(1) TÄNÄÄN 12:50
Mitä jos sanon että älä lähetä junarahaa en tule? Alatko haistatella ja sama ralli jatkuu aina vaan?
Sanoitko siitä unesta että mulla ois vakava sana sinne paikkakunnalle vaan siksi että me saataisiin nähdä? Kumpaa ajattelit enemmän sitä vakavaa sanaa, jonka kautta Herra ois voinu (toivottavasti) muuttaa monen elämän (jos Hän tosiaan ois lähettänyt minut sinne ja antanut sanansa), vai sitä että saadaan nähdä?
Etkö ois voinu rukoilla että "Herra siunaa M:ää siellä missä tahdot hänen tänä viikonloppuna olevan ja anna hänelle siellä oikeita sanoja ja käytä tahtosi mukaan?"
(2) VAIHTOEHDOT VÄHISSÄ (30.01.04 n.15:15-15:30)
Mulla on tosi vaarallinen olo nyt. Fyysisesti se on vatsanpohjassa niinku koura joka puristaa mahalaukun ja sielun toisiinsa kiinni. Kuin olisin yksi tykyttävä möykky, jossa adrenaliini virtaa ja ohimoilla vaanii "vitut minä välitän enää yhtään mistään" räjähtämäisillään sopivassa kadunkulmassa, itsetuhoisiksi teoiksi: ehkä vedän jotain ressukkaa evankeliumia kaipaavaa lähimmäistäni lättyyn, tai kiskon ranteeni auki torivessan kusenhajuisessa kopissa? Ei, sitähän minä en tee!
Muutan vain tunteeni lauseiksi tässä eikä se helpota yhtään. Apua. Padottu tuska sisällä yltyy vaikka yritän vielä estää luulen että annan kohta periksi ja syöksyn baariin.
Tilannekatsaus: Tänään (katson kelloa) 13:22 on tasan kaksi vaihtoehtoa. Syöksyn baariin ja vedän pääni täyteen (olen minä ennenkin ratkennut haureuden tähden juomaan, se tapahtui viisi tai kuusi vuotta sitten ja melkein tapoin itseni juovuksissa) tai mietin mitä Jeesus minulle merkitsee, oonko todella antanut elämäni Hänelle ja jos olen niin sitten toimin sen mukaan, ja jos en ole niin toivon että voisin nyt antautua Ristin Miehelle. Nöyrtyä saadakseni avun. Se olisi oikeaa kipua jonka kautta tulisi armoa ja toivo.
Mielenkiintoista.
Tutkin itseäni kuin esinettä mitä minussa tapahtuu erilaisten sanojen vaikutuksesta. Vähän aikaa sitten omat sanani piiskasivat minua yhä yltyvään raivoon ja itsevihaan, mutta nyt nämä toiset sanat, rististä ja armosta, puhaltavat hiljaisen toivon kipinän sisälläni liekkiin jos ehkä sittenkin olisi vielä mahdollisuutta...
Puristan hampaani yhteen. Nyt ei saa alkaa hempeillä. Nyt täytyy juosta pää seinään, ja huomenna (if tomorrow comes) katsotaan tilanne uusix.
Mielenkiintoista on muuten sekin, että kun olin tulossa kotiin (katson kelloa) 20 minuuttia sitten, yksi uskovainen nainen (tulee muuten mieleen nyt tässä sekin asia että se on kotoisin J:n kaupungista) tuli kirjaston kulmalla vastaan ja vaikka en olis tahtonu, mun oli pakko pysähtyä ja pyytää että muista mua rukouksin. No, kohta tuli vastaan toinen uskova, hymyilevä nuori mies, tahtoi ottaa valokuvan (melkein sanoin että hyvä, taitaa olla viimeinen valokuva minusta) ja siunausta toivotteli paljon, olisi tahtonut enemmänkin jutella mutta sanoin mulla on kuule nyt kiire.
Seuraavassa korttelissa vastaan käveli eräs vanha ystävä jonka tunsin kun en vielä ollu uskossa, se tietää että olen uskossa ja nyt se olisi halunnut jutella mutta puristin hampaat yhteen, moi moi ei nyt käy nähdään ehkä joskus. Ehkä ja joskus.
Taidan ottaa makuupussin ja lähteä viikonlopuksi metsään. Eihän täällä KOTIA ole missään muualla kuin taivaassa. Jos jäädyn sinne puun alle johonkin, niin toivottavasti sitten olen kotona.
(3) ASIAAN
Lehmä on maailmanselityksen malli. Kappale. Tuskan identifioituma. Jotain jota koskettaessa saan muodon ontologiselle kivulleni. Se on lehmä.
(junassa 21.01.04)
(4) TÄNÄÄN 14:30
Olin niin ILOINEN sun viime puheluista ja tekstiviesteistä ja se rakkaus ja ilo ja toivo mitä sydämessä on alkoi taas sulaa jäästä ja tuntui niin hyvältä, ja voi kun mun teki mieli lähettää sulle suloisia suloisia suloisia sanoja! Ja nyt taas laitat minut seinää vasten ja näytät että parempi kun pidän tunteeni jäässä?
Tiedätkö kuinka suuri ihme se on että yleensä uskalsin antaa tunteilleni luvan, että uskalsin antaa rakkaudelle ja läheisyydelle luvan, uskalsin ottaa vastaan helliä sanoja ja myös sanoa niitä? Kuinka pelkäsinkään saavani kaikki puhtaimmat sanani takaisin vasten kasvoja, mutta - katsoin silmiisi ja voitin pelkoni! Ja nyt pelkään että jos alan taas mennä lukkoon en enää saa itseäni auki enkä kykene tuntemaan (tai ainakaan ilmaisemaan tunteitani) vaikka tahtoisinkin.
(5) VALOISAMPAA I
Junassa matkalla kotiin. Päässäni kulkevat kiusalliset ajatukset. Olemmeko vain omituisen henkivallan uhreja joka käyttää tunteitamme hyväkseen? Onko rakkautemme tarkoitus tuhota meidät?
Joku sanoo että niin se on, olen typerä ja petetty: kaikki kauneimmat unelmani tulevat romahtamaan kuin korttitalo.
(junassa 21.01.04)
(6) TÄNÄÄN 12:55
Musta tuntu tärkeältä mennä huomenna sinne hautajaisiin vaikka en oikein ois jaksanu mutta luotin että saan kyllä voimia kun lähden, ja sitte on iso pino isän paperiasioita laskuja ym. rästissä olevia ja omiakin joiden läpikäymistä oon siirtäny kun oon ollu niin väsyny, ajattelin käydä ne läpi ja laittaa kuntoon nyt tänä viikonloppuna niin saan ne maanantaina sitten hoidetuksi Kelan ym. kanssa, ja maanantaina hammaslääkäri ja tiistaina tärkeä palaveri töissä.
Kaikki nämä oisin voinu peruuttaa kyllä koska mulla ollu ikävä ja oisin voinu lähteä kun sydämessä vaan ois ollu rauha tehdä niin. Mutta
en tahdo tehdä enää yhtään mitään sellaisen paineen ja vaatimuksen alla missä mulla ei oo oikeus kysellä Herran edessä eikä tehdä ratkaisuja vapaasti eikä oikeutta olla tärkeä omana itsenäni, ja kaikki mun aito rakkaus ja välittäminen mitataan vaan sen mukaan teenkö niinkun sinä haluat ja jos en tee niin sitten en muka rakasta tai välitä.
Taidan tosiaan lähteä sinne metsään!
(7) TÄNÄÄN 14:45 I
Sanon taas uudestaan että KYSE EI NYT OLE MEIDÄN SUHTEESTA vaan sun elämässä AINA on kysymys sinun ja Herran suhteesta. Oletko luovuttanut minut Hänelle niin, että VAIKKA oisin lähettänyt sulle viestin etten koskaan enää halua nähdä (ja sellaista viestiä en koskaan oo ajatellut lähettää) olisit silti jaksanut elää Hänen varassaan, koska oot luovuttanut koko elämäsi Hänen varaansa? Vai olisinko
Mitä jos sanon että älä lähetä junarahaa en tule? Alatko haistatella ja sama ralli jatkuu aina vaan?
Sanoitko siitä unesta että mulla ois vakava sana sinne paikkakunnalle vaan siksi että me saataisiin nähdä? Kumpaa ajattelit enemmän sitä vakavaa sanaa, jonka kautta Herra ois voinu (toivottavasti) muuttaa monen elämän (jos Hän tosiaan ois lähettänyt minut sinne ja antanut sanansa), vai sitä että saadaan nähdä?
Etkö ois voinu rukoilla että "Herra siunaa M:ää siellä missä tahdot hänen tänä viikonloppuna olevan ja anna hänelle siellä oikeita sanoja ja käytä tahtosi mukaan?"
(2) VAIHTOEHDOT VÄHISSÄ (30.01.04 n.15:15-15:30)
Mulla on tosi vaarallinen olo nyt. Fyysisesti se on vatsanpohjassa niinku koura joka puristaa mahalaukun ja sielun toisiinsa kiinni. Kuin olisin yksi tykyttävä möykky, jossa adrenaliini virtaa ja ohimoilla vaanii "vitut minä välitän enää yhtään mistään" räjähtämäisillään sopivassa kadunkulmassa, itsetuhoisiksi teoiksi: ehkä vedän jotain ressukkaa evankeliumia kaipaavaa lähimmäistäni lättyyn, tai kiskon ranteeni auki torivessan kusenhajuisessa kopissa? Ei, sitähän minä en tee!
Muutan vain tunteeni lauseiksi tässä eikä se helpota yhtään. Apua. Padottu tuska sisällä yltyy vaikka yritän vielä estää luulen että annan kohta periksi ja syöksyn baariin.
Tilannekatsaus: Tänään (katson kelloa) 13:22 on tasan kaksi vaihtoehtoa. Syöksyn baariin ja vedän pääni täyteen (olen minä ennenkin ratkennut haureuden tähden juomaan, se tapahtui viisi tai kuusi vuotta sitten ja melkein tapoin itseni juovuksissa) tai mietin mitä Jeesus minulle merkitsee, oonko todella antanut elämäni Hänelle ja jos olen niin sitten toimin sen mukaan, ja jos en ole niin toivon että voisin nyt antautua Ristin Miehelle. Nöyrtyä saadakseni avun. Se olisi oikeaa kipua jonka kautta tulisi armoa ja toivo.
Mielenkiintoista.
Tutkin itseäni kuin esinettä mitä minussa tapahtuu erilaisten sanojen vaikutuksesta. Vähän aikaa sitten omat sanani piiskasivat minua yhä yltyvään raivoon ja itsevihaan, mutta nyt nämä toiset sanat, rististä ja armosta, puhaltavat hiljaisen toivon kipinän sisälläni liekkiin jos ehkä sittenkin olisi vielä mahdollisuutta...
Puristan hampaani yhteen. Nyt ei saa alkaa hempeillä. Nyt täytyy juosta pää seinään, ja huomenna (if tomorrow comes) katsotaan tilanne uusix.
Mielenkiintoista on muuten sekin, että kun olin tulossa kotiin (katson kelloa) 20 minuuttia sitten, yksi uskovainen nainen (tulee muuten mieleen nyt tässä sekin asia että se on kotoisin J:n kaupungista) tuli kirjaston kulmalla vastaan ja vaikka en olis tahtonu, mun oli pakko pysähtyä ja pyytää että muista mua rukouksin. No, kohta tuli vastaan toinen uskova, hymyilevä nuori mies, tahtoi ottaa valokuvan (melkein sanoin että hyvä, taitaa olla viimeinen valokuva minusta) ja siunausta toivotteli paljon, olisi tahtonut enemmänkin jutella mutta sanoin mulla on kuule nyt kiire.
Seuraavassa korttelissa vastaan käveli eräs vanha ystävä jonka tunsin kun en vielä ollu uskossa, se tietää että olen uskossa ja nyt se olisi halunnut jutella mutta puristin hampaat yhteen, moi moi ei nyt käy nähdään ehkä joskus. Ehkä ja joskus.
Taidan ottaa makuupussin ja lähteä viikonlopuksi metsään. Eihän täällä KOTIA ole missään muualla kuin taivaassa. Jos jäädyn sinne puun alle johonkin, niin toivottavasti sitten olen kotona.
(3) ASIAAN
Lehmä on maailmanselityksen malli. Kappale. Tuskan identifioituma. Jotain jota koskettaessa saan muodon ontologiselle kivulleni. Se on lehmä.
(junassa 21.01.04)
(4) TÄNÄÄN 14:30
Olin niin ILOINEN sun viime puheluista ja tekstiviesteistä ja se rakkaus ja ilo ja toivo mitä sydämessä on alkoi taas sulaa jäästä ja tuntui niin hyvältä, ja voi kun mun teki mieli lähettää sulle suloisia suloisia suloisia sanoja! Ja nyt taas laitat minut seinää vasten ja näytät että parempi kun pidän tunteeni jäässä?
Tiedätkö kuinka suuri ihme se on että yleensä uskalsin antaa tunteilleni luvan, että uskalsin antaa rakkaudelle ja läheisyydelle luvan, uskalsin ottaa vastaan helliä sanoja ja myös sanoa niitä? Kuinka pelkäsinkään saavani kaikki puhtaimmat sanani takaisin vasten kasvoja, mutta - katsoin silmiisi ja voitin pelkoni! Ja nyt pelkään että jos alan taas mennä lukkoon en enää saa itseäni auki enkä kykene tuntemaan (tai ainakaan ilmaisemaan tunteitani) vaikka tahtoisinkin.
(5) VALOISAMPAA I
Junassa matkalla kotiin. Päässäni kulkevat kiusalliset ajatukset. Olemmeko vain omituisen henkivallan uhreja joka käyttää tunteitamme hyväkseen? Onko rakkautemme tarkoitus tuhota meidät?
Joku sanoo että niin se on, olen typerä ja petetty: kaikki kauneimmat unelmani tulevat romahtamaan kuin korttitalo.
(junassa 21.01.04)
(6) TÄNÄÄN 12:55
Musta tuntu tärkeältä mennä huomenna sinne hautajaisiin vaikka en oikein ois jaksanu mutta luotin että saan kyllä voimia kun lähden, ja sitte on iso pino isän paperiasioita laskuja ym. rästissä olevia ja omiakin joiden läpikäymistä oon siirtäny kun oon ollu niin väsyny, ajattelin käydä ne läpi ja laittaa kuntoon nyt tänä viikonloppuna niin saan ne maanantaina sitten hoidetuksi Kelan ym. kanssa, ja maanantaina hammaslääkäri ja tiistaina tärkeä palaveri töissä.
Kaikki nämä oisin voinu peruuttaa kyllä koska mulla ollu ikävä ja oisin voinu lähteä kun sydämessä vaan ois ollu rauha tehdä niin. Mutta
en tahdo tehdä enää yhtään mitään sellaisen paineen ja vaatimuksen alla missä mulla ei oo oikeus kysellä Herran edessä eikä tehdä ratkaisuja vapaasti eikä oikeutta olla tärkeä omana itsenäni, ja kaikki mun aito rakkaus ja välittäminen mitataan vaan sen mukaan teenkö niinkun sinä haluat ja jos en tee niin sitten en muka rakasta tai välitä.
Taidan tosiaan lähteä sinne metsään!
(7) TÄNÄÄN 14:45 I
Sanon taas uudestaan että KYSE EI NYT OLE MEIDÄN SUHTEESTA vaan sun elämässä AINA on kysymys sinun ja Herran suhteesta. Oletko luovuttanut minut Hänelle niin, että VAIKKA oisin lähettänyt sulle viestin etten koskaan enää halua nähdä (ja sellaista viestiä en koskaan oo ajatellut lähettää) olisit silti jaksanut elää Hänen varassaan, koska oot luovuttanut koko elämäsi Hänen varaansa? Vai olisinko
Vastaukset 2
Vanhimmat
..Että jos vaikka puolitetaan se lääkitys nyt vähäksi aikaa ja katsotaan sitten kun olet saanut tuon hammaslääkäri käytyä ja palaverin.
Voidaan sopia uusi käyntiaika vaikka viikonpäästä torstaille.
Ilmoittele mikäli pääsyt sittenkin sinne sillankaiteelle. Niin ei joudu toiset sitten turhaan odottamaan aikoja, voidaan antaa sitten se sinulta käyttämättä jäävä aika jollekin toiselle sitten.
Että hei vaan ja ensiviikolla nähdään, kaiketi.
...
Semmonen lehmänkello, että sut sit löydetään sieltä metsästä...
Jos joku ny viittii lähtee edes etsimään...