Pianonsoiton opetuksesta

Aloitin pianonsoiton n. 8-vuotiaana. Ja heti alkajaisiksi harjoittelin sormien numerot.(eli pekalo on 1, etusormi 2, keskisormi 3 jne.) Sitten opeteltiin nuotit. (eli C,D,E,F,G,A,H,C)
Sitten opettajani opetti minulle jonkun helpon kappaleen.(esim. Ukko Nooa)
Mutta aluksi kannattaa opettaa opetettava soittamaan vain niillä numeroilla. Jos menee heti nuotteihin siinä menee pää ihan sekaisin! :)
Sitten vähitellen voidaan siirtyä vaikeisimpiin kappaleisiin. Ensin kuitenkin kannattaa opetella soittamaan yhdellä kädellä.
Soinnut ovat melko vaikea asia opeteltava aloittelijalle, joten kannattaa jättää ne sitten myöhemmälle.
Musiikkikaupoista löytyy kyllä sopivan helppoja nuottikirjoja aloittelijalle.
Esimerkiksi Suomalainen Pianokoulu-sarja on juuri sopiva! Itse aloitin siitä. Mutta tämä kaikki riippuu tietenkin siitä, miten oppilas itse haluaa ja kuinka nopea hän on oppimaan.
Muista siis kysyä oppilaankin mielipidettä!

En ole mikään ammattilainen, mutta siinä minun mielipiteeni! :)
(en siis ole piano-opettaja, olen vain oppilas...)

Ihan ensimmäisenä suosittelisin pianotunneille hakeutumista. Näin viestin perusteella on aika vaikea antaa mitään arviota mistä pitäisi aloittaa mutta pistän tähän nyt joitain seikkoja joihin kiinnitän huomiota uuden oppilaan kohdalla.

Ihan ensi alkuun suosittelisin pianokoulukirjan hankkimista. Edellä mainittiin Suomalainen Pianokoulu. Kokemuksesta voin kertoa että kaikilla oppilaillani jotka ovat soittaneet tuota koulua olen sen vaihdattanut Michael Aaronin pianokouluun. Syy on aivan selvä. Mikäli 12 vuotias tyttö itkee pianon ääressä kun tämä on niin vaikeaa niin silloin vika lienee kirjassa sillä nyt Aaronia soittaessa ei samanlaisia vaikeuksia ole ilmennyt. Lisäksi se että Aaron on vanhan koulukunnan hyväksi havaittu ja hitaasti eteenpäin menevä kirja on vain plussaa.

Kyseinen Suomalainen pianokoulu vaatii soittajaltaan todellakin hermoja ja sitä itsekuria koska se menee niin vauhdilla eteenpäin kirja on kyllä ansiokas (pakko myöntää) mutta mielestäni Aaron luo vankemman pohjan hyvälle tekniikalle.

Yksi helpoimmista kirjoista lienee Michael Aaronin piano-aapinen. Se on tuon Pianokoulu I esisoitto. Nuotit opetellaan pari nuottia kerrallaan. Itse suosin sekä nuotinlukua että korvakuuloa. Tosin nuotinluku aloitetaan heti sillä se on verrattavissa lukutaitoon. Sitä ei opi päivässä eikä kahdessa.

Unohda soinnuista säestäminen ainakin pariksi vuodeksi. Moni on tehnyt sen virheen, että käydään tunneilla pari vuotta ja sitten lopetetaan tunnit ja opetellaan itse soittamaan soinnuista. Sen huomaa kyllä. Pari vuotta ei riitä siihen, että voidaan olla varmoja siitä ettei virheasentoja synny. Itse olen tällaista tapausta joutunut korjaamaan. Se ei ollut mikään helppo urakka.

Tarina menee suurin piirtein näin: Käydään tunneilla pari vuotta. Mieleen iskostuu kuva et kyl mä jo osaa. Lopetetaan tunnit. Opetellaan itse soittamaan soinnuista ja voila vasuriin iskostuu virheasento jota on todella vaikea lähteä korjaamaan. Tilanne joka olisi ollut vältettävissä sillä, että käydään niillä tunneilla. Tavallaan pianonsoiton opettelu on epäkiitollista hommaa. Kun alkeita opetellessa läksyjen soittoon meni varmaan jotain 15 min päivässä niin pidemmälle edetessä ei kaksi tuntiakaan tahdo riittää. Joten aikaa pitää uhrata soiton opetteluun.

Mitä nopeammin pääset oikeaan pianoon kiinni sen parempi. Nuo keyboardit ovat käteviä esim nuottien puhtaaksi kirjoituksessa tietokoneen kanssa ja säveltäessä kun on kaikki rytmit ja kompit käytössä mutta soitonopettelussa ne nyt alkuun menee mutta piano on aina piano. Digipianoista en sano mitään kun en ole niitä kokeillut.

Ensiksikin mielestäni olisi ehdottoman tärkeää heti alusta alkaen hankkia oikea piano. Kosketuksen herkkyys on olennainen osa pianon soittoa; ilman sitä kappale ei kuulosta musiikilta. Oikea tekniikka ja sointi olisi saatava mukaan jo alusta alkaen. Käden painon käyttöä on mahdotonta harjoitella keyboardilla. Musiikki lähtee sisältä, mutta ruumis ilmaisee sen.

Soinnut ovat liian vaikeita heti aloitukseksi. Knnatta opetella ensin tunnistamaan yksiviivaisen oktaavialan nuotit soittamalla niitä sisältäviä harjoituskappaleita sekä oikealla että vasemmalla kädellä. Sitten voidaan jo pian siirtyä "oikeisiin" kappaleisiin. Kannattaa alussa merkata kaikki sormet numeroin. Myöhemmin numerot jätetään pois ja merkitään vain niihin kohtiin, joissa on erikoinen sormitus.

Kannattaa satsata hyvään pianokirjaan. (Suomalainen pianokoulu tai Aaronin pianokoulu)

Tyttö on sen verran vanha että tunneille vaan, muuten ei tule mitään.