Tapasin reilu vuosi aivan ihastuttavan miehen. Olimme ja olemme yhä molemmat varattuja, minä perheellinen. Meillä ei ollut tarkoituskaan ihastua toisiimme, mutta niin vain kävi. Pidimme yhteyttä päivittäin, kunnes upposimme yhä syvemmälle siihen ihastumisen ihanaan suohon.
Oli ekat treffit. Salaa tietenkin, koska en halunnut loukata miestäni. Olin oikeuttanut tapaamisen itselleni, enkä nähnyt siinä mitään pahaa tai väärää. Ja aivan ihanaa meillä olikin. Kumpikin tiesimme, mihin "suhde" olisi johtanut enemmäin tai myöhemmin.Halusin tuota miestä niin, etten luultavasti olisi laittanut hanttiin. Ihastukseni teki moraalisesti aivan oikean ratkaisun ja sanoi: emme tapaisi enää.
Vasta nyt pahimman ikävän hellitettyä, olen pohtinut: petinkö jo? Vaikka emme siis harrastaneet seksiä. En löydä vastausta...
Oli ekat treffit. Salaa tietenkin, koska en halunnut loukata miestäni. Olin oikeuttanut tapaamisen itselleni, enkä nähnyt siinä mitään pahaa tai väärää. Ja aivan ihanaa meillä olikin. Kumpikin tiesimme, mihin "suhde" olisi johtanut enemmäin tai myöhemmin.Halusin tuota miestä niin, etten luultavasti olisi laittanut hanttiin. Ihastukseni teki moraalisesti aivan oikean ratkaisun ja sanoi: emme tapaisi enää.
Vasta nyt pahimman ikävän hellitettyä, olen pohtinut: petinkö jo? Vaikka emme siis harrastaneet seksiä. En löydä vastausta...
Vastaukset 32
Vanhimmat
murehdit, sillä jos ajatuksissa jonkun toisen kassa oleminen olisi pettämistä, olisimme lähes 100%:sti pettureita, varmaan miehesikin on mielikuvissaan ollut jonkun toisen naisen kanssa, naimisissa ollessanne.
Uskollisuudessa pettämisen raja kulkee tekemisissä ei ajatuksissa.
Joten "no hätä".
En kylläkään asiaa murehdi. Mietin vaan ja yritän jäsentää, missä se pettämisen raja menee. Haen siis erilaisia näkökulmia asiaan.
JA varmaan on niin, että itse minun on se raja laitettava ja eläettävä sen kanssa. Siis sinun mielestäsi si ole pettämistä, vaikka rakastasi toista ja pitäisi tähän yhteyttä päivittäin kunhan suhteeseen ei liity seksiä?
Mielestäni parisuhteen eroittaa ystävyys suhteista vain seksi, ystävätkin voivat rakastaa toisiaan, eikä se ole minusta tuomittavaa, mutta jos se latistaa parisuhdetta ja vie siltä merkityksen, silloin aletaan olla vaarallisilla vesillä, mutta raja kulkee kuitenkin mielestäni seksissä. Auttoiko selvennys yhtään?
Joo ja ei.
Siis selvensi sinun näkökulmaasi, mutta ei tätä kyseistä tilannetta, sillä me emme olleet ystäviä. Siis niinpäin, että ihastuimme heti, kun tutustuimme eli päällimmäisenä oli siis ihastus ja voimakas vetovoima toiseen.
Toki ystävääkin voi rakastaa, mutta en mä ainakaan koe keneenkään ystävääni seksuaalista vetoa. Se on eri juttu.
edelleen sitä mieltä, että et pettänyt, vaikka itse olisitkin ollut siihen valmis, ystäväsi laittoi rajan, ellei olisi ja te olisitte päätyneet seksiin, sitten olisit, mutta hänen ansiostaan et pettänyt.
Mikäli raja vedetään ajatuksiin, se olisi kuin veteen piirretty viiva ja hyvin vaikea nähdä missä se milloinkin sijaitsee.
Nyt alamme sikäli päästä asiaan, että suunilleen noin minäkin ennen ajattelin. Siis, että teot vasta merkitsevät.
Nyt kuitenkin pakko yhä täsmentää kysymystä: siis onko todellakin paremp(=oikeututempaa) niin, että rakastaa toista vaikka vuodenkin jälkeen (näin ikäänkuin teoreetteisesti), kunhan ei ole harrastanut seksiä??
Ei oo selvä tämä homma..
tilannetta, siis teoreettisesti.
Ihastuminen ja rakastuminen on alitajuista ja perustuu suvun jatkamis viettiin, (ei koske sisarrakkautta, rakkautta lapsiin tai vanhempiin kohdistuvaa rakkautta) jonka käynnistyvät, kun tietyt tiedostamattomat kriteerit toteutuvat, tosin aika harvoin vielä molemmin puolisesti, onneksi joskus sentään, vai mitä?
Mikäli on jo olemassa tälläinen rakkaus johonkin ihmiseen se tehokkaasti estää kriteerien täyttymisen, on ikäänkuin alitajuinen esto päällä. Eli vaikuutta, että sinun esto ei ollut riittävän vahva, mutta kaverillasi oli ja hän pystyi asettamaan rajan mitä ei ylitetä, uskon sen vaatineen häneltä enkelin kärsivällisyyttä ja olleen hyvin vaikeaa.
Hänellä oli vakisuhde vahvempi, kuin sinulla tai hän ei kokenut sinua yhtä vahvasti niinkuin sinä hänet.
Loppu tuloksena kuitenkin tämä tunnetila on alitajuista, mitä ei voi kun yrittää tietoisuudella peittää, mutta se syntyy jos on syntyäkseen, eikä voi sitä estää, samoin ei voi itseään käskemällä, lisätä rakkautta vastapuoleen.
Mikäli sinä olisit pystynyt rajan silloin asettamaan, et edes kyselisi pettämisestä.
Kaverisi pelasti sinut sillä kertaa pettämiseltä, mutta minusta on turha syyllistää itseään alitajunnasta tunkeviin ajatuksiin ja pohtia onko ne oikeutettuja vai ei, koska niitä ei voi kuitenkaan estää.
Mielen kiintoista olisi tietää, antaisitko mennä yli rajojen tänäänkin, mikäli kaverisikin antaisi mennä?
Teoriapohja ymmärretty. :)
Mielestäsi kieteytettynä siis: en pettänyt, koska toinen osapuoli pelasti minut siltä?
Eli siis hyväksyt platonisen suhteen, rakkaudenkin, kunhan siinä ei sekstailla. OK.
Jos mennään vielä eteenpäin, niin missä menee sinun mielestäsi tarkalleen pettämisen raja?
Siis yhdynnässä? Suuteleminen on sallittua, vai onko? Onko pahempi, jos rakastuneena suutelee vai ilman rakkautta rakastelee?
Voi olla ylipäätään ihan hullua miettiä tälläistä, eikä tämä nyt suurin kysymys elämässäni olekaan. Kunhan pohdin.
Kysyit miten nyt toimisin, jos tilanne olisi uudestaan edessä. Mielenkiintoinen kysymys, enkä ehkä osaa antaa siihen totuudenmukaista vastausta. Enhän sitä voi tietää.
Jäikö tuo kaveri siksi pyörimään mieleeni, että olen häneen oikeasti kiintynyt? Vaiko siksi, että olisin hänet halunnut, mutten saanut? Totuus on ehkä kaurapuurossa, muttei minulla. En tiedä.
Luulen kuitenkin,e ttä ensimmäinen vaihtoehto on lähempänä totuutta.
kehittyi pieni keskustelu, joten täytyy jätkaa sitä eteenpäin.
Kahteen ensimmäiseen toteamukseesi vastaan kyllä.
Meillä on sovittu rajaksi, se mikä on sopivaa yleisellä tanssilavalla esim. hitaita tanssiessa.
Suutelemisessa kieli sellaiset, eivät ole pettämistä, mutta ei suotavia, koska ne johtavat helposti seksiin, siis yhdyntään, samoin kaikki ns. esileikkeihin liittyvät asiat. Eli raja on siis yhdyntä.
Minusta on sama suuteleeko rakastuneena vai ei kunhan se ei johda yhdyntään.
Mielen kiintoista olis tietää, mikä on suurin kysymys elämässäsi, jos saisimme vaikka siitä, paremman aiheen keskusteluun?
Ei voida laatia sääntöä missä tai mikä on "yleinen" pettämisen raja (laistakin jo aikoja sitten pistettu "aviorikos") ...
Se raja on siinä, minkä olette yhdessä sopineet. Ja ilmeisesti koit tekeväsi sellaista, minkä tiesit miestäsi loukkaavan -- siis petit. Voihan olla, ettet tiennyt vaan oletit miehesi loukkaantuvan ao. ystävyydestä ... oletteko puhuneet "rajoista" ja mikä on pettämistä ja mikä ei? Olisitko pitänyt miestäsi petturina samassa tilanteessa kuin missä olit?
Hieman sivuten tätä, kirjoitin avoimista suhteista seuraavaa ... voitteko nähdä analogiaa rajanvetoon ja miten se mielestäni toimivassa parisuhteessa tehdään ...
************
Koska itse en avoimessa suhteessa elä, enkä sellaiseen voisi suostua, en voi motiiveita arvuuttaa. Mutta jotain pohdintaa siihen, kuinka eritavalla pariskunnat voivat sopia suhteen rajat.
Joidenkin (harvojen?) mielestä se, että naisella tai miehellä on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä on sopimatonta, "enkö minä riitä, kun olemme vakisuhteessa". Toivon että suurimman osan mielestä tuo kohtuutonta ja ellei jopa sopimatonta ... mutta jos kaksi ihmistä näkemyksen jakavat ... niin voidaanko sitä paheksua (tiedän, valitettavasti usein mustasukkainen mies sanelee ehdon -- siitä ei tässä esimerkissä olisi kyse... kuten ei avoimessa suhteessa pettämisestä)
No, sitten "lievempiin" ehtomaisiin sopimuksiin siitä, millaisessa suhteessa kaksi aikuista tahtoo elää -- ehkä suuremmalle osalle ihmisiä helpommin käsiteltäviä kuin nyt puheena oleva avoimmuuden ääripää, tai yo. "ahdasmielisyyden" esimerkki.
- Voiko tanssia hitaita muun kuin puolison kanssa
- Saako miespuolisen ystävän luona olla yötä (sohvalla)
- Onko suuteleminen kielletty muiden kuin oman partnerin kanssa (entä pusu ja halaus)
- jne. jne.
Se, missä sinun suhteesi sallivuuden raja tulee vastaan on toinen kuin minun tai naapurin. Ja silti ei kysytä " Miksi olla vakisuhteessa, jossa kumppanit eivät riitä toisilleen ? "
Tästä voisi olla antoisaa vielä vääntää eteenpäin, sillä juuri tuota "selkeää rajaa" en oikein ymmärräkään.Vaikka ehkä ennen itsekin ajattelin niin. Tämä tapaus on kohdallani ainakin osoittanut sen,ettei asia ole välttämättä ihan yksinkertainen. Ainakaan sitten kun ihastuu riittävän syvällisesti.
Luulenpa, että sekstailu olisi ollut paljon vähemmän traumaattista kuin tämä haikailu, kaikkien osapuolien kannalta.
Nyt jää kommentointi kuitenkin aika lyhyeen, kun kiireitä duunissa.
Hyviä ajatuksia sinulla.:)
Koska on hiukka kiirus, kommentoin pakosti ihan lyhyesti. Mielenkiintoisin olisi tuo viimeinen kysymys. Totta, miksi sitten olla yhdessä?
Joku voi vastata, että pakosta. Joku toinen, että lasten takia joku jotain muuta.
Minä vastaan vastakysymyksellä: Miksi syödä pihviä kun pelkällä leivälläkin pärjää?
myönnän itsekkin miettineeni joskus pitkäänkin, sillä vaikka näin vetäen raja onkin aika selkeä, jää siihenkin aina jossittelun varaa.
Varsinkin silloin kun kysymys on paljon syvemmistä tunteista kuin, ainoastaan fyysistä tarpeiden tyydyttämisistä.
Vaikka itse en olekaan ollut uskoton tai pettänyt vaimoani, sillä kohdallani tilanteeni on jäänyt mainitsemani hitaitten tanssien tasolle.
Kuitenkin voin hyvin ymmärtää, miten vaikeaa on olla menemättä pitemmälle, varsinkin jos nainen vaikuttaa kaikinpuolin mielenkiintoiselta ja ennenkaikkea halukkaalta menemään pitemmälle ja tuo sen selvästi, sekä hyvin miellyttäväsit esille.
Vaikka se ei tilannettasi vastaa lahimaillakaan, uskoisin kuitenkin käsittävän tilanteesi hankaluuden ja sen, että se on jäänyt vaivaamaan mieltäsi.
Luulisin kuitenkin, mikäli olisit mennyt loppuun asti, niinkuin olisit mennytkin ilman kaverisi jarruttelua. Voisit kokea olosi hyvin paljon nykyistä epämukavammaksi, varsinkin jos kaverisi olisi kuitenkin perääntynyt sen jälkeen, niinkuin uskoisin hänen tehneen, sillä hän vaikutti olevan vahvemmin sitein kiinni omaan suhteeseensa, kuin mitä sinä olit.
Mitä itse luulisit käyneen, jos hän ei rajaa olisi pystynyt silloin laittamaan.
...petit miestäsi.Mulla ainakin on se periaate että ei mitään suhteita.Tuo oli kuitenkin lievemmästä päästä.Joten en kuitenkaan murehtisi koska itse huomasit että ei "saa" mennä pidemmälle.Mutta auttaako sinua se että sinä täältä haet lohtua?Tulet murehtimaan tuota tapahtumaan vielä jonkun aikaa kuitenki...
Ja edelleenkään; en siis murehdi nkä edes lohtua hae, vaan kuten kerroin yritän jäsentää asiaa.
Tarkennan kuitenkin niin, että minä en huomannut mitään rajaa. Olisin mennyt pidemmälle, se on melko selvää eli olin niin ihastunut! Toinen osapuoli siis laittoi ne rajat.
Itse olen kokemuksen kautta oppinut, että raja on tapauskohtainen. Itselleen voi asettaa jonkinlaisen yleisrajoituksen, muttei se välttämättä päde aina, kaikkien kanssa, joka tilanteessa, vuodesta toiseen. Joka toisin väittää on jäänyt jurnuttamaan elämässä paikoilleen tai ei muuten vaan harrasta suuria tunteita ;).
Jos raja on tapauskohtainen, niin eikö silloin sen voi aina jälkeenpäin liuttaa juuri mieleiselleen kohdalle.
Siis, ettei koskaan ole tehnyt kenellekään mitään väärää, vaikka olisi nainut joka vastaantulijan kanssa?
Noin niin kuin pelkistettynä?
Jos on syvä tunne siitä, että tekee itseään kohtaan oikein, vaikka ehkä tekee kumppania kohtaan väärin, niin tunne pitää elää. Sitä ei voi jättää väliin, koska se jäisi kaivelemaan lopuksi elämää.
Tapailen toista miestä enkä tunne olevani uskoton siitä huolimatta. Mieheni tietää, että tapailen, muttei halua tietää mitään yksityiskohtia.
Mikäli minulla olisi tarve naida jokaista vastaantulijaa sekä tekisin sen ilman huonoa omaatuntoa, mieheni tietäen niin enhän silloinkaan olisi uskoton?
Tosin minulla ei ole tarvetta naida jokaista tielle osuvaa ja jos olisi, mieheni ei sitä hyväksyisi. En itsekään hänen toistuvia syrjähyppyjään kestäisi, mutta sivusuhteen kylläkin. Ainakin kerran elämässä.
Haaveilla saa. Eri asia toteuttaako vai ei. Onneksi toinen pisti rajan. On varmaan parempi mieli näin jälestä päin ettei mitään tapahtunut silloin. Ei saa olla altis houkutuksille jos elää vakavassa parisuhteessa. Miksi mietit sitä näin vuosi jälkeenpäin? Harmittaako, ettei mitään tapahtunut?
haaveilija haaveilee =)
Siis minut vapautti se, että toinen pisti rajat?
Ei ole parempi. Ainakin itse olen sitä mieltä, että olisin halunnut kokea juuri sen, minkä olisi pitänyt tapahtua. Meidän olisi pitänyt rakastella!
Elämämme tilaisuus, luulenpa. Kokea jotain.
Teekö tämä, siis "halukas jälkipuinti" asista pahemman? Olenko nyt enemmän petturi, jos vielä vuoden pääsät totean, että olisin halunnut?
Siis harmittaa.
Hmm...teoriassa petit,
mutta koska housut olivat jalassa,
niin et pettänyt.
Jos olisit kuitenkin tehnyt sen,
niin oisit pettänyt,
eli tuo on tuollainen,
että meinaamisia ei lasketa,
tosin kanattaa miettiä mikä
omassa elämässä on niin pahastui
päin seiniä, että lähdet tuollaiseen??
Tämä esittämiäsi on hyvä linja ennen kuin sitä oikeesti joutuu miettimään.
Olen toki itsekin ollut joissain pienissä houkutuksissa ennenkin. Ehkä muutama suukko vaihdettu. Mutta kun tämä on niin muuta!!
Siksi täällä kuljen ja kyselen.
Siis meinaamista ei lasketa, vaikka olisin meinannut mitä?
Totta tuo loppu.
Pahasti on se, että ihastuin niin perinjuurin.
Niin no linjaukseni
ei tarkoittanut, että niin saisi
tehdä =/ Voihan sitä tehdä mitä
tahansa vaikka vaateet päällä =/
Sit ei taida ihan ok elämä
tai suhde olla,
jos noita houkutuksia on.
Naisilla tuo horrmooni toiminta
on tuollaista oudonmpaa =/
Mitä vanhemmaksi tulee,
sen pahemmaksi menee =/
Se nyt on sama mitä meinasit,
pahinta on jo se,
että menit tekemään jotain,
edes ton kaltasta,
mutta en jaksa moralisoida.
Kuka mitkäkin tekee elämällään
ja jos ton kanssa pystyy elämään,
niin ei siinä mitään hätää oo =/
Ite en pystyis, enkä hyväksyis,
mutta tosiaan tää on vaan mun
maailmani ja mun elämäni,
jokainen tehkööt omallaan mitä
halajaa =/
Olen minäkin ihastuntu
vieraisiin, mutta en koskaan
treffannut, pettänyt tai edes
suudellut toista,
joskin muhun ihastutaan aina
tuolla tapaa mitä oot seonnut
tuohon yhteen.
Sanon aina, että ei tarkoitttaa
ei! Samalla kun pettää miestää
tai vaimoaan,niin ei se paha petos
tapahdu sitä toista kohtaan,
vaan itseään =((
Ja sitä menetettyä jotain,
et saa takasin =/
Elämä ei oo mikään levottomat
paitti tietenkin 3:nen,
ymmärtääkseni?
Koitahan pärjäillä
omatuntosi kanssa =/
Minusta miehesi luottamusta. On mulla naisystäviä mutta en ole koskaan edes ajatellut harrastavani seksiä heidän kanssa. Jos sulla on sellaisia tunteita ja haluja niin olet pettänyt. Tuskin haluaisit että miehesi ajattelisi toisia naisia kun on sinun kanssa???
Aivan. Olen aina puollustanut eri sukupuolen ystäviä, vaikkei meillä heitä juuri enää ole yli ystävä-/ tuttavaperheiden. Joka tapauksessa, minun on helppo ollut olla miehille myös ystävä ja senkin rajan olen aikaisemmin luullut tietäväni.
Nyt onkin niin, että olen TOIVONUT jonkun kaatavan mieheni! Tiedän; ihan hullua. se vaan on totuus...
Iso kirja. Mitäs siellä sanotaankaan. "Joka on katsonut toista himoiten, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen." Jotenkin tähän tapaan.
Kun kirjoitin yllä olevan, kirjoitin sen samalla itselleni muistellen eilisiltaista ystäväni (ukkomies) yllättävää kohtaamista kadulla. Paljastui, että hän on ajatellut minua paljon, ja minäkin häntä silloin tällöin...
Taistelua tämä elämä on.
Näitä ihastumisia tapahtuu, se on inhimillistä. Jatko riippuu meistä itsestämme, annammeko haluillemme vallan, vai hillitsemmekö itsemme.
Onko Iso kirja todellankin tuota mieltä? Jaahas. sitten olen aika syntinen, sillä hyvinkin suurta palon oli ilmassa. :)
Ehkä siitä vetovoimasta kertoo tämä yli vuoden jälkeinen haikailu. No, en toki vaan hänen kehoaan himoinnut. Minulle niin sopiva koko mies: mielipiteet, ajatukset ja elämänasenne. Ja se, miten hän minusta välitti...
Elämä on toisinaan niin kummallista..
Et ole tehnyt mitään petollista. Eihän ihmisen ajatuksia ja tunteita voi eikä saa kukaan hallita. Jokaisella meillä on unelmia, jotka eivät koskaan toteudu ja kaikkihan me olisimme pettureita tai jopa tappajia jos kaíkki ajatukset olisivat tuomittavia. Haaveile rauhassa, mutta älä pety jos tapaat vielä ihastuksesi. Hän saattaakin olla pettymys ja ihmettelet mikä hänessä veti sinua puoleensa.
haaveilen, sen taidon osaan.:)
Ja aikuisena ihmisenä ymmärrän sen,e ttä on paljon haaveita, jotka eivät toteudu ja joiden ei edes tarvitse toteutua koskaan.
Tässä ei ole ihan pelkästään haaveilemisesta kyse, vaan erittäin voimakkasta ja molemminpuolisesta ihastumisesta. Tämä asia on viimeisen vuoden ollut minussa niin voimakkaasti läsnä, että se on saanut ajattelemaan myös muita lähelläni olevia ihmisiä.
Olet vuoden haaveillut tuosta ihmisestä. Tuntuu, että sinulla on jonkinlainen pakkomielle hänen suhteensa, utopistinen käsitys, jolle ei välttämättä ole kunnollista perustaa. Oletko tavannut häntä tänä aikana ja kuinka usein. Ellet ole niin parasta lääkettä on tavata hänet. Menkää vaikka kahville julkiseen paikkaan niin tule tehtyä mitään typerää. Saatat huomata hänessä piirteitä, jotka viilentävät tunteitasi.
Pakkomielle, ehkä.
Tilannetta ei ainakaan ole helpottanut se, että hänkin kaipaa minua.
Tapaamisasiaa työstän, vaikka luulenpa, ettei hän uskalla enää tavata minua.
että hän kaipaa sinua? Jos hän ei uskalla tavata sinua edes julkisella paikalla niin ihmettelen. Ei kukaan voi olla niin arka. Ilmeisesti olette kuitenkin puhuneet puhelimessa.Saattaa olla, että hän tuntee tulleensa nurkkaan ahdetuksi sinun pakkomielteisen rakkautesi edessä. Ehkä hän vain yrittää rauhoitella sinua sanomalla kaipaavansa, mutta pelkäävänsä tapaamista. Ehkä hän ei tosiasiassa haluakaan tavata. Mietipä asiaa tältä kannalta.