Miksi suurin osa suhteista epäonnistuu tavalla
tai toisella.vaikka suhteen alussa,kertoo omat
periaatteet siitä mitä toivoo parisuhteelta,niin
toinen voi valehdella ummet ja lammet,yrittää ehkä vähän aikaa sopeutua,rehellisyyteen,
uskollisuuteen,alkoholikäytön rajamiseen ym.kunnes huomaa että nyt kun tuo toinen on häneen niin kiintynyt ja rakastunut,voi alkaa pikkuhiljaa elämään taas sitä omaa elämäänsä ja
rikkoa kaikki lupaukset,ajatelematta miltä
todella tuntuu toisen osapuolen sydämmessä,se ei
todellakaan tunnu oikein hyvältä,kerron nimitäin
tämän omasta kokemuksestani,kuinka karvaan pettymyksen sain kokea,jälleen kerran.Ryypääminen
hänellä lisääntyi,josta kärsin,pornovideoiden
katselu,jota en hyväksynyt alkuunkaan,myös lehdet
tuli kuvioihin,sitten kun laitettiin tietokone,vasta se alkoi,parin kuukauden päästä
kun tietokone oli laitettu,mainitsin hänelle,että
"usko tai älä,mutta meille tulee vielä ero,tuon
tietokoneen takia".Hän kiisti sen.Mutta näin kävi
hän löysi seuraa,eikä vain yhdenillan seuraa.alkoi myös puhelimella sättäily,salaiset
kanavat,niinkuin netissä,lomakin meni pilalle
aina kun silmä vältti,häipyi nurkan taka viestittään.Kun sain hänet tästä kiinni,alkoi
hän väittämään että olen luulotautinen,hän ei ole tehnyt yhtään mitään,vaikka omat lapsetkin on sen huomanneet,eivätkä käykään kotona,koska
eivät siedä tuollaista käytöstä.Yhteisiä lapsia
meillä ei ole,mutta olen hänen lasten kanssa eritäin hyvissä väleissä,olen hänen kolmas vaimo,
hän on valehdellut aikaisemmista naisistaan,vaikka mitä,nyt vasta 9vuoden jälkeen
alkoi kaikki selvitä.Ajatelenkin että minkähän
takia ihmiset eivät voi puhua silloin totuuta,kun
suhde on alussa,monelta kärsimykseltä ja itkulta
olisin säästynyt.Luotin häneen kuin jumalaan,nyt on kaikki loppu,tätä suhdetta en enään jatka,luottamus on täysin mennyt.Pyytää kyllä takaisin,mutta en voi,tuollaisen ihmisen pitäsi,elää yksin tai hankkia sellainen kaveri kuin itsekkin on,eikä täysin päinvastaista luonnetta."pystynkö enään koskaan luottamaan kehenkään mieheen?".
tai toisella.vaikka suhteen alussa,kertoo omat
periaatteet siitä mitä toivoo parisuhteelta,niin
toinen voi valehdella ummet ja lammet,yrittää ehkä vähän aikaa sopeutua,rehellisyyteen,
uskollisuuteen,alkoholikäytön rajamiseen ym.kunnes huomaa että nyt kun tuo toinen on häneen niin kiintynyt ja rakastunut,voi alkaa pikkuhiljaa elämään taas sitä omaa elämäänsä ja
rikkoa kaikki lupaukset,ajatelematta miltä
todella tuntuu toisen osapuolen sydämmessä,se ei
todellakaan tunnu oikein hyvältä,kerron nimitäin
tämän omasta kokemuksestani,kuinka karvaan pettymyksen sain kokea,jälleen kerran.Ryypääminen
hänellä lisääntyi,josta kärsin,pornovideoiden
katselu,jota en hyväksynyt alkuunkaan,myös lehdet
tuli kuvioihin,sitten kun laitettiin tietokone,vasta se alkoi,parin kuukauden päästä
kun tietokone oli laitettu,mainitsin hänelle,että
"usko tai älä,mutta meille tulee vielä ero,tuon
tietokoneen takia".Hän kiisti sen.Mutta näin kävi
hän löysi seuraa,eikä vain yhdenillan seuraa.alkoi myös puhelimella sättäily,salaiset
kanavat,niinkuin netissä,lomakin meni pilalle
aina kun silmä vältti,häipyi nurkan taka viestittään.Kun sain hänet tästä kiinni,alkoi
hän väittämään että olen luulotautinen,hän ei ole tehnyt yhtään mitään,vaikka omat lapsetkin on sen huomanneet,eivätkä käykään kotona,koska
eivät siedä tuollaista käytöstä.Yhteisiä lapsia
meillä ei ole,mutta olen hänen lasten kanssa eritäin hyvissä väleissä,olen hänen kolmas vaimo,
hän on valehdellut aikaisemmista naisistaan,vaikka mitä,nyt vasta 9vuoden jälkeen
alkoi kaikki selvitä.Ajatelenkin että minkähän
takia ihmiset eivät voi puhua silloin totuuta,kun
suhde on alussa,monelta kärsimykseltä ja itkulta
olisin säästynyt.Luotin häneen kuin jumalaan,nyt on kaikki loppu,tätä suhdetta en enään jatka,luottamus on täysin mennyt.Pyytää kyllä takaisin,mutta en voi,tuollaisen ihmisen pitäsi,elää yksin tai hankkia sellainen kaveri kuin itsekkin on,eikä täysin päinvastaista luonnetta."pystynkö enään koskaan luottamaan kehenkään mieheen?".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen miettinyt tuota samaa. Minulla on jotenkin olo että minut on aikanaan 'huijattu' tähän suhteeseen. Hän oli oikea unelma ensimmäiset vuodet. Nyt hän on jäänyt kiinni yhdestä pettämisestä, pienten asioiden valehtelusta sekä anabolisten steroidien syömisestä. Ja nämä kaikki samaan aikaan. Enkä IKINÄ olisi uskonut näiden tapahtuvan??!! Päätin kuitenkin jatkaa suhdetta, koska näitä ennen hän todella oli unelma. Ja on ollut tämän kaiken jälkeenkin. Haavat jäi. Tästä on jo aikaa. Hän on taas herännyt tähän päivään, ja kohtelee minua hyvin isolla H:lla. Jotenkin vain tuntuu että nyt vasta tiedän hänen oikean luontonsa. En oikein tiedä voinko koskaan enää uskoa ja luottaa häneen. Tai mitä tuleman pitää. Aika näyttää. Ehkäpä rakkaus kuitenkin voittaa?!
tosi usein uskottomuuden yhteydessä muuten kuulee tuon "en olisi ikinä uskonut näin tapahtuvan". sitä ihmettelee allekirjoittanut, miksi joidenkin täytyy teeskennellä olevansa suhteessa, jolleivät siihen uskollisesti kuitenkaan kykene? olisivat yksin sitte4n, mieluummin kuin että pilaavat toisen elämästä vuosia, jopa vuosikymmeniä. ainakin minusta yhteinen aika, oli ollut miten hienoa tahansa, on hukkaan heitettyä siinä vaiheessa, kun paljastuu että toinen on valehdellut ja pettänyt, pitänyt pilkkanaan kertakaikkiaan. pilaisivat oman elämänsä vain irtosuhteillaan, pitääkö vierelle pakosti haalia joku niistä kärsimään???