä ku sellaista luukkua ei kotinaan voinut muutenkaan pitää. Nyt muutettiin isompaan tupaan ja tän tahtois pitää siistinä kun täälä siihen on kunnolla mahdollisuus.
Me keksittiin jo yhteen pulmaan ratkaisu, nimittäin tähän kahvinkeitin touhuun. Minä aina valitan kun sinne jää vanhat kahvit ja kahvinporot mätänemään, ja ukko valittaa mulle kun jätän aina yöllä vessanpöntön vetämättä ku käyn pissalla. Tehtiin diili että minä tyhjään kahvinkeittimen asian huomatessani, ja ukko vetää pöntön kun pistää silmään. Kumpikaan ei enää valita asiasta toiselle. Tämä kumma kyllä toimii!
Kaikki muutkin vois tästä ottaa opikseen! Puhuminen ja kompromissit auttaa useimpien tilanteiden yli. Hieno juttu että asioista voitte jutella rakentavasti ja löytää vielä ratkaisunkin! Mä aloin jo vaipua epätoivoon, mutta se oli selvästi turhaa, heh. Hyvää jatkoa ja tyydyttäviä ratkaisuja!