Meidän yhteinen aikamme alkoi n.8-9 kk:tta sitten. Olin onneni kukkuloilla, niin tais olla mieskin. Muutimme aika nopeasti yhteen ja nyt ollaan tutustuttu jo siinämäärin että Rakastan, ainakin minä rakastan. Mies sanoo myös rakastavansa, mutta...
Olen alkanut pelkäämään viikonloppuja, se että aina kun perjantai saapuu, saapuu myös tunne et tänään se lähtee ryyppäämään taas ja näinhän siinä käy. Alkuunsa puhuttiin juomisesta niin hän sanoi, ettei aina ole niin että juomaan pitäisi lähteä, mutta kyllä vaan näin taitaa olla, et juomaan on lähdettävä. Itselläni on sangen estollinen tilanne meneillään, nimittäin ootan vauvaa ja mun ei olekkaan niin helppo lähteä kuin miehen, enkä yksinkertaisesti edes kaipaa moista löträystä, keksisin sillekkin ajalle muuta tekemistä kuin ainaisen kaljan kittaamisen. Huvittavinta tai oikeastaan masentavinta tässä jutussa on se että kun hän puolustelee itseään syyllä, et aiemmin oli ryypännyt joka viikonloppu molemmat päivät, nyt hän juo vain jomman kumman päivän ja sitä rataa.(mun pitäs olla tyytyväinen)
Siis tuo logiikka itsessään ei mene mun jakeluun. Syitä löytyy juomiselle ties mitä kissan ristiäisistä duunin saunailtaan ja työkaverin talkoisiin.. Okay, no en halua kenenkään fiilistä pilata enkä estää menemästä duunin juttuihin, tai kaverin avuks. Nämä nyt on järkiselityksiä, mutta jos mies ei pääsee suorittamaan kaljan kittaustaan niin se on hermona, jokseenkin erilainen.
Mitenhän on laita kun vauva syntyy...?
Voin kuvitella.
Tiedän jo kokemuksesta etten kauaa jaksa katella moista touhua, mutta en ihan hevillä haluis luovuttaakkaan, ihan itseni kuin myöskin vauvan takia. Vaikka näin aikuisena ihmisenä tiedän ettei miestä voi muuttaa, jotenka eipä taida jäädä vaihtoehtoja.
Olen alkanut pelkäämään viikonloppuja, se että aina kun perjantai saapuu, saapuu myös tunne et tänään se lähtee ryyppäämään taas ja näinhän siinä käy. Alkuunsa puhuttiin juomisesta niin hän sanoi, ettei aina ole niin että juomaan pitäisi lähteä, mutta kyllä vaan näin taitaa olla, et juomaan on lähdettävä. Itselläni on sangen estollinen tilanne meneillään, nimittäin ootan vauvaa ja mun ei olekkaan niin helppo lähteä kuin miehen, enkä yksinkertaisesti edes kaipaa moista löträystä, keksisin sillekkin ajalle muuta tekemistä kuin ainaisen kaljan kittaamisen. Huvittavinta tai oikeastaan masentavinta tässä jutussa on se että kun hän puolustelee itseään syyllä, et aiemmin oli ryypännyt joka viikonloppu molemmat päivät, nyt hän juo vain jomman kumman päivän ja sitä rataa.(mun pitäs olla tyytyväinen)
Siis tuo logiikka itsessään ei mene mun jakeluun. Syitä löytyy juomiselle ties mitä kissan ristiäisistä duunin saunailtaan ja työkaverin talkoisiin.. Okay, no en halua kenenkään fiilistä pilata enkä estää menemästä duunin juttuihin, tai kaverin avuks. Nämä nyt on järkiselityksiä, mutta jos mies ei pääsee suorittamaan kaljan kittaustaan niin se on hermona, jokseenkin erilainen.
Mitenhän on laita kun vauva syntyy...?
Voin kuvitella.
Tiedän jo kokemuksesta etten kauaa jaksa katella moista touhua, mutta en ihan hevillä haluis luovuttaakkaan, ihan itseni kuin myöskin vauvan takia. Vaikka näin aikuisena ihmisenä tiedän ettei miestä voi muuttaa, jotenka eipä taida jäädä vaihtoehtoja.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sanoisin rohkeasti miehesi ongelman olevan orastava alkoholismi.
Tiedän täysin sen tunteen kun näkee ne ensimerkit kun toisella alkaa menojalka vipattaa. Se on vaan pakko mennä, mikään ei tunnu miltään ilman kaljaa, mikään ei selvinpäin kiinnosta ja jos ei pääsekään juomaan niin sitten vituttaa. Hermostunutta ramppaamista ja tv-kanavien reklaamista edes takaisin. Samanlaiset illat toistuu kerta toisensä jälkeen, samaa paskaa aina vaan. Silti, kun perjantai koittaa niin juomaan on lähdettävä.
En tiedä kuinka vakava tilanne siellä päässä on, mutta alkoholismin rajat ovat veteen piirrettyjä.
Ei vauvan tulo miestäsi välttämättä lopullisesti hidasta. Jos alkoholismiin on taipumuksia eikä henkilö itse halua niihin puuttua, ei loppujen lopuksi millään ole mitään merkitystä. Kyllä hän sinua rakastaa, mutta juominen tuo hänelle niin hyvän olon, itsevarmuutta ja rentoa oloa, murheet unohtuvat hetkeksi jne.
Kyllä hän huomaa miten sinua rassaa se että hän on aina menossa - viikko on kuitenki suhteellisen pitkä aika. Sunnuntaina hän saattaa luvata ettei ensi perjantaina lähde vaikka mikä olisi. Jo torstaina voi olla toinen mieli.
Nuo kissanristiäiset sun muut on niin kuultuja ja nähtyjä. Muu ei auta kuin puhuminen ja se, että muutos lähtisi miehestäsi, ei sinusta.
Yritä selvitä ja muista miettiä asia selväkis myös masuasukin kannalta. Onko parempi sellainen isä joka on aina menossa tai kankkusessa vai sellainen joka ei ole oikeasti oma isä, mutta johon voi luottaa ja joka jaksaa hommata ilman kaljaa.
Puhuttu ollaan, jopa selvinpäin kuin kännissäkin. Ja jos ihan totta puhutaan niin niin paljon olen puhunut et kaik olen sanonut, enempää lisättävää ei ole. En tiiä, kaippa sitä jaksaa painiskella moisen ongelman parissa jos motivaatiota löytyy, mutta näin raskaana olessa tunteet on pinnassa ja itkeminen ei edes auta..
Edes käänteis logiikka ei ole toiminut, hän kun on suoraan sanonut ettei osaa asettaa itseään mun asemaan. Elikkä aika hankala tyhjästä nyhjästä. Mutta kiitos kun vastasit, kaippa se valonen paistaa risukkoon, jos ei nyt niin keväällä viimeistään.
Tunnetko itsesi jäkeväks uskot että tilanne paranee.Meillä naisilla taitaa olla tosiaan taito valehdella itselle. Läpikäyty jo erokin jo saatu.Lapsi käy eskaria.VOI voi
Niin en saanut mitään tolkkua viestistäsi.. ?
Kirjoittaja tarkoittaa, että on käynyt saman läpi kuin sinä jo jokin aikaa sitten. Ero on jo otettu ja lapsi noin 6-vuotias. Lisäksi hän ihmettelee, emmekö me naiset ikinä opi.
Sulle on tainnut käydä niin että olet hypännyt alkoholistin kelkkaan. Se alkaa kuin vaivihkaa, alussa mies piilottelee juomisensa ja voi rakastumisen huumassa olla juomattakin.
Kuten sanoit, et voi muuttaa etkä parantaa miestäsi. Parantumisen täytyy lähteä hänestä itsestään. Ikävä kyllä taitaa olla niin että alkoholisti harvoin parantuu.
Itse elin kaksi vuotta alkoholistimiehen kanssa hammasta purren ja yrittäen ymmärtää häntä. Itse asiassa tein vain karhunpalveluksen hänelle tarjoamalla suojaisan mahdollisuuden juoda joutumatta ojasta allikkoon. Onneksi lopulta ymmärsin lopettaa suhteen kun voimani loppuivat. Juominen hallitsi silloin elämää ja pilasi kaiken.
Itsesi ja vauvasi takia älä alistu tilanteeseen. Anna toki miehelle mahdollisuus muuttaa tapansa mutta jos se ei onnistu jatka elämää ilman häntä.
Voimia:)
Muistan vain, että isäni joi aina, joko baarissa tai oli kotona aina kaljapullo edessä.
Muuten loistoheppu, muttei koskaan selvä.
Lopulta äiti otti eron, minun ollessani 6v.
Haluan kuitenkin sanoa isäni puolustukseksi, että hän oli paras mahdollinen isä!
Muistan miten hän palvoi minua, kehui, halasi ja paijasi, mitä äitini ei tähän päivään mennessä koskaan ole tehnyt.
Toki minun on ymmärrettävä äitiänikin joka ei juo juuri lainkaan, tiedän mitä on olla itse selvänä ja katsoa kun toinen örveltää! mikäs sen raivostuttavampaa?!
mutta en voi olla tuntematta pientä katkeruutta siitä, että eron jälkeen erkanimme isän kanssa, sillä hän masentui erosta vakavasti ja ryyppäsi itsensä melkein hengiltä..
Omassa surussaan hän...unohti minut..:(
Minua ei enää päästetty isäni luokse viikonloppuisin ja välimme viilenivät.
Lapsena vain sopeuduin vallitsevaan tilanteeseen, niinhän lapset tekevät.
Vasta vuosien päästä, minun ollessa jo lähes täysi-ikäinen alkoi isäni saada taas tukevan otteen elämästään ja koitti lähestyä minua, mutta en vain enää osannut suhtautua häneen.
Ero äidistä oli myös minulle ero isästä.
En tahdo syyttää ketään, mutta yleensä eroa harkitaan alkoholi-isästä "lapsen takia", mutta näinkin siinä voi käydä, varsinkin jos isä itse ei halua eroa!
Toit lapsen näkökannan asiaan myöskin mukaan :) Niin, no kuitenkin en halua edes ajatella eroa, en ennen kuin on niin painava syy etten enään jaksa tai se vaikuttaa mun henkiseen hyvinvointiin kriittisesti kuin myös sitä kautta lapseen. Oma mies ei ole vielä ainakaan alkoholistin leimaa ansainnut, ei ainakaan mun lisenssillä, mutta mielipide-eroja on tästäkin asiasta. Suur kuluttaja olis enemmänkin poikaa, mutta sekään ei saisi olla ajankohtaista nyt. Kohta on muutto isompaan asuntoon, on maksuja ja hankintoja.. Kun ei vain unohdeta vauvan tarpeita, en minä kykene niitä yksin maksamaan vaikka mieluusti toisen maksuista vapauttaisinkin, se vain on sula mahdottomuus.
Asiasta sinuun....
Millaiset välit teillä on nyt isäsi kanssa? Asuuko hän samalla paikkakunnalla kuin sinä ja näettekö miten usein?
Mulla on vähän sama juttu kuin sinulla, mutta tämä tapahtui ei biologisen isän kanssa, hän ei edes tunnistanut mua vaan hänen uusi vaimonsa tuli ja kysyi olenko se ja se?
Hassua...
mieheltäsi onko se reilua sinua kohtaan käydä ryyppäämässä kun sinä et voi ryypätä vaikka haluaisitkin. jos miehes on vähänkään järki-ihmisiä se lopettaa ryyppäämisen. oli se minunkin mielestäni ärsyttävää lopettaa ryyppääminen mutta kun kaikkea ei voi saada ja kyllä minä ainakin tiesin mihin ryhdyin kun akkaani paljaalla nussin. itse olen 22v miehenalku enkä tosiaan mikään kalkkis niinku tekstistä saattaisi luulla. se on nimeltään tasa-arvoa. on se kuitenkin 10000 kertaa raskaampaa naisen olla raskaana kun miehen olla selvinpäin (paitsi jos on täysijuoppo).
Anna nyt ihmeessä miehesi käydä kaljalla kerran viikossa!Mitä ihmettä se haittaa.?Mielestäni ei voida edes puhua alkoholismissa tässä vaiheessa.
Ajattele nyt itsekin:mies on tottunut ennen sinua käymään ulkona enemmänkin joten miksi hänen pitäisi muuttua täysin sellaiseksi kuin sinä haluat?Mielestäni raskautesi on tekosyy siihen etteikö toinen osapuoli voisi ottaa,Ajattele vähän:Kun lapsi syntyy hänellekin riittää hommia ihan tarpeeksi.Juoskoon siis nyt enemmän!
Kun olet synnyttänyt ja jos hän edelleenkin haluaa käydä kerran viikossa kapakassa niin sopikaa niin että vuorottelette siten että molemmat pääsevät kapakkaan....tai kuka nyt minnekin haluaa mennä.
Sitä paitsi raskaus on etuoikeus ei mikään pallo jalassa.
Todellakaan kaljalla käymisestä ole mitään vikaa, kyllä itsekkin otan ykkös oluen silloin tällöin.
Mutta kaljalla käyminen ei mielestäni tarkoita sitä että kotiudutaan 4 jälkeen kotiin. Joka viikonloppu toistuu sama rutiini. Soon kiva jos sinä katselisit moista touhua, mutta voin kertoa että olen elänyt kahden juopon kanssa, äitini ja isäni enkä tule samaista löträystä katsomaan. Musta kun tuulettumiseen riittänee parisen kertaa kuukaudessa. Johan se rahareikänäkin on aikamoinen, mies nimittäin juo miehen lailla, ei niin kuin pikkutipunen. Pallo jalassa ei tarkoita todellakaan lasta, lapsi on haluttu ja rakastettu, vaan tilanne lähinnä kuvastaa minun olevan kiipelissä, olevani neuvoton asian suhteen mikä koskee minun elämääni, ei suinkaan sinun.
"Kun olet synnyttänyt ja jos hän edelleenkin haluaa käydä kerran viikossa kapakassa niin sopikaa niin että vuorottelette siten että molemmat pääsevät kapakkaan".
kuinka he voisivat vuorotella kun äidin "pitää" olla myös koko täysimetysajankin kotona kun toukka huutaa tissiä parin tunnin välein. puhumattakaan siitä että kaikki "kunnon äidit" tietävät että jos ryyppäät niin viinaa on silloin myös maidossa mitä lapsesi juo tissistäsi. NAINEN EI VOI JUODA JOTEN EI OLE REILUA MIEHELTÄ RYYPÄTÄ SINÄ AIKANA.
tässä oli kyse todellakin RYYPPÄÄMISESTÄ eikä pullon parin juomisesta (olutta tai siideriä).
pari pulloa on ihan ok minunkin mielestäni ja olen itsekkin sen verran juonut silloin tällöin(n. kerran per. 2kk.).
kapakkaan lähteminen ei tulisi kysymykseenkään.
jos joku on eri mieltä niin vastatkaa minulle ja koittakaa vakuuttaa minut toisin. kertokaa yksikin hyvä syy miksi miehen pitäisi päästä ryyppäämään ja kapakkaan naisen odotus ja imetysaikana.
Tämän Kerttulin vastaus oli musta hiukan hassu, vaikka hyvä pointti ottaa keskustelussa myös mies huomioon. Tosin olen ottanut huomioon ihan näin live elämässä, etten täällä nyt omaa typeryyttäni ollut itkemässä.
Kuitenkin... Kuten kerroinkin, Mies luki tämän ketjun jo aiemmin.. Ja sanoi ettei sen kaljan kanssa ole pakko löträtä. Sanat on kuin musiikkia korville ja heti tuli ihanan turvallinen olo :) Tosin tämä ei tarkoita sitä että hän eläisi kanssani missään talutushihnassa, koska en halua olla sidottu enkä halua olla sitovainenkaan, sillä loppupelissä jokainen päättää itse tekemisistään, oli sitten yksin tai parisuhteessa. Suuri taitolaji on nähdä metsä puilta, sillä vain siten molemmat osapuolet voi olla tyytyväisiä. Tällä tarkoitan sitä et kyllä minäkin joudun tekemään päätöskiä suhdeasioissa vaikkei ne välttämättä olisikaan mieltäviä ja niitä kutsun kompromisseiksi. Olet aivan oikeassa siinä ettei nainen/äiti voi tostavain lähteä baariin, tai muutenkaan ryypiskelemään ja varsinkaan imetysaikana en moista ala edes ajattelemaan. Kyllä tässä kerkeää vielä römyämään kun ikääkään ei ole kertynyt niin että vanhuus haamottaisi lähimaillakaan.
oli paljon asiaa. tässä se pointti minulla on että viinaa ei ole reilua ottaa koska nainenkaan ei siihen pysty. muuten saa mennä miten vaan sovitte keskenänne. toinen asia on tupakin poltto joka on myös reilua mieheltä lopettaa. minä lopetin ainakin koska naisenikin joutui lopettamaan sen. meillä ei myöskään olisi varaa ryypätä tai polttaa vaikka olen töissäkäyvä mies.
lapsen synnyttyä ei mies voi mennä edes kahville kavereidensa kanssa jos ei ole asiasta sopinut naisen kanssa koska se ei ole edelleenkään reilua. vastatkaa ja yrittäkää vakuuttaa minut toisin jos olette eri mieltä tai tiedän kyllä että olette eri mieltä mutta saas nähdä kuinka moni vastaa.
On hyvin paljon persoonasta kiinni kuinka ottaa mitkäkin asiat. Siis musta on ihan reilua laskea mies vapaalle vaikka raskaana olenkin ja jos sinä aikana juodaan niin sittenpähän juo. Minä itse en nyt pysty juomaan, mutta ei se ole syy kieltää toista juomasta, eihän hän varsinaisesti ole raskaana, eikä vauva voi juomisestaan vahingoittua. Kaikkea kohtuudella. Kyllä mäkin sitten vasta palvelukseks haluan nipistää itselleni sitä omaa aikaa, jolloin mies ei ole mukana.
Tuo kahvittelu lapsen synnyttyä?
Ei pidä paikkaansa, sillä mies voi ja saakin käydä kahvilla. Saan käydä itsekkin. Ilmoittaminen on mielestäni eriasia kuin sopiminen, se riittää et ilmoittaa jos toinen odottaa toista tiettyy aikaan, niin toisen on hyvä ilmoittaa et pitempään menee, koska muutenhan alkaa turhaan huolestuminen ja pirujen maalailu seinille.. Jne..
Jokaisella on SE oma VAPAUS, oli sitten lapsellinen, lapseton, kihloissa tai naimisissa.
on asiasi. älä kysele jos et halua mielipiteitä.
p.s. ei nainen voi mennä minnekkään kun lapsi pitää syöttää säännöllisesti paitsi jos olet nyt jo päättänyt olla imettämättä. se on tietysti oma juttunsa.
Luet edellisen tekstini uudelleen. Puhuin miehen juomisesta, en suinkaan omastani. En meinannut ryypiskellä odotusaikana, en imettäessä. Meinasin kylläkin imettää. Itse kirjoitit kuinka edes kahvilla ei saisi käydä?? Hullunkurista sitomistahan tuo on, ei mitään suhde elämää.
Minun kirjoitukseni koski ryypiskelyä, oma ajanviete on asia erikseen, silloin voi käydä kahvilla, urheilemassa jne.. Mutta ryypiskely alvariinsa ei ole suhde elämää, se on omaa elämää.
Itse ilen käynyt suunnilleen saman läpi oman mieheni kanssa.
Jossain vaiheessa hän jopa piipahti kaljalla ihan työmatkallakin.
Meilläkin asiasta puhuttiin, riideltiin ja itkettiin.
Olin jokseenkin varma, että mies on alkoholisti.
Mutta kun lapsi syntyi, kaikki muuttui välittömästi.
Enää mieheni ei käy kaljalla, kuin ehkä 4 kertaa vuodessa (saisi kyllä minun puolestani käydä useamminkin).
Siitä hänen käytöksestään raskausaikana oli kuitenkin pahamieli ja asiasta on keskusteltu paljon nyt lapsen syntymänkin jälkeen.
Ja miten hän selitti käytöksesnsä: hän oli kuulemma tehnyt päätöksen, että kaljoittelu loppuu, kun hänestä tulee isä. Hän oli ihan itse näin asian ajatellut ja piti sitä oikeana vaihtoehtona. Siinä syy siihen, että hän kävi niin usein kaljalla.
Ja mitä pidemmälle raskaus eteni, niin sitä ahkerammin hän kävi kaljalla. Iski kuulemma paniikki, että aika loppuu.
Nykyään hänellä ei kulemma ole mitään tarvetta juosta kaljalla enempää (ottaa tosin toisinaan sauna oluen, mutta niin otan minäkin siiderin) ja on todella hyvä isä.
Eli ei aina ole mistään alkoholismista kyse, ehkä nainen on paremmin sisäistänyt ajatuksen siitä, että ei se muu elämä sentään kokonaan lopu, vaikka lapsia saadaankin...
Mutta olen nähnyt tapauksia joista syntyy tämänlaisten elintapojen kautta viinan uhreja, siis alkoholisteja. En suinkaan mussukkaani alkoholistina pidä, en tässä istuisi jos näin olisi. Mutta siinä vaiheessa mulla heräsi kysymys alkoholistin ensioireista, kun mies sanoi lähinnä kalja kuuluu harrastamiseen?? Ja toinen syy olikin sitten ainainen, siis jokaviikonlopun meno, Milloin käy baareissa, milloin sitten kuskin kuskattavana luuhastaa ties missä? Vosihan tämän ajelun hoitaa itsekkin jos autossa tykkää istua. No joo, tuo oli karaistua koska se kalja kuuluu siihen viikonloppuun syystä tai toisesta. Pahakseni en laittaisi vaikka käviskin kuppilassa muutamalla kera kamujen...
Tähän loppuun. Mun Mies näki eilen tämän ketjun, hoksasi heti kuka oli kirjoittaja.
Parasta, antoi vastauksen mikä miellytti.
Vastaus näistä viesteistä, en ole ladellut vaatimuksia, en uhkaillut.
*jään toivomaan parasta ja pelkäämään pahinta*
Kiitos kaikille jotka jaksoivat paneutua ongelmaani :)
Olen niin kyyninen tai realisti että en usko miehesi muuttavan tapojaan. Jos kakspäivää menee alkoholia nauttiessa ja se on niin tärkeää niin alkoholisti hän on tai kovaa vauhtia kehittymässä sellaiseksi. Se on niin vaikea sairaus ettei siitä niin vaan parane tai muuta tapojaan. Aina löytyy syy lähteä ja ottaa pari joko hyvä tai paha.
Jos olisin sinä muuttaisin muualle yksin asuun ennenkuin lapsi syntyy, ei se estä sinua ja sun miestä tapaamasta. Voihan se käydä sun luona kylässä. En jatkais missään nimessä. Ei kannata pilata omaa ja tulevan lapsen elämää. Sinä kyllä pärjäät omassakin taloudessa, olen siitä aivan varma.
Ikävä kyllä kun asiat pitenee ja ne myös mutkistuu ja alkoholin lisäksi suhteeseen tule niin paljon muutakin ikävää.
Jälkiselvittelystä sanoit, tottakai se on jälkiselvittelyä, mistä ihmeestä olisit voinut tietää että miehelläsi on tälläisiä ikäviä tapoja ennen kuin kokemuksesta elää hänen kanssaan. Ei etukäteen voi teitää.
Älä missään tapauksessa syyllistä itseäsi mistään, luota vaistoosi. Naisella se on.
Sääliks käy! Kyllä taitaa sama meno jatkua lapsen synnyttyäkin, jos ei oo vieläkään muuttanu tahtiaan. Olis kannattanu miettiä kaks kertaa ennen ku aloit tekemään lasta! Toivon kaikkea hyvää sulle kuitenki!
kuin muut sanoisin, ettei miehesi ole alkoholisti, koska on kerran juomistaan vähentänyt puoleen siitä mitä ennen!
Sitä vain jäin ihmettelemään, että odotatko todella, että miehesi rakkaus sinuun tai sinun rakkaus mieheen saisi miehen unohtamaan kaiken muun elämän? Jos tykkää juhlimisesta niin aivan varmasti tykkää siitä senkin jälkeen, kun tapaa rakastetun. Niin se vain on ja se pitää hyväksyä.
Vauva sitten? Onko se vahinko, miten mies suhtautuu asiaan? Ei millään pahalla, mutta vauva noin tuoreessa ja epävarmassa suhteessa tuo vaikeuksia.
Yritä silti pärjätä! Vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi.
Lukenut koko viestiketjun? Minäkään en ole sitä mieltä että mussukkani olisi juoppo, alkoholisti, viinan orja tms... Mutta viitteitä moiseen on, siltikään en tuomitse ennen kuin tiedän. Se on kovin helppo sinun kirjoittaa kantasi tilanteestani, varsinkin spekuloiden. Kyllä vauva oli ihan kummankin toivomus ja yhdessä se ollaan aikaan saatu, niin että ei toivotusta tapauksesta ei ole kyse. Kyllä kuule minäkin olen aikamoinen bilehile ollut, olisin varmaan vieläkin mutta on vain elettävä tilanteen toivomalla tavalla.. Toivon sitä myös kumppaniltakin, että sopu sijaa antaa ja suhde olisi mahdollisimman monipuolinen ja tyydyttävä. Sikstoiseks, kunnioitan ihmisiä niin pitkään kuin he ovat siinä asemassa jotta voin kunnioittaa, mutta sanaset jos ei pidä kutiinsa, niin enpä kyllä pehmeitä puhuvia ihmisiä vierelleni kaipaa. Kaipaisitko sinä?
Lyhyesti (ainakin yritän) ja ytimekkäästi:
Alkoholismi
-säännöllinen juominen (joka vkl)
-pakonomaisuus (hermostuu, ellei pääse juomaan)
-selittely ("kissanristiäiset")
-itseltä kieltäminen (juon vain toisena päivänä)
-juomisen puolustelu (juon vain toisena päivänä)
ym.
Suosittelisin että nostat sen katin nyt pöydälle, ja ravistelet miestä todellisuuteen. Kysy häneltä että onko hänen pakko juoda, hallitseeko hän juomistaan. Hän luultavimmin vastaa että totta kai hän hallitsee. Pyydät häntä todistamaan väitteensä olemalla viikonloppu selvin päin. Hän ehkä sanoo että ei voi kun on sitä ja tätä. Mutta pistä kova kovaa vastaan, sano että ei väliä mitkä pippalot on, mutta nyt on näytön paikka olla selvin päin.
En kehoita sinua suosista häntä jättämään, ei tietenkään, mutta jos mies ei osoita kykeneväisyyttään olemaan juomatta, ja selkeästi vähentämään ryyppäämistä, niin sitten kannattaa harkita ihan lapsenkin takia. Koska jos hän on nyt viikonloppujuomisen koukussa, niin pian se alkaa keskiviikkona, koko viikonloppuna, joka päivä "saunakalja" tai "rentouttava" jne. Jos kyse on lievästä alkoholismista, niin se etenee suunnilleen tuota rataa minkä kerroin....
Miten luulisit miehesi reagoivan moiseen vaatimukseen?
Sinun miehesi on aikalailla samanlainen kuin minä muutama vuosi sitten.saunailllat, kaverit jne. vetivät kylille aika ahkeraan, vaikka vaimo oli lasten kanssa kotona.Ainahan syy löytyy lähteä ja ryypätä, jos vain haluaa. vaimo oli todella kärsiväinen ja ymmärtäväinen,mutta rajansa kullakin.Kävimme todella pohjalla ja erokin oli lähellä.Lopulta tajusin,että minun oli muututtava.Helppoa se ei ole myöntää omat virheet...Tosin jos minun pitäisi valita ainaiset saunaillat jne. ja vaimon välillä,niin helppo valinta-vaimo!!!Me miehet vain pidämme monia asioita itsestään selvyytenä...Puhu miehellesi suoraan miltä sinusta tuntuu ja yritä saada hänet tajuamaan että mitä hän tuumisi, jos sinä menisit samalla tavalla?
Tunnen montakin sinun.. Teidän kaltaista miekkosta ja en voi kuin sanoa: Viisaan valinnan teit. Toki kaverit, nehän ovat elämän suola ja aikaa pitää niidenkin kanssa viettää, koska muuten voi käydä köpelösti ettei ympärillesi jää ketään jos suljet muut elämästäsi, vaikka ihan vähäksikin aikaa. Ymmärrän ns. Poikien illat, jolloin ei tulisi mieleenkään ottaa nyt tyttöystävää mukaan moiseen rientoon, jututkaan varmaan ole naisten korville sopivia mutta se on sitä oikeanlaista latautumista, rentoutumista ja ajanvietettä. Jos jatkoille baariin niin sitten vain jatkoille sinne baariin, kotiin tullaan kun kivan on aika päättyä, mutta tämäkään ei tarkoita aamulla, päivällä tai vasta seuraavana päivänä, koska en itse sitä toiselle tekisi. Kyllä mä uskon, ainakin toivon kaiken kääntyvän parhaaksi päin, jos ei niin murehdin sitä sitten. Oli vain hyväksi saada tietää eri näkökantoja tähän seikkaan, etten päässyt itseäni leimaamaan hulluksi tai akaksi joka nyt kieltäisi kaiken. Näin kun on annettu ymmärtää. Kuitenkin mun pääasiana on yhteinen hyvä, ei vain minun oma napa.