tapaamassa poikaansa. olen järkyttynyt. hän oli likainen, laihtunut luurangoksi ja selvästi saanut elämänsä täydellisesti solmuun.
avioliittomme aikana mies petti minua, alisti, solvasi ja oli väkivaltainen. kun vihdoin päätin ottaa eron huomasin kuinka ihanaa elämä voi olla ilman jatkuvaa surua ja pelkoa. silti haluaisin auttaa miestä saamaan elämänsä järjestykseen, enkä toivo hänelle pahaa. omaa elämääni en kuitenkaan halua enää sotkea. onko kenelläkään kokemusta tällaisesta tilanteesta?
avioliittomme aikana mies petti minua, alisti, solvasi ja oli väkivaltainen. kun vihdoin päätin ottaa eron huomasin kuinka ihanaa elämä voi olla ilman jatkuvaa surua ja pelkoa. silti haluaisin auttaa miestä saamaan elämänsä järjestykseen, enkä toivo hänelle pahaa. omaa elämääni en kuitenkaan halua enää sotkea. onko kenelläkään kokemusta tällaisesta tilanteesta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja ainoa annettava neuvoni onkin: anna miehen hoitaa (tai kai paremminkin olla hoitamatta) oma elämänsä.
On hienoa olla empaattinen ja ystävällinen ja avulias, mutta kun nyt olet miehestä eroon päässyt, älä enää ripustaudu hänen elämäänsä edes hyvää tarkoittaen.
Siinä takuuvarmasti telot itsesi, eikä mieskään tule ottaneeksi (edelleenkään) vastuuta omasta, aikuisesta elämästään.