Tervehdys kaikille ! Pari vuotta sitten erosin kolmen lapseni äidistä ja nyt todellakin tuntuu että tein ison virheen ! Uusi puoliso tuntui vastakohdalta lasten äitiin (lue: erittäin sexy, rohkea - kaikki mikä vetoaa meihin typeriin uroksiin). Kaiken lisäksi hänellä on kaksi lasta, joiden kanssa tulen omasta mielestäni erittäin hyvin toimeen - vaimokkeen mielestä en tee tarpeeksi heidän eteensä, en osaa ajatella heidän etuaan, hän pelkää jättää minua yksin heidän kanssaan, omat lapseni saavat mukaa parempaa ja enemmän ja tietysti maksan elatusmaksuja liikaa. Ikuista valitusta ja hän osaa ilmaista asiat todella ilkeästi. Välillä tekisi mieli motata, mutta kun ei ole geeneissä tuo naisten lyöminen. Tuntuu että olen jatkuvan henkisen väkivallan alla enkä löydä tästä enää mitään hyvää. Asiaa ei helpota myöskään se, että ostimme yhteisen asunnon, johon hänen äitinsä osallistui isolla osalla. Mitenköhän siitä pääsee yleensä eroon ? Emme ole naimisissa - voinko pakottaa hänet myymään sen ? Mutta pahinta on, että meille on tulossa yhteinen lapsi. Miten jakaa lapsen ihmisen kanssa jonka kanssa ei tule alkuunkaan toimeen ? Tässä tuntee itsensä ikuiseksi luuseriksi jos toinenkin kerta epäonnistuu. Totta kai myös muista raha-asioista ym. on jatkuvasti riitaa. Myös lapset (molempien - omat ovat minulla joka toinen viikonloppu) ovat jo kovilla ainaisten riitojen vuoksi. Alan olla totisesti jo loppu tähän kaikkeen enkä oikein enää keksi vaihtoehtoja...
Onko kellään tähän asuntoasiaan kokemuksia / vinkkejä ?
Kaikkea hyvää muille uusperheissä ponnisteleville !
Onko kellään tähän asuntoasiaan kokemuksia / vinkkejä ?
Kaikkea hyvää muille uusperheissä ponnisteleville !
Vastaukset 6
Vanhimmat
niinhän se on...kun sitä etsii jotain uutta,,kaikki on paljon parempaa, nainen on sähäkkä,seksiä,tehdään
kaikkea kivaa..mitä ei ole ennen tehty..
mutta tulee se arki...ja vanhaa tulee suorastaan ikävä...kyllä sitä todellakin joskus haikailee
edellisen miehen perään..vaikka meillä onkin nyt ok..mutta jotenkin turvallisempaa, helpompaa,
oli ennen..ja lapsetkin olisivat saaneet ehjän perheen..ja äidin ja isän..ihka oikean...
välillä kaduttaa tämä homma..ei voi mitään..
itsesi olet joko ajanut loppuun tai olet nyt niin paniikissa..kyllä sun olisi aikaisemmin pitänyt huomata jo tuo sun "ahdistunut" olo..
Luulin olevani ainoa joka haikailee entistä turvallista elämää. Se avioliitto oli mitä oli mutta jos olisimme enemmän tehneet sen eteen alusta lähtien, luullakseni olisimme onnistuneet. Tässä uusioperheesä uusi mieheni ei aina ymmärrä lasteni ongelmia ja myönnän olevani takajaloillani hänen"arvostellessaan" lapsiani. Minut jätetään ulkopuolelle kun hänen lapsista on kyse. Minulle mies ei kerro lastensa asioista eikä yhteisistä suunnitelmista. Hänen lapset ovat joka toinen viikko luonamme, tulevat kuulemma mielellään vaikka eivät juuri sanaakaan sano mulle tai lapsilleni.Hymyilevät vain kauniisti kun yritän jutella heille. Huh, rasittavia viikonloppuja
Miehesi täytyy sietää lapsiasi joka päivä!! Oletpa itsekäs ihminen.
Voitko vielä aloittaa entisen suhteen uudestaan?toivon sydämestäni sekä kaikke ahyvää tyeille.
Eihän siinä mitään muuta tarvitse kuin lähteä. Niinhän teit viimeksikin.
Entäs jos menisitte jollekin alan ihmiselle perheneuvolaan juttelemaan. Eivät nuo ongelmat minusta niin ylitsepääemättömiltä kuulosta. Jos halua on, ongelmiin löytyy molempia tyydyttävä ratkaisu. Ei niin, että toinen antaa periksi ja myöntyy , toinenkaan ei silloin loppujen lopuksi ole tyytyväinen ja valitus jatkuu.
Uusperhekuvio ei ole helppo. Sitä toivoo, että uusi kumppani ottaisi vastuuta enemmän perheen arjesta ja samalla myös omista lapsista. Kuitenkaan toisen lapsiin ei voi kiintyä eikä niistä voi välittää /rakastaa samalla tavalla kuin omiaan. Sen tosiasian kun kumpikin tunnustaa, niin on helpompi jatkaa eteenpäin yhdessä.
Varmaan se loukkaakin: ettei kumppani rakasta minun lapsia samalla tavalla kuin omiaan. sinä olet vaimosi lasten arjessa joka päivä. Olet isähahmo, vaikket haluaisikaan. Olet ns. sosiaalinen isä.
Vaimosi varmaankin odottaa sinulta isompaa panosta kuin mitä annat perheellesi: vaimollesi, hänen lapsilleen.
Oletko ihan varma, että todellakin olet tasapuolinen sekä omille bio-lapsillesi että puolisosi lapsille?
Ehkä kyse onkin "vain" siitä, että rakkautesi lapsiasi kohtaa näkyy , ja sitä samaa et anna vaimosi lapsille.
Minusta sinä et ole mitenkään vastuuntuntoinen. Näet vikaa muissa mutta et itsessäsi. Olet valmis eroamaan kun elämä ei olekaan pelkkää onnenhuumaa ja rakastumisen ihanuutta. Arki on tylsää. Aina. Ensi-ihastuminen ja rakastumisen jälkeen tulee AINA jokaiseen parisuhteeseen arki. Silloin katsotaan riittääkö se perusta. Rakastaminen on vaikeamapaa kuin rakastuminen. Parisuhde vaatii hoitoa ja sen eteen on tehtävä töitä. Molempien, ei vain vaimon lopettamalla nalkutus.
Vaimosi valittaa, koska on tyytymätön johonkin isompaan juttuun. Ne jutut, joista nainen nalkuttaa ovat ihan oikeita, mutta vain laukaisevia tekijöitä. Ei niinkään ärsytä likaiset sukat lattialla, vaikka niistä juuri nalkutetaankin, vaan se, että kokee että mies tarvitseekin äidin, huolehtijan.
Ei elatusmaksujen maksaminen ja siitä johtuva rahanmeno vituta , vastuunottoahan se on omista lapistaan. Kyseessä voi olla mustasukkaisuutta mennyttä kohtaan. Tai miehen roikkumista entisessä, tai sitä että nainen kokee että mies yhä edelleen välittää enemmän exästään kuin hänestä.
Ja sinä haikailet menneen perään. Luuletko ettei se näy sinusta?
Nytkin olet valmis jättämään tämän vaimon. Et kysy neuvoja miten ratkaista parisuhdeongelma, vaan kysyt miten hankkia uusi asunto. MInusta se kertoo, että et välitä vaimostasi, et hänen lapsistaan etkä teidän yhteisestä tulevasta lapsesta. Olet tekemässä hänestä(kin) "isättömän".
Oletko varma, että pysyt välittämään tästä uudesta lapsesta edes saman verran kuin ex-liittosi lapsista? Oletko varma, että kohtelet lapsia tasa-arvoisesti?
nimim. uusperheellinen
Nyt sulla on se arki alkanut sit siel uudessa perheessä.Kaikki se kiva on nyt sit mennyt.Niikö?Seksikin maistuu aivan samalta kuin entisen tylsän vaimon kanssa.Niinkö?Joopa joo sanon minä.Ei sinun tarvitse mikään isä uuden naisen lapsille ollakkaan,niilähän on oma isä.Mutta älä pura vihaasi lapsiin,ovat syyttömiä sinun pahaan oloon.Et sinä etkä uusi vaimosikaan ole taineet käydä läpi vielä entisiä suhteita.Siksi luulisin et tämä teidän paha-olo johtuu.Ja nyt kun uusi vaimosi on raskaana tunteet myllertää aivan kauheasti,ei itekään tiedä mikä välillä on (uud.vaimolla).Hänelläkin on varmaan tosi paha-olo.Ei olekkaan niin mukavaa kuin alussa ja raskaanakin viel.Jospa hänkin ajattelee samalla tavalla kuin sinä.Mut,mut....hän onkin raskaana ja ei varmasti halua taas yksinhuoltajaksi.Puhukaa asiasta,aikuiset ihmiset!Sinulta vaaditaan nyt paljon...ole MIES ja näytä et pystyt siihen.Luuletko et entinen vaimosi ottaisi sut takaisin?Näytä myös lapsillesi että olet MIES ja selvität ongelman.Hyvää jatkoa sulle ja uudelle perheellesi.