Olen ihastunut erääseen sympaattiseen mieheen työpaikallani. Vaikka olenkin ujo, päätin rohkaista itseni ja katsoin tätä miestä silmiin, hymyilin ym. ja yritin siis tehdä selväksi, että pidän häntä valloittavana tyyppinä. Mies vastasi silmäpeliini, toisinaan vaihdoimme muutaman sanan kivassa tunnelmassa. Mutta nyttemmin hänestä on tullut aivan erilainen. Jotenkin hermostunut: kun tulee esim. käytävällä vastaan, katsoo ensin alas ja vasta sitten tervehtii ja muutenkin katselee sillain pälyilevästi.
Harmittaa niin kovasti. Ehkäpä sillä vaivaa, kun huomasi tunteeni häntä kohtaan. Lisäksi satuin kuulemaan eräästä kahvipöytäkeskustelusta, että tämä mies taitaakin olla perheellinen. Eli joku puhui hänen vaimostaan. Olin luullut häntä vapaaksi. Nyt tunnen mokanneeni itseni täydellisesti, kun yritin "iskeä" häntä niin näkyvästi. Kuinkahan kovasti hänellä inhottaa ja tympäsee, ainakin käytös on selkeästi jotenkin pakoilevaa ja hermostunutta? Miten minun tulisi nyt toimia? Olen ujouteni vuoksi melko kokematon tällaisessa, aikaisemmin olen aina ollut se isketty osapuoli suhteissani.
Harmittaa niin kovasti. Ehkäpä sillä vaivaa, kun huomasi tunteeni häntä kohtaan. Lisäksi satuin kuulemaan eräästä kahvipöytäkeskustelusta, että tämä mies taitaakin olla perheellinen. Eli joku puhui hänen vaimostaan. Olin luullut häntä vapaaksi. Nyt tunnen mokanneeni itseni täydellisesti, kun yritin "iskeä" häntä niin näkyvästi. Kuinkahan kovasti hänellä inhottaa ja tympäsee, ainakin käytös on selkeästi jotenkin pakoilevaa ja hermostunutta? Miten minun tulisi nyt toimia? Olen ujouteni vuoksi melko kokematon tällaisessa, aikaisemmin olen aina ollut se isketty osapuoli suhteissani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
a)otat selvän onko varattu vai ei(ei huhuja)
b)jos on varattu niin sanot että sori en tiennyt vaimosta ja viidestä lapsesta vaikka sinulla on se iso volvo työsuhdeautona ja lasten kuvia työpöydällä.
happy end c) jos ei ole varattu ja vielä hetero niin otat aloitteen haltuusi
Kiitos vastauksesta. Tekisi mieleni vain antaa asian olla ja jatkaa entiseen malliin mahdollisimman tavallisesti, mutta ilman silmäpelejä ym. Siis etten puhuisi mitään tunteistani, voihan aina olla niinkin, että tämä mies ei ole arvannut tarkoitusperiäni tai kuvittelee tulkinneensa väärin. Sitäpaitsi emme ole kovin tuttuja keskenämme, vaan enemmänkin sellaisia "joskus muutama sana" -tyyliin. Jos olen vain ystävällinen ja mukava työkaveri eteenkin päin, lienee helpointa jatkaa satunaista törmäämistä työpaikalla? Siis etten ilmaise mitään muuta.
Kyllä kävi vallan hyvin selville, että tällä miehellä on ainakin vaimo. Joku nimittäin puhui kahvipöydässä tästä vaimosta. Eilen illalla tarkistin asian fonecta finderilla, ja kyllä näkyy samasta osoitteesta löytyvän naispuoleinen henkilökin. Eli ei voi mitään, toisten omaa en vikittele. Nolottaa vaan niin julmetusti ja samalla toivon, ettei mies olisi arvannut tunteitani ja pitäisi minua edelleen ihan kivana tyyppinä, jotta voisin säilyttää kasvoni edelleen.
Mutta mität te miehet vastaavassa tilanteessa ajattelisitte? Ällöttäisikö, pelottaisiko, olisiko imartelevaa, kun joku näyttää mielenkiintonsa? Siis jos olette varattuja ja jos vielä luulette toisen tietävän sen vikittelystään huolimatta. Vai voinko laskea sen varaan, ettei hän voinut lukea ajatuksiani ja arvata tunteitani vaan kuvittelee ehkä,että pidän häntä vain mukavana miehenä ja olen muuten vain hyvmyilevä luonne :)? Nolo olo...
Voi Saana, älä ole nolo=) Kyllä kaikki yrittää iskeä vääriä ihmisiä, saa pakkeja yms. Niistä selvitään unohtamalla kaikki...Ja myöhemmin voi jo nauraa=) *muistelee kaikkia kertoja kun on itsensä nolannut*
Ethän sinä ole muuta kuin hymyillyt ja ollut mukava : ). Ei mies välttämättä osaa sitä vikittelyksi kokea. Tai saattaahan se mielessään sitäkin mahdollisuutta vähän miettiä muttei voi varma olla. Ja vaikka hän sen vikittelyksi tajuaisikin, olisi hän luultavasti vain imarreltu… tuskin se häntä ainakaan ällöttää. Eli heitäpä se nolous nurkkaan tuon asian tiimoilta : ).